Sametti: haluan vaihtaa takaisin alkuperäiseen sukupuoleeni:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa toisen näkökulman, voi lukea vaikka näyttelijä Miiko Toiviaisen haastatteluja. Miiko puhuu sukupuolieuforiasta, joka syntyy, kun viimein keho ja mieli ovat yhtä. Eikä kyse ole mistään leikkauksen jälkeisestä opiaattihoidosta. Siitä on hänelläkin jo vuosia. Tai ent. kirkkoherra Marja- Sisko Aalto, joka elää tyytyväistä ja harmonista elämää.

Ei tämä " Sametti" enemmistöä transihmisistä edusta, vaikka jotkut haluaisivat sen niin kääntää. Surullinen ja traaginen tapaus toki. Lääkäreiden epäonnistuminen ja hoitovirhe. 

Ihan kuin tuo hehkutusnarratiivi ei olisi valtavirtaa :D Kukaan ei ole väittänyt, etteikö onnistuneita transiutuksia olisi. Nyt kyseenalaistetaan sellainen prosessi, jossa moniongelmaiset, traumatisoituneet ja huijaavat ihmiset pääsevät seulasta läpi. Pitää muistaa myös se, että transiutukseen hakeutuvien sukupuolijakauma on muuttunut, nuorempaa ja moniongelmaisempaa. Lisäksi trans tarkoittaa nykyään eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, jotkut pettyvät ja toiset eivät. Yksi kokemus ei vielä kerro koko totuutta. Mutta hyvä että tätäkin puolta tuodaan esiin, niin se ehkä herättelee keskustelua myös tästä puolesta. Kokeehan joku mieskin painetta ollakseen hetero, kunnes lopulta myöntää ettei sitten olekaan.

Nämä ovat vaikeita asioita joilla ei ulkopuolisten pitäisi kauheasti huudella puoleen tai toiseen.

Kyllä mutta ihan yhtä vähän ulkopuolelta ei myöskään saisi tulla minkäänlaista painostusta, vihjailua, lokerointia muottiin. Ja tätähän näissä juuri on tapahtunut.

Hänellä kanavallaan koko tarinansa siitä, että oli traumatausta johon ei osannut hakea psykoterapiaa vaan ajautui manipuloiviin sateenkaariympyröihin. 

Käsittämätöntä on myös se, että yhteiskunta maksaa nämä operaatiot ja kaiken muun järjettömyyden.

Omalla kustannuksellaan voi jokainen antaa teininsä (-ja myöhemmin aikuisen-) muuttua vaikka koiraksi.

"Tässä keskustelussa ja muualla on heitetty tuota 30% katumislukua, mutta mistä tuo on peräisin ja miten määritetään katuminen?"

Yksi lähde löytyy ketjusta, siitä vain selaamaan. Kymmenen prosentin luku löytyy Kaltialan haastattelusta. Miten sinä määrittelisit katumisen? Virallisesti katuminen tilastoidaan vain, jos katuja ilmoittaa hoitavalle taholle. Seurannasta putoaa valtavasti ihmisiä ja katujia ei taida kiinnostella tyytyväisyyskyselyihin vastaaminen.

Ei ne ongelmat näköjään leikkaamalla parane. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälleen transuna mua ärsyttää nää uutiset ja se, et se ois jotenkin helppoa se diagnoosin saaminen. Itellä kesti 4 vuotta, että sain diagnoosin ja olin melkein 30 vuotias tuolloin kun tietoa asiasta ei juuri ollut ennen viime vuosikymmenen alkua. Eipä kaduta näin melkein nelikymppisenä yhtään olla naisen näköinen ulkoisesti, vaikka munat löytyykin. Vois joskus tulla artikkeleita myös siitä, miten pieni jäävuoren huippu nämä detranssit loppujen lopuksi ovat.

Ainakaan sinua ei ole pakkosteriloitu, josta aktivistit rääkyvät. Kannattaisi varmaankin potkia murrosikää kipuilevat ja identiteettiä vatkaavat teinitytöt transpoleja tukkimasta, niin oikeiden transien prosessi olisi jouhevampi. Kun transiudesta tehdään muoti-ilmiö ja poistetaan sairausluokitus, niin oikeiden transien uskottavuus ja hoidot ovat uhattuna.

Joo, mutta piti kusettaa polilla, ettei tahdo välttämättä leikkaukseen. Persoonallisuushäiriöstä piti myös "parantua", että saa diagnoosin, vaikkei siitä "parannuta". Persoonallisuushäiriö myös syntyi vasta teini-iässä kun sukupuolidysforia oli havaittavissa jo ensimmäisissä lapsuusmuistoissa. Mutta tämä on vain oma kokemukseni, tuntuukin oudolta, että "kaikki muut" saavat niin "helpolla" transdiagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälleen transuna mua ärsyttää nää uutiset ja se, et se ois jotenkin helppoa se diagnoosin saaminen. Itellä kesti 4 vuotta, että sain diagnoosin ja olin melkein 30 vuotias tuolloin kun tietoa asiasta ei juuri ollut ennen viime vuosikymmenen alkua. Eipä kaduta näin melkein nelikymppisenä yhtään olla naisen näköinen ulkoisesti, vaikka munat löytyykin. Vois joskus tulla artikkeleita myös siitä, miten pieni jäävuoren huippu nämä detranssit loppujen lopuksi ovat.

Ainakaan sinua ei ole pakkosteriloitu, josta aktivistit rääkyvät. Kannattaisi varmaankin potkia murrosikää kipuilevat ja identiteettiä vatkaavat teinitytöt transpoleja tukkimasta, niin oikeiden transien prosessi olisi jouhevampi. Kun transiudesta tehdään muoti-ilmiö ja poistetaan sairausluokitus, niin oikeiden transien uskottavuus ja hoidot ovat uhattuna.

Lisäksi hormoneiden takia siemennesteeni on kelvotonta luultavasti lisääntymiseen, mutten ole koskaan tahtonutkaan jälkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa olen itsekin muuttumassa transsiksi. Teidän naiskuvanne on niin ahdas, että ahdistaa ai ai. Miesmäisellä naisella pitää olla autismi ja matala estrogeeni? Mitäpä jos olemmekin kaikki vain ihan erilaisia ihmisiä, ja jos joku on autisti tai jopa ei-naisellinen autisti, ei sekään ole maailmanloppu tai tarkoita että olisi kelvoton nainen. 

Hei huhuu! On sanottu että autisteilla on niin ei ole sanottu, että jokainen tuollainen on autisti. Ja varmasti autisteissakin on variaatiota, kuten kaikissa muissakin, mutta yleensä ottaen niin. 

Ymmärrätkö, että autismi on biologinen tila?

 

Autismin diagnostiset kriteerit eivät ole biologisia, vaan perustuvat haastatteluun. Biologinen tila on sellainen, joka voidaa

Kuten jo tuossa lainauksessa todetaan, huolimatta korkeasta perinnöllisyysarvioista, ei autismilla ole tunnettua etiologiaa. Arvio ei kerro suoraan geneettisestä periytyvyydestä, ja kaksostutkimuksiin liittyy tunnetusti lukuisia metodologisia ongelmia, jotka johtuvat niihin liittyvistä virheellisistä taustaoletuksista. Geenitutkimuksissa taas on ongelmana mm. sosiaalinen stratifikaatio ja se, että vaikka löydetään geneettistä assosiaatioita, niin niiden selitysvoima on usein hyvin heikko. Ne ovat joko äärimmäisen harvinaisia geneettistä variantteja, joita esiintyy vain hyvin pienellä osalla autisteista tai hyvin yleisiä polygeenisiä riskitekijöitä, jotka ennustavat yhdessäkin hyvin heikosti diagnoosin saamista. Näitä ongelmia ei usein käsitellä monissa tutkimuksissa, eikä selitysvoimaa ja geenien esiintymistä eri ryhmissä tuoda esille. Ei pelkät tilastolliset korrelaatiot kerro oikeasti välttämättä mitään häiriön etiologiasta, vaikka näin annetaan usein olettaa. Ne eivät ole kliinisesti kiinnostavia, vaan niiden ainoa käyttöarvo on perustutkimuksessa kun yritetään suunnata tutkimusta, jotta se etiologia saataisiin selville.

Kehitysvamma onkin hyvä esimerkki siitä, miten erilainen etiologia voi johtaa samaan diagnoosiin. Kehitysvammakaan ei ole biologinen tila, vaan kognitiiviselle suoriutumiselle pohjautuva häiriö. Kehitysvammaa voivat aiheuttaa Downin syndrooma kuin aivovammakin. Toinen on äärimäisen periytyvä, toinen täysin ympäristötekijöiden aiheuttama. 

"Valitettavasti myös muunsukupuolisuuteen liittyy kehonmuokkauksia,"

En tiennytkään, luulin, että tavoite on olla määrittelemätön sukupuoleltaan.

Vierailija kirjoitti:

Siinä taas yks lapsen tasolle jäänyt urpo, joka ei ota mitään vastuuta omista valinnoistaan. Syyttää vaan kaikkea ja kaikkia muita ympärillään. Aikuinen ihminen. Huhhuh.

Kuvitteletko, ettei Sametti syytä ja soimaa itseään tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran helvetti mikä kitisijä. Ihan täyttä paskaa yrittää vierittää muiden niskaan omat, VAPAAEHTOISET valinnat. 

"Minulla on kohonnut osteoporoosiriski ja minulla kasvaa parta. Se ei lähde pois." Ja kyllä muuten laserilla ja neulaepilaatiolla lähtee... 

 

Mutta jos ihminen ei ole syyntakeinen? Voitaisko tutkia ensin ja sitten vasta hutkia ne sukupuolielimet pois...

 

Transprosessiin kuuluu laajat psykiatriset tutkimukset, seuranta, ja aiemmin myös toinen mielipide kokonaan toisesta yksiköstä prosessin loppuvaiheessa  Lisäksi seuranta hormonipoliklinikalla. 

Transhoidot eivät ole nopea prosessi. 

Ei siellä tehdä mitään Niuvan tyyppistä mielentilatutkimusta syyntakeisuudesta. Ja tehän vaaditte prosessin nopeuttamista, diagnosoinnista, temppuradoista ja portinvartioinnista luopumista. Mikä voisikaan mennä pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kommentoidaan paljon, miten transsukupuolisuus on "korvien välinen" ongelma tai mielenterveysongelma. No, ylipäätään näin vaativa aihe ei ehkä sovi vauva-palstalla jauhettavaksi... Mutta mietin vaan, olisiko tästäkin jotain aivotutkimusten tietoa, olisiko transsukupuolisuus ihan aivotasolle paikannettava ilmiö? Siis että biologisella miehellä tai naisella, näkyisi aivojen rakenteessa tai toiminnassa jokin "löydös", jonka voi liittää siihen, että kokee olevansa oikeasti eri sukupuolta kuin biologisesti on. 

Jos tällaista tietoa on, olisi se tärkeää ihmisten asenteiden kannalta.

Transsukupuolisuuden on todettu esim. kaksostutkimuksissa olevan geneettistä. Asiaan kuitenkin vaikuttaa myös muita fysiologisia syitä, eikä transsukupuolisuus ole niin yksinkertainen asia, että olisi olemassa yksittäinen "transgeeni". Viitteitä fysiologisista syistä on niin paljo

Nyt puuttuu vain yleispätevä ja loogisesti koherentti määritelmä transiudelle. Mikä yhdistää kehodysforikkoja, rogd-teinejä, genderfluideja, keski-ikäisiä autogynefiilejä ja katujia? Mitkä geenit pakottavat huomiovärin tukkaan, ahdistumaan henkikökortin kirjaimesta tai kiihottumaan naisten vaatteista?

Eikös sukupuolenkorjaushoitojen katumusprosentti ole pienempi kuin polvileikkausten?

Vierailija kirjoitti:

Transihmisten puheissa esiintyvä sukupuolieuforia = kiihottuminen. Tuon sanan kun vaihtaa tilalle niin kaikki käy järkeen. Monen kuva naiseudesta/miehuudesta on fetisistisen stereotyyppinen.

Gender euphoria = gender boner. Normi-ihminen ei koe mitään erityista euforiaa tai kiihotusta sukupuolestaan.

"Lisäksi hormoneiden takia siemennesteeni on kelvotonta luultavasti lisääntymiseen, mutten ole koskaan tahtonutkaan jälkeläisiä."

On tutkimuksia, joissa siittiötuotanto on palannut hormoneiden lopettamisen jälkeen. Steriliteetti on itse haluttujen transiutusten yleinen seuraus. Senkin puolesta lapset kannattaa tehdä ennen transhommia. Sukusolujen säilymisestä ei ole takeita, vaikka niitä talletettaisiin. Ruotsissa feminiininen poika joutui päättämään 13-vuotiaana, että haluaako omia biologisia lapsia. Sperman talletus äidin odottaessa oven takana ei hotsittanut, joten hänestä ei tule koskaan isää, jos hän jatkaa muuntohormoneille ja kivekset poistetaan.

Trettonåringen bestämmer om hon vill ha barn i framtiden

https://www.expressen.se/kvallsposten/qs/violetta-13-berattar-for-sin-n…

Hienoa nähdä miten ainakin yhdestä ihmisestä tuli kauheiden ongelmien jälkeen selväjärkinen ja viisas.

870. Kyllä perinnöllisyyteen liittyvät asiat ovat erittäin keskeisiä kliinisessä tutkimuksessa eli jokapäiväisessä lääkärin työssä, ei vain lääketieteen perustutkimuksessa. Sen vuoksihan näitä tietoja suurelle yleisöllekin tarkoitettuihin käypä hoito -suosituksiinkin kirjoitetaan. Potilaalle on usein valaisevaa tietää, että hänen oireisiinsa on olemassa tietty perinnöllinen alttius, toki monesti he sen jo itsekin tietävät ja osaavat kysyttäessä kertoa. Se on tärkeää riskien arviointia ja toimii myös jatkohoitojen ja lisätutkimusten yhtenä kriteerinä (sukutausta, perinnöllisyys) monien sairauksien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mielenterveysongelmaa hoidetaan veitsellä?

Eihän anorektiaakaan hoideta "lihavuusleikkauksella", vaikka potilas kokee olevansa lihava ja haluaa laihemmaksi.

 

Anorektikkokin kokee kehodystopiaa ja kokee olevansa todellisuudessa lihavassa kehossa. Kenellekään ei tulisi kyllä mieleenkään hoitaa sitä leikkauksella 

 

Anorektikon kokemus ei ole kehodysforiaa. Nykykäsitys on se, että anoreksia on OIRE jostain syvemmästä ongelmasta, esim pakko-oireisuus. Vääristynyt kehonkuva voi olla osa anoreksiaa, mutta ei ole väistämättä. 

Mutta kokemus väärän sukupuolen kehosta ei ole oire mistään?

Kyllä lääkäreillä on vastuu potilaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tukee ajatusta että ennen operaatioita tulisi saada psykiatrin arvio asiasta. 

Onko joku noin tietämätön? Psykiatrin arvioita tehdään ja monen lääkärin toimesta. 

Ettekös te parhaillaan aja affirmatiivista mallia, jossa luovutaan diagnooseista, koska ihminen tietää sukupuolensa parhaiten itse? Lisäksi on tulossa eheytyskielto, jossa todennäköisesti määritellään sukupuoliristiriidan syiden selvittely eheyttämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

870. Kyllä perinnöllisyyteen liittyvät asiat ovat erittäin keskeisiä kliinisessä tutkimuksessa eli jokapäiväisessä lääkärin työssä, ei vain lääketieteen perustutkimuksessa. Sen vuoksihan näitä tietoja suurelle yleisöllekin tarkoitettuihin käypä hoito -suosituksiinkin kirjoitetaan. Potilaalle on usein valaisevaa tietää, että hänen oireisiinsa on olemassa tietty perinnöllinen alttius, toki monesti he sen jo itsekin tietävät ja osaavat kysyttäessä kertoa. Se on tärkeää riskien arviointia ja toimii myös jatkohoitojen ja lisätutkimusten yhtenä kriteerinä (sukutausta, perinnöllisyys) monien sairauksien kohdalla.

"Ne eivät ole kliinisesti kiinnostavia, vaan niiden ainoa käyttöarvo on perustutkimuksessa kun yritetään suunnata tutkimusta, jotta se etiologia saataisiin selville."

Tuota lausetta siis erityisesti kommentoin. 

Itse asiassa ei ole kovin monta sairautta tai tilaa, jonka etiologia voidaan tarkasti tietää. Sen sijaan perinnöllisyyden osuutta voidaan selvittää paremmin. Etiologian tietäminen ei ole mikään edellytys sairauksien hoitamiseksi ja hyvä niin, koska se on epäselvä niin monen sairauden kohdalla.