Mikä on ollut tähän astisen elämäsi onnellisimpia tapahtumia ja vastaavasti surullisimpia...?

Olen kokenut kaikenlaista. Huimia elämyksiä, saavutuksia, rakastumisia, matkustelua, unelmien toteutumista. Samalla myös läheisten ennenaikaisia kuolemia, tosi traagisia menetyksiä, petoksia, väkivaltaa, vanhempieni hylkäämisen, raskauden ilon ja keskenmenon riipaisevan tuskan.



Silti onnellisin hetki elämässäni oli jokainen hetki kun sain olla koirani kanssa. Ja surullisin se, kun koira kuoli. 

Mikään, ei mikään ole tuntunut yhtä suurena ilona sydämessä ja mikään suru ei ole ollut yhtä voimakasta ja puhdasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.

Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.

Höpönpöpön. Orpokin voi elää hyvää elämää hyvissä oloissa.

Eikä se silti vie sitä tosiaa pois, että orvoksi jääminen on surullisinta lapselle. Eihän siihen tarvii jäädä vellomaan ja elää siinä traumassa elämäänsä.

Surusllisinta taitaa ollakin huomata, kuinka v'tun tyhmiä ihmisä tällä palstalla on. Höpöhöpö itelles läskipää.

ohis

Ei ole olemassa yleisesti mitään yhtä ainoaa surullisinta asiaa mitä lapselle voi tapahtua. Siksi on typerää väittää että orvoksi jääminen olisi surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.

Toki joku orvoksi lapsena jäänyt voi kokea sen olevan elämänsä surullisin kokemus, mutta joku toinen lapsi voi kokea jonkun toisen asian, esimerkiksi perheväkivallan pelossa elämisen, olevan elämänsä surullisin kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.

Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.

Ehkä jonkun vanhemmistaan riippuvaisen elämässä.

Lapset ovat riippuvaisiaa vanhemmistaa, etenkin pienenä.

Tietty ovat, mutta orvoksi jääneelle etsitään aina uusi huoltaja ja viimeistään sosiaalitoimi ottaa kopin orvoksi jääneen asioista. Kukaan orvoksi jäänyt ei siis jää osattomaksi katulapseksi täällä Suomessa.

Onnellisimmat;

- lukion suorittaminen ja päättäjäisjuhlassa ylioppilaslakin päähän laittaminen

-omien lasten syntymät ja heidän kehityksen seuraaminen pienestä nyytistä aikuisiksi

- yliopistotutkinnon suorittaminen, kun lapset olivat jo aikuisia

- lastenlasten syntymät ja kaikki ne hetket, jotka saan viettää heidän kanssaan

- tanssiparketilla äärettömän hyvän viejän kanssa, jolloin tanssi on nautinto

Surullisimpia:

- isoveljeni kuolema ja hänen ystävänsä vakava loukkaantuminen, kun humalainen kuski ajoi heidän päälleen

- koulukiusaaminen, jota ei saatu loppumaan

- työpaikkakiusaaminen esihenkilön taholta, lopulta työpaikan hallitus puuttui asiaan ja esihenkilö hakeutui muualle

- 1 v. lapsenlapsen sairastuminen leukemiaan ja hänen rankat hoidot

Kiitos kaikille jotka ovat kertoneet elämänsä iloista ja suruista. Hieno ketju, poislukien ne kirjoitukset joissa arvostellaan negatiivisesti toisten kokemuksia. En myöskään ymmärrä henkilön,  joka kirjoittaa kymmeniä kertoja "Up", ajatuksenjuoksua.

On hienoa huomata kuinka rakkaita lemmikit ovat ja niiden kuolema niin surullista. Kokemusta on kolmen koiran kuolemasta. 

Omat hienot hetket ovat minullakin lasten syntymät ja muistot heidän lapsuusajastaan  ja nyt siitä että pärjäävät ihan hyvin elämässä ja minulla on lastenlapsia. 

Surullisia asioita on puolisoni uskottomuus ja ero 40 v avioliiton jälkeen. Otti koville. Lapsuuttani varjosti isän alkoholismi ja hänen kuolemansa. Hän oli ihana ihminen selvin päin. 

Toivon kaikkea hyvää tähän palstaan kirjoittaneille.

Miksi jotkut täällä haluaa hänelle toisten kokemuksia? Varsinkin tuo orvoksi jäänyt joka yrittää nostaa omaa kokemustaan kaikkien toisten yläpuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää toki, että olet jäänyt orvoksi, mutta tuollainen vertailu on ihan todella typerää. Muutkin ihmiset ovat menettäneet läheisiään kuin vain sinä. Minulle perheenjäsenten kuolema on ollut elämäni surullisimpia asioita, mitä tässä keskustelussa kysyttiin.

Minun menetys on rankempi kuin sinun. Orvoksi jääminen on pahinta mitä lapselle voi tapahtua.

Öyh öyh