Jättäisitkö puolisosi sairauden takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin jos sairaus vaatisi paljon toiselta, en halua hoivata ihmisiä. Enkä oikeastaan mitään Tao ketään. Edes viherkasveja ei ole. Ajatus auttamisesta on vastenmielinen. 

N62

Niinpä! Minäkään en ole mikään hyväntekijä! YOLO!

Silloin ette ole ansainneet puolisonne rakkautta. Jos nyt tuolla luonteella edes olette eläneet puolison kanssa. Katkeria vanahojapiikoja ootta! 

Ei avioliitto ole vain hyviä aikoja varten

Vierailija kirjoitti:

En jättänyt skitsofrenian takia. Tuolla sairaudella vaan on ikävä leima ja ihmiset yleistävät kaikki kyseistä sairautta sairastavat samanlaisiksi. Ihmiset ymmärtävät että syöpä voi oireilla eri tavalla eikä siihen aina kuole, mutta psyykkisesti sairastuneet leimataan mielisairaaksi.

 

No eikö skitsofrenia ole mielisairaus? 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu sairaudesta ja siitä, miten se vaikuttaisi kumppaniini. Psyykkisten-, muisti- ja riippuvuussairauksien tapauksessa todennäköisesti jättäisin. Varmaan myös vakavan vammautumisen vuoksi, jos esim halvaantuminen kaulasta alaspäin.

n44

Kuka hellemmin hoitaisi kuin rakastava puoliso?! Siis aidosti ehdoitta rakastava puoliso! 

En jätä, parkinsonintauti.

N 59

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin varmaan "sopivan" sairauden takia. Vaikkapa dementian tai skitsofrenian vuoksi. Toivon myös, että minut jätetään, jos saan jonkun älyttömän taudin.

Ei sairauden kuulu pilata usean ihmisen elämää.

M41

Näin. Ero edessä jos tulee muistisairaus ja aiotaan pakottaa omaishoitajaksi - ollaan tästä puhuttu että toista ei kumpikaan hoida, eri asia jos on joku parannettavissa oleva sairaus. Sama jos joku vakava mielenterveyden häiriö, siis niin että saa jatkuvasti pelätä oman ja muiden hengen ja terveyden puolesta.

Oikeastihan moni haluaisi näin tehdä mutta kun ei kehtaa sanoa edes näin nimettömänä. 

Kuuskymppinen pari ollaan. M+N.

Näin olemme mekin sopineet. Tämä on myös kerrottu lapsille, etteivät ihmettele. 

Toinen voi jatkaa elämäänsä, jos toinen esim. ei enää edes tunne. Sen olemme myös sopineet, että hoitopaikka pitää olla hyvä ja hoitoa pitää toisen/lasten hiukan valvoa.

Samaa mieltä olen tuosta, että moni haluaisi tehdä tuollaisen sopimuksen, mutta ei voi sitä edes nimettömänä sanoa, puhumattakaan että puhuisi siitä puolison ja lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jättänyt skitsofrenian takia. Tuolla sairaudella vaan on ikävä leima ja ihmiset yleistävät kaikki kyseistä sairautta sairastavat samanlaisiksi. Ihmiset ymmärtävät että syöpä voi oireilla eri tavalla eikä siihen aina kuole, mutta psyykkisesti sairastuneet leimataan mielisairaaksi.

 

Psyykkisesti sairaat ovat mielisairaita, jälkimmäinen sana vaan nykypäivänä särähtää korvaan kun sille on hienompi nimitys.

Niin. Laissa mielisairas = psykoosissa oleva

Psykoosi ei ole jatkuva mielentila. Skitsofreniaa sairastava joutuu psykoosiin pari kertaa vuodessa, mikäli hoitotasapainossa. Psykoosia sairastava ei välttämättä joudu psykoosiin edes kerran vuodessa, mikäli hoitotasapainossa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni sairastuisi ja alkaisi käydä jatkuvasti ruskeassa talossa, niin sitten.

Mikä on ruskea talo? 

Ei olla edes puhuttu - oletus on, että se, mitä naimisiin mennessä luvattiin, on voimassa.

On ollut sairauksia ja silloin on korostunut se rakkaus ja välittäminen.

Rakkautta on myös huolehtia, että toinen saa parasta mahdollista hoitoa, jos kävisi niin, että tilanne on ylivoimainen sille terveemmälle osapuolelle.

N70

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin jos sairaus vaatisi paljon toiselta, en halua hoivata ihmisiä. Enkä oikeastaan mitään Tao ketään. Edes viherkasveja ei ole. Ajatus auttamisesta on vastenmielinen. 

N62

Sinun ikäluokassasi (60-luvun alkupuoli) on paljon tuota narsistista ja itsekästä asennetta. 

Tätini hoiti äitinsä (alheimer,syöpä) loppuun saakka. Kohta miehensä syöpä ryöpsähti, hoiti myös hänet loppuun saakka. Toisen täti sairastui syöpään, hoiti loppuun saakka. Molemmat syntyneet 60- luvun alussa. Toisen puolison kuolemasta liki 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulle kerrottiin syöpädiagnoosista, mies alkoi myydä tavaroita, pihakalusteita yms. Selvästi valmisteli eroa. Syöpää ei ollutkaan. Nyt minä valmistelen pikkuhiljaa eroa. Itse en olisi syövän takia puolisoa hylännyt, mutta tulipahan nyt selväksi, että olen miehelleni pelkkä palvelija. 

Mistä tiedät että valmisteli eroa, eikä vain varautunut muuttamaan pois/pienempään kun olet kuollut tai niin heikossa kunnossa ettet pysty elämään nykyisessä talossa?

Sama minulla kävi mielessä. Toiset tekee surutyötä ko. tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin jos sairaus vaatisi paljon toiselta, en halua hoivata ihmisiä. Enkä oikeastaan mitään Tao ketään. Edes viherkasveja ei ole. Ajatus auttamisesta on vastenmielinen. 

N62

Sinun ikäluokassasi (60-luvun alkupuoli) on paljon tuota narsistista ja itsekästä asennetta. 

Kun on koko ikänsä joutnut huolehtimaan toisista ja laittamaan oman itsensä taka-alalle, niin jossain vaiheessa alkaa kaivata omaa aikaa. Ymmärrät sen itsekin, kun alat olla kuusikymppinen.

Alan olla 6 kymppinen ja hoivannut ikäni muita. Silti olen valmis hoitamaan, vanhempani, puolisoni, lapseni. Kun vietti ja rakkaus ääretön, rajana vain hengen uhka. Eli sote alalla olen. Olen osannut pitää omasta ajastani ja itsestäni huolta. Myös puolisoni on vaalinut rakkautta ja välittämistä. En ole lukenuthoitaja, jotta voisin uhriutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin jos sairaus vaatisi paljon toiselta, en halua hoivata ihmisiä. Enkä oikeastaan mitään Tao ketään. Edes viherkasveja ei ole. Ajatus auttamisesta on vastenmielinen. 

N62

Niinpä! Minäkään en ole mikään hyväntekijä! YOLO!

Silloin ette ole ansainneet puolisonne rakkautta. Jos nyt tuolla luonteella edes olette eläneet puolison kanssa. Katkeria vanahojapiikoja ootta! 

Olen 60+ mies.

Vierailija kirjoitti:

En jättänyt itse sairauden takia. Eksästäni kuitenkin tuli sairauden myötä niin vihainen, ilkeä, masentunut, etääntynyt, pessimistinen ja vittumainen että ei se ollut enää parisuhde. Ymmärrän että tilanne oli kamala hänelle, mutta kun hän ei pystynyt useammassa vuodessakaan sitä käsittelemään niin en nähnyt mitään järkeä jäädä häntä auttamaan kun hän vihasi kaikkea ja kaikkia. Myös minua. Jos hän olisi ollut edes etäisesti sama ihminen kuin ennen sairautta, olisin pysynyt ja hoitanut hänet hautaan asti.

Samat ajatukset. Vaikka sairauden takia ei jättäisi, saattaa se sairaus vain muuttaa asioita, että parisuhteen jatkamisessa ei ole oikein järkeä. Tilanteesta sairauden kanssa tekee siinä mielessä hankalan, kun ei ihan tarkkaan tiedä "mitkä säännöt pätee". Millaista käytöstä voi vielä katsoa läpi sormien, kun "toinen on kerran sairas"?

Meillä on vaimo aina parempina päivinä puhuu, ettei halua minun jäävän kotiin tämän kaiken takia ja rajoittavan liikaa elämääni. Kun olen sitten sovitusti pari yötä viikonloppuna pois, alkaa yleensä jo viikkoa ennen sanaton "äksyily". Tästä ei tietenkään juuri ennen "eroa" halua tehdä isoa numeroa ja sitten palattua, on taas muutaman päivän päästä kaikki hyvin ("tottakai sinun pitää päästä lähtemään"). Jos toinen olisi terve, olisi varmaan helpompi asettaa rajat tuollaiselle käytökselle, mutta näin ei oikein, vaikka raskasta se on silti.

M51

Ei tarvinnut. Hän meni yhteen naisystävänsä kanssa ja nyt hän on sairautensa kanssa tämän hoidettavana.

Karma the Bithc.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin varmaan "sopivan" sairauden takia. Vaikkapa dementian tai skitsofrenian vuoksi. Toivon myös, että minut jätetään, jos saan jonkun älyttömän taudin.

Ei sairauden kuulu pilata usean ihmisen elämää.

M41

Näin. Ero edessä jos tulee muistisairaus ja aiotaan pakottaa omaishoitajaksi - ollaan tästä puhuttu että toista ei kumpikaan hoida, eri asia jos on joku parannettavissa oleva sairaus. Sama jos joku vakava mielenterveyden häiriö, siis niin että saa jatkuvasti pelätä oman ja muiden hengen ja terveyden puolesta.

Oikeastihan moni haluaisi näin tehdä mutta kun ei kehtaa sanoa edes näin nimettömänä. 

Kuuskymppinen pari ollaan. M+N.

Olisi kauheaa, mikäli muistisairaalta vietäisiin se ainoa, jonka muistaa. Itku tulee. Isäni sairastaa muistisairautta, äiti omaishoitaja, lomitan välillä. Viimeksi isäni meillä ollessa kertoi kuinka on vaimoa ikävä, mainitsi nimellä. Toki muistaa ja tunnistaa meidät kaikki. Olen hoitanut muistisairaita yli 30 vuoden ajan, että tuntumaa on.

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin varmaan "sopivan" sairauden takia. Vaikkapa dementian tai skitsofrenian vuoksi. Toivon myös, että minut jätetään, jos saan jonkun älyttömän taudin.

Ei sairauden kuulu pilata usean ihmisen elämää.

M41

Sama. Riippuu siis sairaudesta. Jos ihmisen persoona muuttuu pysyvästi toiseksi niin ei ole pakko pysyä yhdessä, tuskin voisikaan. 

N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pedofiliasairauden takia jättäisin.

No sehän olisi näkynyt jo alussa. Pedofilia on yksi pershäiriön muoto. 

Ei todellakaan näy, osaavat hyvin peittää tämän.

Lapsuuden yhtenä uhrina tiedän, että kaikki tiesivät, mutta se peitettiin. Omat tyttärensä kärsivät sekä 6 vanhinta lastenlasta. Lapsi alkaa oireilla heti! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin varmaan "sopivan" sairauden takia. Vaikkapa dementian tai skitsofrenian vuoksi. Toivon myös, että minut jätetään, jos saan jonkun älyttömän taudin.

Ei sairauden kuulu pilata usean ihmisen elämää.

M41

Näin. Ero edessä jos tulee muistisairaus ja aiotaan pakottaa omaishoitajaksi - ollaan tästä puhuttu että toista ei kumpikaan hoida, eri asia jos on joku parannettavissa oleva sairaus. Sama jos joku vakava mielenterveyden häiriö, siis niin että saa jatkuvasti pelätä oman ja muiden hengen ja terveyden puolesta.

Oikeastihan moni haluaisi näin tehdä mutta kun ei kehtaa sanoa edes näin nimettömänä. 

Kuuskymppinen pari ollaan. M+N.

Olisi kauheaa, mikäli muistisairaalta vietäisiin se ainoa, jonka muistaa. Itku tulee. Isäni sairastaa muistisairautta, äiti o

Mutta kun jossain vaiheessa se muistisairas ei muista sitäkään. Kai tiedät miten muistisairaus etenee. Kun sairas on "lapsen tasolla" niin eihän hän puolisoaan muista, vaan voi luulla tätä vaikka äidiksi tai opettajaksi, tai tai tai tai. Lopulta makaa sängyssä sikiöasennossa, ei syö itse, käännellään ja pestään, eikä tunne ketään. 

Tuntuu ehkä inhottavalta että "muistisairaalta viedään ainoa minkä muistaa" mutta kun ihminen on lähes vegetatiivisessa tilassa, niin hän ei itsekään ymmärrä tilaansa. Aivot on konkreettisesti rappeutuneet niin pahoin, ettei enää ymmärrä. Sitä vaan nukkuu ja on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin varmaan "sopivan" sairauden takia. Vaikkapa dementian tai skitsofrenian vuoksi. Toivon myös, että minut jätetään, jos saan jonkun älyttömän taudin.

Ei sairauden kuulu pilata usean ihmisen elämää.

M41

Näin. Ero edessä jos tulee muistisairaus ja aiotaan pakottaa omaishoitajaksi - ollaan tästä puhuttu että toista ei kumpikaan hoida, eri asia jos on joku parannettavissa oleva sairaus. Sama jos joku vakava mielenterveyden häiriö, siis niin että saa jatkuvasti pelätä oman ja muiden hengen ja terveyden puolesta.

Oikeastihan moni haluaisi näin tehdä mutta kun ei kehtaa sanoa edes näin nimettömänä. 

Kuuskymppinen pari ollaan. M+N.

Näin olemme mekin sopineet. Tämä on myös kerrottu lapsille, etteivät ihmettele. 

Toinen voi jatkaa elämään

Kerroit lopussa, että kaikki ei uskalla tehdä sopimusta, uskaltaa. Jotkut haluavat parasta puolisolleen. Minä olen sanonut niin lapsilleni kuin puolisolleni sen, että mikäli sairastuisin muistisairauteen, päästäkää irti, älkää sairastako minun sairautta, se on rakkautta. Älkää kuitenkaan jättäkö minua. Kun työnnän tuntemattomana pois, halatkaa kovemmin, sen halauksen tunnistaa aina. Puhukaa aidolla omalla äänellä, älkää lässyttäkö, vihaan sitä. Laittakaa minulle mieleistä musiikkia soimaan, raskas metalli. Näin olen turvassa.