Jättäisitkö puolisosi sairauden takia

Kyllä. 

Jos sairastun edes perusnuhakuumeeseen, niin jätän tuon akan.  

En jättäisi.

Sen sijaan olen itse eronnut sairastuttuani ja  pysytellyt sinkkuna, koska työkyvyn ollessa heikentynyt ja sairauden aiheuttaessa kuluja en voi muuttaa kenenkään kanssa yhteen, koska en pystyisi elättämään itseäni ilman asumistukea ja toimeentulotukea enkä halua olla kumppanin elätettävänä.

100, oliko niin, että kokemusta muistisairaiden hoitamisesta yli 30 vuotta?! Siis minulla. Arvokkaampaa työtä saa hakea. Muistisairaallakin on tunteet! Ääntä ja puhetyyliä eivät unohda! 

En.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, miten sairaus määritellään esim. onko alkoholismi sairaus?

Riippuu siitä, miten jättäminen määritellään esim. jos dementoitunut puoliso muuttaa palvelutaloon, määritelläänkö se jättämiseksi?

Riippuu siitä, miten sairaus oireilee esim. aiheuttaako väkivaltaista käytöstä.

Virallinen ero määrittää! Eli tässä tapauksessa avioero. 

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu millaisessa suhteessa on että kestääkö suhde puolison sairastumisen, meillä rakkaudeton liitto ja menee jo valmiiksi huonosti niin en voisi kuvitella että alkaisin vaikka mieheni omaishoitajaksi jos hän saisi vaikka aivoinfarktin, jos olisin liitossa missä rakkautta ja välittämistä olisi niin tilanne olisi toinen. Ja jos itse sairastuisin niin puolisoni ei takuulla minua hoitaisi, sen jo koin kun vatsavaivojen vuoksi olin kolonoskopiassa ja sinne olisi saattajaa tarvittu kun antoivat rauhoittavia niin ei lähtenyt mies mukaan, asutaan maalla niin jouduin bussillla kulkemaan ja kun suoli piti tyhjentää kotona ennen toimenpidettä niin vessassa piti ravata jatkuvasti kun kaikki tuli ulos niin mukava siinä oli bussilla matkustaa :( äitinsä kanssa mies kyllä lähtee aina lääkäriin häntä kuskaamaan

Ei hyvää päivää. Ja sinun valintasi on olla tuossa suhteessa - sairaudella tahi ilman? Ei sekään kyllä tervepäistä ole.

Olen jättänyt alkoholismin takia. Eli on varmasti sairauksia. joiden takia jättäisin, oleellisesti silloin kun ne vievät pohjan ihmissuhteelta. Syövän tai halvaantumisen takia en jättäisi.

N51

Vierailija kirjoitti:

100, oliko niin, että kokemusta muistisairaiden hoitamisesta yli 30 vuotta?! Siis minulla. Arvokkaampaa työtä saa hakea. Muistisairaallakin on tunteet! Ääntä ja puhetyyliä eivät unohda! 

Hoitotyötä teen itsekin, arvokasta työtä minusta kaikki, ei vain muistisairaiden kanssa. Kokemusta muistisairauksien puolelta on muutama vuosi eli vähemmän kuin sulla, omaishoitajuutta vain vuosi, mutta en silti väärässä ole. Jossain vaiheessa ihminen ei tunnista enää yhtään mitään eikä ymmärrä omaa tilaansa. Kyllä se on ihan fakta. Olet varmasti nähnyt aivokuvia pitkälle edenneeltä dementikolta. 

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu millaisessa suhteessa on että kestääkö suhde puolison sairastumisen, meillä rakkaudeton liitto ja menee jo valmiiksi huonosti niin en voisi kuvitella että alkaisin vaikka mieheni omaishoitajaksi jos hän saisi vaikka aivoinfarktin, jos olisin liitossa missä rakkautta ja välittämistä olisi niin tilanne olisi toinen. Ja jos itse sairastuisin niin puolisoni ei takuulla minua hoitaisi, sen jo koin kun vatsavaivojen vuoksi olin kolonoskopiassa ja sinne olisi saattajaa tarvittu kun antoivat rauhoittavia niin ei lähtenyt mies mukaan, asutaan maalla niin jouduin bussillla kulkemaan ja kun suoli piti tyhjentää kotona ennen toimenpidettä niin vessassa piti ravata jatkuvasti kun kaikki tuli ulos niin mukava siinä oli bussilla matkustaa :( äitinsä kanssa mies kyllä lähtee aina lääkäriin häntä kuskaamaan

Palauta kokonaan äidilleen.

Tuostahan on sinulle vain jatkuvasti pahaa mieltä. Ansaitset paremman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään jättää! Oma äitini jätti minut hoitamaan invalidi-isääni kun olin teini. Oli tuskallista meille kaikillepaitsi ehkä äidille, joka pääsi pois.

Minä en puolisoani hylkäisi mistään hinnasta, myötä ja vastamäessä kun on tullut luvattua.

N41

Vaikka oma elämä olis ihan helvettiä? Ei sillä taivaspaikkaa saa... 

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu millaisessa suhteessa on että kestääkö suhde puolison sairastumisen, meillä rakkaudeton liitto ja menee jo valmiiksi huonosti niin en voisi kuvitella että alkaisin vaikka mieheni omaishoitajaksi jos hän saisi vaikka aivoinfarktin, jos olisin liitossa missä rakkautta ja välittämistä olisi niin tilanne olisi toinen. Ja jos itse sairastuisin niin puolisoni ei takuulla minua hoitaisi, sen jo koin kun vatsavaivojen vuoksi olin kolonoskopiassa ja sinne olisi saattajaa tarvittu kun antoivat rauhoittavia niin ei lähtenyt mies mukaan, asutaan maalla niin jouduin bussillla kulkemaan ja kun suoli piti tyhjentää kotona ennen toimenpidettä niin vessassa piti ravata jatkuvasti kun kaikki tuli ulos niin mukava siinä oli bussilla matkustaa :( äitinsä kanssa mies kyllä lähtee aina lääkäriin häntä kuskaamaan

Miksi ihmeessä tuollaisessa suhteessa pitää sitä aivoinfarktia odottaa?

Vierailija kirjoitti:

100, oliko niin, että kokemusta muistisairaiden hoitamisesta yli 30 vuotta?! Siis minulla. Arvokkaampaa työtä saa hakea. Muistisairaallakin on tunteet! Ääntä ja puhetyyliä eivät unohda! 

Nuoruuteen kuulunut musiikki jättää pitkät jäljet.

Tuttu sävelmä herättää miltei kooman kaltaisesta tilasta. Kannattaa laulaa ja soittaa musaa vaikka cd-soittimella muistisairaalle vanhukselle, vaikka tämä makaisikin vuoteessaan sen näköisenä, ettei näe eikä kuule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin jos sairaus vaatisi paljon toiselta, en halua hoivata ihmisiä. Enkä oikeastaan mitään Tao ketään. Edes viherkasveja ei ole. Ajatus auttamisesta on vastenmielinen. 

N62 

 

             Olet outo, onko päässä vikaa ?

En, ihan vain tiedän millainen olen ihmisenä. Ei kenenkään tarvitse ruveta marttyyriksi ja tuhota omaa elämäänsä vain siksi jotta olisi kuten muut. Elämäni on ollut oikein antoisaa ja upeaa, myös rakkauttakin riittänyt. Nyt elän elämääni itseäni varten ja kohta eläkkeelle. Tarkoitus olisi matkustella kun kuntokin on oikein hyvä.

N63

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu sairaudesta. Jos puoliso sairastuisi psykoosiin, skitsofreniaan tai vastaavaan mielisairauteen tai alzheimeriin, als:iin, parkinsoniin niin lähtis kyllä hoivakotiin niin että heilahtais.

 

Jättäminen ja hoivakotiin laittaminen eri asioita. Voi olla, ettei omat voimat riitä hoitamiseen, mutta ei silti jätä toista, vaan käy usein hoivakodissa, viipyy siellä, rakastaa, huolehtii jne.

Omaiset ei pärjää kotona Aggressiivisen, yöt valvovan muistisairaan kanssa, Aggressiivisen muistisairaan kanssa parisuhde voi olla  käytännössä  ohi tässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni sairaus jonka johdosta rullatuoliin. Aion jättää. 

N58

Miksi pelkän pyörätuolin takia?

En. Mutta olen aika varma, että puolisoni jättäisi minut.

Dementian  tai mielenterveysongelmien vuoksi jättäisin. Myös  jos puoliso on vaikeasti vammautunut ja joutuu elämään palvelukodissa tai muussa erikoisasumiseen liittyvässä järjestelyssä. 

Mutta vain avioliitonomainen suhde loppuisi, apu ja tukeminen jatkuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Minun seurustelukumppani jätti minut oman sairautensa takia. Sairastui vakavaan ahdistuneisuushäiriöön (diagnosoitu), yritin olla tukena, mutta hiipui pois parisuhteesta. Lopulta kertoi ettei jaksa panostaa parisuhteeseen edes sitä vähää että nähtäisiin vaikka kerran kuussa.

Olin että mitä vittua!

 

M39

Niin? Hän ei rakastanut sinua enää. Niinkin voi käydä. Ei se sairaus tarkoita, että olisi loppuikänsä toisessa kiinni. Hän ei halunnut panostaa parisuhteeseen, minä viittaa siihen, että rakkaus ei kantanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni sairaus jonka johdosta rullatuoliin. Aion jättää. 

N58

Miksi pelkän pyörätuolin takia?

On paljon ihmisiä, jotka suorastaan kammoavat heikkoutta. Tuollaiset apuvälineet kertovat heille hyvin selkeästi vajavaisuudesta ja heikkoudesta. Minäkin olen kokenut apuvälineineni, että ihan aikuiset ja työssäkäyvät ihmiset _häpeävät_ niitä - ja siinä samalla minua. Olen Huonoa Seuraa, en kohota statusta, ehkä sairaus/heikkous/asenne minusta tarttuu, younameit. Ihmisyys on outoa ja säälittävää.

olen seurannut pariskuntia joissa toinen sairas ,pariskuntia joissa toinen hoitaa, toinen pyörätuolis,pitkät liitot, onnellinen avioliitto. molemmilla tasaiset ja vakaat luonteet.molemmat fiksuja ja suhde perustuu aika paljon älykkyyden ja samojen harrastusten pariin.älylliset harrastukset ei maratooni.

sitten on mielensairaus juttuja,näissä vaikuttaa usein miten vaikea. jollain paranee sairaus niin että työhön ja perheen pariin palaa normaalisti. sitten sairauksia jossa vaikea saavuttaa terveyttä ja toinen tarvii laitoshoitoa tms. esim maanisdepressiiviset ,usein haluaa itse erota, koska tunteet heittelee.

sitten on ihmisiä jotka inhoo sairauksia jättää heti ja pettää jos toinen 2 päivää sairaalassa. tätäkin oon nähnyt. sairaudet herättää vaikeita tunteitaa,hoito vaatii ihmiseltä älyä jne. voi olla että ihminen ei ole rakastanut oikeasti tai joku tunne elämän vaikeus.halutaan hyötyä ja jos ei sairas nappaa niin häivytään.ajattelen kyllä et jätetty sairas pääsi inhottavasta ihmisestä eroon.win.big win.

välimuoto on varmaan että vierailee sairaalassa ja ystävyys ,mutta yhteisasuminen ei onnistu sairauden takia.