Voiko johonkin ihastua/tuntea yhteyttä pelkän kirjoittelun perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Yhteen mieheen ihastuin pelkän viestittelyn perusteella. Tuntui että ihastuminen oli molemminpuolista. Viestittelimme päivittäin aamusta asti kolmeen asti aamuyöllä. Sitten se yksi päivä kirjoitti että on kipeä ja kirjoittaa sitten taas kun on tervehtynyt. Viikko radiohiljaisuutta ja annoin olla, koska minulle tuntuu omituiselta olla viikko laittamatta mitään viestiä, vaikka olisi kipeänä.

Olenkohan kirjoitellut saman tyypin kanssa? Oli yhtä ontuvat selitykset sille miksi ei kuulu mitään. Tapailimme myös livenäkin, ja silloinkin ohareita ja selitys aina niin typerä, että melkein loukkasi. Syy outoon käytökseen selvisi, oli muitakin kirjoittelu/treffikavereita.

Minä kuvittelin rakastuneeni pelkän kirjoittelun perusteella. Sitten mies ehdotti treffejä ja tekikin oharit. Haihtui kaikki tunteet eli se oli ollut pelkkää haavetta.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Minä kuvittelin rakastuneeni pelkän kirjoittelun perusteella. Sitten mies ehdotti treffejä ja tekikin oharit. Haihtui kaikki tunteet eli se oli ollut pelkkää haavetta.

Juuri tämä. Kauniita valheellisia sanoja kyllä riittää, mutta tosielämässä paljastuukin täysi moukka. Nämä eivät yleensä myöskään myönnä kusipäistä käytöstään, vaan pitävät kirjoitteluaan todisteena luonteensa jaloudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi, muttei sillä tavalla voi ihmistä oppia tuntemaan. Joten ihastus on enemmän oman mielen keksintö ja haavekuva.

Tuntemaan miten? Fyysisesti? Minua kiinnostaa paljon enemmän ylipäätään ihmisen mielen liikkeet. Voihan supliikki tyyppi suoltaa myös puhuen aivan mitä sattuu tarinaa - tällaiseenkin olen törmännyt. 

Joo, mutta jutellessa näet toisen eleet, ilmeet ja käytöksen. Näet onko hermostunut, kireä, tyly, keskittymätön, nihkeä, itsekeskeinen tai passiivis-aggressiivinen. Kaikki nuo voi kirjoittaessa piilottaa. On paljon helpompaa esittää niitä mielen liikkeitä kirjoittaen kuin livenä.

Vierailija kirjoitti:

Toki, mutta sen perusteella ei voi päätellä mitään siitä synkkaako millään tasolla kasvokkain.

Jep. Eihän se luonne mitään merkitse.

Ylös

No luonnollisesti ja sitten livenä kitistään kun ei ole yhtään samanlaista kuin viestitellessä ja ei tää juttu taida toimia.

Vierailija kirjoitti:

No luonnollisesti ja sitten livenä kitistään kun ei ole yhtään samanlaista kuin viestitellessä ja ei tää juttu taida toimia.

Tottakai. Se oma mielikuva kun on jossain taivaissa, eikä kukaan missään voi vastata niitä täysin ylivedettyjä odotuksia. Sitten kitistään oikein urakalla

Olen joskus kirjoitellut miehelle ja kiinnostunut hänestä jopa alkanut kuvitella, että meillä on yhteistä. Mutta kun tapasimme ei ollut lainkaan sinnepäinkään. Luonteenpiirteet joista itsestään kertoi eivät sopineet yhtään häneen. Ulkonäkökin ja olemus oli erilainen, vaikka kuvan olin nähnytkin. Ei napannut siis yhtään. 

Silloin päätin, että en kirjoittele tuntemattomille vaan pitää tutustua oikeassa elämässä. En hukkaa aikaani. Ystäviä minulla jo on, jos tapaan sopivan niin kumppani käy. 

Kyllä <3 Olemme tavanneet kerran kesällä 1972 ja kirjotelleet siitä saakka jatkuvasti, jopa päivittäin. Ensimmäiset vuosikymmenet kirjeitse, nykyään nettien välityksellä. Nyt, liki seitsemänkymppisinä, voisimme olettaa, että rakastuimme jo kauan sitten. Aion esittää tytölleni viimeinkin treffejä. On jo aika, vielä ehdimme nähdäkin :D Kosisinko...

Harrastin nuorempana kirjeenvaihtoa ja vaikka löysin hyviä kavereita, koskaan en ihastunut.

Pari vuotta sitten tapasin kaverini kautta miehen, joka oli kirjoittanut runoja ja novelleja. Hän ei ollut saanut keneltäkään niistä rehellistä palautetta joten tarjouduin kommentoimaan. Rakastuin saman tien tuohon mielenmaisemaan enemmän kuin yhdenkään lempikirjailijani tekstiin koskaan. Vaikka meitä erottava asioita oli parilla ensimmäisellä tapaamisella enemmän kuin yhdistäviä, löysimme toisistamme sielunkumppanit. Ilman noita tekstejä olisin saattanut pitää miestä liian hiljaisena ja jurona.

Mies kirjoittaa edelleen ja hänellä on arjessakin aivan ihana tapa kertoa tarinoita ja tehdä pieniä, herkkiä huomioita. Aikaisemmissa parisuhteissani miehet ovat rakastuneet autojaan ja soittimiaan. On ihan käsittämättömän ihanaa olla yhdessä toisen sanoista ja tekstistä innostuneen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No luonnollisesti ja sitten livenä kitistään kun ei ole yhtään samanlaista kuin viestitellessä ja ei tää juttu taida toimia.

Tottakai. Se oma mielikuva kun on jossain taivaissa, eikä kukaan missään voi vastata niitä täysin ylivedettyjä odotuksia. Sitten kitistään oikein urakalla

Joskus ihminen rakentelee itse niitä mielikuvia, mutta joskus kirjoittelukaveri syöttää pajunköyttä ja esittää muuta kuin on. Itse olen törmännyt uhriutujaan. Antoi kuvan, että hänen elämässä on paljon vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. Olin tukena hänelle ja tunsin myötätuntoa. Kun sitten viimein tavattiin pari kertaa, aloin tajuta että herra ihan itse aiheutti ongelmansa, oli täysi ajattelematon ja itsekäs törppö. Piti lukea viestit pari kertaa läpi ja ihmetellä onko tämä sama henkilö.

Itse en voisi ihastua pelkästään kirjoituksiin, pitää nähdä ihminen myös.

Mies osasi kirjoittaa hyvin, mutta teot ja käytös muuten eivät hurmanneet pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitellessa jää moni luonteenpiirre paitsioon. Joku saattaa jopa vetää kirjoittaessa ihan toisenlaista roolia. Itse kirjoittelin aikanaan toisessa kaupungissa asuvan puolitutun miehen kanssa useita kuukausia, ja olin aivan myyty. Mies vaikutti rauhalliselta pohdiskelijalta, hellyyttävältä ja avoimelta. Kehui ja kuunteli. Aloimme seurustella nopeasti heti, kun elämäntilanteet helpotti ja pystyimme tapaamaan enemmän livenä. Ajattelin tilanteemme olevan erityisen onnekas, koska muka tunsimme toisemme "paremmin" kuin seurustelun alussa yleensä. No, kirjoittelussa ei ollut selvinnyt kuitenkaan kaikkea tätä:

-Temperamentti. Ei näyttänyt mies kirjoittaessa eikä kertonut että on aika helposti kilahteleva tyyppi.

-Nirsous. Mies oli todella vaikeaa seuraa ravintolassa, hävetti se valitus ja vitutti se ettei mikään ravintola meinannut kelvata.

-Mies jätti kertomatta kuinka paljon käyttää alkoholia, antoi ihan eri kuvan, väitti ettei ju

Tuollaisia piirteitä salaillaan seurustelun alussa muutenkin, vaikka livenä näkisi.

Itse voin ja olenkin ihastunut. Juteltiin kuukausia ennen kuin näin edes kuvaa toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Voiko johonkin ihastua/tuntea yhteyttä pelkän kirjoittelun perusteella?

Jokuhan sen kiinnostuksen aina saa aikaan, yhtä hyvin se voi olla vaikka kirjoittelu.

Mutta kannattaa muistaa, että taito kirjoittaa on vain yksi puoli ihmisessä. Joku voi osata kirjoittaa hyvinkin kiehtovasti ja mielenkiintoisesti, mutta olla käytännössä aivan onneton keskustelukumppani tms.

Toki, mutta ei aina näin. Itse olen sekä että - ilmaisen kirjoittamalla asioita sutjakkaasti ja välillä värikkäästikin, mutta livenä olen ihan samanlainen. Olen seurassa avoin ja keskusteleva, hauskakin. 

Kunhan se tuntematon kirjoittaja ei pyydä rahaa. Ei millään verukkeella. 

Kyllä minä ainakin. Pari kertaa oon ihastunu kirjoitteluvaiheessa ja toisella kertaa taisin rakastua siinä vaiheessa kun alettiin soitella puheluita. Terveisiä Mikalle!