Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!

Ei rikkaat ole ahkerampia. Istuvat kokouksissa korkeintaan ja siivooja käy siivoamassa asunnon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun menette aamuisin töihin, voitte ajatella, että siellä ne työttömät kotona nukkuvat ja heräilevät noin klo 11.00 kahvia juomaan. Klo 14.00 on toinen kahvi ja sen jälkeen päiväunet. 

Illalla katsotaan telkkaria. 

Kuka sitä nyt Uuno Turhapuroa kadehtisi.

Sinä yrityksen omistajana olet lyhyt pikkumies. 

Kaikki nauraa sua ja sun perhettä. 

Vaikka mitä tekisit et koskaan kasva ja aina sua pidetään luuserina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun menette aamuisin töihin, voitte ajatella, että siellä ne työttömät kotona nukkuvat ja heräilevät noin klo 11.00 kahvia juomaan. Klo 14.00 on toinen kahvi ja sen jälkeen päiväunet. 

Illalla katsotaan telkkaria. 

Kuka sitä nyt Uuno Turhapuroa kadehtisi.

 

 

Sinä yrityksen omistajana olet lyhyt pikkumies. 

Kaikki nauraa sua ja sun perhettä. 

Vaikka mitä tekisit et koskaan kasva ja aina sua pidetään luuserina.

Ikävä todeta, mutta en omista yritystä ja olen yli 185 cm pitkä. Sinun kaltaisia veteliä paskoja kyllä halveksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun menette aamuisin töihin, voitte ajatella, että siellä ne työttömät kotona nukkuvat ja heräilevät noin klo 11.00 kahvia juomaan. Klo 14.00 on toinen kahvi ja sen jälkeen päiväunet. 

Illalla katsotaan telkkaria. 

Kuka sitä nyt Uuno Turhapuroa kadehtisi.

 

 

Sinä yrityksen omistajana olet lyhyt pikkumies. 

Kaikki nauraa sua ja sun perhettä. 

Vaikka mitä tekisit et koskaan kasva ja aina sua pidetään luuserina.

Ikävä todeta, mutta en omista yritystä ja olen yli 185 cm pitkä. Sinun kaltaisia veteliä paskoja kyllä halveksin.

Olen nainen. En mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut nyt seitsemän vuotta joka syksy uusi työpaikka eli joka syksy koeaika eikä aluksi saa sairaspäiväraha palkkaa. 

Olin 39 asteen kuumessa töissä ja se oli korona. 

 

 

Toimistotöissä jaksaa istua koronassakin. 

No koita seuraavaksi vaikka itse koodata ohjelma kuumeessa.

Hallitus lupasi varmat työpaikat rajavartiolaitokselle, armeijalle, poliiseille ja vanginvartijoille eli miesvaltaisille aloille. 

Naisille taas on tarjolla vain pätkätyötä ja ansiosidonnaista leikattiin. 

Mitä muuta tässä sitten pitäisi tehdä kuin nauttia kotona olosta. 

En aio pääsiäisenä lähteä kotona yhtään mihinkään. Nukun aamuisin pitkään ja juon kahvia, virkkaan kesäksi lyhythihaisia neulepaitoja ja sitten juon toisen kerran kahvia ja otan päiväunet. 

Käyn vain ruokakaupassa joten muita ihmisiä ei kauheasti näe. Nautin kotona olosta. 

Vierailija kirjoitti:

Hallitus lupasi varmat työpaikat rajavartiolaitokselle, armeijalle, poliiseille ja vanginvartijoille eli miesvaltaisille aloille. 

Naisille taas on tarjolla vain pätkätyötä ja ansiosidonnaista leikattiin. 

Mitä muuta tässä sitten pitäisi tehdä kuin nauttia kotona olosta. 

En aio pääsiäisenä lähteä kotona yhtään mihinkään. Nukun aamuisin pitkään ja juon kahvia, virkkaan kesäksi lyhythihaisia neulepaitoja ja sitten juon toisen kerran kahvia ja otan päiväunet. 

Käyn vain ruokakaupassa joten muita ihmisiä ei kauheasti näe. Nautin kotona olosta. 

Käyn vain ruokakaupassa ja töissä silloin kun niitä on. 

En ole poliiseja nähnyt 20 vuoteen. 

Pitäisikö keittää iltakahvit? 

On se kumma kun luuserit eivät osaa tyytyä osaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surkuttelkun sijaan perse yölös penkistä. Mene peilin eteen niin sieltä se suurin syyllinen löytyy ! Eisteyksissä voi kääntyä myös toiseen suuntaan joten miksi teet vain paskoja valintoja ?

Ei yhteiskunnan kuulu jatkuvasti auttaa jos toinen ei tee mitään hyväkseen. 

Oletko koskaan kuullut pikkulinnun valittvan vähän ennen kuin se kuolleena putoaa oksalta ?

Itselläni on perse ylös penkistä enkä ole yhtään sen laiskempi kuin kukaan rikaskaan. Mt-ongelmia ei voi valita. Minulla ei ole ollut yhdenyhtä suhdetta ja kaiken olen itse tehnyt. Opiskelen alalla minne ei ollut kaikkein helpoin päästä sisään, yritän kuntoutua mt-ongelmista ja käyn samaan aikaan töissä. Hermosto niin ylikierroksilla että joskus makaan vain nuutuneena sängyssä kaiken suorittamisen jälkeen ja monesti mietin että tämäkö on elämän pointti ja sisältö? Elää näin? Nääntyne

Haluan korjata yhden asian kirjoituksessani. Kaikkea en ole itse tehnyt, mutta viittasin siis siihen että minulla ei ole ollut yhtään suhdetta joten minun on käytännössä pitänyt kaikki tehdä ilman suhteita. Tiedostan että esim siihen että olen korkeakoulussa on vaikuttanut a) hyvä koulutusjärjestelmä jossa minunkaltaisillanikin köyhillä on mahdollisuus päästä korkeakouluun ilman lukukausimaksuja b) vanhempani tukivat minua koulun kanssa ja toisella ( joka oli sairastunut vakavasti ja pysyvästi ) oli korkeakoulutus ja sain mallin siitä että korkeakouluun kannattaa pyrkiä. Ja lisäksi koen että olen saanut henkistä pääomaa,kun nuorena koin sitä että minusta on välitetty vaikkakin perheeseeni mahtui myös paljon terveydellisiä ongelmia, ja menetyksiä ja toisen vanhemman alkoholiongelmiakin. Nämä asiat mitä positiivisessa mielessä sain eivät nimittäin ole itsestäänselvyys. Heikoimmilla koulutuksen kentällä on lapset kellä ei ole mitään mallia kotoa, mitään tukea kotoa koulunkäynnissä, ja on vielä esim iso määrä oppimisvaikeuksia. Heillä ei ole välttämättä ketään kunnollista aikuisen mallia elämässä. Joidenkin kotielämä voi olla sellaista että siellä pitää vain yrittää selvitä.  Joskus tällaisia oppilaita voi auttaa kuka tahansa turvallinen aikuinen keltä saa jonkinlaisen mallin elämään, mutta myös yhteiskunnan turvaverkko.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokaiselle tulee kaikennäköisiä vastoinkäymisiä, jos elää saa.

Meilläkin on perheessä kaksi koulutettua vanhempaa, joilla on ollut oikein hyväpalkkaiset työt, kolme lasta, talo pk-seudulla ja huvila, koiria, harrastuksia, matkoja, ulkomailla asumista ja vaikka mitä kuvaamasi kermaperse-normisettiä. Toisaalta on ollut masennusta, burnouttia, tusinat yt-neuvottelut stresseineen, sairautta, kuolemia, keskenmeno, kahden hometalon loukku vuosien oikeusriitoineen, sekopää vaihtari, monipuolisesti sekopäät vanhemmat sotatraumoineen, pihiyksineen, vähättelemisineen, ivaamisineen ja epäreiluine asenteineen, vanhusten omaishoitajuus... kaikenlaista.

Joillakin on tosiaan sellainen kuvitelma että jos he saisivat jostain ihmeen kautta enemmän rahaa, lähes kaikki ongelmat ratkeaisivat ihan itsestään. Itselläni on ollut perseaukiset vanhemmat, koulussa tuli turpaan, tienasin melko vähän kolmekymppiseksi asti, moni antoi ymmärtää naureskellen ettei tuosta pojasta mitään tule jne. mutta silti elämä on ollut enimmäkseen onnellista, kuten koko perheellä on ollut ymmärtääkseni.

Uhriutuminen ja passiivisesti johonkin rooliin alistuminen on yksi hyvä veruke lisää olla tekemättä mitään itsensä hyväksi. 'Koska lähtötilanteeni on nyt tämä, niin....' Työkaverini on liikuntarajoitteinen invalidi, ja nähdäkseni elää onnellista ja tasapainoista elämää. Stevie Wonder on sokea perseaukisen yksinhuoltajan lapsi, silti pinkkaa on reilusti enemmän kuin monella toimitusjohtajalla, koska hän ei lahjakkuutensa lisäksi jäänyt vänisemään kohtaloaan passiivisena. Jos et tee mitään, et myöskään tiedä mitä voisit oikeasti osata jos todella yrittäisit.

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun näihin ihmisiin, joiden elämässä kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. En elä kulissia, vaan joka päivä olen valtavan onnellinen siitä mitä olen saanut elämässäni kokea. Valitettavasti tämä rassaa monia ihmisiä ja olenkin monta kertaa joutunut kuulemaan ihan kavereiden ja läheisten suusta, että olen päässyt liian helpolla. En ymmärrä, mikä saa ihmisen sanomaan tuollaista päin naamaa (en edes halua ajatella, mitä selän takana puhutaan). Olen kuitenkin ystävällinen kaikille, ajattelevainen ja kohtelias, haluan ihmisille pelkkää hyvää. Se ei vaan riitä, kateus jäädyttää ihmissuhteita ja pahinta on kokea sitä omasta lähipiiristä. Esim. oma äitini varmaan oikein odottaa, milloin alkaa alamäki tai tulee joku sairaus ja pääsisi nauramaan. Niin surullista.

Älkää olko kateellisia siitä, miten muiden elämä sujuu. Eläkää hetkessä ja nauttikaa niistä korteista, jotka teille on annettu. Kyllä kaikilla on lopulta taakka

Tämä kuulosti tutulta. Tiedän, että minustakin on puhuttu pahaa selän takana ja humalassa ihan päin naamaa. Olen kuulemma "leveillyt", kun olen ajanut hienoa autoa. Se olisi ilmeisesti pitänyt jättää talliin... Mutta suomalainen kateus.

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään tällaista ihmistä. 

Enemmän tunnen ihmisiä ja perheitä, joilla on ollut vakavaa sairautta, avioeroa, työttömyyttä, lasten mielenterveysongelmia tai näitä kaikkia. 

Onko täysin ongelmattomia ihmisiä vain saduissa? 

Voi kuule, et ole sitten välttämättä sitten liikkunut näissä piireissä. Itse olen kavereiden kavereina tutustunut heihin ja mm. opiskeluissa.

No, kun olet töissä niin ei niitä työkavereiden koteja tai kesämökkejä koskaan näe, ainoastaan vaatteet mitä heillä on päällä tai hiukset. Joten ei voi kadehtia. 

Vierailija kirjoitti:

No, kun olet töissä niin ei niitä työkavereiden koteja tai kesämökkejä koskaan näe, ainoastaan vaatteet mitä heillä on päällä tai hiukset. Joten ei voi kadehtia. 

Kesämökkejäkin on niin erilaisia, osassa ei ole kunnon vesialuetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokaiselle tulee kaikennäköisiä vastoinkäymisiä, jos elää saa.

Meilläkin on perheessä kaksi koulutettua vanhempaa, joilla on ollut oikein hyväpalkkaiset työt, kolme lasta, talo pk-seudulla ja huvila, koiria, harrastuksia, matkoja, ulkomailla asumista ja vaikka mitä kuvaamasi kermaperse-normisettiä. Toisaalta on ollut masennusta, burnouttia, tusinat yt-neuvottelut stresseineen, sairautta, kuolemia, keskenmeno, kahden hometalon loukku vuosien oikeusriitoineen, sekopää vaihtari, monipuolisesti sekopäät vanhemmat sotatraumoineen, pihiyksineen, vähättelemisineen, ivaamisineen ja epäreiluine asenteineen, vanhusten omaishoitajuus... kaikenlaista.

Joillakin on tosiaan sellainen kuvitelma että jos he saisivat jostain ihmeen kautta enemmän rahaa, lähes kaikki ongelmat ratkeaisivat ihan itsestään. Itselläni on ollut perseaukiset vanhemmat, koulussa tuli turpaan, tienasin melko

Siinä, uskaltaako yrittää, vaikuttaa paljon muutkin asiat kuin vain oma tahto tai asenne joka olisi jotenkin korjattavissa helposti. Esim. huonon minäkäsityksen syntyminen jossain vaiheessa elämää, jonka voi aiheuttaa monenlaiset seikat esim. lukihäiriöstä tai oppimisvaikeuksista alkaen (kokeilepa tauotta epäonnistua koulussa ja rakentaa siitä hyvä minäkäsitys) ja väitän että köyhässä perheessä eläminen jossa ei saa mitään kannustusta tukea tai mitään voi vaikuttaa merkittävästi asiassa (on aivan selvästi nähtävissä että hyvien perheiden lapset myös monesti onnistuu elämässä ja esim lahjakkaiden lapsienkin tapauksessa he tuppaavat saamaan enemmän tukea ja mallia lahjakkuuden valjastamiseen, pelkkä lahjakkuushan ei riitä), traumat ynnä muut voivat vaikuttaa merkittävästi yksilön elämänpolkuun. Jos asia olisi niin helppo että uskoo vain itseensä ja vain tekee, olisi niin helppo niin tässä maassa tuskin olisi niin paljon ongelmia.

Ja vaikka menisikin asiat hyvin niin voi sattua ikäviä asioita elämän aikana jotka vaikuttaa omaan pystyvyyteen. Yhteiskunnan arvomaailma määrittelee tosipaljon sitä missä tahdissa elämä pitäisi rakentaa, syrjintä alkaa jossain ikävaiheessa. Se on vain fakta. Jos kaikki ei mene kuin strömsössä juuri siinä tahdissa kuin pitäisi, sinulla on heikommat mahdollisuudet ottaa itseäsi vain niskasta kiinni ja onnistua. Tuurilla on myös vaikutusta vaikka moni omasta mielestä onnistuja ei sillä näe olevan mitään roolia missään. Sillä on. Jotkut rikkaammat jopa myöntää sen. Olet siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja törmäät oikeisiin ihmisiin. Ja sillä on merkittävä vaikutus elämänpolullasi, esim sillä yhdellä työpaikalla jonka sait joka poikii sinulle mahdollisuuksia.

Ei työkavereiden luona koskaan käydä joten miten voisi kadehtia kotia jota ei ole koskaan nähnyt. 

Ainut mitä näkee on työkavereiden vaatteet, laukut, hiukset, meikki, korut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene nukkumaan klo 24.00 ja laita herätyskello soimaan klo 04.00 ja katso mikä on olotila 2 kuukauden päästä. 

Työkaveri sanoi joskus, että nukkuu 8 h yö. 

Minä en ole ainakaan 20 vuoteen nukkunut 8 h yöunia. 

Kun on murheita ja stressiä niin ei saa nukuttua. 

Mä menen nukkumaan kymmeneltä iltatreenin jälkeen. Kokeile sinäkin pari kuukautta. 

Oletko koskan kuullut asiasta U-N-I-HÄ-I-R-I-Ö? Voisit ottaa asioista selvää.

Itse tykkään olla toimistotöissä, missä pidetään omia vaatteita ja koruja ja saa laittaa hiukset auki ja kynsilakkaa. Ostan vaatteita joka kuukausi. 

Ei olisi kiva olla hoitaja joka kulkee joka päivä töissä samoissa sinisissä vaatteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokaiselle tulee kaikennäköisiä vastoinkäymisiä, jos elää saa.

Meilläkin on perheessä kaksi koulutettua vanhempaa, joilla on ollut oikein hyväpalkkaiset työt, kolme lasta, talo pk-seudulla ja huvila, koiria, harrastuksia, matkoja, ulkomailla asumista ja vaikka mitä kuvaamasi kermaperse-normisettiä. Toisaalta on ollut masennusta, burnouttia, tusinat yt-neuvottelut stresseineen, sairautta, kuolemia, keskenmeno, kahden hometalon loukku vuosien oikeusriitoineen, sekopää vaihtari, monipuolisesti sekopäät vanhemmat sotatraumoineen, pihiyksineen, vähättelemisineen, ivaamisineen ja epäreiluine asenteineen, vanhusten omaishoitajuus... kaikenlaista.

Joillakin on tosiaan sellainen kuvitelma että jos he saisivat jostain ihmeen kautta enemmän rahaa, lähes kaikki ongelmat ratkeaisivat ihan itsestään. Itselläni on ollut perseaukiset vanhemmat, koulussa tuli turpaan, tienasin melko

Käsite vänisemään elämänkohtaloa on aika typerä ja mitään sanomaton ilmaus. Ymmärrän kyllä että ei kannata jäädä voivottelemaan mutta se tie onnistumiseen on ihmisillä erilainen. Jollakin tie onnistumiseen on se että ylipäätään uskaltaa puhua ihmisille kun on niin kauhusta kankea ja ahdistunut ja ihmisten lähtöpisteet elämässä on hyvin erilaiset, osalla voi olla tarve levätä ennemmin kuin painaa koska toipuvat burn outista ja ehkä se tietty elämänkohtalon väninä pitää tehdä päästäkseen eteenpäin. Menneisyyteen ei kannata jäädä vangiksi mutta turha väittää että se on vain kuule yrittämisestä kaikki kiinni että onnistuu. Monet on saattaneet todellakin yrittää ja silti ei mistään tule mitään ja kun se toistuu, niin jossain vaiheessa ei vain enää jaksa. Uskon kyllä että tie menestymiseen tulee sen tietyn resilienssin kautta kestää sitäkin että joku sanoo sinulle ei ja ovet ei meinaa aueta mitenkään ja silti jaksaa painaa, mutta kyllä uskon että monelle menestyjälle on kuitenkin tullut ripauksia paremmasta että jaksavat painaa. Koska kaikki ei valitettavasti kuitenkaan ole omissa käsissämme tässä yhteiskunnassa. Uskon että asiat on vähemmän ihmisten käsissä, mitä oikeistolaiset väittävät. Voi lähteä jo pohtimaan asiaa siitä näkökulmasta filosofisesti, onko meillä oikeasti vapaata tahtoa? Mistä ne sinun ajatukset tulevat. Jotkut esim musiikkimaailmassa menestyneet ovat sanoneet, että esim kyky tehdä musiikkia on lahja jostain korkeammilta voimilta. Sieltä se vain putkahtaa se idea jostain ja siitä tulee hitti. Toki treenaaminen voi auttaa mutta silti.