Typeriä asioita, joita teille on sanottu vaikeassa tilanteessa "lohdutukseksi"?

Mulla oli syvä, fyysisen tason uupumus joka alkoi tuntua todella pelottavalta. Silloinen kumppani päätti että nyt on oikea hetki ilmoitella erosta (oltiin JUST puhuttu yhteen muutosa), ja lohdutukseksi käski lepäillä.

Vierailija kirjoitti:

Ne kaikki epäonnistuneet kommentit ovat kuitenkin olleet hyvää tarkoittavia. On ihmisen omaa kypsymättömyyttä, jos ryhtyy pitkävihaiseksi toisen sosiaalisesta kömpelyydestä.

Eivät kaikki epäonnistuneet kommentit välttämättä ole hyvää tarkoittavia. Ne voivat olla itsekästä halua saada toinen lopettamaan asiasta puhumisen. Ne voivat kieliä nimenomaan välinpitämättömyydestä tai jopa ärtymyksestä: ole hiljaa, en jaksa kuunnella murheitasi, vaiennan  sinut jollain kliseellä että saan suusi tukituksi!  Joku voi tokaista ensimmäisenä mieleen tulevan kliseen päästäkseen tilanteesta pois ja siinä toivossa että toinen vaihtaa puheenaihetta. Kun heittää jonkin se mikä ei tapa vahvistaa tai kaikella on tarkoituksensa, niin välttyy kuuntelemasta mitä toisella on sanottavana.

Tuo kaikella on tarkoituksensa VOI olla vilpitön hyvää tarkoittava lausahdus. Mutta se voi myös tarkoittaa: Joo joo, ei kiinnosta, ole jo hiljaa, en jaksa kuunnella! 

Selitykseksi ei kelpaa ettei keksi mitään sanottavaa. Mikä pakko on sanoa yhtään mitään? Ei sureva kaipaa viisaita sanoja vaan kuuntelijaa. Riittää kun sanoo että onpa kurja juttu!tai vaikka että no voi paska! Ja kuuntelee, antaa toisen puhua. Ei ole mikään pakko neuvoa ja opastaa, ellei toinen varta vasten pyydä neuvoa. 



Jos ei osaa sanoa mitään, ei tarvitse sanoa mitään. Voi sanoa vaikka että olen pahoillani että joudut käymään tuollaista läpi, haluaisin sanoa jotain lohduttavaa mutta en osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jouduin työpaikkakiusatuksi ja lopulta ulossavustetuksi! Uskonnon ja psykologian lehtori tuli muutamaa päivää ennen lähtöäni mussuttamaan, että 'Eikö olisi parempi jos itse irtisanoisit itsesi!' Äläkä sitten vain kanna kaunaa niin sinulla itselläsi on paljon parempi olo'. Voi v... u! Rouva itse mielisteli kaikkia ja pyöritteli takapuoltaan verkkosukkahousuissa!

Rouva lehtoriko täällä alapeukuttaa? 

Tsunamiorvot laitettiin pakolla sijoitukseen sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Moni oli tietty aluksi sairaalassakin koska oli tarvetta. Sieltä sitten varmaan sosiaaliviranomaiset sijoitti sukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikella on tarkoituksensa"

 

Minä uskon että kaikella on tarkoituksensa vaikka ei aina siltä tunnu. En kuitenkaan ihmiselle joka on aivan paskana niin tietenkään sitä sano vaan kuuntelen ja yritän parhaani mukaan olla turvallinen ihminen.

Kerrotko mikä tarkoitus on esimerkiksi pienen lapsen kuolemalla tai vaikka halvaantumisella kolarissa?

"Onneksi ei ole kehitysvammaa". Lapsella vaikea fyysinen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Tsunamiorvot laitettiin pakolla sijoitukseen sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Moni oli tietty aluksi sairaalassakin koska oli tarvetta. Sieltä sitten varmaan sosiaaliviranomaiset sijoitti sukulaisille.

Niinhän siinä taisi käydä. Meidän koulussa oli silloin yksi jonka vanhemmat oli kadonneet. Se oli koulusta pois jonkin aikaa ja sitten kiersi kaikkia juttuja lastenkodista, laitoksesta jne mutta en tiedä mihin oikeasti joutui.

Vierailija kirjoitti:

Tsunamiorvot laitettiin pakolla sijoitukseen sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Moni oli tietty aluksi sairaalassakin koska oli tarvetta. Sieltä sitten varmaan sosiaaliviranomaiset sijoitti sukulaisille.

Sosiaaliviranomaisten sosiaalitapauksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsunamiorvot laitettiin pakolla sijoitukseen sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Moni oli tietty aluksi sairaalassakin koska oli tarvetta. Sieltä sitten varmaan sosiaaliviranomaiset sijoitti sukulaisille.

Niinhän siinä taisi käydä. Meidän koulussa oli silloin yksi jonka vanhemmat oli kadonneet. Se oli koulusta pois jonkin aikaa ja sitten kiersi kaikkia juttuja lastenkodista, laitoksesta jne mutta en tiedä mihin oikeasti joutui.

Varmasti sosiaaliviranomaiset sen huolehti jonnekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsunamiorvot laitettiin pakolla sijoitukseen sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Moni oli tietty aluksi sairaalassakin koska oli tarvetta. Sieltä sitten varmaan sosiaaliviranomaiset sijoitti sukulaisille.

Niinhän siinä taisi käydä. Meidän koulussa oli silloin yksi jonka vanhemmat oli kadonneet. Se oli koulusta pois jonkin aikaa ja sitten kiersi kaikkia juttuja lastenkodista, laitoksesta jne mutta en tiedä mihin oikeasti joutui.

Toivottavasti ymmärtää olla kaikesta kiitollinen, miten onnekas on ollut ja millä tavalla häntä on autettu, ja miten etuoikeutettu hän on ollut. Toki on ne merkinnät sosiaaliviranomaisten papereissa tapahtuneesta.

Isäni kuoleman jälkeen useampi totesi, että parempi näin, koska isä vietti kaiken aikansa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tsunamiorvot laitettiin pakolla sijoitukseen sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Moni oli tietty aluksi sairaalassakin koska oli tarvetta. Sieltä sitten varmaan sosiaaliviranomaiset sijoitti sukulaisille.

Miten niin pakolla?

"Onneksi se oli vaan sun äitipuoli joka kuoli"

Isäni kuoltua kaverini sanoi minulle että "elämä jatkuu" ja kun hänen läheisensä isä kuoli ja läheinen huomasi olevansa raskaana niin kommentti oli että "pitäähän hänen joku korvaus saada isänsä kuolemasta".

Sairastuin vakavaan uupumukseen ja masennukseen niin silloin kommentoi että "älä aina valita turhasta, on oikeastikin sairaita ihmisiä"

Ystäväni sanoi ettei läheiseni itsemurha ollut suuri menetys, koska läheiselläni ei ollut menestyksekästä uraa eikä hän ollut perheellinen.

Keskenmenon jälkeen: Luonto hoitaa heikot ja vammaiset pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsunamiorvot laitettiin pakolla sijoitukseen sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Moni oli tietty aluksi sairaalassakin koska oli tarvetta. Sieltä sitten varmaan sosiaaliviranomaiset sijoitti sukulaisille.

Niinhän siinä taisi käydä. Meidän koulussa oli silloin yksi jonka vanhemmat oli kadonneet. Se oli koulusta pois jonkin aikaa ja sitten kiersi kaikkia juttuja lastenkodista, laitoksesta jne mutta en tiedä mihin oikeasti joutui.

En ymmärrä tuota että ollaan pitkään pois koulusta läheisen kuollessa. Eikös sen lapsen olisi parempi mennä sinne kouluun ja olla kiinni normiarjessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsunamiorvot laitettiin pakolla sijoitukseen sosiaaliviranomaisten päätöksellä. Moni oli tietty aluksi sairaalassakin koska oli tarvetta. Sieltä sitten varmaan sosiaaliviranomaiset sijoitti sukulaisille.

Miten niin pakolla?

Pakolla, ei saanut itse valita.

Yyteet ja kenkää: Kun yksi ovi sulkeutuu niin uusia avautuu.

Pari vuotta sitten kärsin vaikean masennuksen sekä työuupumuksen kourissa.

Kaiken turhan itsekseen pinnistelyn jälkeen päätin viimein hakea apua, ja suuntasin työterveyslääkärin puheille. 

Lääkäri kuunteli aikansa ja totesi sitten kevyesti: "Kuule, meitä kaikkia välillä vähän harmittaa. Se on ihan normaalia."

Hämmentyneenä ja häpeissäni lähdin pois vastaanotolta. Mietin, olinko tosiaan itse vain keksinyt koko jutun ja että turhaanko lääkärille menin?

Kumppanin kannustamana menin toiselle lääkärille, joka ihmetteli miksi olin niin pitkään ollut ilman apua. Kertomani oireilun perusteella lääkäri sanoi etten ollut enää kuukausiin ollut edes työkykyinen.

Jäin kuukaudeksi sairaslomalle. 

Että näin, meitä kaikkia välillä "vähän" harmittaa.