Mikä on ollut tähän astisen elämäsi onnellisimpia tapahtumia ja vastaavasti surullisimpia...?

Kerropa ap ihan itse ensin.

Oma rakastuminen puolisooni ihanana ja surullisimpana oman lapseni masennus ja häneen exänsä kohdistuva vaikea vainoaminen.

- äidiksi tuleminen sekä lapsena menestyminen yhdessä isossa kilpailussa, kun olin koulussa huono oppilas (sain lisää itsetuntoa, löysin vahvuusalueeni)

- Sisaren itsemurha ja oman lapseni itsemurhayritys

Lasten syntymät ja matkat entisen mieheni kanssa ja perheenä. Myös rakastuminen (toinen mies).

Surullisimpia se kun tulin jätetyksi ja jouduin samaan aikaan työttömäksi ja vielä sairastuin. Silloin meinasi loppua usko elämään enkä ole oikeastaan vieläkään toipunut siitä tärskystä.

Kaksi kamalinta oli varmaan kirjoituksissa reputtaminen ja ensimmäisen avoliittoni päättyminen.

Onnellisimpia on varmaan ensimmäisen vakituisen työpaikan saaminen ja vaimoni tapaaminen.

Paras kokemus oli se kun sulautui ykseyteen. 

Se tarkottaa sitä,  että Tietoisuus ei siinä tilassa tiedosta menttaalisia kohdetta,  eli maailmaa,  siinä olevia kohteita,  eikä egoa,. 

Pahin kokemus on ollut kun ainut lapseni kuoli. 

Ap. kertoo: Valmistuminen ammattiin ja työpaikat.   Rakastuminen omaan aviopuolisooni, omien yhteisten lastemme syntymät ja heidän kanssaan kasvaminen ja onnistuminen kasvatustehtävässä ja omien lasten aikuistuminen ja menestyminen elämässään.  Isovanhemmuus on myös ollut niitä merkittäviä elämän onnellistuttajia. 

Ja vastaavasti vaikka lapsuuteni ja nuoruuteni oli melkolailla tasapainoinen, mutta myös ikäviä asioita tapahtui lapsuuteni perheessä minunkin kohdalleni.  Asioita, joihin en itse voinut vaikuttaa, ja niinhän se on meillä kaikilla. Ei kenelläkään meistä ihmisistä voi kaikki asiat elämän aikana sujua harmittomasti.  Mutta niistäkin olen selvinnyt ainakin joten kuten.  

Sen olen havainnut elämäni varrelta, että jos jostakin joutuu luopumaan tai ei ole saavuttanut jotakin tavoiteltavaa, niin aina on tapahtunut jotakin myönteistä ja onnellistuttavia asioita elämässä, jotka sittemin tuovat sitä hyvää elämäni kulkuun.

Sanontahan kertoo, että jos elämässäsi kuvainnollisesti " Ovi lyödään edestäsi kiinni ja säppiin, niin aina löytyy toinen ovi, joka avautuu edessäsi."

Ja kun elämä on mitä on itse kullakin, niin ja niiltä surullisilta tapahtumilta ja omistakkaan ns.virheistään ei voi jälkeen päin irti päästää, mutta niitä ei tarvitse jäädä muistelemaan ja jauhamaan edes takaisin. Mennyt on mennyttä, ja vain tämä hetki tässä ja nyt on se tärkein.  Elämä on ns. pitkä opintopolku, josta ei kuitenkaan voi repuuttaa, ja jäädä luokalle, on vain noustava ja jatkettava uutta päiväänsä kohti tuli mitä on tullakseen. 

Jokaisen ihmisen elämä on uniikki, ja sen voisi sanoittaa kirjan kansien väliin sadoin sivuin luettavaksi muille ihmisille. 

Up. 

Up. 

Onnellisimpia: ensisuudelmat, turvallinen puoliso ja avioliitto, kaksi viivaa raskaustestissä

Surullisempia: lapsen vakava sairastuminen, väsymys, jätetyksi tulo, oma sisäilmasta sairastuminen

Up. 

Surullisin tapahtuma isän itsemurha kun olin 8v.

Onnellisin tapahtuma laivareissu jonka aikana tapasin mieheni.

Lapsuus oli surullista (en tiedä miksi, koti oli hyvä).

Onnellisinta on ollut perhe. 

Onnellisin? Kun tapasin sinut nainen iältään 60+ 

Toivottavasti saan joskus käydä kanssasi keskustelun siitä, mitä ajattelet kun olen käyttänyt noinkin onnetonta tunnistetta kuin 60+ 🙈

Omien lasten syntymät tietysti. Vakituisen "unelmatyön" saanti heti hoitovapaan päätteeksi. Omakotitalon osto. Nykyään tuntuu että elämä on täynnä onnen hetkiä, on työ, perhe, ihana koti, terveyttä, mielekkäitä harrastuksia joille taas jää aikaa kun lapsetkin on kasvaneet kouluikään.

Surullisimpia hetkiä on vanhempieni avioerot, isovanhempien kuolemat, lemmikkikoirien kuolemat. Auto-onnettomuus johon jouduin pian ajokortin saamisen jälkeen on myös jäänyt mieleen järkyttävänä, vaikka selvisin pintaruhjeilla eikä vastapuolellakaan mitään hengenvaarallista. 

Up. 

Onnellisempia ainakin eläkkeelle pääseminen ja omat kissat.

Surullisin tapahtuma oli oman äidin kuolema.

Up.