Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö puolisosi sairauden takia
Kommentit (170)
pitääkö tässä nyt pelätä että tulee jätetyksi kausiflunssan takia..itse toki jättäisin senkin takia, minun tarvitse sairasta katsella kun terveitäkin p.lluja on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin jos sairaus vaatisi paljon toiselta, en halua hoivata ihmisiä. Enkä oikeastaan mitään Tao ketään. Edes viherkasveja ei ole. Ajatus auttamisesta on vastenmielinen.
N62
Niinpä! Minäkään en ole mikään hyväntekijä! YOLO!
Silloin ette ole ansainneet puolisonne rakkautta. Jos nyt tuolla luonteella edes olette eläneet puolison kanssa. Katkeria vanahojapiikoja ootta!
Olen 60+ mies.
N62 ja YOLO! En tiennyt mieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mieheni sairastuisi ja alkaisi käydä jatkuvasti ruskeassa talossa, niin sitten.
Mikä on ruskea talo?
Samaa mietin.
Jos sairastuisin vakavasti, niin luultavasti jättäisin. Olisi silloin enää omat asiat huolehdittavana ja taakka kevenisi. En edes kertoisi hänelle sairaudesta.
Jos puoliso sairastuisi, niin en jättäisi sen sairauden vuoksi.
Mulla ei ole puolisoa, joten hypoteettinen kysymys mulle. Olen juuri saanut totaaliyksinhuoltajana "hoivattua" lapset aikuisiksi. Olen sairauksien takia uupunut myös. En enää jaksaisi ketään hoivata, nyt on mun vuoro. Toisenlaisella elämänhistorialla jaksaisin ehkä, jos mies olisi kasvattanut mun kanssa lapset ja olisin fyysisesti terve. Oon kohta 60v niin en ainakaan pystyis ketään painavaa koko ajan nosteleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättänyt, vaikka elämä alkoi olla yhtä helvettiä, onneksi kuoli. Toisin päin se ei olisi onnistunut, hän ei vienyt minua ensiapuun, kun loukkaannuin. Hän oli kylmä ja empatiakyvytön ihminen toisaalta sosiopaatti. Eli hyvin harva tunsi hänen todellista minää. Eipä tässä mitään ihmeellistä, maailma on täynnä samanlaisia koheltajia Putte possusta Donal ankaan.
Miehelläni sairaus jonka johdosta rullatuoliin. Aion jättää.
N58
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, miten sairaus määritellään esim. onko alkoholismi sairaus?
Riippuu siitä, miten jättäminen määritellään esim. jos dementoitunut puoliso muuttaa palvelutaloon, määritelläänkö se jättämiseksi?
Riippuu siitä, miten sairaus oireilee esim. aiheuttaako väkivaltaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt, vaikka elämä alkoi olla yhtä helvettiä, onneksi kuoli. Toisin päin se ei olisi onnistunut, hän ei vienyt minua ensiapuun, kun loukkaannuin. Hän oli kylmä ja empatiakyvytön ihminen toisaalta sosiopaatti. Eli hyvin harva tunsi hänen todellista minää. Eipä tässä mitään ihmeellistä, maailma on täynnä samanlaisia koheltajia Putte possusta Donal ankaan.
Miksi ihmeessä et lempannut jo ennen sairautta tai ainakin elinaikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään jättää! Oma äitini jätti minut hoitamaan invalidi-isääni kun olin teini. Oli tuskallista meille kaikillepaitsi ehkä äidille, joka pääsi pois.
Minä en puolisoani hylkäisi mistään hinnasta, myötä ja vastamäessä kun on tullut luvattua.
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin jos sairaus vaatisi paljon toiselta, en halua hoivata ihmisiä. Enkä oikeastaan mitään Tao ketään. Edes viherkasveja ei ole. Ajatus auttamisesta on vastenmielinen.
N62
Olet outo, onko päässä vikaa ?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, miten sairaus määritellään esim. onko alkoholismi sairaus?
Riippuu siitä, miten jättäminen määritellään esim. jos dementoitunut puoliso muuttaa palvelutaloon, määritelläänkö se jättämiseksi?
Riippuu siitä, miten sairaus oireilee esim. aiheuttaako väkivaltaista käytöstä.
Alkoholismin varjoa lapsuudessa ja nuoruudessa kokeneena olen sitä mieltä, että alkoholismi on valinta.
Pitäkööt muut sairautena. - Sitä en katselisi ainakaan siinä muodossa kuin jouduin sivusta seuraamaan.
Dementoituneen on mukavampi ja turvallisempi olla palvelutalossa kuin kotona, jos on sellaisessa vaiheessa, että on vahdittava kuin lasta. Ei silti hyljätä tarvitse. Pitää käydä katsomassa ja silittämässä poskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin jos sairaus vaatisi paljon toiselta, en halua hoivata ihmisiä. Enkä oikeastaan mitään Tao ketään. Edes viherkasveja ei ole. Ajatus auttamisesta on vastenmielinen.
N62
Olet outo, onko päässä vikaa ?
Voi kuule, näitä Suomessa riittää 🙄
Riippuu sairaudesta ja siitä haluaako hän sitä itse hoitaa.
Hoitoa välttelevän läheisriippuvaisen tai päihdeaddiktin jättäisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut. Hän meni yhteen naisystävänsä kanssa ja nyt hän on sairautensa kanssa tämän hoidettavana.
Karma the Bithc.
No, naisystävä ilmeisesti hoitaa. Olisitko itse hoitanut?
Sairaushan olisi ilmeisesti tullut joka tapauksessa.
Jätin mieheni kun hänellä oli paha mielenterveysongelma ja unettomuus. Hän sai lääkityksen. Kävi töissä, ja aina kun tuli kotiin nukkui koko ajan. En kestänyt katsella sitä, olin niin yksinäinen. Muutin omaan asuntoon. Päätettiin kuitenkin olla yhteyksissä ja olla ystäviä. Sittemmin hänen tilanne korjaantui, sai paremman lääkityksen eikä enää nukkunut päivisin. Päätimme palata yhteen. Ollaan nyt asuttu 5 vuotta yhdessä, ollaan oltu onnellisia Tavattiin kun olin 18v ja mies 20v. Muutettiin yhteen, ja tosiaan joitain vuosia ehdittiin elää yhessä ennenkuin miehellä alkoi ongelmat. Nyt miehellä kaikki kunnossa ja on työelämässä. Kadun osittain sitä että silloin lähdin pois, mutta olin niin surullinen ja masentunut. Nyt suhteemme on eheytynyt. Suunnittelemme häitä tulevaisuudessa. En enää lähtisi pois ja jättäisi miestäni. Siinä suhteessa olen kypsynyt ja pystyn nyt käsittelemään vaikeitakin tunteita.
Edellinen jatkaa, oon nainen ja 35 vuotta.
No se riippuu millaisessa suhteessa on että kestääkö suhde puolison sairastumisen, meillä rakkaudeton liitto ja menee jo valmiiksi huonosti niin en voisi kuvitella että alkaisin vaikka mieheni omaishoitajaksi jos hän saisi vaikka aivoinfarktin, jos olisin liitossa missä rakkautta ja välittämistä olisi niin tilanne olisi toinen. Ja jos itse sairastuisin niin puolisoni ei takuulla minua hoitaisi, sen jo koin kun vatsavaivojen vuoksi olin kolonoskopiassa ja sinne olisi saattajaa tarvittu kun antoivat rauhoittavia niin ei lähtenyt mies mukaan, asutaan maalla niin jouduin bussillla kulkemaan ja kun suoli piti tyhjentää kotona ennen toimenpidettä niin vessassa piti ravata jatkuvasti kun kaikki tuli ulos niin mukava siinä oli bussilla matkustaa :( äitinsä kanssa mies kyllä lähtee aina lääkäriin häntä kuskaamaan
Tapasin nykyisen puolisoni sairaalassa. Minä olin neurologisella ja vaimo syöpäosastolla.