Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison traumaterapia on tuhonnut koko perheen hyvinvoinnin, onko kokemuksia että kyllä tämä tästä? Voimat on aivan loppu
08.04.2025 |
Puolisoni on elänyt hyvin traumaattisen lapsuuden. Hän on oireillut monella tapaa läpi elämän, mutta kokemuksiinsa nähden pärjännyt ihmeellisen hyvin. Hän on positiivinen, empaattinen, rakastava, huolehtiva ja luotettava. Meillä on ollut ihana pitkä elämä yhdessä, lapset ovat varttuneet fiksuiksi nuoriksi aikuisiksi.
Noin vuosi sitten hän meni vihdoin terapiaan käsittelemään traumojaan, jotta pääsisi elämään elämää omana itsenään eikä niiden taakkaa mukana raahaten.
Tämä prosessi on nyt sitten räjäyttänyt koko meidän elämän. Tuska jota siellä käsitellään on niin syvää, että puoliso on aivan hajalla. Hänestä on tullut todella ärtyisä, ahdistus huokuu hänen olemuksestaan kaiken aikaa. Hän saa silmittömiä raivareita ihan yhtäkkiä ja yllättäen, tilanteissa joissa sitä ei yhtään olisi osannut odottaa. Pahoittaa mielensä ns aivan mitättömistä, ja pelkää hylätyksi tulemista joka käänteessä ja se näyttäytyy hirvittävänä sanallisena aggressiona. Hän on aivan kuin toinen ihminen. Vereslihalla oleva arvaamaton raivopää.
Olemme puhuneet tästä paljon lastenkin kanssa, ja selittäneet että tämä on todella vaikea ja raskas tilanne elämässä joka pitää vaan jaksaa taistella yhdessä läpi. Ja että hän ei ole oma itsensä, eikä tarkoita niitä pahoja asioita mitä reagoidessaan huutaa. Hän menee aina aivan sijoiltaan noiden kohtausten jälkeen, häpeästä ja syyllisyydestä ja siitä että aiheuttaa pelkoa ja hätää meissä.
Tämä on sitten johtanut siihen, että kaikki yrittävät välttää noiden kilahdusten aiheuttamista kaikin tavoin. Omien murheiden ja haasteiden esilletuominen on aivan mahdotonta, sillä puoliso on aivan poissa pelistä ja sellaisessa nurkkaan ajetun kuolemaa pelkäävään eläimellisessä pakokauhussa. Elämä on munankuorilla kävelyä.
Puoliso on nyt uudelleen se pieni lapsi, joka raivokkaasti koittaa vaatia sitä huomiota ja turvaa mitä ei koskaan vanhemmiltaan saanut. Terapeutti sanoo, että tämä on osa prosessia, vaikka aivan hirveää tuskaa onkin. Haavat ovat nyt auki, ja siksi kaikki triggerit räjäyttelevät miinoja kaiken aikaa. Ja että tämä on vain välttämätön vaihe matkalla kohti mielen korjaantumista.
Hän tiedostaa oma tilansa todella hyvin, löytää syy-yhteyksiä reaktioilleen, ja pahoittelee toimintaansa niin perusteellisesti ja itseään ruoskien että ihan pahaa tekee. Hokee koko ajan, että tämä menee ohi, tämän on pakko mennä ohi, kun vaan tekee töitä sen eteen.
Toivon todella että kukaan ei poistata tätä aloitusta. Jos ei muuta, niin voisin edes tänne ajoittain purkaa omaa oloani, kun on jaksaminen todella vähissä. Näen puolisossa sen pienen hylätyn lapsen, joka on kokemuksiensa vanki ja siihen syytön. Näen kuitenkin yhä sen hänen sydämensä hyvyyden ja sen todellisen minän, johon aikoinaan rakastuin. Rakkaus ei ole mihinkään kadonnut, mutta sitä sävyttää syvä huoli. Miten kauan tämä voi kestää? Meneekö tämä varmasti ohi?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi samoin ainoo että olen se traumatisinoitunut, vielä on prosessi kesken ja 9 vuotta mennyt.,
Jos se terapiaprosessi tekee susta samanlaisen kuin aloitusviestissä kuvattu, ja se prosessi on kestänyt jo 9 vuotta, eikä loppua näy, niin...
Mitä v*tun hyötyä siitä terapiasta edes on??
Traumatisoituneen ihmisen elämäntapa. Pääasia, että elämä pyörii oman terapioinnin ympärillä. Universumin keskipiste olen minä, ja kaikki kekskittyy siihen miten minä voisin paremmin.
Joku puhui länsimaisesta kulttuurista, joka keskityy yksilön henkiseen hyvinvointiin. Voisi tosiaan olla elämä monella tavalla parempaa, jos minä-minän ja mun trauman ja mun olon ympärillä pyörimiseen kohdistettava energia käytettäisiin vaikka pohtimaan miten minä voisin auttaa muita. Ihminen voi paremmin, kun hän tekee konkreettisia tekoja muiden/yhteisön hyväksi ja osallistuu esim. vapaaehtoistyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi samoin ainoo että olen se traumatisinoitunut, vielä on prosessi kesken ja 9 vuotta mennyt.,
Jos se terapiaprosessi tekee susta samanlaisen kuin aloitusviestissä kuvattu, ja se prosessi on kestänyt jo 9 vuotta, eikä loppua näy, niin...
Mitä v*tun hyötyä siitä terapiasta edes on??
Traumatisoituneen ihmisen elämäntapa. Pääasia, että elämä pyörii oman terapioinnin ympärillä. Universumin keskipiste olen minä, ja kaikki kekskittyy siihen miten minä voisin paremmin.
Joku puhui länsimaisesta kulttuurista, joka keskityy yksilön henkiseen hyvinvointiin. Voisi tosiaan olla elämä monella tavalla parempaa, jos minä-minän ja mun trauman ja mun olon ympärillä pyörimiseen kohdistettava energia käytettäisiin vaikka pohtimaan miten minä voisin auttaa muita. Ihminen voi paremm
Oletko miettinyt sitä, miksi pyöritään oman itsen ympärillä? Siksi, että ei ole muita. Yhteisöllisyys on murtunut ja yksilö on todella yksin. Ihminen tarvitsee toisia. Aiemmat sukupolvet myös aika pitkälti hukuttivat traumahoitonsa alkoholiin. Nuoremmat ovat raittiimpia.
Vierailija kirjoitti:
Traumatisoituneen ihmisen elämäntapa. Pääasia, että elämä pyörii oman terapioinnin ympärillä. Universumin keskipiste olen minä, ja kaikki kekskittyy siihen miten minä voisin paremmin.
Joku puhui länsimaisesta kulttuurista, joka keskityy yksilön henkiseen hyvinvointiin. Voisi tosiaan olla elämä monella tavalla parempaa, jos minä-minän ja mun trauman ja mun olon ympärillä pyörimiseen kohdistettava energia käytettäisiin vaikka pohtimaan miten minä voisin auttaa muita. Ihminen voi paremmin, kun hän tekee konkreettisia tekoja muiden/yhteisön hyväksi ja osallistuu esim. vapaaehtoistyöhön.
Älä viitsi laukoa tuollaisia vasten parempaa tietoa.
Osa traumatisoituneista on ollut suorastaan orjan asemassa ja yksi ongelma on nimenomaan se, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on siirretty jonnekin aivan totaalisen kauas ja tavoittamattomiin.
Minulla ei ole ollut lapsuutta eikä nuoruuttakaan, koska olen ollut palkaton siivooja/lastenhoitaja/seks.halujen kohde/yleinen syntipukki ja tästä huolimatta kuulemma niin **vetin itsekäs.
Että sitä muiden hyväksi tehtävää palkatonta työtä - ja palkallistakin, josta palkka rosvottu - on ollut ihan riittävästi, enkä tarvitse sitä enää yhtään lisää tähän niin sanottuun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatisoituneen ihmisen elämäntapa. Pääasia, että elämä pyörii oman terapioinnin ympärillä. Universumin keskipiste olen minä, ja kaikki kekskittyy siihen miten minä voisin paremmin.
Joku puhui länsimaisesta kulttuurista, joka keskityy yksilön henkiseen hyvinvointiin. Voisi tosiaan olla elämä monella tavalla parempaa, jos minä-minän ja mun trauman ja mun olon ympärillä pyörimiseen kohdistettava energia käytettäisiin vaikka pohtimaan miten minä voisin auttaa muita. Ihminen voi paremmin, kun hän tekee konkreettisia tekoja muiden/yhteisön hyväksi ja osallistuu esim. vapaaehtoistyöhön.
Älä viitsi laukoa tuollaisia vasten parempaa tietoa.
Osa traumatisoituneista on ollut suorastaan orjan asemassa ja yksi ongelma on nimenomaan se, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on siirretty jonnekin aivan totaalisen kauas ja ta
Joo, aivan käsittämätön kommentti. Ei vaan ole kykyä ymmärtää niin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi samoin ainoo että olen se traumatisinoitunut, vielä on prosessi kesken ja 9 vuotta mennyt.,
Jos se terapiaprosessi tekee susta samanlaisen kuin aloitusviestissä kuvattu, ja se prosessi on kestänyt jo 9 vuotta, eikä loppua näy, niin...
Mitä v*tun hyötyä siitä terapiasta edes on??
Traumatisoituneen ihmisen elämäntapa. Pääasia, että elämä pyörii oman terapioinnin ympärillä. Universumin keskipiste olen minä, ja kaikki kekskittyy siihen miten minä voisin paremmin.
Joku puhui länsimaisesta kulttuurista, joka keskityy yksilön henkiseen hyvinvointiin. Voisi tosiaan olla elämä monella tavalla parempaa, jos minä-minän ja mun trauman ja mun olon ympärillä pyörimiseen kohdistettava energia käytettäisiin vaikka pohtimaan miten minä voisin auttaa muita. Ihminen voi paremm
Kuka sen vapaaehtoistyön kohteena on, kun kaikki vaan yrittävät auttaa? Traumatisoitunut mielenterveyspotilas kuulostaa pikemminkin avun kohteelta kuin antajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatisoituneen ihmisen elämäntapa. Pääasia, että elämä pyörii oman terapioinnin ympärillä. Universumin keskipiste olen minä, ja kaikki kekskittyy siihen miten minä voisin paremmin.
Joku puhui länsimaisesta kulttuurista, joka keskityy yksilön henkiseen hyvinvointiin. Voisi tosiaan olla elämä monella tavalla parempaa, jos minä-minän ja mun trauman ja mun olon ympärillä pyörimiseen kohdistettava energia käytettäisiin vaikka pohtimaan miten minä voisin auttaa muita. Ihminen voi paremmin, kun hän tekee konkreettisia tekoja muiden/yhteisön hyväksi ja osallistuu esim. vapaaehtoistyöhön.
Älä viitsi laukoa tuollaisia vasten parempaa tietoa.
Osa traumatisoituneista on ollut suorastaan orjan asemassa ja yksi ongelma on nimenomaan se, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on siirretty jonnekin aivan totaalisen kauas ja ta
Tosi kamalaa ja onneksi olet irti tuosta kuviosta. Oliko perheessä myös kultalapsi? Mitä hänestä tuli?
Siis tässä on nyt jonkun rakas aviopuoliso syystä tai toisesta lähestulkoon sekoamassa, läpeensä hädissään, sellainenko sitten vaan pitäisi hylätä? Jokin mättää ja isosti, se on selvää, mutta ei nyt jeesus soikoon rakasta ihmistä HYLÄTÄ sen takia! Siis missä on joiltakin empatiakyky? Vastoinkäymisistä mennään läpi yhdessä, oli ne mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutit on iso osa hakeutunut alalle omien ongelmiensa vuoksi. Monet tosi sairaita itse. Myös lääkkeiden väärinkäyttäjiä.
Menneisyyttä ei voi muuttaa. Kannattaa keskittyä elämään niin hyvää elämää kuin voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapiassa on se huono puoli, että muistojen muisteleminen ja läpikäyminen vahvistaa muistijälkiä.
Lapsiperheaika ei muutenkaan ole sellaista rauhallista aikaa, että kannattaisi lähteä tuollaiseen prosessiin. Teillä kaikilla oli turvallinen elämäntilanne ennen tuota, mutta entä nyt? Tuossahan menee lasten lapsuus.
Ap, sun ei tarvitse jaksaa ja olla tavallaan toisena terapeuttina riehuvalle puolisolle. Hän voisi ehkä muuttaa erilleen siksi aikaa, kunnes prosessi on loppu? Ja tosiaan, kannattaa pitää joku raja sille, paljonko niitä vanhoja muistelee. Emme elä ikuisesti, ja jäljellä oleva elämä on tärkeämpi kuin jo menetetty.
Yt, N50
Minulla ja muutamalla traumaystävälläni on tilanne, että niitä muistoja ei edes ole. Joillekin niitä alkaa nousta esille terapian edetessä, yritetään kuit
Siihen on syynsä, että ihmisen psyyke pyrkii hautaamaan traumaattiset asiat. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että niiden esiinkaivaminen auttaisi ihmistä eikä vain veisi vaikeampaan tulevaisuuteen.
Riippuu varmasti paljon alkutilanteestakin, siitä, kuinka voimakkaasti traumat elämässä vaikuttavat koko ajan. On myös hyvin erilaisia ihmisiä ja erilaisia traumoja. Ei varmastikaan ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä traumojen kanssa, tai miten niitä kannattaa käsitellä, tai antaa olla.
Annat nyt jotenkin ymmärtää, että kaikki olisi ok ja paremmin, jos ei vaan "kaivaisi" traumaa. Mutta jos ei olekaan ollenkaan ok. Kyllä asioiden käsitteylläkin on tietenkin paikkansa. Joskus ns. haudatut asiat alkavat myös nousta pintaan vähän väksinkin, vaikka tietyissä elämäntilanteissa. Niillä voi myös olla isoja vaikutuksia jatkuvasti elämässä. Asioita voi myös käsitellä monilla eriaisilla tavoilla, joskus enemmän ratkaisukeskeinen ja nykytianteeseen keskittyvä tapa voi olla sopivin ja menneiden "kaivaminen" jätetäänkin vähemmälle.
Joillakin ihmisillä ongelma voi myös olla aina ja kaiken hautaaminen ja maton alle lakaisu, joka sekin myös voi aiheuttaa ongelmia niin itsensä, elämänsä kuin läheistensäkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asioitten penkominen mitään auta, vaan pahentaa.
Tutkimusten mukaan suurien onnettomuuksienkin jälkeen parhaiten selviää ihmiset, jotka eivät saaneet mitään terapiaa tapahtuneen vuoksi.
Totuus yleensä auttaa, kun sen hyväksyy. Sano itsellesi, että sun kohdalle sattui huonot vanhemmat eikä sille mitään mahda. P ska tuuri kävi, mutta ei sitä kannata loppuelämäänsä miettiä.
Terapeutit tietty vatkaa vaikka vuosia. Ne saa siitä elantonsa.
Ei se nyt voi niin olla että yksi puhdistaa itseään traumoista ja puoliso ja lapset on se pesusieni ja likaämpäri siinä.
Ei se perhe siinä ole mikään terapiaväline, jota voi vaan käyttää hyväksi omaan edistymiseen.
Ja traumatisoituu vuorostaan. Joko terapia etenee aivan liian nopeasti tai sitten terapeutti on ihan väärä tälle ihmiselle.
Itse olen sillä kannalla että tuo terapia ei ole turvallista kenellekään ja siinä on ihan väärä ideologia takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa terapioista on pelkkää humpuukia. Oletko koskaan viettänyt vapaa-aikaa terapeutin kanssa? Minä olen elämäni aikana muutaman tuntenut, yliopiston kautta heihin tutustunut, ja kaikki heistä ovat olleet päästänsä sekaisin.
Yrittää muistella niitä vanhoja pahoja aikoja, en sanoisi sitä mitenkään hyväksi asiaksi, jos itse menisin jonnekin terapiaan niin kyllä siinä pää menisi sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi kamalaa ja onneksi olet irti tuosta kuviosta. Oliko perheessä myös kultalapsi? Mitä hänestä tuli?
Sanotaanko nyt näin että perheessä
oli omat ja bonuslapset, omat voi hyvin ja bonukset kuten minä käy terapiassa eikä
voi niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ei asioitten penkominen mitään auta, vaan pahentaa.
Tutkimusten mukaan suurien onnettomuuksienkin jälkeen parhaiten selviää ihmiset, jotka eivät saaneet mitään terapiaa tapahtuneen vuoksi.
Totuus yleensä auttaa, kun sen hyväksyy. Sano itsellesi, että sun kohdalle sattui huonot vanhemmat eikä sille mitään mahda. P ska tuuri kävi, mutta ei sitä kannata loppuelämäänsä miettiä.
Terapeutit tietty vatkaa vaikka vuosia. Ne saa siitä elantonsa.
On ihan eri joku katastrofi kuin lapsuuden kehityksellinen trauma, joka vaikuttaa joka soluusi ja kaikkeen tekemiseesi ja ajatuksiisi 24/7/365. Pakoon pääsee vain pakokeinoilla. Ja elämä muutenkin muodostuu tuon muokkaamaksi. Ihmissuhteet. Suhde työhön (työholisti tai syrjätynyt). Suhde omaan jälkikasvuun. Suhde ympäröivään todellisuuteen. Ja etenkin suhde omaan itseen ja onko sitä edes.
Vierailija kirjoitti:
Ei asioitten penkominen mitään auta, vaan pahentaa.
Tutkimusten mukaan suurien onnettomuuksienkin jälkeen parhaiten selviää ihmiset, jotka eivät saaneet mitään terapiaa tapahtuneen vuoksi.
Totuus yleensä auttaa, kun sen hyväksyy. Sano itsellesi, että sun kohdalle sattui huonot vanhemmat eikä sille mitään mahda. P ska tuuri kävi, mutta ei sitä kannata loppuelämäänsä miettiä.
Terapeutit tietty vatkaa vaikka vuosia. Ne saa siitä elantonsa.
Nämä ihmiset ovat traumatisoituneet jo vuosikymmeniä sitten.
Ja on aika vaikea sanoa, että mun kohdalle kävi jotain, joka sotki koko terveyden ja elämän. En tiedä, mikä se oli, mutta annan olla ja nyt jatkan tästä eteen päin fyysisesti ja henkisesti terveenä. Tai siis voi noin sanoa, mutta terveenä ei jatka. Kokeiltu on.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa terapioista on pelkkää humpuukia. Oletko koskaan viettänyt vapaa-aikaa terapeutin kanssa? Minä olen elämäni aikana muutaman tuntenut, yliopiston kautta heihin tutustunut, ja kaikki heistä ovat olleet päästänsä sekaisin.
No joo, yksi tuntemani on psykopaatti. Mutta on niitä kyllä normaalejakin ihmisiä. Toki työ on sellaista, että pitää olla todella motivoitunut ja osaava tai sitten päästään sekaisin itse, että sitä jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi kamalaa ja onneksi olet irti tuosta kuviosta. Oliko perheessä myös kultalapsi? Mitä hänestä tuli?
Sanotaanko nyt näin että perheessä
oli omat ja bonuslapset, omat voi hyvin ja bonukset kuten minä käy terapiassa eikä
voi niin hyvin.
<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi samoin ainoo että olen se traumatisinoitunut, vielä on prosessi kesken ja 9 vuotta mennyt.,
Noin kauan...! 😟 Huh, voimia sinulle. Jaksatko kertoa jotain miten se sinulla tai parisuhteessasi näyttäytyy? Onko sinulla luotto, että asiat korjaantuvat?
Ap
Tajuatteko, että tuhlaatte aikaanne asioiden vatkaamiseen? Kuolo korjaa jo pelkästään vanhuuden vuoksi ennen kuin tuosta tulee valmista. Eläkää elämäänne ja jättäkää terapeuttien bisnekset omaan arvoonsa.
Alue: Aihe vapaa
Kerro tuo eläkevakuutusyhtiölleni. Please.