Typeriä asioita, joita teille on sanottu vaikeassa tilanteessa "lohdutukseksi"?

Onneksi vastoinkäymiset tekee ihmisestä vahvemman, sanoi eräs ihminen kun kotona isäni itki, ei nukkunut ja mietti itsemurhaa sen jälkeen kun oltiin jääty kahdestaan.

Useampi on kertonut täällä isänsä suhtautumisesta mielenterveysongelmiin. Kärsin itsekin mielenterveysongelmista, enkä voi puhua niistä isäni kanssa kun pitää niitä vain tekosyynä, laiskuutena ja ei oikeana vaivana. Olen myös joutunut salaamaan autisminkirjoni diagnoosin isältäni. Isäni, jolla itsellään on sitten suunnilleen kaikki muut diagnoosit ei ymmärrä tai hyväksy tällaisia diagnooseja, eikä pidä niitä oikeina. 

"Voitahan sä aina laittaa (omaisesi) laitokseen."

Kukaan ei tosin ole osannut kertoa, miten tuo käytännössä toteutetaan, kun niitä laitospaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

ota sinäkin uusi mies.

Sairastuin syöpään. Elämä kantaa, totesi tuttava.

Olin pitkään sinkkuna ja toivonut monta vuotta tapaavani jonkun. Olin onneni kukkuloilla, kun tutustuin mieheen jonka kanssa kaikki vaikutti tosi hyvältä. Suhde päättyi parissa kuukaudessa ja olin murtunut. Se oli niin harvinaista minulle, että joku edes kiinnostuu. 

eräs ystävä sitten tokaisi että no hyvä ettei ehtinyt kestää pidempää kun juttu ei toiminut. 

Se ei lohduttanut ollenkaan siinä hetkessä. 

Et ole ylipainoinen. Sinulla on vain isot luut.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi vastoinkäymiset tekee ihmisestä vahvemman, sanoi eräs ihminen kun kotona isäni itki, ei nukkunut ja mietti itsemurhaa sen jälkeen kun oltiin jääty kahdestaan.

Kyllä vastoinkäymiset tekee jokaisesta vahvemman kun osaa suhtautua oikein ja oppia vastoinkäymisistä.

Rehellisyys maan perii, epärehelliset rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi vastoinkäymiset tekee ihmisestä vahvemman, sanoi eräs ihminen kun kotona isäni itki, ei nukkunut ja mietti itsemurhaa sen jälkeen kun oltiin jääty kahdestaan.

Kyllä vastoinkäymiset tekee jokaisesta vahvemman kun osaa suhtautua oikein ja oppia vastoinkäymisistä.

Kuole nyt saatana.

Pyörryin matkalla koulusta kotiin. Kuultuuan asiasta äitini sanoi vain, että onneksi kukaan tuttu ei nähnyt.

"Mutta ethän sä nuorenaakaan koskaan halunnut lasta."

Paras ystäväni kuoli sairauden uuvuttamana. Olin hänen omaishoitajansa 2 vuotta. Sain kuulla lohdutukseksi: "onneksi ei ollut sun oma mies." Niin, onhan se totta, mutta niin hyvää ystävää en saa enää ikinä. Hän oli ihan yhtä rakas kuin oma mieheni.  

Sulla ei ole vielä elämänkokemusta, niin siksi reagoit noin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa pahinta on, kun sanotaan, että joillakin on vielä pahemmin. Tavallaan vähätellään toisen surua ja tuskaa tyyliin "mitä siinä valitat, kun jossain lapset kuolee sodan keskellä...". Jokaisella on oikeus surra omat surunsa kenenkään niitä vähättelemättä.

Jos en ole vahingoniloinen ja täysi sadisti, miksi minua lohduttaisi se, että jollain on asiat huonommin kuin minulla?

No itseäni kyllä sinänsä auttaa, kun muistaa tuon että ihmisillä on oikeasti paljon pahemminkin asiat kuin minulla. Osaan olla katsos kiitollinen siitä omasta helpommasta tilanteestani.

Ei ole järkevää verrata omaa tilannettaan johonkin superonnekkaisiin tai täydellisiin. Silloin saa olla ikuisesti tyytymätön.

Ihmiset ummistaa silmänsä maailman kärsimykseltä ja pahuudelta, kun ei kliffaa. Omassa elämässä kun sattuu joku takapakki, niin sitten järkytytään, kun ollaan eletty pumpulissa silmät kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa pahinta on, kun sanotaan, että joillakin on vielä pahemmin. Tavallaan vähätellään toisen surua ja tuskaa tyyliin "mitä siinä valitat, kun jossain lapset kuolee sodan keskellä...". Jokaisella on oikeus surra omat surunsa kenenkään niitä vähättelemättä.

Jos en ole vahingoniloinen ja täysi sadisti, miksi minua lohduttaisi se, että jollain on asiat huonommin kuin minulla?

No itseäni kyllä sinänsä auttaa, kun muistaa tuon että ihmisillä on oikeasti paljon pahemminkin asiat kuin minulla. Osaan olla katsos kiitollinen siitä omasta helpommasta tilanteestani.

Ei ole järkevää verrata omaa tilannettaan johonkin superonnekkaisiin tai täydellisiin. Silloin saa olla ikuisesti tyytymätön.

Ihmiset ummistaa silmänsä maailman kärsimykseltä ja pahuudelta, kun ei kliffaa. Omassa eläm

Riippunee siitä mikä se takapakki on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa pahinta on, kun sanotaan, että joillakin on vielä pahemmin. Tavallaan vähätellään toisen surua ja tuskaa tyyliin "mitä siinä valitat, kun jossain lapset kuolee sodan keskellä...". Jokaisella on oikeus surra omat surunsa kenenkään niitä vähättelemättä.

Jos en ole vahingoniloinen ja täysi sadisti, miksi minua lohduttaisi se, että jollain on asiat huonommin kuin minulla?

No itseäni kyllä sinänsä auttaa, kun muistaa tuon että ihmisillä on oikeasti paljon pahemminkin asiat kuin minulla. Osaan olla katsos kiitollinen siitä omasta helpommasta tilanteestani.

Ei ole järkevää verrata omaa tilannettaan johonkin superonnekkaisiin tai täydellisiin. Silloin saa olla ikuisesti tyytymätön.

Ihmiset ummistaa silmänsä maailman kärsimykseltä ja pahuudelta, kun ei kliffaa. Omassa eläm

Kova elämä, uhu uhu.

"Asioilla on tapana järjestyä."

Jos tuo olisi totta, niin ei tarvitsisi ikinä miettiä, miten missäkin tilanteessa pitää toimia.

Ne kaikki epäonnistuneet kommentit ovat kuitenkin olleet hyvää tarkoittavia. On ihmisen omaa kypsymättömyyttä, jos ryhtyy pitkävihaiseksi toisen sosiaalisesta kömpelyydestä.

Jouduin työpaikkakiusatuksi ja lopulta ulossavustetuksi! Uskonnon ja psykologian lehtori tuli muutamaa päivää ennen lähtöäni mussuttamaan, että 'Eikö olisi parempi jos itse irtisanoisit itsesi!' Äläkä sitten vain kanna kaunaa niin sinulla itselläsi on paljon parempi olo'. Voi v... u! Rouva itse mielisteli kaikkia ja pyöritteli takapuoltaan verkkosukkahousuissa!