Avioliitto emotionaalisesti tavoittamattoman miehen kanssa
Kesällä tulisi 15 vuotta täyteen. Olen pohtinut pääni puhki ja kuvitellut että avioliitto on vaikeaa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Mutta ei sen kuulu olla yksinäistä, epätoivoista ja sydäntä särkevää.
Sattuu tosi paljon ymmärtää että loppujen lopuksi aitoa rakkautta ei koskaan edes ollut. Oli vaan ajatus siitä mitä se voisi olla.
Muilla kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
"Exän kommentti kaikkeen oli, ettei hän vaan ole sellainen ihminen, ja se siitä."
Nämä ihmiset ilmeisesti kuvittelevat tämän olevan jotenkin hyväkin perustelu. Oikeastihan se siis tarkoittaa että ovat ihmisiä jotka eivät halua ilahduttaa muita ihmisiä eivätkä tehdä mitään muiden hyvinvoinnin eteen. Ja se on kyllä todella huono piirre ihmisessä, oli kyse sitten puolisosta tai vaikka yhtävästä tai työkaverista.
Höpöhöpö. Ihmisillä vain on eri tapoja. Minä naisena pitäisin kaikkea hömppää naurettavana ja turhana rahanmenona. Mitä ihmettä minä jollain kukkapuskalla teen! Minulle on tärkeää, että kumppani on lojaali ja luotettava. Mitään lirkuttelua ja varpaidenhierontaa en tarvi enkä halua.
"Monetkaan suomalaiset miehet eivät ole yhtään romanttisia. Heille tämmöisiet elkeet ovat hötttöä. "
Niin koska ajattelevat asioita vain omalta kannaltaan eivätkä pysty näkemään mitään arvoa sillä miten se toinen ne kokee.
Rakkaushan on sitä että haluat hyvää sille toiselle silloinkin kun se on jotain muuta kuin itse haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
"Monetkaan suomalaiset miehet eivät ole yhtään romanttisia."
Se on huonon kasvatuksen ja heikkojen tunnetaitojen tulos, ei mikään luonnonlaki.
Höpöhöpö. Romanttiset elkeet eivät ole mitenkään arvostettuja kaikille. Parempi on mies, joka tekee jotain hyödyllistä.
"Höpöhöpö. Ihmisillä vain on eri tapoja."
No tuossa tapana on ohittaa toisen tarpeet ja se mitä hän pitäisi mukavana ja mennä vain sen mukaan mikä itsestä on mukavaa. Se on samalla kyllä ihan luonnevika.
"Minä naisena pitäisin kaikkea hömppää naurettavana ja turhana rahanmenona. Mitä ihmettä minä jollain kukkapuskalla teen!"
Ihan sama mitä sinä haluat tai hömppänä pidät. Kyse ei ole sinusta vaan jonkun toisen puolisosta jolla on ihan omat toiveet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Monetkaan suomalaiset miehet eivät ole yhtään romanttisia."
Se on huonon kasvatuksen ja heikkojen tunnetaitojen tulos, ei mikään luonnonlaki.
Höpöhöpö. Romanttiset elkeet eivät ole mitenkään arvostettuja kaikille. Parempi on mies, joka tekee jotain hyödyllistä.
Eihän ole väitettykään että ne olisivat kaikille arvostettuja. Mutta jos minun kumppanini arvostaa niitä niin silloin se on niin ja niitä minun pitäisi hänellä tarjota. Kyse on hänestä eikä jostain muusta joka ei jotain arvosta.
Tuossa on juuri se ongelma että ette osaa nähdä mitä joku muu haluaa vaan yritätte kovasti väittää että te kyllä tiedätte paremmin mitä toinen haluaa ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
"Höpöhöpö. Ihmisillä vain on eri tapoja."
No tuossa tapana on ohittaa toisen tarpeet ja se mitä hän pitäisi mukavana ja mennä vain sen mukaan mikä itsestä on mukavaa. Se on samalla kyllä ihan luonnevika.
"Minä naisena pitäisin kaikkea hömppää naurettavana ja turhana rahanmenona. Mitä ihmettä minä jollain kukkapuskalla teen!"
Ihan sama mitä sinä haluat tai hömppänä pidät. Kyse ei ole sinusta vaan jonkun toisen puolisosta jolla on ihan omat toiveet.
Miksi pariutua ja jäädä sitten yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa yhteisymmärrystä ei löydy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Exän kommentti kaikkeen oli, ettei hän vaan ole sellainen ihminen, ja se siitä."
Nämä ihmiset ilmeisesti kuvittelevat tämän olevan jotenkin hyväkin perustelu. Oikeastihan se siis tarkoittaa että ovat ihmisiä jotka eivät halua ilahduttaa muita ihmisiä eivätkä tehdä mitään muiden hyvinvoinnin eteen. Ja se on kyllä todella huono piirre ihmisessä, oli kyse sitten puolisosta tai vaikka yhtävästä tai työkaverista.
Höpöhöpö. Ihmisillä vain on eri tapoja. Minä naisena pitäisin kaikkea hömppää naurettavana ja turhana rahanmenona. Mitä ihmettä minä jollain kukkapuskalla teen! Minulle on tärkeää, että kumppani on lojaali ja luotettava. Mitään lirkuttelua ja varpaidenhierontaa en tarvi enkä halua.
No sinä olet sellainen, minä olen tällainen. Se, että kaipaan huomiointia ei tee minusta naurettavaa ja typerää, vaan voin ilomielin antaa niitä kukkia itse itsellenikin. Parisuhteella en tosin siinä kohtaa tee mitään, jos minun olisi parisuhteessakin hoidettava sekä toisen, että itseni huomioimiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa emotionaalisesti tavoittamaton?
Järki-ihminen, joka ei heittäydy tai antaudu tunneaallokkoon.
Saattaa olla myös autismia.
Miehissä on enemmän näitä. Ap ei sentään puhunut narsismista, mikä olisi ollut jo pahempi asia.
Se mies nyt vain on semmoinen. Voi silti olla ihan vilpitön ja nyt ihmettelisi, mikä ap:hen on mennyt.
On muistettava, että moni päätyy paljon huonompaan tilanteeseen. Ei totaalinen yksinolokaan mitään herkkua ole. Silloin ei todellakaan ole ketään tarjolla, ei emotionaalisesti eikä muuten.
Kyllä miehellä on myös narsistisia piirteitä. Esim herkästi manipuloi ja kaasuvalottaa riitatilanteessa jotka yleensä tulee siitä kun tuon esille jotain tarpeitani tai harmitustani
Vai tunnetukea. Jännä kun mieheni käytti nimenomaan tätä sanaa kun väheksyi sitä kun yritin selittää mikä puuttuu. Ikäänkuin kaipaisin jotain tukihenkilöä, juu en kaipaa. Ihan vaan normaalia läheisyyttä ja rakkautta. Samanlaista kun itsekin olen valmis toiselle antamaan. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen joka päivä onneton mieheni kanssa. Hän on pahin virhe, jonka olen koskaan tehnyt. Olisinpa valinnut aikoinaan toisin. Tämä on kuitenkin parempi, kuin olla kokonaan yksin. En ole koskaan tavannut ketään miestä minkään harrastuksen yhteydessä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. En onnistuisi tinderissä kilpailemaan minua 30 vuotta nuorempien kanssa. En jaksa yöelämää. Varmasti sieltä kyllä jonkun juopon löytäisin. Elämä olisi erilaista, mutta ei parempaa. Minulla oli pitkään suuri joukko, josta valita. Valitsin väärin. Juna meni jo.
Outo ruikutus: miksi huono mies olisi parempi kuin yksin?
Itsehän ap on passiivinen. Miksei itse eroa vaan uhriutuu ja syyttää miestä huonosta suhteesta. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
"Exän kommentti kaikkeen oli, ettei hän vaan ole sellainen ihminen, ja se siitä."
Nämä ihmiset ilmeisesti kuvittelevat tämän olevan jotenkin hyväkin perustelu. Oikeastihan se siis tarkoittaa että ovat ihmisiä jotka eivät halua ilahduttaa muita ihmisiä eivätkä tehdä mitään muiden hyvinvoinnin eteen. Ja se on kyllä todella huono piirre ihmisessä, oli kyse sitten puolisosta tai vaikka yhtävästä tai työkaverista.
Samat ihmiset kyllä suuttuvat kovasti kun heitä itseään ei huomioida. Jos mies esimerkiksi raahautuu kotiin töistä lopen väsyneenä, siellä odottaa usein valmiiksi keitetty kahvi ja hymy. Maitoa on haettu.
Mutta voisi se mennä niinkin että vaimo alkaa valittaa omasta työpäivästään heti kun mies avaa oven. Jääkaapissa pelkkä valo.
Jo tästä asiasta muistuttaminen saa monet palstamiehet suuttumaan ja uhkailemaan pettämisellä tai väkivallalla. He ovat niin vakuuttuneita siitä että he ansaitsevat hoivaa ja huolenpitoa. Itse eivät anna sitä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Exän kommentti kaikkeen oli, ettei hän vaan ole sellainen ihminen, ja se siitä."
Nämä ihmiset ilmeisesti kuvittelevat tämän olevan jotenkin hyväkin perustelu. Oikeastihan se siis tarkoittaa että ovat ihmisiä jotka eivät halua ilahduttaa muita ihmisiä eivätkä tehdä mitään muiden hyvinvoinnin eteen. Ja se on kyllä todella huono piirre ihmisessä, oli kyse sitten puolisosta tai vaikka yhtävästä tai työkaverista.
Höpöhöpö. Ihmisillä vain on eri tapoja. Minä naisena pitäisin kaikkea hömppää naurettavana ja turhana rahanmenona. Mitä ihmettä minä jollain kukkapuskalla teen! Minulle on tärkeää, että kumppani on lojaali ja luotettava. Mitään lirkuttelua ja varpaidenhierontaa en tarvi enkä halua.
Tämä kommentti on todella yleinen enkä ymmärrä mikä sen laukaisee.
Jotenkin luulisi ihmisen älyävän että jos hän ei tarvitse jotain, se ei missään nimessä tarkoita että se määrittelisi muiden tarpeet. Kuitenkin ilmiselvästi monet kuvittelevat niin. Tuossa ei ole mielestäni edes kyse heikosta empatiakyvystä vaan ihan terveen järjen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle on alunalkaen riittänyt se, että kun sinä rakastat puolisoasi. Olet varmaan jo alkumetreillä huomannut, ettei tunne ole ollut molemminpuolinen. Tämä on hyvin tavanomaista ja suljetaan silmät totuudelta, vaikka se on tarjottimella edessä. Puoliso pitää saada ja naimisiin päästä, vaikka varoitusmerkit ovat ilmassa, kun minä niin rakastan.
Mulle kävi just näin. Mä halusin väkisinkin naimisiin ja mä niin rakastin. Keskityin vain omaan hullaantumiseen niin, etten huomannut, ettei mies niinkään ollut hullaantunut.
15 vuotta myöhemmin tajusin, ettei mies ikinä ollu samalla tavalla mukana. Sitten mies jättikin mut toisen takia.
Olen toivonut tätä, että mies jättäisi minut toisen takia mutta hän ei haluaisi erota. Sanoo
Ihan normaali läheisyyttä ja läsnäoloa. Että esim yhden illan ikinä
haluaisi viettää minun kanssa, läsnä. Vaikka sohvalla maaten, mutta ei. Illalla aina jäi valvomaan vaikka itse menin nukkumaan, jotta ei tarvisi kohdata ja olla lähellä. Kävelyllekin vaikea lähteä yhdessä, se on suuri ponnistus hänelle, ei jotain jota tekisi mielellään. Miksi ihmeessä haluaisin tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa joka mielummin möllöttää jossain yksin kun on minun kanssani?
Ja puhumattakaan sitten muuten tasa-arvosta kotitöissä, raha-asioissa jne. Kyllä sitä on vaan kaikki otettu ja pidetty itsestäänselvyytenä, samalla kun annettu ymmärtää että omat toiveeni ovat naurettavia, eikä niitä ole edes yritetty ymmärtää. Miten vaikeaa miehen on järjestää vuosien avioliiton aikana yksi treffi-ilta, etenkin kun vaimo toivonut sitä? T. Ap
Tunnevammaisia miehiä on paljon. Miksiköhän?
Eropäätös sulla selvästi jo tulossa, ap. Eroaminen on vaikeaa mutta useimmat sanoo eron jälkeen että olisi pitänyt erota aiemmin. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle on alunalkaen riittänyt se, että kun sinä rakastat puolisoasi. Olet varmaan jo alkumetreillä huomannut, ettei tunne ole ollut molemminpuolinen. Tämä on hyvin tavanomaista ja suljetaan silmät totuudelta, vaikka se on tarjottimella edessä. Puoliso pitää saada ja naimisiin päästä, vaikka varoitusmerkit ovat ilmassa, kun minä niin rakastan.
Mulle kävi just näin. Mä halusin väkisinkin naimisiin ja mä niin rakastin. Keskityin vain omaan hullaantumiseen niin, etten huomannut, ettei mies niinkään ollut hullaantunut.
15 vuotta myöhemmin tajusin, ettei mies ikinä ollu samalla tavalla mukana. Sitten mies jättikin mut toisen takia.
Olen toivonut tätä, että mies jättäisi minut toisen takia mutta hän ei haluaisi erota. Sanoo että rakastaa eikä halua muita. Mutta harmi sanat
No huh.
Ei voi muuta sanoa kuin että ap on yrittänyt ja selittänyt ja miestä ei ap eikä suhde kiinnosta.
Jos ei ole valmis tekemään yhtään mitään suhteen eteen (tässä tapauksessa mies) niin ei selvästi halua jatkaa suhdetta. Miehet usein passiivisena odottaa että naiset tekee sen vaikean työn (puhe, teot, ehdotukset, kompromissit, ulkopuolinen apu) ja sitten voikin syyttää naista erosta kun tämä täyttää ne eropaperit.
Teot on ne jotka todistaa aidon halukkuuden suhteen säilyttämiseen.
"Ihan normaali läheisyyttä ja läsnäoloa. Että esim yhden illan ikinä
haluaisi viettää minun kanssa, läsnä. Vaikka sohvalla maaten, mutta ei. Illalla aina jäi valvomaan vaikka itse menin nukkumaan, jotta ei tarvisi kohdata ja olla lähellä. Kävelyllekin vaikea lähteä yhdessä, se on suuri ponnistus hänelle, ei jotain jota tekisi mielellään. Miksi ihmeessä haluaisin tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa joka mielummin möllöttää jossain yksin kun on minun kanssani?
Ja puhumattakaan sitten muuten tasa-arvosta kotitöissä, raha-asioissa jne. Kyllä sitä on vaan kaikki otettu ja pidetty itsestäänselvyytenä, samalla kun annettu ymmärtää että omat toiveeni ovat naurettavia, eikä niitä ole edes yritetty ymmärtää. Miten vaikeaa miehen on järjestää vuosien avioliiton aikana yksi treffi-ilta, etenkin kun vaimo toivonut sitä? T. Ap"
No vaikka minäkään en itseäni kauhean romanttisena pidä, miehesi kuulostaa itsekkäältä juntilta. Ei vaikuta edes siltä, että hänellä olisi mitään rakkauden kieliä?
Tuo kommentti että miehellä ei ole rakkauden kieltä, on varmaan totta. Sanoilla kyllä osoittaa rakkautta, mutta myös loukkaa, eikä toisaalta kuuntele minun sanojani. Teoilla joskus osoitaa myös, mutta lopulta aika vähänlaisesti ja rikkoo kuitenkin usein lupauksia, on luvannut tehdä jotain mutta ei teekään. Kosketuksen kieltä on soittanut myös, mutta tämäkin on täysin hänen ehdoillaan menevää. Alussa osoitin hellyyttä hänelle enemmän kunnes jossain vaiheessa lopetin melkeinpä kokonaan, koska huomasin että hän ei tykkää yhtään siitä että yhtäkkiä esim menen hänen syliin. Hän ihan näytti siltä että se on hänen mielestään inhottavaa, vaikka olisi ollut ihan joutilaana tekemättä mitään. Hän kyllä itse saattaa sitten koskettaa jossain välissä, mutta tämä on siis täysin hänen ehdoillaan menevää, ei mieti yhtään onko minulla joku tärkeä työ kesken siinä esim. T. Ap
"Monetkaan suomalaiset miehet eivät ole yhtään romanttisia."
Se on huonon kasvatuksen ja heikkojen tunnetaitojen tulos, ei mikään luonnonlaki.