Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
yhteenmuutto teki musta kontrollifriikin vai sumutetaanko mua?
07.04.2025 |
Tarvitsen neuvoa, olenko turhasta nipottava kontrollifriikki, vai onko tässä takana kuitenkin jotain outoa toimintaa, jolle olisi joku järjellinen selitys.
Pääkysymykset on, miksi yhteen muuttaessa toinen ei halua muuttaa yhtään kotiaan, miksi minä en saa näkyä kotona, miksi lasten elämässä ei saa tapahtua mitään muutoksii ja miksi musta tuntuu, että mun lasta jotenkin sorsitaan. Ja miksi taloudesta puhuminen yhtäkkiä muuttui kummaksi.
Eli taustaa:
mä olen 29 vuotias ja mun kumppani on 36. Kumppanilla on kolme lasta, mulla yksi.
Me muutettiin yhteen ja meidän parisuhde muutti muotoaan tosi paljon.
Ennen muuttoa, josta olin vähän epävarma, kumppani maalaili ihania haaveita, miten voidaan tosi paljon tehdä enemmän yhdessä asioita, kun asutaan saman katon alla. Voidaan yhdessä opiskella ja sen semmosta. Voidaan perheenä tehdä asioita ja olla toistemme tukena. Kyl te tiiätte, sellaisia perusasioita. Hän myös kertoi, että suhteen kummalliset ristiriidat on helpompi ratkoo, kun ollaan samankaton alla. Hän voi heti puhua asioista, kun hänestä niin tuntuu. Ajatus yhteisestä ajasta, tekemisestä ja asioiden selviämisestä sai mut suostuu muuttaa yhteen.
Mutta asiat ei menny yhtään miten mä oletin ja miten mulle puhuttiin.
Me muutettiin kumppanin isoon omakotitaloon, jossa hän on hankkinut aikaisemman kumppaninsa, lastensa äidin kanssa.Kun me muutettiin yhteen, heti muuttopäivänä tapahtui kummallisuuksia. Mun kaikki tavarat meni varastoon. Siis KAIKKI tavarat meni pihavarastoon, PAITSI ne mitä mun kumppani halusi että tulee asuntoon. Siis sellaisia asioita, mitä voi ottaa yhteiseen käyttöön ja mistä kaikki hyötyy, mitä ei vielä ollut. Esim paremmat pyyhkeet kelpasi, osa lakanoista, osa astioista.
Mut se kaikki muu. Kaikki muu meni varastoon. Ne on siellä vielä niin ahtaasti, etten voi helposti hakee sieltä jotain tarvittavaa tavaraa, joten harvemmin sitten tulee haettua sieltä mitään.
Mutta sitten se oikee ongelma. Kumppani kokee, ettei asunto ole enää hänen koti. Hänen muistot ja muut on särjetty. Häntä ahdistaa. Kun on nimetty asioita, mikä häntä ahdistaa, hän nimeää kaikki asiat, jotka liittyy muhun tai mun lapsiin.
Täällä ei oo mun tauluja, ei kuvii mun lapsista, yksikään huonekalu ei oo saanut vaihtaa paikkaa.
Kauhistuin hirveesti, kun tajusin, että kaapeissa on vielä exän tavaroita. Siis kaikkee hiuslakkaa, kirjoja, DVD levyjä, asiakirjoja, sen vaatteita löytyy ja kirjoja. Mä sain kuulla olevani kateellinen nipottaja, että en mä voi olla mustasukkainen tavaroille, että mitä mua haittaa joku hiuslakka, et miks mä en vaan ota sitä käyttööni.
Mä en halua ottaa sen exän hiuslakkaa käyttöön, mä haluan mun omani varastosta.
Jatkuu kommenteissa...
Kommentit (96)
Sitten työt, vapaa-aika ja raha-asiat
Kumppani myös normaalin 8 tunnin työpäivien sijaan alkoi heti olemaan 12 tuntia töissä, usein paljon enemmänkin. Tuntuu tosi älyttömältä, että mä muutin tänne olemaan yksin. Kun se on kokoajan töissä, eihän me tehdä yhdessä mitään, eikä puhutakaan yhtään mitään. Mulla ei oo täällä kavereita mitä mä voisin tavata ja muutin niin kaukaa, etten mä voi ees vanhoja kavereita käydä moikkaa. Mulla on tällä hetkellä opiskeluiden ohella töitä 5 tuntia päivässä. Eli mulla ois aikaa , mutta oon vaan yksin. Meijän talo on sen verran syrjässä, että mä en pääse edes "kylille hengaa", koska mulla ei ole autoa.
Tää iso talo ei luonnollisesti oo ilmainen ja käytännössä mun kaikki rahat menee siihen, et maksan omaa osuuttani miehelle. me ollaan aluksi jaettu kulut tulojen suhteessa. ja sitten kun mun lapsi on täällä käytännössä aina, maksan sitä varten sitten enemmän kulujakin. Mulla ei käytännössä jää yhtään rahaa sen jälkeen kun oon siirtänyt oman osuuteni asumiskuluista miehelle ja käynyt isoilla ostoksilla kaupassa, jonka ollaan sovittu mun vastuulle ja kustannukseksi. Eli siis mä ostan kerran kuussa kaikkea tarpeellista mitä tarvitaan, tiskiaineita, wc papereita jauhoja kuivaaineita, kuukauden suunnitellut ruoat ja semmosta. Mun mies sitten käy "täydennysostoksilla" pyynnöstä kun tulee töistä, jos oonkin arvioinut jonkun kulutuksen väärin.
Mä en oo tästä syystä päässyt kohta vuoteen käymään mun kotipaikkakunnalla moikkaa vanhempii tai kavereita, koska mulla ei jää yhtään rahaa säästöön. Mä en tiiä miten munmiehellä jää rahaa käyttöön, mutta se tietää, että mulla ei jää yhtään.
Oon tästä puhunut miehelle, mutta yleensä se keskustelu jotenkin kuolee, eikä ratkaisuu tuu. Välillä se tosin nurisee, että mun pitäis osallistuu enemmän kuluihin, mutta sit se tarkoittais sitä, et osallistun vähemmän ruokaan.
Kotityöt ei luonnollisesti mee tasan, kun mä oon enemmän kotona, niin mun tulee enemmän tehtyäkin niitä. Mutta mä en oikeen osaa huolehtia tämmösestä isosta talosta, enkä oikein jaksakkaan. En ymmärrä miksi mun pitää imuroida viikottain sen lasten huoneita, kun eihän ne oo ollu ees kotona. Meil on kolme koiraa, ja ne aiheuttaa sotkuu, niin imuroida pitäis paristi viikossa normaalisti ja nyt karvanlähtöaikana enemmän. Musta tuntuu, etten mä ehdi kuin imuroimaan ja moppaa lattioita, tai pesee pyykkii.Mitä tässä nyt oikee vois tehdä?
JATKUU SEURAAVASSA KOMMENTISSA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sit ne meijän lapset.
Meillä on oikeesti tosi iso asunto. Tä on varmaan 300 neliöö. Miehen jokaisella kolmella lapsella on omat huoneet, ja mä tietysti oon miehen kans samas makkarissa. Mutta mun lapsella, joka asuu meillä pääsääntöisesti aina, ei oo omaa huonetta. miehen lapset on joka toinen viikonloppu.
Noiden kolmen lapset makkareiden lisäksi, meillä on miehen "kuntosali", jossa sillä on kuntopyörää, juoksumattoa, painoja, nyrkkeilysäkki ja semmosia, koska hän työnsä vuoksi pitää itsestään ja kunnostaan huolta.
Mun lapsi pääsi saunatilojen alkoviin. Tä kuulostaa tosi kamalalta, mut ei se oikeesti ihan niin hirvee ratkaisu oo, miten mä sanon tän. Mut siis meillä on vähän niinkuin "pukuhuone" tai "takkatila", jonka kyljessä on alkovi, minne mun lapsen sänky laitettiin ja sillä on siinä koulupöytä. Sillä on vaaatteet ja tavarat sängynaluslaatikoissa. musta se tuntuu jotenkin hirveeltä, mutta mun lapsi ei toistaiseksi ainakaa oo ollut moksiskaan. Tosin osaan kuvitella, että ku se kasvaa, se alkaa tajuu, miten eriarvoisessa asemassa se on.
Onneks saunatiloihin pääsee toistakin kautta, ettei tota pukuhuonetta oikeestaan käytetä, jos mun lapsi on kotona, mutta jotenkin mulla on tosi outo olo, et meillä on kolme isoo (15-20 neliöö) makkarii ihan tyhjänä 24 päivää kuukaudesta ja mun mukula on jossain pukuhuoneen alkovissa.
Oon koittanut puhuu, et jos siit urheiluhuoneesta tehdään mun lapselle oma huone, et miehen lapset vähän tiivistäis, et jos niitä urheilukamppeita laittettais pukuhuoneeseen ja sellasii kaapissa säilytettävii varusteita siirrettäis kaappeineen sen lasten huoneisiin säilytykseen, kun niissä kerran tilaa on, niin mies hermostuu. musta tuntuu että sen lasten huoneisiin ei saa tulla mitään muutoksia.
Meil on käytännössä niin iso olo huone ja vielä sen mallinen, että siitä voitais lohkasta helposti pala pois ja tehdä kokonaan vaikka uuden huoneen, mutta se heikentää talon arvoa.
sillä on kaksoistytöt, ehdotin että ku ne on vasta 8 vee, niin ne vois olla samassa huoneessa. et annetaan niille se kaikkein isoin huone ja jaetaan se jotenkin siististi. Siit tuli hirvee tappelu, et miks hänen lapset joutuis olee samassa huoneessa, et tommonen on kohtuutonta.
Koitin sanoo, et voitais keskustella avoimeseti kaikki yhdessä, et voi olla et lapsilt tulis loistavii ja lennokkait ajatuksiikin, ja olis perhettä yhdistävää, kun kaikki pääsis ideoimaan. Uusperhe on kuitenkin yhteinen projekti johon kaikki osallistuu. Eipä tää käynyt.
Nyt on se tilanne kaikkien keskusteluiden jälkeen, että mun mies selkeesti vahtii lapsiaan multa, etten mä pääse ees ehdottaa niille itse mitään keskustelua tai vaihtoehtoja. Mies on ihan eri ihminen kun sen lapset on muualla, se vähän kuin rakkauspommittelee mua menee päivät pitkät ja kertoilee kaikkee ihanaa, mutta kun sen lapset tulee, tilanne muuttuu heti. Se vähän kuin erottaa mut sen lapsista. tää on vaikee selittää. Siis ihan kuin mä olisin jotenkin myrkyllinen niille. Se selkeesti estää mua olemasta niiden kanssa. Ihan kuin se olisi liittoutunut niiden kanssa mua vastaan. Siis ei ne lapset mitään semmotti käyttäydy, mä en usko että ne on huomannut mitään, mutta mun mies.
Oonko mä oikeesti jotenkin sekaisin kun musta tuntuu tää kaikki on jotenkin outoo, mutta miehen mielestä ei oo
Apuja, verkkosivuja, jotain?
Ei kuulosta normaalilta tuo kuvio. Mies on ottanut sinut vaan siivoojaksi ja jakamaan kuluja. Mitään oikea uusperhettä hän ei edes tunnu haluavan.
Saanko kysyä, miten sinä autottomana ihmisenä olet ajatellut hoitaa oman työssä käyntisi ja lapset kuljetukset, kun asutte siellä korvessa?
🇺🇦🇮🇱
Hyötyy susta taloudellisesti ja teettää kaikki kotityöt. Ja saa seksiä. Huono diili sulle. Ja lapsesi kohtelu on eriarvoista ja kamalaa. Muuttaisin lapsen kanssa omaan kämppään.
Lähet menee sieltä. Oot niin ku kylässä. Tottakai mies tykkää kun määrää kaiken eikä jää kotitöitä hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua sumutetaan. Onnistuit löytämään narsistin. Lähde heti lapsesi kanssa pois äläkä jää kuuntelemaan yhtään lupausta muuttumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt heti alussa on helpompi lähteä. Tutustu narsismiin. Blokkaa mies, kun pääset eroon. Älä nyt vaan jää asettumaan sinne, kun mies näytti todellisen luonteensa ja lastasikin pitää suojella.
Tuntuu sen verran kauhealta, että vaihtaisin maisemaa välittömästi. En kestäisi tollasta miestä, vaan etsisin itselleni oman kodin ja muuttaisin sinne lapseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet siellä paljon yksin ja se on sun koti voit järjestää tavaroita ja huoneita mielesi mukaan. Jos mies ei tätä hyväksy ja et voi siellä olla kuin kotonasi pitää sin hankkia muu paikka. Lisäksi Jos miehen lapset ja harrastukset vue isoimman osan talosta voit osallistua vain käytettävissä olevien neliöiden mukaisiin kuluihin. Ei niiden neliöiden joissa et saa vapaasti olla ja tehdä muutoksia.
Menkää johonkin pariterapiaan tms että joku ammattilainen vääntää ukollesi rautalangasta että tuo käytös ei ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta pois ensi tilassa. Noin huono alku ei voi luvata mitään hyvää.
Muutat pois lapsesi kanssa. Miehelle ei kannata kertoa mitään ennen kuin muuttoauto on pihassa kantajineen, sen verran jo ekassa tekstissä tuli punaista lippua että en yhtään ihmettelisi jos se varasto missä kaikki tavaranne ovat jotenkin tuhoutuisi "vahingossa".
Jos epäröit niin päätä että ensin hoidat muuton ja sitten vasta mietit mikä se kuvio olikaan, jos edes viitsit enää kun huomaat kuinka sait elämäsi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala mies.
Jo tuo että et ole päässyt katsomaan kavereista ja vanhempiasi kuulostaa...no, pelottavalta.
Lue oikein hartaudella itse tekstisi uudelleen. Mitä neuvoisit, jos hyvä ystäväsi kertoisi vastaavasta tilanteesta?
Suhteenne ei ole tasapuolinen. Jos ei miehen kanssa keskustelu auta, lopettaisin suhteen ja muuttaisin pois.
AP täällä!
Olen hämmentynyt, olen saanut paljon tukea ajatuksiini, etten olekaan ihan hullu!
Kiitos <3
Sekava teksti. Alussa kirjoitit, että sinulla on yksi lapsi, sitten monta kappaletta puhuit omista lapsista monikossa ja lopussa taas yksikössä. Montako niitä omia lapsia on?
Ei hemmetti. Nyt äkkiä pois sieltä. Kuulostaa tosi ahdistavalta. Olet yrittänyt järjestää asioita juuri niin kuin "normaali" ihminen tekisi. Miehen reaktiot on kyllä taas sitten jotain ihan muuta, ei ole terve tuloa. Hoitaisin hiljaisuudessa muuttoa mahdollisimman pitkälle huomaamattomasti.
Alue: Aihe vapaa
ALKUPERÄISEEN JATKOA
Mua harmittaa myös, et ku olen kova kattoo leffoja, niin me ei otettu mun telkkaria, jossa olis ollut suoratoistopalvelut. Meillä on kumppanin TV jossa ei palveluita ole, vaan me katotaan leffoja joko niin, et yhdistetään siihen läppäri HDMI kaapelilla tai katotaan DVD levyiltä. Mutta mun kaikki DVD levyt on varastossa. Kumppanin levyt on kirjahyllyssä.. sekä sen exän.... mä huomautin asiasta, että mä haluaisin ottaa omani sisälle taloon ja voitaisko heittää noi exän levyt pois, niin mulle naurettiin, että mä olen taas kateellinen tavaroille.
Oonko mä oikeesti kateellinenja mustasukkainen tavaroille? Mikä tä mun fiilis oikeen on?
Mun on tosi vaikee harrastaa mun omia juttuja, kun kaikki on varastossa ja niiden hakeminen sieltä on vaikeeta, kun pitää kaivaa laatikoita ja ettii kaikkee. Mä en nyt oo kohta vuoteen maalannut, koska mä en tiiä mihin mä laittaisin mun harrastustarvikkeet. Mä neuloin tosi paljon ennen, mut nyt mulla on muovipussissa yksi käsityö sängyn alla, kun en mä tiiä mihin muualle mä sen laittaisin.
Mun kaikki tavarat on käytännössä joko varastossa tai makuuhuoneen yöpöydänlaatikossa.
Mä yritin puhua, mutta mä aloin vaan itkee, kun mä olisin toivonut toisen olee aktiivinen mun kotiutumisen suhteen. Mä tiiän, että mä voisin vaan hakee ne tavarat sieltä ja laittaa varmaan kaaappiin, mutta mä en uskalla, kun mulle ei oo siihen annettu oikeestaan lupaakaan.
JATKUU SEURAAVASSA KOMMENTISSA