Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!

Vierailija kirjoitti:

 Tuurilla on myös vaikutusta vaikka moni omasta mielestä onnistuja ei sillä näe olevan mitään roolia missään. Sillä on. Jotkut rikkaammat jopa myöntää sen. Olet siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja törmäät oikeisiin ihmisiin. Ja sillä on merkittävä vaikutus elämänpolullasi, esim sillä yhdellä työpaikalla jonka sait joka poikii sinulle mahdollisuuksia.

Tuurilla on tietysti merkitystä, mutta ei kuitenkaan kumoa sitä että myös omalla tekemisellä on todella suuri merkitys. Jos roolittaa itsensä toivottomaksi tapaukseksi ja elää sen roolin mukaan, niin lopputulos on tietysti yhtä toivoton. Vanhempiasi ja ominaisuuksiasi et voi valita, mutta paljon muuta elämässäsi kyllä. Varsinkin jos olet syntynyt Suomessa.

Olisi kamalaa olla joku kirurgi, ihan hirveää työtä. 

Ei siinä auta joku asunto ja kesämökki. 

Itselläni ei haittaa että esim kavereillani on talo, loma-asunto ja rahaa matkustella ja asiat taloudellisesti hyvin. Minua haittaa ihmiset jotka leveilevät ja pröystäilevät omaisuudellaan (ei minulla kiinnosta kuunnella siitä kuinka sinun miehelläsi on rahaa ja suurin osa jutuistasi liittyy siihen) ja luulevat että he ovat jotenkin toisia parempia kun ovat onnistuneet saavuttamaan nämä asiat ja halveksivat köyhempiä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kamalaa olla joku kirurgi, ihan hirveää työtä. 

Ei siinä auta joku asunto ja kesämökki. 

En halua muutenkaan töihin mihinkään sairaalaan. 

Toimistotöissä on ihana olla, kauniita vaatteita saa pitää ja olla myös etätöissä. 

Just noi ärsyttää

 Mokomat esibuumerit, jotka koittaa vielä määräillä joka asiaa ylimielisesti. Työt on tullu lyhyellä koulutuksella, kaikki on saatu, on asunnnot ja vuokra- osakkeet, mäkit ja autot.

Pidetään muita nuorempia lapsina ja komennellaan töissäkin "Tuleppa katsomaan tätä!",  ja dissataan ja alennetaan kuten narsistit tekee esim. säälillä nousten niskan päälle. "Jospa sinullakin on joskus oma koti tai puoliso". Tuolla samalla säälireaktiolla saa toisen alentamaan itseään joksikin pikkulapseksi jota pitää sääliä. 

Mitähän oikeaa yhteyttä tuollaisiin saa edes oma puoliso? Kysyn vaan. Sekun voi keneltä tahansa lähteä kävelemään milloin huvittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei haittaa että esim kavereillani on talo, loma-asunto ja rahaa matkustella ja asiat taloudellisesti hyvin. Minua haittaa ihmiset jotka leveilevät ja pröystäilevät omaisuudellaan (ei minulla kiinnosta kuunnella siitä kuinka sinun miehelläsi on rahaa ja suurin osa jutuistasi liittyy siihen) ja luulevat että he ovat jotenkin toisia parempia kun ovat onnistuneet saavuttamaan nämä asiat ja halveksivat köyhempiä.

Niin ja sitä voi olla onnellinen myös työttömänä vuokrakodissa. 

Se on itsestä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei haittaa että esim kavereillani on talo, loma-asunto ja rahaa matkustella ja asiat taloudellisesti hyvin. Minua haittaa ihmiset jotka leveilevät ja pröystäilevät omaisuudellaan (ei minulla kiinnosta kuunnella siitä kuinka sinun miehelläsi on rahaa ja suurin osa jutuistasi liittyy siihen) ja luulevat että he ovat jotenkin toisia parempia kun ovat onnistuneet saavuttamaan nämä asiat ja halveksivat köyhempiä.

 

 

 

Niin ja sitä voi olla onnellinen myös työttömänä vuokrakodissa. 

Se on itsestä kiinni. 

 

Kun tulee ikää niin muiden mielipiteillä ei ole enää mitään merkitystä. 

Ymmärrän kyllä toisaalta työttömien vuokralla asujien haukkumista. Nimittäin töissä on ihan hirveää ja jos myyt omakotitalon niin on viiden vuoden homevastuu. Nyt oli juuri purettu 15 vuoden takainen talokauppa ja myyjä joutui maksamaan rahat takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Käsite vänisemään elämänkohtaloa on aika typerä ja mitään sanomaton ilmaus. Ymmärrän kyllä että ei kannata jäädä voivottelemaan mutta se tie onnistumiseen on ihmisillä erilainen.

Tarkoitus ei ollut loukata, mutta olen nähnyt myös aikoja jolloin itsensä puhki analysointi ei oikein toiminut selityksenä saamattomuudelle. Nyt MT-ongelmista ja ahdistuksista kertominen tuntuu olevan joissakin piireissä lähes muodikasta. Mitään pois ottamatta niiltä joilla oikeasti on mielenterveysongelmia. Joka tapauksessa, itsepetokseen tulee harvoin tulee parannusta ulkopuolisen kertomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuurilla on myös vaikutusta vaikka moni omasta mielestä onnistuja ei sillä näe olevan mitään roolia missään. Sillä on. Jotkut rikkaammat jopa myöntää sen. Olet siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja törmäät oikeisiin ihmisiin. Ja sillä on merkittävä vaikutus elämänpolullasi, esim sillä yhdellä työpaikalla jonka sait joka poikii sinulle mahdollisuuksia.

Tuurilla on tietysti merkitystä, mutta ei kuitenkaan kumoa sitä että myös omalla tekemisellä on todella suuri merkitys. Jos roolittaa itsensä toivottomaksi tapaukseksi ja elää sen roolin mukaan, niin lopputulos on tietysti yhtä toivoton. Vanhempiasi ja ominaisuuksiasi et voi valita, mutta paljon muuta elämässäsi kyllä. Varsinkin jos olet syntynyt Suomessa.

Miksi kukaan roolittaisi itsensä toivottomaksi tapaukseksi ellei kyseessä ole jo aivan merkittävä epäonnistumisten suma, esim mielenterveysongelmia ja oikeasti heikommat lähtökohdat? Tottakai niillä on merkitystä ihmisten pärjäämisessä ja usein tällainen minäkäsitys syntyy vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on jo yrittänyt ja kokoajan menee metsään.

On aivan selvää tilastodataa myös siitä että korkeakoulutettujen (mikä usein korreloi isomman tulotason kanssa vaikkei pidä unohtaa myöskään duunariammateilla saatavaa tulotasoa joka voi olla hyvä) lapset usein ovat korkeakoulutettuja ja siihen syynä on todennäköisesti malli, tuki ynnä muu pääoma mitä lapset saa vanhemmiltansa.

Kouluissa voi jo havaita sen pääoman vaikutukset lapsen tulevaisuuteen. Esim. lapset joiden esim. kielitaito ja lukutaito jää heikommaksi koska kotona ei koskaan lueta jne. Se kaikki on pääomaa tulevaisuutta varten.

Ja vakuutus ei korvaa vanhoja putkia, jos tulee vesivahinko. 

Että kyllä sitä omistusasunnossa stressiä on, jos ei ole kunnon säästöjä. 

Mäkin olen kade, mutta kaikenikäisille joilla ei vastoinkäymisiä ole ollut

Itse tiedän lääkärin, joka kävi terapiassa.

Joten ei heilläkään aina helppoa ole. Ovat voineet tehdä pahoja hoitovirheitä, määrätä vääriä lääkkeitä, hirveä syyllisyys, että olet pilannut jonkun ihmisen terveyden. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...

Tuon eteen pitää raataa paljon ja tehdä useita viisaita päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedän lääkärin, joka kävi terapiassa.

Joten ei heilläkään aina helppoa ole. Ovat voineet tehdä pahoja hoitovirheitä, määrätä vääriä lääkkeitä, hirveä syyllisyys, että olet pilannut jonkun ihmisen terveyden. 

Voiko siinä sitten omaisuudesta ja matkoista nauttia, kun joku potilas on hyvässä lykyssä menehtynyt lääkärin hoitovirheen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedän lääkärin, joka kävi terapiassa.

Joten ei heilläkään aina helppoa ole. Ovat voineet tehdä pahoja hoitovirheitä, määrätä vääriä lääkkeitä, hirveä syyllisyys, että olet pilannut jonkun ihmisen terveyden. 

Lääkäreillä on mielenterveys- ja päihdeongelmia siinä kuin muillakin. Myös itsemurhia on esiintynyt tasaisen säännöllisesti. Tulot mahdollistavat paljon mutta eivät takaa juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsite vänisemään elämänkohtaloa on aika typerä ja mitään sanomaton ilmaus. Ymmärrän kyllä että ei kannata jäädä voivottelemaan mutta se tie onnistumiseen on ihmisillä erilainen.

Tarkoitus ei ollut loukata, mutta olen nähnyt myös aikoja jolloin itsensä puhki analysointi ei oikein toiminut selityksenä saamattomuudelle. Nyt MT-ongelmista ja ahdistuksista kertominen tuntuu olevan joissakin piireissä lähes muodikasta. Mitään pois ottamatta niiltä joilla oikeasti on mielenterveysongelmia. Joka tapauksessa, itsepetokseen tulee harvoin tulee parannusta ulkopuolisen kertomana.

Niin aikoja jolloin ei edes tiedostettu ihmisten ongelmien vaikutusta kunnolla elämänpolkuun. Kokeile elää erilainen elämänpolku ja tule sitten sanomaan mikä sen vaikutus on. Väitän että se on hyvin erilainen esim

- lapsella jonka kumpikaan vanhempi ei välittänyt hänestä ja hän vain selviytyi hengissä koko lapsuutensa ja kärsii traumoista. Jossa sai miettiä onko isä hengissä alkoholistina. Toki tästäkin kategoriasta jotkut ihmiset selviää paremmin mutta sitä edesauttaa varmaan edes jonkinlainen turvallinen aikuinen ja malli elämässä.

- neuroepätyypillisellä lapsella joka yritti opetella sosiaaliset taitonsa imitoimalla muita ja silti on ollut aina se hylkiö ja erilainen eikä sovi muottiin. Joka on voinut tulla kiusatuksi ja aina kokee olevansa silmätikku. Joka on kokoajan saanut esim koulussa kokea olevansa huono.

- lapsella joka muutti tänne Suomeen esim. ulkomaalaisena ja hän on kokenut hyvin erilaisen elämänpolun kuin sinä. Näillä ihmisillä voi olla hyvin erilaisia kokemuksia kuin sinulla

- lapsella jolla oli ydinperhe joka tuki koulunkäyntiä vaikka ei oltu rikkaimpia muttei kuitenkaan köyhimpiäkään ja saattoi JOSKUS olla köyhää.

- lapsella jolla oli perhe, kunnollinen tulotaso, lapsen kaikkia harrastuksia tuettiin, hän sai nähdä maailmaa, oli paljon rakastavia ihmisiä ympärillä.Tottakai näistäkin perheistä voi tulla ihmisiä joilla on ongelmia, ei raha tätä kaikkea sulje pois. Mutta lapsella voi olla silti monenlaista pääomaa millä selvitä vaikeuksista enemmän kuin toisilla ja mitä enemmän välittämistä ja taloudellista kapasiteettia ja tukea koulunkäyntiin on, sitä enemmän lähtökohdat parempaan elämäntilanteeseen kasvaa. Uskon että raha tekee sen että ihminen ei millään tavalla esim vierasta menestymistä siinä missä köyhempi ihminen kellä ei ole mitään kontaktia "rahan maailmaan" saattaa vierastaa. Ihmiset monesti toimii sen pohjalta mikä malli heillä on asioihin, vaikka toki poikkeuksia löytyy. Huono itsetunto voi olla todellinen murskatekijä millekään menestymiselle ja sitä varmasti kasvattaa myönteiset kokemukset lapsena, itsevarmuutta kehittävä lapsen vieminen erilaisiin tilanteisiin ja virikkeellisempi elämä, ylipäätään kannustavuus, jota voidaan harjoittaa myös köyhemmissä perheissä.

Uskon että ihmisen asenteella on merkitystä ja ei kannata luovuttaa mutta turha jotenkin ajatella että kaikki omat saavutukset olisi olleet vain itsestä kiinni.

tässä ketjussa taas intetään miten minä olen opiskellut ,minä olen yrittänyt jne eli lähestyy kaikkea oman persoonan kautta ja myös syyllistää muita ,ettei ole sama summa säästötilillä ja sitten dissataan köyhää

. moni köyhä on käynyt opinnot läpi,on töissä,on kunniallinen kansalainen.ei mikään" häviäjä "mitä termiä inhon, ketä sen määrittää ?mitä on ne perusteet jne.ketä on "voittaja" ja millä perusteella?. elämässä voi tapahtua mitä tahansa. ei ole staattista.

myös muiden arvostelu ja kouluttaminen miten pitää elää on ylimielistä ja sitähän tämä keskustelun aloitus juuri kuvasi.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisen asenteella on merkitystä ja ei kannata luovuttaa mutta turha jotenkin ajatella että kaikki omat saavutukset olisi olleet vain itsestä kiinni.

Kuka on väittänyt että kaikki omat saavutukset ovat vain itsestä kiinni? Tuo on täysin järjetön väite. Kannattaa keskittyä siihen mihin itse voi vaikuttaa, eikä siihen mihin ei voi vaikuttaa.

Joku otti esimerkiksi sokean ja köyhän Stevie Wonderin. Stevie Wonder syntyi tosiaan sokeana, ja hän ei ollut rikkaista lähtökohdista vaikka suht nuorella iällä alkoi nousta ansioissaan. Hänen äitinsä vaikutti että on ollut merkittävä tuki hänen urallaan, äiti tuki hänen musiikkiharrastustaan jopa siihen pisteeseen asti että hän yhdessä kirjoitti Stevien kanssa korkeasti palkittuja lauluja, eli äiti taisi myös olla jonkinverran musikaalinen ja siis käytännössä hän oli siis laulunkirjoittaja. Stevie kävi jatkuvasti kirkossa gospeleita laulamassa. Hänet löydettiin ilmeisesti kykyjenetsintätilaisuudesta nuorena jossa hän sai kontaktit legendaarisiin Motown-tyyppeihin.

Eli tässä vaiheessa tekikö Stevie kaiken itse? Menikö hän tosiaan kirkkoon laulamaan itsenäisesti, vaikuttiko siihen äiti? Oliko Steviellä niin hirveä lapsuus ettei paljon energiaa riittänyt eteenpäin pyrkimiseen? Mikä tuki Stevien minäkäsitystä että hän uskalsi jo niin nuorena kykyjenetsintäkilpailuihin? Mistä hän sai mallin? Alkoiko Stevie itse musisoimaan vai mentoroiko äitä häntä? Saiko Stevie kannustusta? Oliko Stevie silleen että "minäpoikapa tästä menen kykyjenetsintätilaisuuteen" vai rohkaisiko joku häntä. Oliko juuri siihen oikeaan Motown kykyjenetsintätilaisuuteen meneminen merkittävä steppi hänen urallaan? Mitä jos se olisi jäänyt välistä?

Vierailija kirjoitti:

Joku otti esimerkiksi sokean ja köyhän Stevie Wonderin. Stevie Wonder syntyi tosiaan sokeana, ja hän ei ollut rikkaista lähtökohdista vaikka suht nuorella iällä alkoi nousta ansioissaan. Hänen äitinsä vaikutti että on ollut merkittävä tuki hänen urallaan, äiti tuki hänen musiikkiharrastustaan jopa siihen pisteeseen asti että hän yhdessä kirjoitti Stevien kanssa korkeasti palkittuja lauluja, eli äiti taisi myös olla jonkinverran musikaalinen ja siis käytännössä hän oli siis laulunkirjoittaja. Stevie kävi jatkuvasti kirkossa gospeleita laulamassa. Hänet löydettiin ilmeisesti kykyjenetsintätilaisuudesta nuorena jossa hän sai kontaktit legendaarisiin Motown-tyyppeihin.

Eli tässä vaiheessa tekikö Stevie kaiken itse? Menikö hän tosiaan kirkkoon laulamaan itsenäisesti, vaikuttiko siihen äiti? Oliko Steviellä niin hirveä lapsuus ettei paljon energiaa riittänyt eteenpäin pyrkimiseen? Mikä tuki Stevien minäkäsitystä että hän uskalsi jo

Ja tästä tulee mieleen. Monesti hyvin menestyneillä ihmisillä on käytännössä ollut jonkinlainen mentorointi joka valjastaa heidän kykynsä ja lisäksi auttaa että on malli ja suhteita. Toki pelkästään sekin voi auttaa että on rahaa niihin harrastuksiin ja sitä lasta kuskataan sinne ja joku toinen hoksaa lahjakkuuden mutta uskoisin että näissäkin tapauksissa joku perheen malli voi auttaa siinä että toiminta on oikeasti pitkäjänteistä ja ymmärretään mitä sillä toiminnalla voi saavuttaa ettei se ole vain semmosta, nääh, vähän puuhastelen tässä ajan ratoksi että ei kait sitä nyt ammatikseen. Toki voi auttaa jos harrastuksessa puhutaan vanhemmille että hei teidän kersa on lahjakas ja hän voi oikella treenillä nousta huipulle. Pitää olla tietyllä tavalla "delulu" ja sitä varmaan helpottaa se jos vanhempi on uskaltanut olla delulu ja nähnyt polun millä ylös noustaan kun lähtee jollekin alalle jossa tosiaan vain harva nousee huipulle. Ei siis auta että olet välttämättä ollut joku pikkukylässä asustellut Ronaldo josta ei löydy sitä jalkapalloseuraa ja vanhemmat ei jaksa vaivautua viemään toiselle paikkakunnalle harkkoihin, kun yh-äiti Birgitta vetelee viimeisillä voimilla työssänsä jossa on burn outin partaalla. Joku katsoo että kappas, kyllä sillä Petterillä olisi ehkä vähän kykyä mutta ei ymmärretä millainen suuruus hänestä voisikaan kasvaa ja kapasiteetti jää käyttämättä. Mutta odotapas jos asut toisessa kaupungissa missä on iso jalkapalloseura ja isänä paljon urheilua harrastanut Teuvo jolla nyt sattuu olemaan omana henkilökohtaisena kiinnostuksenkohteena futis kun nuoruudessa pelasi futista ammattilaisena ennenkuin sitten lähti futiksesta pois. Kenties se tietynlainen genetiikkakin auttaa että Petterin keho on kuin luotu sinne kentälle. No Teuvo huomaa että Petterillähän pysyy pallo hallussa, ja vapaa-ajallakin potkitaan palloa ja Petteri tietää miten edetä jalkapalloilijan uralla ja valjastaa lastansa eteenpäin siinä. Käytännössä tiedän esim että vanhempi on toiminut lähes valmentajana nuorelle. Ei se ole sattumaa että monesti ammatitkin tietyllä tavalla monissa tapauksissa periytyy. Puhumattakaan tästä nepo-baby meiningistä maailmalla missä käytännössä rikkaiden ja menestyneiden lapsista tulee myös rikkaita ja menestyneitä. Stevie Wonderin tapauksessa hänen äitillään voi olla suuri merkitys että Steviesta tuli tähti ja rikas.