Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jättäisitkö puolisosi sairauden takia
Kommentit (170)
141/170
|
10.04.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Riippuu sairaudesta. Jos puoliso sairastuisi psykoosiin, skitsofreniaan tai vastaavaan mielisairauteen tai alzheimeriin, als:iin, parkinsoniin niin lähtis kyllä hoivakotiin niin että heilahtais
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt skitsofrenian takia. Tuolla sairaudella vaan on ikävä leima ja ihmiset yleistävät kaikki kyseistä sairautta sairastavat samanlaisiksi. Ihmiset ymmärtävät että syöpä voi oireilla eri tavalla eikä siihen aina kuole, mutta psyykkisesti sairastuneet leimataan mielisairaaksi.
Psyykkisesti sairaat ovat mielisairaita, jälkimmäinen sana vaan nykypäivänä särähtää korvaan kun sille on hienompi nimitys.
Niin. Laissa mielisairas = psykoosissa oleva
Psykoosi on hetkellinen ohimenevä hoidettavissa oleva tila, minkä tunnistaa. Sen kanssa oppii pärjäämään lääkkein ja/tai hoidossa, jos tarpeen.
En välttämåttå jättäisi. Minulla on lähisuvussa mies, jonka puolisolla muistisairaus, nuorena alkanut ja ensimmäiset muistitutkimukset 55-vuotiaana.
Arvatkaa mitä teki tämä mies: alkoi valittaa siitä, että rouva ei pärjää kotona, kun hän käy töissä arkisin, Sinne piti saada henkilökohtainen avustaja 4 päivänä viikossa ja kerran viikossa sairastuneen äiti 78 v. Siis koska kyseessä lähisukulainen, olen kuullut sairastuneen äidiltä, että eihän sillä mitään hätää ollut kotona. Osasi ottaa kaapista valmista ruokaa ja katseli tv:tä, kävi normaalisti vessassa ja yhdessä kävivät useamman kilometrin lenkillä joka päivä. Miehensä oli sitä mieltä, että vaarallista jättää yksin, jos jää jääkaapin ovi auki tai liesi päälle tai hana valumaan kun käy vessassa. Ja se henk.koht. avustaja siis oli 6 tuntia/pv neljänä päivänä viikossa. Teki lämpimät ruuat (myös sille miehelle, että hänkin saa valmiin ruuan kun tulee töistä). Yhdessä haravoivat pihamaata ja avustaja leikkasi nurmikot ja yhdessä jopa siivosivat ja pesivät pyykkiä. Se vaikutti tosi oudolta, että siellä on vähän kuin perheen kotiapulainen. Se mies teki vaimosta sairaampaa kuin oli. Sanoi, että sille pitää turvavyötkin kiinni laittaa, kun ei se osaa enää mitään. Ja kuitenkin kun tuli minun auton kyytiin ja sanoin, että ota turvavyö ja laita kiinni, hän teki sen ihan itse. Sanoja alkoi toki kadota, ja välillä tuli ihan väärä sana tai jäi änkyttämään.
Sitten se mies tempun teki. Sanoi, että hän ei saa kunnolla nukuttua, niin pitää saada rouvalle hoitopaikka viikonlopuiksi. Hän vei vaimonsa joka toiselksi viikonlopuksi lyhytaikaishoitoon pe-su. Siis ihan vanhojen muistisairaiden joukkoon vieraaseen paikkaan. Itse lähti kuulemani mukaan viihteelle. Siellä oli ollut joku nainen aina silloin tällöin viikonloppuja yötäkin. Oma vaimo oli viety lyhki-hoitoon. Sitten kun anoppinsa (sairastuneen äiti) oli huomauttanut, että ei sinun vaimosi vielä ole kuollut, älä kuljettele naisia kotiin, niin tämä mies vastasi, että tarpeet ne on hänelläkin!
Sitten viime keväänä/kesänä mies hommasi vaimonsa hoitopaikkaan pysyvästi. Oli sanonut, että hän ei ala öitään valvoa, kun toinen oli levoton. Kun rouva kävi kotilomilla la-su (noin kerran kolmessa viikossa), hänen iäkkään äitinsä piti tulla heidän kotiin, ettei herran yöunet häiriinny. Nukkuivat äiti ja tytär samassa huoneessa, joka ennen oli vierashuone. Sitten oli kerran sattunut vahinko sänkyyn, oli kai unohtunut laittaa yövaippa, niin se mies kielsi, ettei saa enää tulla kotilomille. Ei saa tulla käymään omassa kodissaan. Sen sijaan siellä kuulemani mukaan majailee uusi naisystävä ja ajoittain jopa sen uuden naisystävän aikuiset lapset. Olen ajanut siitä tänä keväänä monta kertaa ohi ja aina pihassa yksi tai kaksi vierasta autoa.
Ja se on jännä kun tämä muistisairas lähisukulaiseni odottaa aina sitä miestä käymään. Viimeksi kun kävin siellä hoitopaikassa, ensimmäisenä sanoi miehensä nimen. Ajatteli ehkä, onko sekin tulossa. Ei se enää kaiketi kovin usein käy vaimon luona, mutta vaikea sanoa, kun tosiaan muistisairas ei muista eikä hoitajat saa kertoa, käykö mies vai ei. Ei minua sillä tavalla kiinnosta omasta puolestani, mutta se on sääli, että vaimo odottaa.
En jaksaisi olla dementikon omaishoitaja. Hänellehän olisi samantekevää, kuka hoitaa. En pilaisi hänen sairaudellaan omaakin elämääni. Katsomassa kävisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei tee kuten haluan ja toteuta mun kaikkia toiveita vaan elää tolvana niin kuin haluaa eikä edes tienaa riittävästi rahaa, niin totta kai jätän heti kun kiikarissa on uusi ja rikas mies, sillä kerranhan täällä vaan eletään!
Aion saada mieheksi tossukan, joka tekee just ku mä sanon, haluan paljon vaatteita, talon rannalta, uima-altaan ja ulkomaanmatkoja ja että mies tulee mun kanssa tanhuamaan joka viikko.
Joskus on teknisesti pakko tehdä avioero. Jos puoliso sairastuu niin vakavasti, että tulee kymppitonnien ylimääräiset vuosikulut. Oma talouskin romahtaa elatusvastuun vuoksi. Tällöin on pakko erota. Rakkaus toki jatkuu aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis mulla muistisairaita tuttuja harvakseltaa,käydään kyläs ja kutsutaan kylään,jutellaan jne tunnistavat vielä.vierailu on tärkeä ,vaikka toinen muistisairas ja ei vastais enää puhueni. rakkaus on tärkeää.
En ole jättänyt, sairastui jo yli 15 vuotta sitten. Yhdessä on oltu lähes 60 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt skitsofrenian takia. Tuolla sairaudella vaan on ikävä leima ja ihmiset yleistävät kaikki kyseistä sairautta sairastavat samanlaisiksi. Ihmiset ymmärtävät että syöpä voi oireilla eri tavalla eikä siihen aina kuole, mutta psyykkisesti sairastuneet leimataan mielisairaaksi.
Psyykkisesti sairaat ovat mielisairaita, jälkimmäinen sana vaan nykypäivänä särähtää korvaan kun sille on hienompi nimitys.
Niin. Laissa mielisairas = psykoosissa oleva
Psykoosi on hetkellinen ohimenevä hoidettavissa oleva tila, minkä tunnistaa. Sen kanssa oppii pärjäämään lääkkein ja/tai hoidossa, jos tarpeen.
Kyllä psykoosi voi olla muutakin kuin hetkellinen, ohimenevä ja vaatii ikuisen lääkityksen. Kaikki psykoosit ei johda skitsofreniaan.
Ikävä tarina. Älä syyllistä miestä, et voi kertomasi perusteella oikeasti tietää mikä kriisi tämä miehelle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi olla dementikon omaishoitaja. Hänellehän olisi samantekevää, kuka hoitaa. En pilaisi hänen sairaudellaan omaakin elämääni. Katsomassa kävisin.
Ihan oikein! Minkähänlaiset tyypit tätäkin alapeukuttaa, ei ketään auta se että omaishoitaja raataa itsensä fyysisesti ja henkisesti loppuun. Eikä sillä parempaa taivaspaikkaakaan saa...
Jos sairaus on todellinen (eikä siis miesviha tms. mielen pilaantuminen), en hylkäisi mikäli kotiseksi voi jatkua hyvänä sairaudesta huolimatta. En hylkäisi oman onnensa nojaan missään tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi, enkä ole käyttänytkään, vaikka naisustävälläni on vaikeita tules-vaivoja. Olen luvannut olla rinnalla loppuun asti, mikäli vain hän jaksaa minua. En aio pettää lupaustani ja rakastan häntä niin, että ajatuskin hänen hylkäämisestä tuntuu mahdottomalta. Psyk.sh.
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi, enkä ole käyttänytkään, vaikka naisustävälläni on vaikeita tules-vaivoja. Olen luvannut olla rinnalla loppuun asti, mikäli vain hän jaksaa minua. En aio pettää lupaustani ja rakastan häntä niin, että ajatuskin hänen hylkäämisestä tuntuu mahdottomalta. Psyk.sh.
Siis en ole jättänytkään. V*tuottaa tämä puhelimen automaattinen korjaus. Tässä luurissa sitä ei edes saa pois päältä. Psyk.sh.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sairaudesta. Jos puoliso sairastuisi psykoosiin, skitsofreniaan tai vastaavaan mielisairauteen tai alzheimeriin, als:iin, parkinsoniin niin lähtis kyllä hoivakotiin niin että heilahtais.
Mulla lähisukulainen saanut Parkinson diagnoosin melkein 10 vuotta sitten. Lääkkeiden ja aktiivisen elämäntavan takia kunto ja toimintakyky on pysynyt hyvänä ja hän asuu itsenäisesti ilman ongelmia. Liikkuminen on hidastunut hieman (tosin moni eläkeläinen hidastuu muutenkin) ja toisessa kädessä on lepovapinaa. Parkinson ei välttämättä ole kaikilla "Paha juttu".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sairaudesta. Jos puoliso sairastuisi psykoosiin, skitsofreniaan tai vastaavaan mielisairauteen tai alzheimeriin, als:iin, parkinsoniin niin lähtis kyllä hoivakotiin niin että heilahtais.
Mulla lähisukulainen saanut Parkinson diagnoosin melkein 10 vuotta sitten. Lääkkeiden ja aktiivisen elämäntavan takia kunto ja toimintakyky on pysynyt hyvänä ja hän asuu itsenäisesti ilman ongelmia. Liikkuminen on hidastunut hieman (tosin moni eläkeläinen hidastuu muutenkin) ja toisessa kädessä on lepovapinaa. Parkinson ei välttämättä ole kaikilla "Paha juttu".
Mutta on etenevä sairaus eikä ainakaan nykykonsteilla parane. Ja voi yhtäkkiä lähteä etenemään nopeasti, toimintakyky alenee vauhdilla. Kaikilla tosi yksilöllistä kuinka kauan esim. liikuntakyky säilyy. Yli kymmenen vuotta mun äitinikin pärjäsi hyvin ja eli diagnoosin jälkeen 30 vuotta - aivan liian pitkään, viimeiset vuodet oli aivan paskaa elämänlaadultaan.
En jättäisi, olen löytänyt hyvän naisen johon pystyn luottamaan 100 prosenttia ja jota rakastan, tulevaisuudessa tulee olemaan vaimoni. Hänen ongelmat ovat myös minun ongelmani. Tiedän myös ettei hänkään ole semmoista tyyppiä että jättäisi koska ei jättänyt eksäänsäkkään vaikka joutui pyörätuoliin. Vasta sitten kun tämä meni pettämään. Helppo olla hyvä mies hyvälle naiselle.
M31
Jättäisin siinä tapauksessa jos häneltä jäisi 9 euroa tilille, sillä saisi jo viinipullon.
Alue: Aihe vapaa