Typeriä asioita, joita teille on sanottu vaikeassa tilanteessa "lohdutukseksi"?
Kommentit (101)
Mikä ei tapa, vahvistaa.
Ja se paskin:
Jumala ei anna kenelläkään sellaista taakkaa, mitä ei jaksa kantaa.
Puolison kuoleman jälkeen: sä olet vielä nuori, kyllä sä vielä löydät jonkun.
Ihan kuin mä haluaisin vain jonkun.
Lohduttaja yrittää nokittaa jollain omalla kokemuksellaan.
"Jäihän sulle vielä lapset" Joo mutta kai saan silti surra sitä mitä menetin?
"Tiedän miltä susta tuntuu, multa on kuollut koira" Et todellakaan tiedä.
Veli hakattiin henkihieveriin. Mulle sanottiin että no nyt on kaikki onneks hyvin. Vaikka hän siitä hengissä selvisi niin kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Hirveet henkiset kivut jätti veljelle.
No aika tahdotonta on joskus hurskastelijoilta kuulla ongelmien keskellä "Jumalan siunausta"
Helppo vain pysyä hiljaa. Ei tule ainakaan sanottua silloin mitään väärää.
Kerroin kaverille, että oli saanut diagnoosin sairaudesta, joka tulee etenemään ja jonka syntymismekanismia ei tutkijat ole saaneet edes selvitettyä. Tulen kuulemma paranemaan hyvillä elintavoilla ja laihtumalla.
Tavallaan nämä latteudet ovat totta. Ei millään sanomisilla ole oikeastaan mitään vaikutusta mihinkään. Oma kokemus vähän ikävästä lohdutuksesta on ollut, että kysytään, kaipaatko sääliä tai mieti, että jos menetät myös lapsesi. No kovin kyynisesti kun ajattelee, niin eihän mikään tunnu missään. Siinä olen kyllä kehittynyt, saatan kyllä itsekin varmaan lohduttaa tyyliin no käy ostoksilla tai mene tanssimaan, jos kaverilla on vaikeaa. Mitä siinä nyt oikeastaan voi sanoa, kun kaikki on väärin. Tai että ei se henkinen tuska siitä mene ohi ennenkuin vaan menee.
Itse asiassa pahinta on, kun sanotaan, että joillakin on vielä pahemmin. Tavallaan vähätellään toisen surua ja tuskaa tyyliin "mitä siinä valitat, kun jossain lapset kuolee sodan keskellä...". Jokaisella on oikeus surra omat surunsa kenenkään niitä vähättelemättä.
Ei ehkä typerin mutta 15 vuoden aikana, jonka olen ollut sinkkuna olen kyllästynyt kuulemaan, että kyllä se oikea vastaan tulee kun vain jaksaa olla kärsiväälinen.
Tai ei se mitään että olet lyhyt (alle 170 cm mies) naiset on kuitenkin kiinnostuneita vain siitä, onko sulla rahaa ja varallisuutta.
Koulutuskella ei oikeesti oo mitään merkitystä (niin, että suotta hait opiskelupaikkaasi useamman kerran)
Haudoin / haudon itsem urhaa, siihen lohdutukseksi "kenellekään ei anneta määräänsä enempää". Takana jo pari yritystä joista ensimmäinen oli hilkulla onnistua. Joskus kannattaisi oikeasti vain olla hiljaa ja läsnä.
Voi, voi, yritä vaan kestää. Olet liian herkkä. Paljon muutakin vastaavaa olen joutunut vaikeassa tilanteessa kuulemaan ilman että olisin saanut mitään käytännön apua, vaikka juuri sitä käytännön apua olen yrittänyt hakea. Tuo kertomani on kuitenkin sattunut erityisen paljon, koska tuon sanoi sosiaalityöntekijä, jolta yritin epätoivoisesti suunnilleen anella käytännön apua vaikeaan tilanteeseen ja jouduin kertomaan todella vaikeita asioita palkintona vaan nöyryytetyksi taas kerran joutuminen ja ilman apua jääminen. Tuo sosiaalityöntekijä tietää varsin hyvin, miten vaikeassa tilanteessa joudun elämään ja miten moni asia kohdallani on mennyt pieleen, mutta ei halua auttaa mitenkään. Olen joutunut niin kamalaan tilanteeseen, että tästä ei ole enää pääsyä ylöspäin.
Isäni menehtyi niin kaveri tokaisi että "sulla sentään oli isä".
Vierailija kirjoitti:
"Kaikella on tarkoituksensa"
Minä uskon että kaikella on tarkoituksensa vaikka ei aina siltä tunnu. En kuitenkaan ihmiselle joka on aivan paskana niin tietenkään sitä sano vaan kuuntelen ja yritän parhaani mukaan olla turvallinen ihminen.
Onko parempi, jos ei reagoida lainkaan, eihän kukaan kohta uskalla edes osaa ottaa, kun siitäkin nokkaannutaan. Varmaan ne sanojat kuitenkaan eivät pahaa tarkoita, tuollaiseen vain on vaikea etsia sopivia sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Isäni menehtyi niin kaveri tokaisi että "sulla sentään oli isä".
Onhan tuo tottakin. Kaikilla ei ole sellaista jita voisi sanoa isäksi.
Missä vaikeassa tilanteessa??