Vaihdevuodet ilman estrogeenikorvaushoitoa?

Ei ole ollut mitään oireita. Arvelen vaihdevuosien olevan takanapäin, koska kuukautiset ovat loppuneet.

Näiden äskettäisten vaihdevuosikeskustelujen myötä älysin, miksi lääkäri (jonka näin aivan toisenlaisen vaivan vuoksi) tivasi minulta monta kertaa, minkä vuoksi potilastiedoissani "ei ole mitään". Olen näemmä säästynyt kaikelta, mitä kuusikymppisen vikalistassa tavallisesti näkyy. 

Unettomuus oli niin vaikeaa, että seuraavaksi olisi mennyt mielenterveys. Nyt on käytössä geeli ja emätinpuikot, unta yhteen putkeen 7-8 tuntia, olen kuin eri ihminen <3

Hyvin pärjään. Ei ole oireita. Ennen kuukautisten loppumista oli ihan hirveää nelisenkymmentä vuotta, nyt nautin kun olo on tasainen ja kivuton eikä niitä kamalia teurastusvuotoja enää ole. No hiuksia lähti runsaahkosti ennen kuin kuukautiset päättyivät mutta liitin sen stressiin, siinä kaikki. Ei nivelsärkyjä, kuumia aaltoja, mielialaongelmia, unettomuutta, ei mitään. Halut ovat ennemmin kasvaneet kuin kadonneet mikä on parisuhteessa oikein mukavaa.

Vaihdevuodet, 14. vuosi menossa. Estrogeenidominanssi, keltarauhashormoni loppu joten sitä söin tabletteina 10 vuotta jonka avulla kuukautiset tuli säännöllisesti loppuen 60 vuotiaana. Viimeiset 14 vuotta aika helvettiä;unihäiriöt, lihas- ja nivelkivut, vatsavaivat, paniikkikohtaukset, ahdistus, stressinsietokyky olematon. Kaikki edellä mainitut vielä paheni kun sain nukuttua vain kahden tunnin pätkissä ja silloinkin heräten neljältä aamuyöllä jonka jälkeen uni ei enää tullut. Ikäänkuin olisin kadottanut osan itsestäni.

Enää jäljellä on kuumat aallot eikä niitäkään joka päivä. Stressinsietokyky ei vieläkään ole normaali, mutta parempi kuin aiemmin että ehkä tämä tästä. Nukun nykyään hyvin.

Vaihdevuodet on tavallaan vierotusoireet estrogeenista, koska siihen kroppa ja elimistö on tottunut ja juuri estrogeeni on rytmittänyt elämääni ja energiaani. Kun kysyin gyneltä miten kaun vaihtarit voi kestää, hänen vastauksensa oli että ehkä koko loppuelämän. Tunsi naisen, jolla vielä 8-kymppisenä oli vaihdevuosioireita.

Jossain vaiheessa edeltäneen 14 vuoden aikana tunsin että pieni estrogeenitujaus tekisi terää, antaisi potkua päivään.

Estrogeenia en kuitenkaan voinut käyttää koska kuulun rintasyöpäsukuun ja olen jo sairastanut nuoruusiän munasarjasyövän.

Jos on saanut keuhkoveritulpan, vaihdevuosioireisiin ei voi käyttää hormonivalmisteita. Tylsä juttu! Aina suositellaan hormoneja, mutta kukaan ei kerro, mitä sitten jos niitä ei voi käyttää.

Miksi pitäisi sinnitellä ilman sitä hormonia joka naisen kehoon kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi sinnitellä ilman sitä hormonia joka naisen kehoon kuuluu?

No ei se kuulu kehoon kuin hedelmällisessä iässä. Ei kuulu sinne lapsena, eikä menopaussin jälkeen. 

Itselläni hormonikierrosta eroon pääseminen on ollut aivan uudenlaisen hyvinvoinnin ja tasapainon lähde, en todellakaan alkaisi mitään hormoneja syömään kun voin paremmin kuin koskaan nyt. menopaussin jo kokeneena 53-vuotiaana naisena.

Vierailija kirjoitti:

En ole käyttänyt mitään, ehkä en koe sellaisia asioita ongelmaksi kuin jotkut. En ole tehnyt isoa numeroa myöskään esim menkoista, raskauksista jne. Otan ihan kiinnostuneena vastaan tuollaisetmuutokset kehossa.

Tyylisi on vastenmielinen. Annat ymmärtää, että jotkut toiset tekevät "isoa numeroa" menkoista/raskauksista. Jos olet lukutaitoinen, sinun pitäisi tietää, että naisen keho reagoi hormonaalisiin muutoksiin yksilöllisillä tavoilla. Se, että sinun kehosi ei selvästi reagoi hormooneihin, näyttää olevan mielestäsi sinun omaa ansiotasi. Tiedoksi: se on yhtä paljon kiinni asenteesta kuin nenän muoto. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en huomannut oikein mitään oireita. Vuodot vain jäi puuttumaan ja limakalvot alkoi kuivumaan.

Mulla kyllä ei ole tuntunut hormonit muutenkaan heittelevän sitten teini-iän. Välillä miettinyt onko hormoneja itsellä ollenkaan. 

 

Uskomattoman epäreilusti on luonto jakanut nämä asiat. Itse olen ollut murrosiästä saakka kävelevä hormoonipallo: pms-oireet, järkyttävät pahoinvointi raskausaikana, esivaihdevuodet, you name it. Lisäksi sen tyyppinen hormonaalisiin muutoksiin reagoiva migreeni, joka estää kaikki järkevät lääkitykset.

tein joku aika sitten aloiteuksen asiasta, kuvailin miten raivona olen ja joka s'''tanan kakskymppinen (oma tulkintani) kertoi, että on antanut vietisni ilmi nettipoliisille, koska on niin pelottavaa. kerroin mielialamuutoksista ja raivokohtauksista ja, että esim. kerran autossa riideltyämme kävi mielessä, että "ajan perkele auton rekan nokkaan". No niin, sinä ei-menopaussi-ikäinen; voit taas ilmiantaa poliisille viestini.

Vierailija kirjoitti:

Olen syksyllä täyttänyt 50 vuotta ja keho on käynyt jo pari vuotta läpi muutoksia ihan luomusti. Syksyllä oli noin pari kuukautta kuumia aaltoja mutta ne jäivät yhtäkkiä pois eikä ole tulleet takaisin ainakaan vielä. 

Urheilen paljon joka päivä , myös raikkaassa ilmassa kävelen paljon päivittäin, en tupakoi, en käytä alkoholia, sokeri ja muu epäterveellinen ruoka on minimissä , kahvia juon kuitenkin 2-3 kupillista päivittäin. 

Olo on todella hyvä, menkat tulee epäsäännöllisesti. Hoidan itseäni ja mieltäni hyvin paljon , sillä on varmasti merkitystä, kuten myös sillä että olen opetellut olemaan stressaamatta pienistä asioista. Olen myös normaalipainoinen, ehkä aavistuksen lihaksikkaampi kuin ikäiseni, mutta rasvaakin löytyy kehosta ja saa löytyäkin.

Summa summarum: hormoneja en onneksi syksyllä lähtenyt käyttämään ( enkä edes harkinnut). Täysin luomusti saa keho hoitaa tämänkin muutoksen elimistös

OOT SINÄ KYLLÄ SITTE USKOMATTOMAN TÄYNNÄ IHTEES

Mä sain noilla oireilla kokeiluun korvaushoidon, joka auttoi lähes välittömästi!

Vastaukseni siis tähän kirjoitukseen:"45v täällä kirjoittelee hei! Kuukautiset loppuneet tänä vuonna, esivaihdevuosioireista kärsin ilmeisesti jo 7 vuotta. Lapseton, ja hyvä niin. Ihan oma valinta. Oireet: Turvotus, mielialojen vaihtelut, hikoilut öisin ja päivisin, itkuisuus, ahdistuneisuus, masennus, eristäytyneisyys, unettomuus, seksi ei kiinnosta lainkaan, kuiva iho, hiusten lähtö, näön ajoittainen sumentuminen, väsymys, nivelkivut ja oudot kolotukset. Ja neuvojille: Syön paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kalaa useita kertoja viikossa, ei punaista lihaa . Sokeria maltillisesti. Käytän D-vitamiini, kalsium, rauta ja magnesium lisää. Myös B12 vitamiinia. Liikun päivässä paljon ulkona 1,5v koirani kanssa. Onneksi on ihana koira, muuten varmaan en vapaa-aikana liikkuisi ihmisten ilmoilla juuri ollenkaan. Näillä mennään!"

Kokemuksia Ovestinista?

Massiivisen keuhkotulpan juuri vaihdevuosien kynnyksellä sairastaneena en saa hormonikorvaushoitoa. Eli sen kanssa sitten elettävä.

Sairastuin vaikeaan masennukseen - en ole varma johtuuko vaihdevuosista, eikä lääkäritkään voi sanoa juuta tai jaata asian puolesta. Kuukausia kestäviä hyytelövuotoja oli, enkä tiedä miksei traneksaanihappoa määrätty koskaan. Lääkärit selitti vaan, että verenohennuslääke tekee vuodoista hurjemmat. Kyllä sen verran, että ferritiini varastot oli 6 ja Hb laski 130- 95 yms. Söin kiltisti rautapitoista ruokaa ja pilleriä purkista ja kärsin vatsavaivoista ja sivuoireista.

Kuuden vuoden hirviö vuotojen jälkeen haluaisin jo tuulettaa. Nyt ei ole heinäkuun jälkeen tullut tippaakaan. Haluaisin jo hurrata, mutta en uskalla. En ole vielä luopunut vaippahousuista ja yötenoista. Raahaan melkoista arsenaalia arjessa mukanani suojia ja puhtaita vaatteita, kun pelkään, että vuodot alkaa taas.

Mulla on ikäviä kipuja käsien nivelissä. Ensin joku lääkäri pohti reumaa, kävin monenlaisissa testeissä reumapolilla, mutta nähtävästi nämä ovat vaihdevuosiin liittyviä nivelkipuja. Sinänsä "lohdullista", että loppuvatkin ehkä jossain vaiheessa ja saisin työelämäni takaisin.

Seksielämää ei oikein ole ollut, kun mieli ei ole tehnyt. MUTTA nyt parin kuukauden aikana on alkanut kone hyristä. Olen nähnyt seksiunia pitkästä aikaa ja kostunutkin. Limakalvotkaan ei ole enää niin kuivat, kun ovat olleet.

Onko siirtyminen seuraavaan vaiheeseen alkanut? Kuumia aaltoja odotellessa.

Itsellä 47 mittarissa, eikä vielä mitään kierron pituus samaa 28 päivää, kuin 13-vuotiaanakin. Voinko silti aloittaa estrogeenihoidon, vähän kuin varastoon?

Sama täällä. En ole kokenut mitään tunnemyrskyjä, kuukautiset jäivät pois vain huomattavan myöhään, lähes kuusikymppisenä. Tämä on ollut tyypillistä meidän äidin puolen naisilla. Ei ongelmia ja hormonitoiminta jatkui yli normirajan. 

En meinaa pärjätä ilman korvaushoitoa, mutta hormoneista turposi jalat ( veritulpanpelko)ja alkoi tihkuvuoto, kuukautiset loppuneet yli vuosi sitten ( syövänpelko). Näistä sitten valitsemaan, että valvooko hikiaalloissa kaikki yöt ja on alakulon syövereissä päivät, vai odottaako veritulppaa alapää vuotaen.

En pärjännytkään, luulin tulleeni hulluksi. En nukkunut, mieliala ihan maassa, aaltojen kanssa oisin pärjänny, mut aivosumu!!! En osannut laskea, ja olin kassalla töissä. H i r v e ä olo.

Onneksi hormonikorvaushoito tehosi, kolmessa viikossa olin oma itseni. 6v söin ja lopetus ok. Ei mitään oireita ollut enää.

Mulla on todella pahat oireet, mutta rintasyöpädiagnoosi estää korvaushoidon. Näin työttömänä ja lapsettomana pärjäilen. Muuten kyllä en pärjäilisi. Toimintakyky ei ole optimaalinen.