Lue keskustelun säännöt.
Tabu: vaikeasti sairaat saavat hankkia lapsia, vaikka ei kannattaisi
16.04.2025 |
Vastaan on tullut monenlaisia tarinoita:
-vaikeasti liikuntarajoitteinen nainen hankki kaksi lasta, tarvitsi ympärivuorokautiset hoitajat lapsille
-geeniensä vuoksi perinnöllistä sairautta kantanut pariskunta hankki monta lasta ja jokaisella oli tuo sama sairaus
-vanhemmalla on selvä adhd ja perheessä on useita lapsia, joilla kaikilla on samoja haasteita
On täysin tabu, että vaikeasti sairaiden ei kannattaisi lisääntyä. Lapsen saaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Tällaisissa tilanteissa koituu yhteiskunnalle valtavasti kuluja, kun syntyy sairaita lapsia tai vanhempi tarvitsee jatkuvaa apua arjesta selvitäkseen. Toki on tilanteita, jotka tulevat yllättäen, mutta eivät kaikki tilanteet sellaisia ole. Jos perheessä on jo 3 adhd-lasta ja vanhempi samaa sarjaa, niin ei liene yllätys, että seuraavillakin lapsilla olisi adhd. Tai jos vanhempi on valmiiksi halvaantuneena pyörätuolissa, niin ei hän saa liikuntakykyään takaisin lapsen synnyttyä.
Ja tiedän itse, mistä puhun. Sairastuin itse ainoan lapsen syntymän jälkeen (selvisi periytyvä sairaus, josta ei aiemmin tiedetty) ja oli selvää, että lapsia ei enempää tule. Minusta on moraalitonta, että olisin altistanut syntyvän lapsen perinnölliselle sairaudelle. Puhumattakaan siitä, millaiset kulut tällaisista tilanteista yhteiskunnalle koituisi.
Kommentit (217)
Varmasti tehdään Yleen juttu tai dokumentti, kun on haasteellinen vanhemmuus. Yle on täynnä näitä juttuja, aina yksinhuoltajaäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelläni on ADHD, ja mua itseänikin on pidetty varsin selvänä tapauksena. Ja arvatkaa mitä: kolmesta lapsesta kaikki selviytyvät erinomaisesti koulussa eivätkä ole tarvinneet muuta erityistä tukea kuin oikomishoitoa ja puheterapiaa.
Aika vähiin jäisi veronmaksajat, jos kaikki perinnöllisten sairauksien kantajat jättäisivät lapsensa tekemättä.
Missä sanotaan, että ADHD olisi perinnöllinen sairaus? Sehän ei ole sairaus lainkaan, vaan oireyhtymä.
Koko ADHD on aika lailla ylidiagnosoitu ja hyhmäinen ilmiö. Nykypäivä tarjoaa vilkkaalle lapselle paljon istumista ja keskittymistä hajottavaa nettiräpellystä.
Minäkin olen ihmetellyt niitä keissejä, joissa toisella tai molemmilla vanhemmilla on jos jonkinlaista nepsy- ja/tai mt-ongelmaa ja sitten tehdään liuta lapsia joilla on, yllätys yllätys, ihan samoja ongelmia.
Mieheni äiti on ihmeissään miten 2/3 hänen pojistaan on mt-ongelmaisia addikteja. Samaan syssyyn selitti miten heidän suvussaan kulkee vahvasti ainakin masennus, adhd ja alkoholismi.
Silti piti tehdä kolme lasta. En tajua. Onneksi mieheni säästyi noilta ongelmilta.
Lapset pitäisi voida ostaa valmiina kaupasta. Jokainen saisi haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelläni on ADHD, ja mua itseänikin on pidetty varsin selvänä tapauksena. Ja arvatkaa mitä: kolmesta lapsesta kaikki selviytyvät erinomaisesti koulussa eivätkä ole tarvinneet muuta erityistä tukea kuin oikomishoitoa ja puheterapiaa.
Aika vähiin jäisi veronmaksajat, jos kaikki perinnöllisten sairauksien kantajat jättäisivät lapsensa tekemättä.
Missä sanotaan, että ADHD olisi perinnöllinen sairaus? Sehän ei ole sairaus lainkaan, vaan oireyhtymä.
Koko ADHD on aika lailla ylidiagnosoitu ja hyhmäinen ilmiö. Nykypäivä tarjoaa vilkkaalle lapselle paljon istumista ja keskittymistä hajottavaa nettiräpellystä.
Ja aikuiselle myös. Aikuinenkin ADHD-piirteinen ihminen pärjäisi paremmin, jos älypuhelimia ja nettiräpellystä ei olisi, lisänä yhteisöllisyyden katoaminen, avokonttorit ja hektinen työelämä jossa keskeytyksistä ja keskittymiskyvyn hajoittamisesta useaan asiaan kerralla on tullut monissa paikoissa normi.
Entisenlainen rauhallisempi ympäristö ja hitaampi maailma helpotti kaikkien keskittymistä, myös niiden joille se on ehkä luontaisesti ollut haasteellisempaa varsinkin tylsempiin asioihin tai tasaisempaan suorittamiseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelläni on ADHD, ja mua itseänikin on pidetty varsin selvänä tapauksena. Ja arvatkaa mitä: kolmesta lapsesta kaikki selviytyvät erinomaisesti koulussa eivätkä ole tarvinneet muuta erityistä tukea kuin oikomishoitoa ja puheterapiaa.
Aika vähiin jäisi veronmaksajat, jos kaikki perinnöllisten sairauksien kantajat jättäisivät lapsensa tekemättä.
Hienoa, että teidän perheessänne ADHD ei ole hankaloittanut elämää, mutta ikävä kyllä olette tilastopoikkeama. Ottaisitko siis pääsi pois perseestäsi ja kommentoisit vasta sitten? Jos sulla ei ole muuta tietoa asiasta kuin oma henkilökohtainen kokemuksesi, etkä edes ymmärrä, ettei sitä voi yleistää väestötasolle, kannattaa olla hiljaa.
Jokainen on tilastopoikkeama jollakin tavalla, ja jokaisella on myös omat voimavaransa. Se, että kouhottaa eugeniikasta väestötasolla, on kyllä vielä suurempi syy ottaa pää pois omasta perseestään.
Väite että pyörätuoli ei estä vanhemmuutta, kyllä estää. Äidillä on oma avustaja ja lapsella pitää olla oma avustaja. Jossain lehdessä oli juurikin juttu, jossa kahden lapsen äidillä oli 24h avustaja, koska sairasti MS tautia. Oli yksinhuoltaja. Julkisuudessa on ollut myös pariskunta, joilla itsellään on kummallakin oma henkilökohtainen avustaja ja myös lapsella siis pitää olla kun vanhemmat eivät pysty lasta hoitamaan. Olen yksinhuoltaja tahtomattani, mies perusti uuden perheen, ja kyllä minullekin olisi usein apu kelvannut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt niitä keissejä, joissa toisella tai molemmilla vanhemmilla on jos jonkinlaista nepsy- ja/tai mt-ongelmaa ja sitten tehdään liuta lapsia joilla on, yllätys yllätys, ihan samoja ongelmia.
Mieheni äiti on ihmeissään miten 2/3 hänen pojistaan on mt-ongelmaisia addikteja. Samaan syssyyn selitti miten heidän suvussaan kulkee vahvasti ainakin masennus, adhd ja alkoholismi.
Silti piti tehdä kolme lasta. En tajua. Onneksi mieheni säästyi noilta ongelmilta.
Kai sinä sentään jätät lapset tekemättä? Jokaisellahan on mahdollisuus vaikuttaa tasan omalta osaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannatat eugeniikkaa? Entä jos mentäisiin sitten tasapuolisuuden nimissä siihen, että _kaikki_ lisääntyminen suoritettaisiin laboratorio-olosuhteissa, tarkoin valituista geeneistä? Aina voi olla jotakin piilevää ja onkin, sen lisäksi ihmisiä vaivaa ihan vain keskinkertainen tyhmyys. Ehkä heidänkään ei pitäisi lisääntyä.
Kuten sanottu, tämä on tabu. Mm. Ronald Fisher, kenties historian kyvykkäin tilastotieteilijä oli ihan samoilla linjoilla. Ja on saanut siitä sittemmin tahroja maineeseensa. Tietysti viime vuosisadan tapahtumat opetti paljon eikä nykypäivänä tätä voi vakavasti ottaa. Kiina tietty tekee mitä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt niitä keissejä, joissa toisella tai molemmilla vanhemmilla on jos jonkinlaista nepsy- ja/tai mt-ongelmaa ja sitten tehdään liuta lapsia joilla on, yllätys yllätys, ihan samoja ongelmia.
Mieheni äiti on ihmeissään miten 2/3 hänen pojistaan on mt-ongelmaisia addikteja. Samaan syssyyn selitti miten heidän suvussaan kulkee vahvasti ainakin masennus, adhd ja alkoholismi.
Silti piti tehdä kolme lasta. En tajua. Onneksi mieheni säästyi noilta ongelmilta.
Kai sinä sentään jätät lapset tekemättä? Jokaisellahan on mahdollisuus vaikuttaa tasan omalta osaltaan.
Kyllä.
Tämä on asia jota en ymmärrä tai hyväksy ollenkaan. Jos on mahdollisuus, että lapselle periytyy jokin vanhempien elämää pahasti haittaava ominaisuus tai sairaus millään todennäköisyydellä, niitä lapsia EI TODELLAKAAN PIDÄ TEHDÄ. ihan hel..tin itsekästä puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen osittain samaa mieltä.
Mutta tuttavaperhe sai neljä lasta ja vasta neljännen synnyttyä selvisi että yhdellä on ADHD. Kolmella muulla eri perinnöllinen sairaus, joka selvisi vasta lasten ollessa teinejä ja äitinsä keski-ikäinen, äiti diagnosoitiin ensimmäisenä. Lääkäri oli sanonut että miksi lapsia piti tehdä noin monta kun kaikilla jotain "ongelmia". Äiti oli vastannut että kaikki oli jo syntyneet kun yhdellä alettiin tutkia oireita, haluatko nyt valita kenet näistä lopetat?
Itselläni todettiin keski- ikäisenä perinnöllinen sairaus jota olin sairastanut tietämättäni vuosikymmeniä. Onneksi sain vain yhden lapsen. Hän ei ole vielä sairastunut toivottavasti ei koskaan sairastukaan.
En ymmärrä yhtä sukulaistani, naista joka on koko ikänsä sairastanut reumaa. Miksi piti saada kaksi lasta joilla kummallakin sama sairaus heti syntymästä saakka? Kuka oikeasti haluaa että lapsi kokee kipua ja joutuu syömään vahvoja kipulääkkeitä koko elämänsä? Adoptiokin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tehdään Yleen juttu tai dokumentti, kun on haasteellinen vanhemmuus. Yle on täynnä näitä juttuja, aina yksinhuoltajaäitejä.
Naiset jätetään aina yksin huolehtimaan haasteellisista lapsista koska miesten psyyke ei kestä edes tervettä lasta saati sitten haasteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelläni on ADHD, ja mua itseänikin on pidetty varsin selvänä tapauksena. Ja arvatkaa mitä: kolmesta lapsesta kaikki selviytyvät erinomaisesti koulussa eivätkä ole tarvinneet muuta erityistä tukea kuin oikomishoitoa ja puheterapiaa.
Aika vähiin jäisi veronmaksajat, jos kaikki perinnöllisten sairauksien kantajat jättäisivät lapsensa tekemättä.
Missä sanotaan, että ADHD olisi perinnöllinen sairaus? Sehän ei ole sairaus lainkaan, vaan oireyhtymä.
Koko ADHD on aika lailla ylidiagnosoitu ja hyhmäinen ilmiö. Nykypäivä tarjoaa vilkkaalle lapselle paljon istumista ja keskittymistä hajottavaa nettiräpellystä.
Ja aikuiselle myös. Aikuinenkin ADHD-piirteinen ihminen pärjäisi paremmin, jos älypuhelimia ja nettiräpellystä ei olisi, lisänä yhteisöllisyyden katoaminen, avokontt
Liiat ruudut voivat aiheuttaa taviksille ADHD-oireita, mutta jollakin tavalla on myös mahdollista, että moninkertainen stimulaatio helpottaa oloa. Itse en ole ruutujen ystävä, mutta esimerkiksi neuloessa mun on pakko tärisyttää jalkaa ja mahdollisesti vielä jutella tai kuunnella äänikirjaa. Mieheni taas saa illalla unen parhaiten ruudun äärellä, kaikkea muuta on koetettu.
ADHD ei ole vanhemmuuden ongelma, mutta lastensuojelussa toistuvasti alkaa olla äitejä lapsineen, joissa äidin terveydentila ei vaan mitenkään edes lähtökohtaisesti riitä hoitamaan vauvaa tai isompaakaan lasta. ja lähtökohtaisesti lapsi on hankittukin sillä ajatuksella, että äiti ei itse lastaan tule hoitamaan ja oletetaan, että sukulaiset tai yhteiskunta tulevan äidin kotiin piikomaan. Tämä on iso ongelma ja tulee olemaan myös vaikeaa hoitaa, koska ei kukaan muu suostu tähän rooliin. Ei yhteiskunnalla ole sellaisia palveluja, että hoidettaisiin toisen lasta toisen kotona 24/7 tai sukulaiset tällaiseen suostu.
Tabu siitä syystä, että ainoa ratkaisu olisi pakkosterilisaatio, jota tuskin kukaan haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen osittain samaa mieltä.
Mutta tuttavaperhe sai neljä lasta ja vasta neljännen synnyttyä selvisi että yhdellä on ADHD. Kolmella muulla eri perinnöllinen sairaus, joka selvisi vasta lasten ollessa teinejä ja äitinsä keski-ikäinen, äiti diagnosoitiin ensimmäisenä. Lääkäri oli sanonut että miksi lapsia piti tehdä noin monta kun kaikilla jotain "ongelmia". Äiti oli vastannut että kaikki oli jo syntyneet kun yhdellä alettiin tutkia oireita, haluatko nyt valita kenet näistä lopetat?
Itselläni todettiin keski- ikäisenä perinnöllinen sairaus jota olin sairastanut tietämättäni vuosikymmeniä. Onneksi sain vain yhden lapsen. Hän ei ole vielä sairastunut toivottavasti ei koskaan sairastukaan.
En ymmärrä yhtä sukulaistani, naista joka on koko ikänsä sairastanut reumaa. Miksi piti saada kaksi lasta joilla kummallakin sama sairaus heti syntymästä saakka? Kuka oikeasti haluaa että lapsi kokee kipua ja joutuu syömään vahvo
Ei liity asiaan, mutta miten ihmeessä kellään voi olla reuna heti syntymän jälkeen? Sehän on autoimmuunisairaus, joka vaatii tietyt olosuhteet kehittyäkseen. Vähän sama juttu kuin diabetes tai ms-tauti.
Vierailija kirjoitti:
Väite että pyörätuoli ei estä vanhemmuutta, kyllä estää. Äidillä on oma avustaja ja lapsella pitää olla oma avustaja. Jossain lehdessä oli juurikin juttu, jossa kahden lapsen äidillä oli 24h avustaja, koska sairasti MS tautia. Oli yksinhuoltaja. Julkisuudessa on ollut myös pariskunta, joilla itsellään on kummallakin oma henkilökohtainen avustaja ja myös lapsella siis pitää olla kun vanhemmat eivät pysty lasta hoitamaan. Olen yksinhuoltaja tahtomattani, mies perusti uuden perheen, ja kyllä minullekin olisi usein apu kelvannut!
MS-tauti on siitä jännä sairaus, että kun kukaan ei tiedä sen etenemistä. Minutkin olisi pitänyt jättää tekemättä äidin MS-taudin vuoksi. Tosiasia kuitenkin on, että olin jo muuttanut pois kotoa, kun äiti joutui pysyvästi pyörätuoliin, ja minä puolestani olen elänyt jo 50 vuotta terveenä kuin pukki ja varsin iloisena siitä, että olen olemassa.
Jos jotain soisin olevan toisin, toivoisin ettei kroonisten sairauksien ympärillä olisi niin paljon tabuja ja salailua. Se oli rankinta lapsuudessa, ei itse sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelläni on ADHD, ja mua itseänikin on pidetty varsin selvänä tapauksena. Ja arvatkaa mitä: kolmesta lapsesta kaikki selviytyvät erinomaisesti koulussa eivätkä ole tarvinneet muuta erityistä tukea kuin oikomishoitoa ja puheterapiaa.
Aika vähiin jäisi veronmaksajat, jos kaikki perinnöllisten sairauksien kantajat jättäisivät lapsensa tekemättä.
Hienoa, että teidän perheessänne ADHD ei ole hankaloittanut elämää, mutta ikävä kyllä olette tilastopoikkeama. Ottaisitko siis pääsi pois perseestäsi ja kommentoisit vasta sitten? Jos sulla ei ole muuta tietoa asiasta kuin oma henkilökohtainen kokemuksesi, etkä edes ymmärrä, ettei sitä voi yleistää väestötasolle, kannattaa olla hiljaa.
Jokainen on tilastopoikkeama jollakin tavalla, ja jokaisella on myös omat voimavaransa. Se, että kouhott
Eugeniikasta täällä ei ole koohottanut kukaan muu kuin sinä. Muut aloittajan lisäksi ovat peräänkuuluttaneet terveen järjen käyttöä myös lisääntymisasioissa. Olen täysin samaa mieltä jo syntymättömien lasten elämänlaadun vuoksi, että tästäkin asiasta on voitava keskustella. Tähänkin on voitava puuttua.
Jos esimerkiksi vaikeasti sairaiden vanhempien lapsetkin ovat sairaita, eivät he pärjää työelämässä ja elävät elämänsä köyhyydessä. Vai kuinka paljon enemmän veroja, tt-tukia, te-korvauksia ja eläkkeitä nämä toisia nats*iksi nimittelijät ovat valmiita maksamaan? Ymmärrystä siihen, että nämä ihmiset tarvitsevat toisten apua ja rahoja ei oikein tunnu olevan. Ei näitä ihmisiä voi syntymän jälkeen heitteillekään jättää. Kieltääkö mikään laki näitä halukkaita ottamaan kanssaeläjiä omaan kotiinsa vastatakseen suoraan heidän huolenpidostaan?
Sinäkään et tavallaan tiedä mitään Adhd:sta.