Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto emotionaalisesti tavoittamattoman miehen kanssa
09.04.2025 |
Kesällä tulisi 15 vuotta täyteen. Olen pohtinut pääni puhki ja kuvitellut että avioliitto on vaikeaa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Mutta ei sen kuulu olla yksinäistä, epätoivoista ja sydäntä särkevää.
Sattuu tosi paljon ymmärtää että loppujen lopuksi aitoa rakkautta ei koskaan edes ollut. Oli vaan ajatus siitä mitä se voisi olla.
Muilla kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (94)
15 vuotta on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii tapahtua monenlaista. Ihmiset kehittyy ja ajatukset muuttuu, usein eritahtisesti. Lisäksi kaikki ensivuosien rakkaushuuma ja sen sellainen voi näivettyä, usein huomaamatta tai sellaisista syistä johtuen ettei toinen osapuoli edes ymmärrä. Joskus suhde muuttuu siksikin että toinen ei ole saanut suhteelta sitä mitä odotti ja halusi. Eri asia jos alusta alkaen ollut kylmää menoa, mutta tämä on hyvä huomata koska mikään suhde ei pysy samana. Erokin on toisinaan tosi iso prosessi johon ei haluta lähteä heppoisin perustein. On tottumus, kiintymys, lapsia, eläimiä, yhteistä omaisuutta, talousasiat ja toive siitä että tilanne paranisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että suhteenne on joutunut negatiiviseen spiraaliin. Toinen ei tee jotain mitä itse haluaisi suhteelta ja kostoksi ei tee sitä mistä toinen tykkäisi. Sitten toinenkin kostaa vastineeksi, eikä varmasti halua tehdä enää mitään toisen eteen jne. Tällainen kauna kertyy hiljalleen vuosien varrella, ettekä välttämättä edes riitele. Vaikka ottaisittekin asiat puheeksi ja yrittäisitte parantaa suhdetta, nuo vanhat kaunat kytee pohjalla, ja muutaman viikon jälkeen olette taas samassa pisteessä.
Olen ollut samassa tilanteessa, enkä tiedä miten tilanteen saisi korjattua. Ei onnistunut meidän tapauksessa, vaan otin avioeron. Joskus suhde on vain pelattu loppuun, eikä mitään ole enää tehtävissä.
Oletko mies vai nainen?
Kiinnostaa tietää? Miksi ei voi vastata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: kyllä on. 25 vuotta meni kunnes oikeasti tajusin, ettei mikään, mitä teen tai yritän, muuta asioita.
Lähde ja rakenna itsellesi elämä, jossa olet lempeä itsellesi ja sun on hyvä olla.
... mutta kun lähdet tee se reilusti. Ensin ero ja sitten vasta uusi suhde. Kerro miehellesi selväsanaisesti mitä olet tekemässä ja miksi. Kerro se ajoissa. Miehet kun tunnetusti eivät ole ajatustenlukijoita joten vihjeiden sijaan suosikaa suoraa puhetta.
Itse sain kuulla puolisoni lähtevän ja tuolloin muuttavan uuden miehen luokse asumaan päivää ennen kuin se tapahtui. Jälkeenpäin katsottuna merkkejä oli ilmassa mutta kun luotat ihmiseen jonka kanssa olet yhdessä elänyt yli 25 vuotta niin...
Pelkän tottumuksen vuoksi ei tietenkään suhteeseen pidä jäädä. Mutta rakkauden hiljakseen mureneminen velvollisuudentunnoksi ja tottumukseksi pitä
Mutta jos on kerrottu miljoona kertaa, mutta toinen ei kuuntele? Hän ei noteeraa niitä asioita jotka minulle olisi tärkeitä koska a) ne ei ole hänelle itselle tärkeitä b) hän ei edes ymmärrä niitä kun yritän selittää niitä. Hänen mielestään kaikki on aina ollut hyvin, joten kaikki on hyvin. Parempi olisi vielä jos minä olisin hiljaa. T. Ap
Mitä se ap kiukuttelee.
Ei halua olla puolisonsa kanssa suhteessa, mutta ei halua erotakaan. Hohhoijaa.
Kun ei ne asiat vaan aina mene sun pään mukaan. Jokainen on oma yksilönsä, omine ajatuksineen. Ap:n mielestä hänen pillinsä ääni on se ainoa oikea.
265
"Minä olisin todella otettu, jos puoliso hoitaa oman osuutensa yhteisistä töistä. Ei tarvi mitään lirkutteluja eikä kukkapuskia."
No nue eivät ole mitenkään toisensa poissulkevat vaihtoehdot. Hyvässä suhteessa voit saada molemmat jos niitä kaipaat. Itse ainakin saan. Ja hyvin on mennyt jo 25 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä: Oli vaan ajatus siitä mitä se voisi olla.
Olit rakentanut omassa mielessäsi miehestä ja suhteesta ihanan rakkauden täyteisen illuusion ja kesti 15 vuotta ennen kuin tajusit ettei illuusio vastaa todellisuutta. Vastuu on pilvilinnan rakentajalla.
Mutta ei hätää. Elämän tarkoitus on oppia ja nyt olet oppinut ainakin yhden asian. Ihmiset oppii eri tahtiin.
Näin mennyt myös itselläni. Ja nyt kun olen elänyt yksin, niin havainnut tämän sopivan minulle kertakaikkisen enemmän. Olen useammin iloinen ja vähemmän pahalla mielellä, mitä koskaan olen ollut parisuhteissa.
Sen kun ei pitäisi olla pilvilinnaa, ettei jatkuvasti olisi yksinäinen ja paha mieli. Kun elää ilman parisuhdetta, niin ei ole myöskään mitään odotuksia kenenkään suhteen. Itse kun järjestää mukavaa tekemistä, luo uusia harrastuksia jne, jotka täyttävä arjen mukavalla ja hyvä
Oletko miettinyt että olet itsekin emotionaalisesti estynyt, siksi yksinolo sopii sinulle paremmin?
Kyllä ihme porukkaa. Miksi pitää halveksia sitä että jollekin ei kelpaa
tunteeton, rakkaudeton liitto? Voitte ihan vapaasti itse elää niissä kylmissä pinnallisissa liitoissanne toisten samankaltaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä: Oli vaan ajatus siitä mitä se voisi olla.
Olit rakentanut omassa mielessäsi miehestä ja suhteesta ihanan rakkauden täyteisen illuusion ja kesti 15 vuotta ennen kuin tajusit ettei illuusio vastaa todellisuutta. Vastuu on pilvilinnan rakentajalla.
Mutta ei hätää. Elämän tarkoitus on oppia ja nyt olet oppinut ainakin yhden asian. Ihmiset oppii eri tahtiin.
Näin mennyt myös itselläni. Ja nyt kun olen elänyt yksin, niin havainnut tämän sopivan minulle kertakaikkisen enemmän. Olen useammin iloinen ja vähemmän pahalla mielellä, mitä koskaan olen ollut parisuhteissa.
Sen kun ei pitäisi olla pilvilinnaa, ettei jatkuvasti olisi yksinäinen ja paha mieli. Kun elää ilman parisuhdetta, niin ei ole myöskään mitään odotuksia kenenkään suhteen. Itse kun järjestää mukavaa tekemistä, luo uusia harrastu
Olen eri, mutta väittäisin että minulla parisuhteet ei onnistu erityisherkkyyden takia. Reagoin vaan aina niin hypersensitiivisesti, etten kestä sitä itsekään. Yliherkkä hermosto, neurosensitiivisyys. Parisuhteessa elämä on jatkuvaa vuoristorataa, jota en jaksa uupumatta. Ei yksinolokaan mitään herkkua ole. Epäelämää, josta toivoo vapautuvansa vaikka sitten viimein kuo leman kautta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät hetket hämäsi. Miehet puheet siitä että rakastaa hämäsi. Olen keskittynyt lapsiin, työhön, kodin laittamiseen, liikuntaan. Olen elänyt kieltäen omat tarpeeni. Paljon on kaikkea tapahtunut ympärillä. Läheisten kuolemia, sairastumisia jne. Ei ole ollut aikaa muuta kuin selviytyä vaan. T. Ap
Ei kuulosta siltä että olisit itsekään ollut miehellesi tavoiteltavissa. Listauksesi mukaan olet keskittynyt kaikkeen muuhun kuin parisuhteeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kummaa, kun nainen laittaa taas parisuhteen ongelmat miehen syyksi. Tässäkin tapauksessa nainen on kyllästynyt mieheen 15 vuoden jälkeen vaikka mies ei ole muuttunut.
Itselläni särähti tuo missä ap kertoi, että kun hän menee istumaan spontaanisti miehen syliin, niin mies vaikuttaa jopa ärsyyntyneeltä. Minun mielestäni ap:n käytös on jollakin tavalla rajatonta. Jonkun pienen halauksen ymmärtäisi, mutta tunkea toisen syliin ei kyllä mahdu mun ajatusmaailmaan. Ei kaikki välttämättä pidä tuollaista kivana lähestymisenä, eikä tuollainen ole emotionaalista läheisyyttä. Ihmisillä on oma auransa ja siihen isosti yhtäkkiä tunkemalla helposti häiritsee sen toisen ihmisen omaa tilaa. Lähestymisen pitäisi tapahtua hienovaraisemmin ja silloin kun vaistoaa että molemmat ovat virittyneitä samaan aaltopituuteen.
Olen jo vanhempi mamma, paljon kokenut ihmissuhdekuvioissa. Haluan myös emotionaalista läheisyyttä, minulle se usein näyttäytyy tiettyinä katseina, hymyinä, tunteena, että me olemme me. Seksi kuuluu tähän kaikkeen myös koska se on yksi tärkeä osa yhteyttä.
En välttämättä osaa tässä nyt ilmaista ihan täydellisesti mitä tarkoitan, mutta nämä nyt ovat minun mietteitä asioista.
n 67v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä yhtään sitä selitystä, että ensin valitetaan omasta parisuhteesta ja sen aiheuttamasta pahasta olosta ja sen jälkeen todetaan, että on suhteessa mielummin kuin yksin.
Miten aikuinen ihminen ei uskalla olla yksin vaan mätänee huonossa parisuhteessa? Tällaiset ihmiset eivät erota riippuvuutta rakkaudesta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joka päivä onneton mieheni kanssa. Hän on pahin virhe, jonka olen koskaan tehnyt. Olisinpa valinnut aikoinaan toisin. Tämä on kuitenkin parempi, kuin olla kokonaan yksin. En ole koskaan tavannut ketään miestä minkään harrastuksen yhteydessä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. En onnistuisi tinderissä kilpailemaan minua 30 vuotta nuorempien kanssa. En jaksa yöelämää. Varmasti sieltä kyllä jonkun juopon löytäisin. Elämä olisi erilaista, mutta ei parempaa. Minulla oli pitkään suuri joukko, josta valita. Valitsin väärin. Juna meni jo.
No varmasti jos asenne on tuo. Itse erosin 40+ ikäisenä ja olin hämmästynyt miten moni mies oli kiinnostunut samantien! Uskoisin että sama olisi käynyt myös 50+ ikäisenä, koska tiedän myös naisia ketkä löytäneet uuden aviomiehenkin tuon ikäisenä ja lähes aina paljon paremman. Osa ei edes kyllä halua enää sitten uutta koska nauttii nii
Ei kyllä kannata tuollaisten anekdoottien varaan laskea. Sekä itse että tuntemani muut Keski-ikäiset sinkkunaiset on kyllä ihan ilman mitään miesjonoa. Olen esim itse ollut sinkku yli 2v eikä yhden yhtä sulhoehdokasta ole tullut vastaan. Ja omiin aloitteisiin saan vain pakkeja. Olen lapsivapaa, normaalipainoinen, pitkät hiukset, urheilen ja käyn töissä jne. Eli ei pitäisi olla edes mitään "esteitä"....
Eroajatuksia pitäisikin aina verrata siihen olisiko onnellisempi yksin, eikä siihen että löytää jonkun unelmakumppanin (koska se on ihan onnenkantamoinen).
Alue: Aihe vapaa
... mutta kun lähdet tee se reilusti. Ensin ero ja sitten vasta uusi suhde. Kerro miehellesi selväsanaisesti mitä olet tekemässä ja miksi. Kerro se ajoissa. Miehet kun tunnetusti eivät ole ajatustenlukijoita joten vihjeiden sijaan suosikaa suoraa puhetta.
Itse sain kuulla puolisoni lähtevän ja tuolloin muuttavan uuden miehen luokse asumaan päivää ennen kuin se tapahtui. Jälkeenpäin katsottuna merkkejä oli ilmassa mutta kun luotat ihmiseen jonka kanssa olet yhdessä elänyt yli 25 vuotta niin...
Pelkän tottumuksen vuoksi ei tietenkään suhteeseen pidä jäädä. Mutta rakkauden hiljakseen mureneminen velvollisuudentunnoksi ja tottumukseksi pitäisi selvästi kertoa silloin, kun asialle vielä olisi jotakin tehtävissä. Ymmärrän väkivaltaisesta suhteesta äkkilähdöt mutta en näitä "kasvoimme eri suuntaan pitkän aikaa ja nyt se on ero ilman varoitusaikaa" - tyyppisiä ratkaisuja.