ADHD diagnooseja ja lääkityksiä saatetaan alkaa mitätöimään

Vierailija kirjoitti:

Ehtihän siinä lääkefirmat taas vetää pikavoitot, nyt menossa laihdutuslääkebuumi, mitähän seuraavaksi.

Ei ole mikään pakko lihottaa itseään, vaan voi syödä järkevästi.

t. Ylipainoinen

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä, onko diagnoosista apua. Mutta ihan pelkästään itseymmärryksen välineeksi ei diagnoosiakaan kannata hankkia. Se kuitenkin on itseään toteuttava ja rajoittaa aina jonkin verran elämää.

Mun ystäväni, jolla on huippukilttejä tyttöjä, kyselee aina välillä, eikö vilkkaalla pojallani vieläkään ole ADHD-diagnoosia. No ei ole. Poika pärjää koulussa ja haaveilee lentäjän ammatista, miksi minä häntä estäisin?

Minun lapsestani kaverini jankkasi, että pakko olla ADHD kun kerran urheilu ja liikunta sujuivat paremmin kuin hänen lapsellaan ja minun lapseni oli hoksaavaisempi kuin hänen lapsensa. Eskarissa, koulussa yms kukaan ei vihjannut sanallakaan, että lapsessa olisi jotain vikaa. Hän menestyi urheiluharrastuksissaankin. Siitä huolimatta menestyi yo-kirjoituksissa hyvin ja opiskelee tällä hetkellä fysiikkaa. Hän ystävystyy helposti ihmisten kanssa ja on ystävällinen kaikille.

Jonkun mielestä se on ADHD kun puhuu aloitteellisesti tuntemattomalle ihmiselle. Hän on oppinut sen ja monta muuta tapaa ihan vanhemmiltaan. Emme mekään ole mitään kyräilijöitä. Olisihan se omituista jos lapsi ei millään tavalla muistuttaisi kumpaakaan vanhempaansa. Mekin olemme olleet aktiivisia urheiluseuralaisia lukion loppuun saakka ja sen jälkeen opinnot ovat vieneet meidät mukanaan. Puolisooni tutustuin kun hän tuli samaan pöytään syömään ja meidän oli todella helppoa keskustella kuin vanhat tutut keskenämme. Olemme ehkä jonkun mielestä impulsiivisia, koska päätämme asioita nopeasti?

Jos sinulle on diagnosoitu ADHD niin ei se mihinkään häviä, otit lääkkeitä tai et.  Mitä tulee lääkitykseen, niin eihän niitä lääkkeitä tarvitse syödä, jos saat elämän hallinnan kuntoon terapialla tai toimintatapoja muuttamalla. 

Luulen, suuri osa ADHD ei syö lääkkeitä säännöllisesti esim. lomalla, viikonloppuna tai jos ei ole haasteita elämässä, vaan muuttavat toimintatapoja, jos siihen on mahdollisuus. Eikä ADHD vaadi säännöllistä lääkitystä, toisin kuin joku verenpainetauti, korkea kolestroli jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä, onko diagnoosista apua. Mutta ihan pelkästään itseymmärryksen välineeksi ei diagnoosiakaan kannata hankkia. Se kuitenkin on itseään toteuttava ja rajoittaa aina jonkin verran elämää.

Mun ystäväni, jolla on huippukilttejä tyttöjä, kyselee aina välillä, eikö vilkkaalla pojallani vieläkään ole ADHD-diagnoosia. No ei ole. Poika pärjää koulussa ja haaveilee lentäjän ammatista, miksi minä häntä estäisin?

Minun lapsestani kaverini jankkasi, että pakko olla ADHD kun kerran urheilu ja liikunta sujuivat paremmin kuin hänen lapsellaan ja minun lapseni oli hoksaavaisempi kuin hänen lapsensa. Eskarissa, koulussa yms kukaan ei vihjannut sanallakaan, että lapsessa olisi jotain vikaa. Hän menestyi urheiluharrastuksissaankin. Siitä huolimatta menestyi yo-kirjoituksissa hyvin ja opiskelee tällä hetkellä fysiikkaa. Hän y

Eikö ADHD tarkoita sitä, että on niin suuria keskittymisvaikeuksia että niistä on haittaa elämässä? Näin olen asian ymmärtänyt. Ei se ole nopeutta eikä vilkkautta vaan sitä, ettei saa tehtyä mitään loppuun, koska keskittymiskyky ei riitä ilman ADHD-lääkettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehtihän siinä lääkefirmat taas vetää pikavoitot, nyt menossa laihdutuslääkebuumi, mitähän seuraavaksi.

Ei ole mikään pakko lihottaa itseään, vaan voi syödä järkevästi.

t. Ylipainoinen

Heillä, joilla laihdutuslääkkeet auttavat, on suurempia lääketieteellisiä ongelmia kuin satunnainen herkuttelu juhlapyhinä. Eikä niistä lääkkeistä ole mitään hyötyä jos suolistohormoneissa ei ole mitään vikaa. Lääkärit laittavat laihdutuslääkkeen ehdoksi, että ensimmäisenä kolmena kuukautena pitää laihtua 5% painostaan. Ilman sitä ei kirjoiteta lisää lääkettä. Siinä on pakko syödä järkevästi, koska lääke ei sulata itsessään grammaakaan. Ihmiset maksavat itse 100% laihdutuslääkkeistään. Asia ei kuulu muille.

Lääkkeitä valuu luultavasti aika paljon katukauppaan. Toisaalta traumaperäinen stressihäiriö voidaan diagnosoida adhdksi. Varmasti monia syitä, miksi näin toimitaan. Diagnosoitu lapsi ja aikuinen saa myös vammaistukea, mikä voi olla syy diagnoosin hakemiselle.

Loppuu ilmasten mömmöjen jako lapsille!

Kuka viisastu?

Minulla on ADD ja todellakin tarvitsen lääkkeeni. Kouluaika oli yhtä helvettiä kun sain diagnoosin vasta aikuisena. En todellakaan halua että joku joutuu koulussa kärsimään kuten minä jouduin.

Jatkossa vanhemmat siis taas joutuvat pitämään kuria lapsilleen, kun apua lapsen käytökseen ei voi hakea diagnoosista.

Toisaalta kurinpito on lasun paikka, joten aika vahvasti puun ja kuoren välissä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho, onko woke kuollut? Emmekö kaikki olekaan uhreja??

miten ihmeessä tämä siihen liittyy..

Se liittyy siten että vuonna 1985 ei kukaan ollut kuullutkaan mistään ADHD:tä. Oli vain kusipäitä ihmisiä...s

Olisiko lääketiett. kehitys. v. 1985 kukaan ei myöskään puhunut korkeasta kolestrolista, atooppinen ihosta,  verenpainetaudista jne. mutta nykyään yleisiä sairauksia. 

Kävin kansakoulua 50-60-luvulla ja minun luokalla oli pari selvää ADHD tapausta ja se näkyi myös koulussa, toiselle diagnoosin sai yli 50v.  

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä valuu luultavasti aika paljon katukauppaan. Toisaalta traumaperäinen stressihäiriö voidaan diagnosoida adhdksi. Varmasti monia syitä, miksi näin toimitaan. Diagnosoitu lapsi ja aikuinen saa myös vammaistukea, mikä voi olla syy diagnoosin hakemiselle.

Suurin osa ei ADHD saa mitää vammaustukea, ellei ole sitten niin vaikea aivojen toimintahöiriö/vamma, että tarvitsee apuvälineitä ja säännöllistä terapiaa. Mutta suurimmalla osalla näin ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ulkopuolinen sinun diagnoosiasi tai lääkitystäsi pura, jos molemmat ovat tarpeellisia. Purkaminen viittaa tilanteisiin, joissa henkilö itse hakee diagnoosin purkua esim. urahaaveiden takia. ADHD estää mm. lentäjän ja poliisin ammatin, armeijassakin on erityisiä sääntöjä nimenomaan lääkityksen suhteen.

ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka ei "parane". Oireita voi kuitenkin oppia hallitsemaan ja oireet myös iän myötä muuttuvat. Varsinkin ylivilkkaus lievenee aikuisuudessa, ja sitä opitaan myös säätelemään paremmin. Niinpä ihminen saattaa itse ajatella, ettei halua kantaa diagnoosia enää. Väkisin niitä ei kuitenkaan keneltäkään pureta.

T. Nepsyvalmentaja

Nepsyvalmentaja 🤣😆 Sinunlaiset huuhaa-akat onkin helisemässä kun rahahanat nepsyjen varjolla sulkeutuu. 

Päinvastoin. Jos lääkkeitä on entistä vaikeampi saada, muiden tukitoimien kysyntä kasvaa. Ei ne ihmisten ongelmat sillä katoa, että ne määritellään ei-ongelmiksi. 

Jonkin aika sitten uutisoitiin, että monissa maakunnissa joka viidennellä lapsella on adhd-diagnoosi. Eli ilmeisesti diagnoosi annetaan aika lailla kaikille joilla on keskivertoa runsaampaa vilkkautta.

Työelämässä olen

Huomannut ihmiset kertovat että on adhd  avoimesti ja käyttävät siihen lääkkeitä.

Mutta en ole ainakaan heidän kohdallaan huomannut että lääke auttaisi. Räplätään omaa puhelinta ja työt kasaantuvat.

Tullaan ja mennään miten huvittaa.

 Ollaan niinkun samat säännöt eivät koskisi heitä.

Lisätään vaan niiden ihmisten työkuormaa jolla ei ole adhd ja itse yritetään päästä koira veräjästä adhd verukkeella.

Nepsyttely ja lasuttelu ovat korvanneet terveen järjen lastenkasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa vanhemmat siis taas joutuvat pitämään kuria lapsilleen, kun apua lapsen käytökseen ei voi hakea diagnoosista.

Toisaalta kurinpito on lasun paikka, joten aika vahvasti puun ja kuoren välissä ollaan.

Mistä mielikuva, että ADHD tapaukset olisivat huonosti käyttäytyviä riehujia? 

Eivät ole. Saattavat olla mallioppilaita ja kympin tyttöjä ja poikia, aivojen häiriö näkyy muissa asioissa esim. aloitekyvyssä jne. 

Esim. Kirsti Manninenon kertonut hänellä olevan  ADHD  ja hän on vuosia ollut  Suomen tuottavin kirjailija ja tv-käsikirjoittaja. 

Eikä ole sattumaa, että Matti Nykänen on edellern maailman paras mäkihyppääjä. Hänen vertaistansa ei ole vielä tullut eli ADHD voi olla myös valtava voimavara. 

Mä oon jo 49- v vammainen nainen. Mulla on ADHD ollut varmaan syntymästä i saakka.....se diagnosoitiin vasta, kun olin just aloittanut tokaluokan. Mulla ei ole ollut ikinä mitään lääkitystä, kun ne luokitellaan HUUMEIKSI. Paitsi yks........siitä päätin mä yksinäni. Ilmankin pärjää. Mul o nykyään paljon turhia lääkkeitä käytös muutenki. En haluu enempää ! 

Varmaan oikea päätös.  Vilkkaana olen pärjännyt hyvin. Aina on ollut keskittymishäiriöitä. En tykkää luonteenjalostuksesta. Onneksi sain olla oma itseni. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan oikea päätös.  Vilkkaana olen pärjännyt hyvin. Aina on ollut keskittymishäiriöitä. En tykkää luonteenjalostuksesta. Onneksi sain olla oma itseni. 

Kun lapsi saa olla oma itsensä ja saa kannustusta, sillä pääsee jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Jonkin aika sitten uutisoitiin, että monissa maakunnissa joka viidennellä lapsella on adhd-diagnoosi. Eli ilmeisesti diagnoosi annetaan aika lailla kaikille joilla on keskivertoa runsaampaa vilkkautta.

Tämä tilanne oli muistaakseni Itä- ja Pohjois-suomessa. ADHD on periytyvä ja tulee geeneistä. Olisiko syynä siellä sisäsiittoisuus eli hankitaan sukulaisten kanssa lapsia, joka on yleinen tekijä, kun puhutaan  Suomen kansantaudeista. 

Nykyään vierasta verta vähän, toisin kuin esim. 1900-luvun alussa.