Mikä on ollut tähän astisen elämäsi onnellisimpia tapahtumia ja vastaavasti surullisimpia...?

Onnellinen olin, kun 18-vuotiaana suunnittelin aurinkomatkaa ja kirjoitin töissä tauolla ylös paikkoja, joissa haluan käydä. Seuraavana päivänä minut raiskattiin, muistan kun palasin töihin ja se post it-lappu tuntui ajalta ennen tapahtumaa, seuraavalle kirjoitin, että sisäinen lapsi ja valo on tapettu. Matkaa ei ikinä tullut, vaan elämäni synkin kesä. 

Myöhemmin tapasin elämäni rakkauden, saimme upeat lapset ja paljon kivoja asioita tapahtuu parhaillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onnellisimpia Leijonien maailmanmestaruus ja Perussuomalaisten jytky 2011.

Ikävimpiä Tarja Halosen valinnat presidentiks ja Sanna Marinin nousu pääministeriks kabineteissa.

Trolli. Älkää ruokkiko. 

Vanhemmuus ja rakkaus tuo onnea, sen voi tästä ketjusta päätellä. Ikisinkkuna elämä on onnetonta. 

Lapsuuden oudot, piinaavat ja ahdistavat kokemukset, on jotain mitä en muista. 

Onni, elämän hyvät hetket, se kun kaikki on hyvin ja ympärillä on kaunista. 

Jos asiat menivät hyvin, onnellista. Jos huonosti, niin ikävää, ellei ollut tarkoituskin että löytää muuta tilalle. Hyvin yksinkertaista.

Tuntuu hurjalta, että 5 vuotta sitten suunnittelin, miten saisin im lavastettua tapahtumaksi, etten tuottaisi liikaa tuskaa. 

Kuolema ei vieläkään pelota, se on siirtymä, mutta elämääni on tullut valtavasti valoa! Onnellisinta oli, kun tunsin värien palaavan, pari vuotta elin kuin valtavan massan alla.

Nuoruuden reppuretket jossain Aasian palmurannoilla.. tähtitaivas ja ei huolen häivää. Kun lapset oli pieniä, kesäpäivät tai talven hiihtoretket. Hääpäiväni oli uskomaton ja onnellinen, vaikka ollaankin erottu.

Surullisin päivä oli kun äitini kuoli täysin yllättäen 67 vuotiaana.

-N43

Ylös

Up.

Up.

Ei ole tapahtunut oikein mitään merkittävää, ei suuntaan eikä toiseen. Ehkä oman koiran saaminen ja sen menettäminen ja kerran sain kokeesta kympin. Myös etelän matka oli kiva.

Vakityön saaminen ja sitä kautta (nyt) oma asunto ja velaton elämä on positiivinen/onnellinen juttu.

Surullisin omasta mielestä varmaan tähän asti jatkunut sinkkuus, ei treffejä tai yhtikäs mitään. Valtava halu vain halata ja silittää jota kuta, tuntuu jo fyysisenä kipuna pahimmillaan, mutta kun ei vain ole ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tapahtunut oikein mitään merkittävää, ei suuntaan eikä toiseen. Ehkä oman koiran saaminen ja sen menettäminen ja kerran sain kokeesta kympin. Myös etelän matka oli kiva.

En voi uskoa että tämä on totta jollekin. Olen todella pahoillani puolestasi ja olen nyt onnellinen omasta raskaasta mutta 100% täydestä elämästä.

Alhaisimmillaan koulukiusaus ylipainon vuoksi, seksuaalinen hyväksikäyttö (parisuhteessa), muutenkin huono parisuhde, jossa lytättiin koko ajan, vertailtiin muihin, vaikea lapsuus epävakaan vanhemman kanssa.

Silti jotenkin olen selvinnyt. Kehokuva ja syömisongelmat eivät todennäköisesti koskaan poistu, mutta pärjään niiden kanssa. Saan töissä jatkuvasti hyvää palautetta (mitä en ole ikinä ennen saanut, osaamiseni on ollut vain itsestäänselvyys). Nyt valmistumassa, takana huikeat pari opiskeluvuotta. 

Up.

Up.

Up.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vakityön saaminen ja sitä kautta (nyt) oma asunto ja velaton elämä on positiivinen/onnellinen juttu.

Surullisin omasta mielestä varmaan tähän asti jatkunut sinkkuus, ei treffejä tai yhtikäs mitään. Valtava halu vain halata ja silittää jota kuta, tuntuu jo fyysisenä kipuna pahimmillaan, mutta kun ei vain ole ketään.

 

Tuo kuulostaa todella pelottavalta, seuraavaksi varmaan pallit räjähtävät. 

Opettele rentoutumaan ja vapauttamaan oksitosiinia itseksesi. Googlaa ja jätä ihmiset rauhaan.

Lapsuus oli onnellisinta aikaa. Silloin elämässä oli vielä joku, joka oikeasti välitti (äiti). 

Hirveintä aikaa oli aviomiehen salasuhteen ja valheiden paljastuminen esikoisen ollessa vuoden ikäinen.