Sametti: haluan vaihtaa takaisin alkuperäiseen sukupuoleeni:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni tämä erittäin lyhyt dokumentti ei ole Yleltä journalistisesti kovin vastuullinen julkaista. Ilman laajempaa viitekehystä ja ammattilaisten kommentteja. Mielestäni näin vakava, ja tieteellisiä näkökulmia vaativa aihe ei sovi Perjantai-lyhytdokkareiden formaattiin. Huomaa tässäkin keskustelussa, että monet tämän muutaman minuutin pituisen dokkarin nähneet, vetävät nyt linjat suoriksi, että koko sukupuolenkorjaus-hoitomenetelmä on turha, eikä sitä saisi julkisista varoista rahoittaa. 

Itse en ole "setalainen", en tunne kunnolla ketään transihmisiä, enkä liioin missään "vastapoolissakaan" ideologisesti. Mutta penään tieteellisen tutkimuksen tuloksia esille trans-keskusteluun, ja toivoisin sen sisältyvän jotenkin tällaiseen Ylen dokumentti-käsittelyynkin.  

En ole edes dokumenttia nähnyt enkä sen päähenkilöstä puhunut keskusteluss

Jep. Minkään muunkaan sairauden hoitolinjauksista eivät päätä aktivistit, potilasjärjestöt ja muut taloudellisia tai ideologisia motiiveja omaavat lobbaajat. Transiutuksilta pitäisi edellyttää yhtä vahvaa tutkimusnäyttöä kuin muiltakin yhtä kajoavilta ja peruuttamattomilta hoidoilta.

Vierailija kirjoitti:

Sametin mielipide on normaalista poikkeava mutta näitä hoitoja katuvia on tuhansia muitakin. Muistakaa, että he ovat silti vähemmistössä! Minusta on virkistävää, että joku kyseenalaistaa Setaa, joka monen muun järjestön tavoin on alkanut hyvin suppeakatseiseksi ja vain tietynlainen avarakatseisuus ja tietynlaiset suppeat näkökulmat hyväksytään. Sametti ei pidä tästä, ja minusta hänen mielipiteensä on virkistävä että on entinen trans ja lesbo, joka ei niele Setan kaikkia näkemyksiä. 



Ylen tehtävä on juuri tuoda näitä erilaisia mielipiteitä esiin. Jos katsoja sitten kuvittelee, että Sametti edustaa KAIKKIA trans-ihmisiä, niin se on katsojan hölmöyttä, ja se riski on jokaisen artikkelin ja dokumentin kohdalla. 

Siksipä transaktivistit, Seta ja muut transaktivistit pyrkivät hallitsemaan valtamedian transnarratiivia, että suuri yleisö kuvittelisi transien olevan monoliitti, eli mielipiteiltään, arvoiltaan ja poliittisesti yhtenäinen massa. Ovat ehkä harvalukuisia, mutta on myös tolkun transeja, jotka vastustavat itsemäärittelyä, lasten transiuttamista ja transnaisia naisten kilpasarjoissa.

En kyllä ihan saa kiinni, miten tästä saadaan uhriutumista niinkö jossain kommenteissa sanottiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan enemmän suvaitsevaisuutta, niin jäisi moni leikkaus tekemättä. Moni voisi elää ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, jos muutkin tekisi sen. Mutta on myös onnellisen ja tasapainoisen oloisia, jotka ovat käyneet prosessin leikkauksineen. Tai loppuuko prosessi koskaan. 

Aivan, transsukupuolisuuden kokemus jatkuu elämän loppuun asti kuten jatkuu meidän muidenkin kokemus sukupuolestamme ja seksuaalisuudestamme. Siksi diagnoosikriteereissäkin etsitään pysyvää ja alkuperäistä kokemusta väärään sukupuoleen kuulumisesta lapsuudesta asti - vaikka eri ikävaiheet ja kokemukset muuttavatkin kokemusta itsestä koko elämän ajan.

Ongelmaksi niin tässä kuin monissa muissakin toimintakykyä lamaavissa psykiatrisissa häiriöissä on se, että myös muut diagnoosit kuin transseksuaalisuus vaikuttavat potilaan elämään. On vaikea erottaa kunkin vaikutus erillisenä, esim

Itse asiassa on havaintoja dementikoista, jotka ovat unohtaneet olleensa transeja ja kauhistuvat transiutettuja kehojaan. Sen sijaan seksuaalinen suuntautuminen säilyy myös dementikoilla. Eli transin sukupuolikokemus ei ole pysyvästi psyyken syvärakenteissa, vaan se alkuperäinen sukupuoli on vahvempi. Miten mahtaa käydä tulevaisuudessa, kun tällä hetkellä transiutuksia tehdään kevyemmin perustein yhä nuoremmille ja tasapainottomammille ihmisille tai autogynefiilien fetissien validoimiseksi.

Sametti on ollut todella rohkea, kun on ruvennut puhumaan näistä asioista ja myös transkokemuksen mahdollisista, jopa todennäköisistä taustalla olevista psyykkisistä syistä. Hän alkoi puhua kokemastaan tilanteessa, jossa enemmistö tavallisista ihmisistä, myöskään ammattilaiset, ja varsinkaan ns. sivistyneistö, eivät uskaltaneet kritisoida transliikettä yhtään mitenkään.

Tykkään kuunnella hänen eri-aiheisia videoitaan.

Vierailija kirjoitti:

"Pfäfflin kävi läpi tuohon mennessä julkaistut 74 seurantatutkimusta, jotka kattoivat yli 1 000 transnaista ja yli 400 transmiestä. Näissä tutkimuksissa katujia oli 20 transnaista (noin 2 % transnaisista) ja 5 transmiestä (noin 1,25 % transmiehistä). Hänen oma aineistonsa koostui hänen työssään tapaamistaan potilaista, joita oli vuoteen 1992 kertynyt 616 (449 transnaista ja 167 transmiestä) ja joita hän oli pisimmillään seurannut vuodesta 1978 alkaen. Näiden potilaiden joukossa katujia oli 3, kaikki transnaisia (0,67 % transnaisista). Vuonna 2018 julkaistussa hollantilaisessa, miltei 6 800 potilasta käsittävässä kohorttitutkimuksessa, jossa pisimmät seuranta-ajat olivat yli 40 vuotta, 0,6 % transnaisista ja 0,3 % trans-miehistä ilmaisi katuvansa etenemistään sukupuolielinkirurgisiin toimenpiteisiin.

 

Ruotsissa juridisen sukupuolensa korjasi takaisin 3,8 % vuosina 19721992 juridisen sukupuolensa korjanneista. Takaisinkorjautumistoi

Kannattaa huomioida, että viimeisen vuosikymmenen aikana transhoitoihin hakeutuvien sukupuolijakauma on muuttunut, transiuden määritelmä on muuttunut ja potilasmateriaali on nuorempaa ja tasapainottomampaa kuin ennen. Maailmalta on kantautunut 30 prosentin katumislukuja ja Suomen tiukan seulankin läpi on päässyt 10 prosentin katumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni tämä erittäin lyhyt dokumentti ei ole Yleltä journalistisesti kovin vastuullinen julkaista. Ilman laajempaa viitekehystä ja ammattilaisten kommentteja. Mielestäni näin vakava, ja tieteellisiä näkökulmia vaativa aihe ei sovi Perjantai-lyhytdokkareiden formaattiin. Huomaa tässäkin keskustelussa, että monet tämän muutaman minuutin pituisen dokkarin nähneet, vetävät nyt linjat suoriksi, että koko sukupuolenkorjaus-hoitomenetelmä on turha, eikä sitä saisi julkisista varoista rahoittaa. 

Itse en ole "setalainen", en tunne kunnolla ketään transihmisiä, enkä liioin missään "vastapoolissakaan" ideologisesti. Mutta penään tieteellisen tutkimuksen tuloksia esille trans-keskusteluun, ja toivoisin sen sisältyvän jotenkin tällaiseen Ylen dokumentti-käsittelyynkin.  

Tarkemminottaen, mistä kohtaa tällainen puhtaasti ihmisen kokemukseen perustav

Tulee mieleen itsemäärittelyn aikainen transmiehen haastattelu, jossa transmiehen tietämättä artikkeliin oli roudattu transaktivistit Valonauris (?) kumoamaan hänen esittämänsä pointit. Eli annetaan kriittisten esittää asiansa, mutta Seta tai vastaava transtoimija sitten mitätöi ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä haluan siihen MUU sukupuolivaihtoehtoon.

Mihin ja mitä kohti silloin transitioidutaan?

Olen eri, mutta muunsukupuolisuus on minusta tervehenkinen (vähän outo adjektiivi, mutta en nyt parempaakaan keksi) ilmiö, koska se tuo esille sen tosiasian, ettei sukupuolen ilmaisu on mikään itsestäänselvyys - voi kokea konventionaalisen sukupuolen ilmaisun itselleen vieraana ilman, että siihen liittyy pyrkimystä muuttaa itseään. Se on poliittisesti merkittävää, kun taas transaktivismin itse näen simppelinä ja taantumuksellisena ilmiönä (aivan kuin sukupuoli olisi sukupuolielimet tai jokin tietty leikki lapsena).

Ja katsoin nyt vihdoin Sametin dokumentinkin. Hänen kehonsa on kokenut muutoksia, joista hän joutuu kärsimään, mutta ulkopuolisen silmin hän ei missään vaiheessa ole näyttänyt mieheltä, vaan naiselta, hän on viehättävän näköinen nainen, josta ei mitenkään voi erottaa, että hän on joskus kokenut transition. Niin vahva on alkuperäinen sukupuolileima ihmisessä, ettei läpimenemisen ongelmaa tule takaisinpaluun yhteydessä, mikä ehkä on helpotus detransitiota haluavalle, vaikkei alkuperäistä itseä saakaan takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Se että kannattatte naisvihaa todistaa että haluatte käyttää näitä transihmisiä vain oman konservatiivisen maailmankuvan edistämiseenne. Miksi yhteiskunta on pakottanut akan nimenvaihtoon vuoteen 1985, ja edelleen vain reikä vaihtaa nimeä? Ja ihan turha vedota vapauteen jos samalla vastustatte transihmisten vapauksia. Sen nimenne takia edelleen tyttöjä ei haluta, koska sukunimi jatkuu vain pojan kautta. Jännä että valinta on muka vapaa, ja silti olette jo päättäneet sikiöidenkin puolesta mikä heidän "vapautensa" tulee olemaan.

Minimaalinen joukko katuneita ei ole mikään joukkoilmiö. Ja miksette tosiaan ole huolissanne sekopäisestä tyttövihasta? Te uhoatte täällä miten naiset ovat paskoja, miten vain poika on arvokas ja rakastettu. Sitten perään ihmetellään miksi naiset oireilee :D

Jos keholla ei ole sukupuolta, naisella voi olla penis ja mies voi synnyttää, niin miten silloin osataan abortoida tyttösikiöt tai mitä kohti transnaiset transitioituvat?

"Itse asiassa on havaintoja dementikoista, jotka ovat unohtaneet olleensa transeja ja kauhistuvat transiutettuja kehojaan. "

Peilikuvan pelästyminen on melko yleistä dementikoilla, mutta totta varmaan sekin, että transsukupuolisuus voi syntyä myös myöhemmin elämässä. Diagnosointikriteereissä kuitenkin haetaan lapsuusiän kokemusta väärästä sukupuolesta, koska sen ajatellaan olevan alkuperäinen - sukupuolen vakauden (alkuperäisyyden) painottuminen ilmentää sekin sukupuolen käsitteen dominanssia yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos sukupuolensa vaihtaa, ennen vaihtamista pitää tiedostaa että sen kanssa elää sitten koko loppuelämänsä. Siinä on otettava itse vastuu omista valinnoista. Oikeastaan ko. ratkaisu räikein esimerkki siitä, miten ihmisen on AINA  kannettava vastuu omista valinnoistaan sekä tekemisistään.

Kyllähän sitä voi itkeä dokkareissa ja somessa, mutta voi voi - oma päätös, elä sen kanssa! Ei ole minun ongelmani joten älä uhriudu siitä, että ehkä oletkin valinnut väärin.

Myös silloin, kun on tapahtunut hoitovirhe, mielenterveydeltään järkkynyt ihminen tai transaktivistien ja setapropagandan groomaama nuori?

Olen seurannut Samettia siitä asti, kun hän julkaisi ensimmäisen tube-videonsa ja täytyy sanoa, että Sametin ulostulo katujana pelasti minut hänen kohtaloltaan.

Olen ollut lapsesta asti erilainen kuin muut tytöt. Pidin poikien jutuista ja muistan lapsuudessani myös miettineeni miten saisin p***elin, että voisin pissata kuin pojat. Maskuliinisuuteni oli nähtävissä jo päiväkodista alkaen. Koulussa olin kiusattu ja hyvin yksinäinen poikatyttö ja koko yläasteen jopa täysin kaveriton. Lukiossa minut mm. sukupuolitettiin väärin ensimmäisenä koulupäivänä. Tytöstä kasvoin naiseksi. Maskuliiniseksi naiseksi.

Olin jo pitkälle aikuinen, en siis teini tai nuori aikuinen, kun aloin ajattelemaan, että olisiko mahdollista että olen trans. Tutkin miten trans-hoitoja toteutetaan ja katsoin trans-aiheisia videoita youtubesta. Olin jo ihan valmis hyppäämään trans-junaan kun törmäsin Sametin videoon. Eihän Sametti edes esiintynyt kasvoillaan niissä ensimmäisissä videoissa. Niissä oli vaan puhetta ja jotain kuvia, mutta ne saivat minut ajattelemaan...

No, olen edelleenkin maskuliininen nainen. Eihän se tietenkään ole miksikään muuttunut. Voin silti sanoa olevani ikuisesti kiitollinen Sametille. Ilman häntä olisin nyt trans-mies.

Vierailija kirjoitti:

Innokkaimmat transaktivistit ovat vaatineet oikeutta sukupuolenvaihdosleikkauksiin myös alaikäisille, jopa 12 ikävuoteen asti. Jos tällaista vastustat olet kuulemma konservatiivi. Jos puolustat, kuulut hyvisten (vasemmisto)liberaalien joukkoon.

Käytännössä kyse on vain tavallisesta järkevyydestä. Ikäraja pitäisi olla mielestäni jossain 25-vuodessa. Tällöin voidaan edes jollain tavalla varmistaa se, ettei ulkopuolista johdattelua/painostusta ole liikaa ja olet todella harkinnut päätöstäsi. Kyse kuitenkin todella isosta asiasta ja peruuttamattomista muutoksista.

Tämä. Nämä on peruuttamattomia "hoitoja", menkää mieluummin psykologille.

"Monet homomiehet haluavat tulla heteronaisiksi, siksi transiutuvat. Eli sisäistetty homofobia heillä, eivät pysty sitä hyväksymään."

Siinä on vain se ongelma, että heteromiehet eivätkä lesbonaiset halua peniksen kanssa syntynyttä kumppania. Transeilla on todella suppea deittipooli, vain bissejä, chasereita/gampeja, jotka kiihottuvat nimenomaan transeista ja vihervassuja, jotka eivät näe transnaisessa ja oikeassa naisessa mitään eroa.

On havaittu, että naisista kiinnostuneet transnaiset muokkaavat itsestään oman fetissinsä kohteen pornokuvasta repäistyn naiskuvan mukaisesti ja miehistä kiinnostuneet transnaiset muokkaavat itsestään sellaisen, mitä kuvittelevat miesten pitävän kiihottavana.

Tälleen transuna mua ärsyttää nää uutiset ja se, et se ois jotenkin helppoa se diagnoosin saaminen. Itellä kesti 4 vuotta, että sain diagnoosin ja olin melkein 30 vuotias tuolloin kun tietoa asiasta ei juuri ollut ennen viime vuosikymmenen alkua. Eipä kaduta näin melkein nelikymppisenä yhtään olla naisen näköinen ulkoisesti, vaikka munat löytyykin. Vois joskus tulla artikkeleita myös siitä, miten pieni jäävuoren huippu nämä detranssit loppujen lopuksi ovat.

Vierailija kirjoitti:

"Itse asiassa on havaintoja dementikoista, jotka ovat unohtaneet olleensa transeja ja kauhistuvat transiutettuja kehojaan. "

Peilikuvan pelästyminen on melko yleistä dementikoilla, mutta totta varmaan sekin, että transsukupuolisuus voi syntyä myös myöhemmin elämässä. Diagnosointikriteereissä kuitenkin haetaan lapsuusiän kokemusta väärästä sukupuolesta, koska sen ajatellaan olevan alkuperäinen - sukupuolen vakauden (alkuperäisyyden) painottuminen ilmentää sekin sukupuolen käsitteen dominanssia yhteiskunnassa.

Silti transpolit ovat täynnä tyttöjä, joille transfiilikset tai naiseksi kasvaminen ahdistavuus ovat ilmestyneet vasta murrosiässä. Yläkouluikäisistä tytöistä kahdeksan prosenttia koki olevansa sukupuoleltaan moninaisia, vaikka transeja on väestötasolla vain puolisen prosenttia. Kun soppaan lisätään some, transiuden kritiikitön mediasuitsutus, transiudella saatava huomio ja statuksen nousu ja transaktivistit opettavat huijaamaan transpolilla, niin soppa on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä haluan siihen MUU sukupuolivaihtoehtoon.

Mihin ja mitä kohti silloin transitioidutaan?

Olen eri, mutta muunsukupuolisuus on minusta tervehenkinen (vähän outo adjektiivi, mutta en nyt parempaakaan keksi) ilmiö, koska se tuo esille sen tosiasian, ettei sukupuolen ilmaisu on mikään itsestäänselvyys - voi kokea konventionaalisen sukupuolen ilmaisun itselleen vieraana ilman, että siihen liittyy pyrkimystä muuttaa itseään. Se on poliittisesti merkittävää, kun taas transaktivismin itse näen simppelinä ja taantumuksellisena ilmiönä (aivan kuin sukupuoli olisi sukupuolielimet tai jokin tietty leikki lapsena).

Ja katsoin nyt vihdoin Sametin dokumentinkin. Hänen kehonsa on kokenut muutoksia, joista hän joutuu kärsimään, mutta ulkopuolisen silmin hän ei missään vaiheessa ole näyttänyt mieheltä,

Valitettavasti myös muunsukupuolisuuteen liittyy kehonmuokkauksia, joilla nuoret naarasmuusut pyrkivät muokkaamaan itsestään androgyynin pelkästään esteettisin perustein. Halutaan vähän matalampi ääni, litteä rintakehä ja amisviikset. Tavoitteena saattaa olla aasialainen poikapoppari, mutta lopputulos muistuttaakin puutarhatonttua. Naarasmuusuilla keholliset muokkaukset tai halu muokkauksiin ovat yleisiä, kuten terveiden rintojen amputaatio alakulttuuriin liittyvien esteettisen ihanteiden mukaan, mutta urosmuusuille kapinoinniksi riittää vinkeän värinen huulipuna, kynsilakka tai feminiininen vaatetus. Naiset häviävät tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tälleen transuna mua ärsyttää nää uutiset ja se, et se ois jotenkin helppoa se diagnoosin saaminen. Itellä kesti 4 vuotta, että sain diagnoosin ja olin melkein 30 vuotias tuolloin kun tietoa asiasta ei juuri ollut ennen viime vuosikymmenen alkua. Eipä kaduta näin melkein nelikymppisenä yhtään olla naisen näköinen ulkoisesti, vaikka munat löytyykin. Vois joskus tulla artikkeleita myös siitä, miten pieni jäävuoren huippu nämä detranssit loppujen lopuksi ovat.

Ainakaan sinua ei ole pakkosteriloitu, josta aktivistit rääkyvät. Kannattaisi varmaankin potkia murrosikää kipuilevat ja identiteettiä vatkaavat teinitytöt transpoleja tukkimasta, niin oikeiden transien prosessi olisi jouhevampi. Kun transiudesta tehdään muoti-ilmiö ja poistetaan sairausluokitus, niin oikeiden transien uskottavuus ja hoidot ovat uhattuna.

Vierailija kirjoitti:

Tälleen transuna mua ärsyttää nää uutiset ja se, et se ois jotenkin helppoa se diagnoosin saaminen. Itellä kesti 4 vuotta, että sain diagnoosin ja olin melkein 30 vuotias tuolloin kun tietoa asiasta ei juuri ollut ennen viime vuosikymmenen alkua. Eipä kaduta näin melkein nelikymppisenä yhtään olla naisen näköinen ulkoisesti, vaikka munat löytyykin. Vois joskus tulla artikkeleita myös siitä, miten pieni jäävuoren huippu nämä detranssit loppujen lopuksi ovat.

Mutta nythän hetutransition voi tehdä kerran vuodessa omalla ilmoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pfäfflin kävi läpi tuohon mennessä julkaistut 74 seurantatutkimusta, jotka kattoivat yli 1 000 transnaista ja yli 400 transmiestä. Näissä tutkimuksissa katujia oli 20 transnaista (noin 2 % transnaisista) ja 5 transmiestä (noin 1,25 % transmiehistä). Hänen oma aineistonsa koostui hänen työssään tapaamistaan potilaista, joita oli vuoteen 1992 kertynyt 616 (449 transnaista ja 167 transmiestä) ja joita hän oli pisimmillään seurannut vuodesta 1978 alkaen. Näiden potilaiden joukossa katujia oli 3, kaikki transnaisia (0,67 % transnaisista). Vuonna 2018 julkaistussa hollantilaisessa, miltei 6 800 potilasta käsittävässä kohorttitutkimuksessa, jossa pisimmät seuranta-ajat olivat yli 40 vuotta, 0,6 % transnaisista ja 0,3 % trans-miehistä ilmaisi katuvansa etenemistään sukupuolielinkirurgisiin toimenpiteisiin.

 

Ruotsissa juridisen sukupuolensa korjasi takaisin 3,8 % vuosina 19721992 juridis

Tässä keskustelussa ja muualla on heitetty tuota 30% katumislukua, mutta mistä tuo on peräisin ja miten määritetään katuminen?