Anoppi valehteli, että kälyni ei halua lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekalla sivulla sanottiin että aloittajan kannattais miettiä tämän kälyn kannalta asioita, mutta itellä tuli mieleen, että eikö aloittajan kannalta oo mietitty asiaa ollenkaan? Koska siis olishan se omalle kohdalle ajateltuna ainakin tosi hirveää, jos vuosia joutuis toimiin ja kohteleen toista valheen pohjalta. 

Oliko se välttämättä edes valhe?  Jotkut yrittää lasta aikansa ja jos sitä ei kuulu, niin päättävät, että ei sitten.  Ja saattavat jopa ajatella, että enpä sitä niin kovasti sitten tässä kaipaakaan.  Antaa olla, hyvä näin.

Meitä ihmisiä on hyvin, hyvin moneksi.

 

Tässä tapauksessa on yritetty hoitojakin, joten ei ole mikään tulee jos on tullakseen -tilanne. 

Miksi sä kysyt anopilta kälyn hlökoht asioista? Eikö tollasesta voi kysyä siltä, jota asia koskee - jos nyt edes kannattaa kysyä. Tosi tympeä vaibi tuli apstä.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että avoimuus hyödyttäisi useimpia. En kuitenkaan ymmärrä anopin syyllistämistä ja ihmetytti tuo sanavalinta, että ovat kälyn kanssa yhdessä päättäneet valehdella. Ei anopilla ole mitään oikeutta kertoa toisen ihmisen salaisuuksia, jos käly on sitä mieltä, ettei halua paljastaa, ettei hoidoista huolimatta saa lapsia, ja haluaa väittää mielummin, ettei lapsia olisi halunnut. Ei se ole anopin asia tuota kertoa, eikä ainakaan tehdä päätöstä, että kerronpas sittenkin, vaan hänen kuuluu kunnioittaa kälyn ja pojan tahtoa. 

Tämä. Ja ihmettelen ap:n surkuttelua, että luottamus myös anoppiin on mennyt. Eikö se siinä tapauksessa olisi saanut kolausta, jos anoppi olisi puhunut kälyn asioista selän takana vastoin tämän tahtoa? Anoppihan vaikuttaa itse asiassa aika luotettavalta tyypiltä. Salailua tässä asiassa en sinänsä oikein ymmärrä, mutta kukin tekee omat ratkaisunsa.

Ohoh, ompas tänne kertynyt vastauksia. -Ja vauvapalstalle tyypillisesti minut on aloittajana lynkattu monissa viesteissä, että mitä se minulle kuuluu ja haukuttu uteliaaksi räpätätiksi ja ties miksi.

Joku useamman lapsen isoäiti tuossa yllä kirjoitti kauniisti. Juuri tätä minä ajoin takaa. Jos olisimme tienneet, niin tottakai olisimme kertoneet appivanhemmille yksityisesti. Olimme aamulla olleet minun perheeni luona ja siellä oli ylimmillään koko suvun kesken, emme millään osanneet kuvitella toisenlaista vastaanottoa mieheni perheeltä. Ikäänkuin lapsi ei olisi edes teevetullut, tai minä olisin miniänä huono valinta, tai aika oli väärä tai.... kaikkea siis ehdin tykönäni pohtia, niinkuin joku tuossa jo hyvin sanoikin, että salailut aiheuttavat väärinymmärryksiä.

Vastaan vielä siihenkin, kun joku sanoi että "säälistä pyydetään kummiksi". Ei tässä kukaan ole ketään säälinyt, vaan tottakai ainoaa sisarusta pyydettiin kunniatehtävään.

Ap

Nämä on kipeitä asioita. Ap ajattelee nyt vain itseään. Olen tahattomasti lapseton ja edesmennyt anoppi jankutti kahvipöydässä lastenlasten tekemisistä kyllästymiseen asti. Puolisoni kanssa emme olleet niin kiinnostavia, koska emme olleet tuottaneet jälkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ekalla sivulla sanottiin että aloittajan kannattais miettiä tämän kälyn kannalta asioita, mutta itellä tuli mieleen, että eikö aloittajan kannalta oo mietitty asiaa ollenkaan? Koska siis olishan se omalle kohdalle ajateltuna ainakin tosi hirveää, jos vuosia joutuis toimiin ja kohteleen toista valheen pohjalta. 

Mitä toimintaa sinulta edellyttää se, että jossain perheessä ei ole lapsia? 

Kutsun valehteluksi sitä jos päätetään kertoa jotain muuta kuin mikä on totta. En itse harrasta tämmöistä ja omassa perheessäni asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Avaukseni pointti oli siinä, että kun moni tahattomasti lapseton kertoo kärsivänsä toisten vauvahehkutuksista ja jatkuvista lapsijutuista, niin neuvoisin kertomaan asiasta läheisille. Olisin osannut olla paljon tahdikkaampi ja säästää kälyäni paljolta vuosien aikana, jos olisin tiennyt.

Ap

Vähän sama tilanne omassa suvussa. Miehen sisko ei pysty saamaan lapsia, anoppi kerran lipsautti asian. Käly itse antaa ymmärtää että eivät miehensä kanssa halua lapsia.

Eipä siis ihme että meidän välit meni kun ilmoitettiin toisen lapsen  tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Onko ylipäänsä pakko tietää, MIKSI jollakin on lapsia ja jollakin ei?

 

Ei ole ja luojan kiitos meillä suvuissa on saanut rauhassa olla vanhempi tai olla olematta. Ei oo ollu tapana kysellä kälyjen ja vävyjen perheenlisäyksistä. Vauva uutiset on kerrottu jossain tilanteessa, ei vaadita juhlapöytää. 

Vierailija kirjoitti:

Kutsun valehteluksi sitä jos päätetään kertoa jotain muuta kuin mikä on totta. En itse harrasta tämmöistä ja omassa perheessäni asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Avaukseni pointti oli siinä, että kun moni tahattomasti lapseton kertoo kärsivänsä toisten vauvahehkutuksista ja jatkuvista lapsijutuista, niin neuvoisin kertomaan asiasta läheisille. Olisin osannut olla paljon tahdikkaampi ja säästää kälyäni paljolta vuosien aikana, jos olisin tiennyt.

Ap

Valehtelu liittyy usein siihen, että lähistöllä on ihminen, joka sekaantuu rajattomasti muiden ihmisten asioihin. 

Kuten tästäkin ketjusta näkyy, niin lapsettomat osaavat olla kärttyisiä ja pahansuopia. Minä, minä, minä ja minun tunteeni. Minun asiani ei kuulu muille ja kusipääksi haukutaan, jos joku uskaltaa kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Kutsun valehteluksi sitä jos päätetään kertoa jotain muuta kuin mikä on totta. En itse harrasta tämmöistä ja omassa perheessäni asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Avaukseni pointti oli siinä, että kun moni tahattomasti lapseton kertoo kärsivänsä toisten vauvahehkutuksista ja jatkuvista lapsijutuista, niin neuvoisin kertomaan asiasta läheisille. Olisin osannut olla paljon tahdikkaampi ja säästää kälyäni paljolta vuosien aikana, jos olisin tiennyt.

Ap

Kysymys lienee luotetaanko sinuun tarpeeksi, jotta asia kerrottaisiin? Tai koetaanko sinut niin läheiseksi, että asia kerrottaisiin? Minusta anoppi teki täysin oikein, jos kälysi ei halunnut asiasta puhuttavan, niin silloin ei puhuta.

Olen itse hyvin yksityinen ihminen ja lopetin miehen sukulaisille asioista kertomisen erityisesti sen jälkeen, kun oma ikävä asiani oli juoruttu pitkin sukua. Tuo tuntui erityisen ikävältä, koska miehen suvun omat ikävät asiat ovat todella kovan luokan hys-hys asioita ja vaietaan kuoliaaksi. Mutta samat säännöt eivät tietenkään koske miniää....

Vierailija kirjoitti:

Kutsun valehteluksi sitä jos päätetään kertoa jotain muuta kuin mikä on totta. En itse harrasta tämmöistä ja omassa perheessäni asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Avaukseni pointti oli siinä, että kun moni tahattomasti lapseton kertoo kärsivänsä toisten vauvahehkutuksista ja jatkuvista lapsijutuista, niin neuvoisin kertomaan asiasta läheisille. Olisin osannut olla paljon tahdikkaampi ja säästää kälyäni paljolta vuosien aikana, jos olisin tiennyt.

Ap

Muiden ihmisten terveysasiat eivät kuitenkaan kuulu sinulle. Se sinua jurppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekalla sivulla sanottiin että aloittajan kannattais miettiä tämän kälyn kannalta asioita, mutta itellä tuli mieleen, että eikö aloittajan kannalta oo mietitty asiaa ollenkaan? Koska siis olishan se omalle kohdalle ajateltuna ainakin tosi hirveää, jos vuosia joutuis toimiin ja kohteleen toista valheen pohjalta. 

Mitä toimintaa sinulta edellyttää se, että jossain perheessä ei ole lapsia? 

Ihminen voi toimia monessa tilanteessa ja monella eri tavalla. Paha sanoa mitään spesifiä, mutta on aivan varmasti erilaisia toimintoja/toimimistapoja, jotka ihminen saattais valita tehdä toisin, jos ei olis tullu huijatuksi ja näinollen manipuloiduksi käyttäytyyn tietyllä tapaa.

Katsos kun toisten asiat ei sinulle kuulu, varsinkaan kälyn asiat. 

"Yhyy.. minä en saa omia lapsia, niin kukaan mukaan ei saa olla onnellinen raskautuessaan ja annas olla jos äitini tai anoppini uskaltavat nähteni iloita muiden vauvoista! Minä, minä, minä!!!!"

Nimim. Siskoni touhua vierestä katsonut.

Et voi voittaa ap, aivan sama kertovatko vai eivät, niin sama käytös jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsun valehteluksi sitä jos päätetään kertoa jotain muuta kuin mikä on totta. En itse harrasta tämmöistä ja omassa perheessäni asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Avaukseni pointti oli siinä, että kun moni tahattomasti lapseton kertoo kärsivänsä toisten vauvahehkutuksista ja jatkuvista lapsijutuista, niin neuvoisin kertomaan asiasta läheisille. Olisin osannut olla paljon tahdikkaampi ja säästää kälyäni paljolta vuosien aikana, jos olisin tiennyt.

Ap

Kysymys lienee luotetaanko sinuun tarpeeksi, jotta asia kerrottaisiin? Tai koetaanko sinut niin läheiseksi, että asia kerrottaisiin? Minusta anoppi teki täysin oikein, jos kälysi ei halunnut asiasta puhuttavan, niin silloin ei puhuta.

Olen itse hyvin yksityinen ihminen ja lopetin miehen sukulaisille asioista kertomisen erityisesti sen jälkeen, kun oma ikävä asiani oli juoruttu pitkin sukua. Tuo

Ap selvästi lörpöttää kaikkien muiden asiat julkisuuteen ilman lupaa. Vaikka ap olettaa olevansa tunnistamaton palstalla aloituksensa kanssa. Ei ole.

Sekava aloitus. Sain tästä sen käsityksen että tärkeintä olisi siis säästää sinun tunteitasi. Kaikkien pitää puhua sinulle avoimesti aroista asioistaan, eivätkä he saa tuntea mitään vähääkään negatiivista sinun läsnäollessasi ettei sinulle tule paha mieli. 

 

Ennen kun vaatii muilta asioita, kannattaa miettiä mitä itse voi tehdä. Oletko sellainen ihminen että sinulle halutaan uskoutua? Tarvitseeko sinun ottaa noin kovasti itseesi muiden asioista? 

Mitä "uhrin" syyttämistä tämä nyt on? Yhelle on valehdeltu (systemaattisesti, vuosia) ja se on tyyppien mielestä ihan oikein ja perusteltua, koska sen syyn on pakko olla aloittajassa. Onko täällä lisääntymiskyvyttömät ja tunteidensa kanssa painivat vastailemassa vai mikä muu tämän selittää?

Muutama joulu sitten miehen puolelta oli pariskunta, joka päätti juuri ennen jouluateriaa tuoda kaikille ilmi, että siellä odotetaan esikoista. Voitte arvata, että koko ilta puhuttiin vain HEISTÄ ja HEIDÄN tulevasta lapsestaan. Huoh.