Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!
Minulla on eräs uusi tuttavuus ollut nyt kolme vuotta. Joo ei hänessä muuten ole mitään vikaa, mutta hänen elämänsä on mennyt kuin oppikirjasta ja hän "halveksii" kaikkea muuta. Hänen kaikki ystävänsäkkin ja sisarukset ovat kuulemma kaikki pariutuneet jo teini-iässä (ihan normaali kuvio hänen mielestään) Lapsia on 4 (ihan normaali määrä hänen mielestään) Hänellä ja vaimolla on maksettu omakotitalo (ihan perus hänen mielestään) Kaikki lapset on menestyneitä ja lentäneet omilleen (taas ihan normi hänen mielestään) Koiria on 2, kuten uusia autoja. Mökkikauppoja on suunnitelmissa ( Ihan normia hänen mielestään). Päivääkään eivät ole olleet kukaan työttömänä (ihan normaalia hänen mielestänsä). Itselläni kaikki on mennyt täysin päinvastoin. Lopputulos on, että olen sinkku, lapseton, asun vuokralla, rahaa ei ole, ikivanha auto löytyy. Eläimille olen allerginen, niin ja olen toista vuotta työttömänä. Ikinä ei ole ollut mitään "varmaa" työpaikkaa ja elämä on heitellyt kuin Mikki Hiirtä myrskyssä.
Työtön ja perheetön 53v.
Kommentit (580)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene nukkumaan klo 24.00 ja laita herätyskello soimaan klo 04.00 ja katso mikä on olotila 2 kuukauden päästä.
Työkaveri sanoi joskus, että nukkuu 8 h yö.
Minä en ole ainakaan 20 vuoteen nukkunut 8 h yöunia.
Kun on murheita ja stressiä niin ei saa nukuttua.
Mä menen nukkumaan kymmeneltä iltatreenin jälkeen. Kokeile sinäkin pari kuukautta.
Olen kokeillut..
Meni nukkumaan klo 22.00 ja heräsin yöllä klo 2.00 eikä tullut enää uni.
Melatoniini? Hormonien tarkistus? Ruokavalio ja liikunta? Terapia? Stressaavien tekijöiden poistaminen elämästä?
Mitä järkeä edes elää, jos elämä ei ole mielekästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vapaa-ajalla on vaikeaa niin on myös hankala mennä uuteen työpaikkaan opettelemaan uusia lakeja ja tietokone-ohjelmia ja sääntöjä.
Jos pelot ovat tasoa uudet tietokoneohjelmat ja säännöt, ei varmaan voi olettaa että pääsee isoille palkoille menestymään. Resilienssiä voi kasvattaa vielä aikuisenakin.
Ja monessako eri valtion virastossa olet ollut töissä.
Ensin olit vuoden Palkeissa, sitten Elykeskuksessa, sitten maanmittauslaitoksella, sitten Kelassa, sitten Väylävirastossa, sitten Verotoimistossa, sitten menit vuodeksi Oikeusaputoimistoon, ja sitten menit vuodeksi Passipalveluun Poliisilaitokselle, ja sitten meni vuodeksi Palolaitokselle toimistotöihin ja sitten menit vuodeksi Ulosottovirastoon töihin ja sitten menit vuodeksi Nuorisotalolle toimistotöihin.
Miksi hypin paikasta toiseen?
Koska työt mitä saan ovat määräaikaisia eikä sopimusta ole jatkettu.
Jos en mene tekemään sijaisuuksia niin tulee karenssi.
Kun asiakas soittaa menen kyseisen viraston nettisivuille ja luen sieltä vastaukset.
Asiakas olisi voinut ne itsekin sieltä lukea, mutta ihan sama, itsepä haluaa soitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene nukkumaan klo 24.00 ja laita herätyskello soimaan klo 04.00 ja katso mikä on olotila 2 kuukauden päästä.
Työkaveri sanoi joskus, että nukkuu 8 h yö.
Minä en ole ainakaan 20 vuoteen nukkunut 8 h yöunia.
Kun on murheita ja stressiä niin ei saa nukuttua.
Mä menen nukkumaan kymmeneltä iltatreenin jälkeen. Kokeile sinäkin pari kuukautta.
Olen kokeillut..
Meni nukkumaan klo 22.00 ja heräsin yöllä klo 2.00 eikä tullut enää uni.
Melatoniini? Hormonien tarkistus? Ruokavalio ja liikunta? Terapia? Stressaavien tekijöiden poistaminen elämästä?
Mitä järkeä edes elää, jos elämä ei ole mielekästä?<
Kaikkia stressaavia asioita ei saa poistettua.
Olen mennyt myös monta kertaa töihin niin, että en ole nukkunut yöllä sekunttiakaan.
Kun työ on määräaikainen niin ensimmäiseen kahteen kuukauteen ei saa sairaspäiväraha palkkaa ja joka syksy on myös koeaika, kun uusi työpaikka.
Minulla on ollut nyt seitsemän vuotta joka syksy uusi työpaikka eli joka syksy koeaika eikä aluksi saa sairaspäiväraha palkkaa.
Olin 39 asteen kuumessa töissä ja se oli korona.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut nyt seitsemän vuotta joka syksy uusi työpaikka eli joka syksy koeaika eikä aluksi saa sairaspäiväraha palkkaa.
Olin 39 asteen kuumessa töissä ja se oli korona.
Toimistotöissä jaksaa istua koronassakin.
Onnekas paskiainen tuollainen ihminen eikä edes tajua sitä. Kuvittelee että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, kaikki on vaan itsestä kiinni ja hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille. Näinhän se aina menee. Ymmärrys vastoinkäymisistä on minimaalista. Viisaus ja ymmärrys kasvaa myrskyissä. Tyynet vedet eivät tee taitavaa purjehtijaa.
Jotta sulla menee Suomessa elämä putkeen, sulla pitää riittää töitä. TÖITÄ, TÖITÄ JA TÖITÄ. Varsinkin sellaisia töitä, mistä saat kunnon liksaa.
Toki sekin auttaa menestymiseen, että synnyt kultalusikka suussa.
Terveys tietenkin voi pettää aina.
Menestys on pienestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mene nukkumaan klo 24.00 ja laita herätyskello soimaan klo 04.00 ja katso mikä on olotila 2 kuukauden päästä.
Työkaveri sanoi joskus, että nukkuu 8 h yö.
Minä en ole ainakaan 20 vuoteen nukkunut 8 h yöunia.
Kun on murheita ja stressiä niin ei saa nukuttua.
Lääkäriin.
Olen aidosti sitä mieltä, että mieleltään terve, hyvinvoiva ja onnellinen ihminen ei halveksi muita ihmisiä ja heidän valintojaan (poislukien tietysti rikolliset ja moraalittomat nilkit). Miksi halveksisikaan? Ymmärtää olla onnellinen, että itsellä on hyvin.
Jos kuitenkin halveksii, niin se kertoo, että jokin asia siellä kuitenkin hiertää. Usein huomaa, että esim. lapsettomuutta paheksutaan tai halveksitaan ja kompensoidaan tavallaan sitä, että oma perhe-elämä ei sittenkään ole niin herkkua, itse asiassa välillä ihan kamalaa, mutta kun siitä ei irti pääse, niin sitten säälitelläänpä ja halveksitaanpa perheettömiä, niin ainakin hetken on itsellä voittaja-fiilis. Samat työpaikan suhteen. Jos ei se oma duunipaikka ole ihan sellainen, josta haaveili, mutta enää ei poispääsyä ole, niin haukutaampa ja säälitellään työttömiä, niin johan mieli hetkeksi paranee.
Eräs jääkiekkoilijafrouva viininhuurteisine puheineen on minusta malli- ja tyyppiesimerkki tällaisesta ihmisestä. Itsepetos on taitolaji sekin! Ja sujuvasti se menee miljuuuunakämpässä, lähiöloukossa sekin on vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut nyt seitsemän vuotta joka syksy uusi työpaikka eli joka syksy koeaika eikä aluksi saa sairaspäiväraha palkkaa.
Olin 39 asteen kuumessa töissä ja se oli korona.
Toimistotöissä jaksaa istua koronassakin.
Hyvä puoli on, että muutkin saavat pöpön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, ja kaikki suvussani ovat. Kaikki ovat töissä, akateemisia, on talot, autot, mökit, lapset. Niin onhan se selvää, että tämä kaikki on mun mielestäni ihan perus. Ei tässä mitään ylimaallisia ponnisteluja ole vaadittu, toki esim paljon ahkeruutta. Itsestä se on kiinni. Jos vaan katsoo tiktokkia, niin ei sillä mitään saavuta.
Mitä tämä salaperäinen ahkeruus on? Esimerkiksi siivoojilla sitä ei taida olla, kun ei ole kaikkea?
Koulut hoidettu hyvin arvosanoin. Luettu niin, että päästään opiskelemaan kovaa alaa yliopistoon. Verkostoiduttu, että on päästy uraa edistäviin harjoitteluihin ja kesätöihin. Valmistauduttu huolella haastatteluihin ja testeihin ja päästy johtaviin firmoihin töihin. Oltu töissä asialla ja mietitty miten itseään voi kehittää uran edistämiseksi. Jne.&nb
Jaa, mä olen selvinnyt näistä ilman ahkeruutta. Olen etuoikeutettu.
Tätä kun lukee, miksi ne joilla ei ole kultalusikka tekee lapsia? Kun kuitenkin tiedätte, että se suussa syntymällä on tulevaisuus taattu? Mutta sitten kuitenkin haluatte omalle lapsellenne jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka mitäkin pitää "putkeen menemisenä". Minulle yli 60v. on se että on saanut tehdä elämässään mitä haluaa, asua missä haluaa ja valita seuransa. Se on mahdollista kun ei hanki sitä perhettä.
Minulle taas ei olisi mitenkään mahdollista asua omilla tuloillani tässä talossa, matkustella siellä missä haluan tai syödä mitä haluan. Miesten palkat ovat isommat kuin naisten, ja kun nämä yhdistetään, saadaan hyvä elintaso. En myöskään pystyisi tekemään yksin kaikkia raskaita piha- ja lumitöitä. Näin nuorena vaivaa puolison löytämiseksi, ei minua kotoa kukaan olisi hakenut. Mutta ehkä miesten toiveet elämälle ovat erilaiset.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta nykyään naiset ovat korkeasti koulutettuja ja hyvissä töissä, isolla palkalla.
Itselleni on ollut tärkeää edetä elämässä ja saan reilusti enemmän palkkaa kuin mieheni. Omakotitaloa ei haluttu, joten ei lumia tarvitse luoda.
Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, ja kaikki suvussani ovat. Kaikki ovat töissä, akateemisia, on talot, autot, mökit, lapset. Niin onhan se selvää, että tämä kaikki on mun mielestäni ihan perus. Ei tässä mitään ylimaallisia ponnisteluja ole vaadittu, toki esim paljon ahkeruutta. Itsestä se on kiinni. Jos vaan katsoo tiktokkia, niin ei sillä mitään saavuta.
Mitä tämä salaperäinen ahkeruus on? Esimerkiksi siivoojilla sitä ei taida olla, kun ei ole kaikkea?
Koulut hoidettu hyvin arvosanoin. Luettu niin, että päästään opiskelemaan kovaa alaa yliopistoon. Verkostoiduttu, että on päästy uraa edistäviin harjoitteluihin ja kesätöihin. Valmistauduttu huolella haastatteluihin ja testeihin ja päästy johtaviin firmoihin töihin. Oltu töissä asialla ja mietitty miten itseään voi kehittää uran edistämiseksi. Jne.&nb
Monilla on tosin niin hyvät geenit, että hyvät arvosanat tulee ilman suurempaa ahkeruutta. Ehkä luonne ja temperamenttikin sattuu oleman luonnostaan työelämään sopiva. Siitä on sitten vähän kuin itsestään hyvän lapsuuden ja vanhempien esimerkin saattelemana ajauduttu hyvään koulutukseen ja mahtavalle työuralle.
Tietenkin on myös heitä, jotka ovat vastoinkäymisistä huolimatta painaneet hirveän määrän hommia ja opiskelleet ahkerasti itselleen tutkinnon ja kovalla työllä päässet urallaan eteenpäin. Heitä arvostan paljonkin.
Tuuri, synnynnäiset kyvyt ja oma tekeminen. Kahdelle ensimmäiselle ei voi tehdä mitään, mutta viimeiselle sitäkin enemmän.
Kaikki tarvitsevat ahkeruutta. Myös ne lääkäri-lakimiesten lapset. Peruskoulu varsinkin on terveelle helppoa, jos jaksaa vaan pitää takapuolen penkissä vuodesta toiseen ja tehdä läksyt kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi olla ainakin vähän kateellinen, sehän on inhimillistä. Minä ainakin olen katkera monista asioista, vaikka pidättekin minua huonona ihmisenä. Joku kirjoittaja kertoi, että on lopettanut kaiken seuraelämän ja niin minäkin. En jaksa yhtään enää näitä minäminäminä ihmisiä, jotka kehuskelevat saavutuksillaan ja luulevat että kaikkien pitäisi heitä kumartaa ja ihastella.
Luuletko tosiaan heidän ajattelevan, että kaikkien muiden pitäisi "heitä kumartaa ja ihastella"? Vai voisiko tuo olla oma tulkintasi? Monet tuntemani menestyneet, varakkaat ihmiset ovat hyvin maanläheisiä, nauttivat luonnossa liikkumisesta ja läheisten kanssa olemisesta ja ovat avarakatseisia ja mukavia.
Hyvähän se on olla avarakatseinen ja mukava kun itsellä on kaikki hyvin 😁
Kuka tahansa pystyy siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissielämä on varsinkin joissakin suvuissa välttämättömyys vanhempien ja sululaisten hyväksynnälle. Kyllä minäkin heidänlaisiaan tiedän. Varsinkin maaseudulla on saatettu naida se naaputin tyttö ihan vain siksi, koska isät on hyviä tuttuja jne. Rakennettu talo suvun maille ja eletty sitä elämää, joka on ilman omaa päätäntävaltaa annettu. Työkin on luultavasti suhteilla hankittu.Tuo halveksunta on ikävää, mutta ei kerro muuta kuin, että hänellä itsellä ei ole ollut ehkä vapautta valita ja on katkera ja kapeanäköinen. Luultavasti pakottavat omatkin lapsensa samaan muottiin.
Toiset syntyvät onnellisten tähtien alla ja lisäksi tekevät kaiken johon voivat vaikuttaa ns. oikein. Katkerat voivat miettiä mitä olisivat itse voineet tehdä eri tavalla, ihan nuoruudesta lähtien. Ellei taustalla ole vakavaa sairautta tai todella heikkoja lapsuudenoloja, olisi ehkäpä voi
Tuurilla on hyvin suuri vaikutus siihen, miten elämä menee. Edut kasautuvat niille, joilla on eniten jo ennestään. Ongelmat taas kertautuvat ja leviävät muille elämän osa-alueille. Kehitysmaissa elävät ihmiset ymmärtävät tämän tosiseikan tutkimusten mukaan paremmin kuin länkkärit, koska heille se on tietenkin ilmiselvää.
Hyväosaisimmat ovat yleensä syntyneet hyviin oloihin, poikkeuskin vain vahvistaa säännön.
Ns. Matteus-vaikutus.
25:29: Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.
Aloittaja kritisoi kylläkin hyväosaisten halveksuntaa - miksi eivät vain ole kiitollisia omasta hyvästä osastaan?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tarvitsevat ahkeruutta. Myös ne lääkäri-lakimiesten lapset. Peruskoulu varsinkin on terveelle helppoa, jos jaksaa vaan pitää takapuolen penkissä vuodesta toiseen ja tehdä läksyt kunnolla.
Ne lääkäri-lakimiehet osaavat auttaa jälkikasvuaan kaikin tavoin - myös lähipiiri on yleensä yhtä kannustava ja hyvää mallia antava.. Eli hyvä kasaantuu. Jonkun työttömän alkoholistiperheen vesa ei osaa samalla tavalla suunnitella elämäänsä monin tavoin laiminlyötynä ja ilman verkostoja.
Miksi hypit paikasta toiseen?