Yle: 15-vuotias Emmi ei pysty menemään kouluun lainkaan
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011151196.html
Emmin kaltaisia kouluakäymättömiä nuoria on Suomessa tuhansia.
Keksiikö joku yhdistävän tekijän näille?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oppivelvollisuus.
Jota ei ole pakko suorittaa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi halunnut tuon ikäisenä kouluun mennä mutta oli pakko kun vanhemmat eivät olisi ikinä antaneet maata kotona vetelänä. Ja kyllä minulla oli vaikeuksia keskittymisen kanssa yms mutta ei kelvannut tekosyyksi. Nykyään hiutaleet saa tehdä mitä lystää.
m40
Kateus paistaa tänne asti.
Kateus mistä ja kelle? Ainoa mitä tunnen on kiitollisuus vanhemmilleni kun sanoivat että kouluun on pakko mennä. Koulut tuli käytyä, toisin kuin noilla lumihiutaleilla jotka saavat jäädä kotiin kun koulussa on mälsää, ruoka on pahaa ja rehtorikin on äyssi.
m40
Minä taas olisin pärjännyt paremmin kun en olisi mennyt päivittäin kokemaan syrjintaa ja lyttaamista.
Miksi menit?
Yhdistävä tekijä: Vanhemmat, jotka eivät ole osanneet olla vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi halunnut tuon ikäisenä kouluun mennä mutta oli pakko kun vanhemmat eivät olisi ikinä antaneet maata kotona vetelänä. Ja kyllä minulla oli vaikeuksia keskittymisen kanssa yms mutta ei kelvannut tekosyyksi. Nykyään hiutaleet saa tehdä mitä lystää.
m40
Kateus paistaa tänne asti.
Kateus mistä ja kelle? Ainoa mitä tunnen on kiitollisuus vanhemmilleni kun sanoivat että kouluun on pakko mennä. Koulut tuli käytyä, toisin kuin noilla lumihiutaleilla jotka saavat jäädä kotiin kun koulussa on mälsää, ruoka on pahaa ja rehtorikin on äyssi.
m40
Minä taas olisin pärjännyt paremmin kun en olisi mennyt päivittäin kokemaan syrjintaa ja lyttaamista.
No onneksi sinä et ollut siihen aikaan vielä syntynytkään. Nykyään saat Emmeillä ihan vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oppivelvollisuus.
Jota ei ole pakko suorittaa koulussa.
Kyllä on, jos ei kotiopetusta ole järjestetty asianmukaisesti eli siten, että oppimista voidaan seurata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi halunnut tuon ikäisenä kouluun mennä mutta oli pakko kun vanhemmat eivät olisi ikinä antaneet maata kotona vetelänä. Ja kyllä minulla oli vaikeuksia keskittymisen kanssa yms mutta ei kelvannut tekosyyksi. Nykyään hiutaleet saa tehdä mitä lystää.
m40
Kateus paistaa tänne asti.
Kateus mistä ja kelle? Ainoa mitä tunnen on kiitollisuus vanhemmilleni kun sanoivat että kouluun on pakko mennä. Koulut tuli käytyä, toisin kuin noilla lumihiutaleilla jotka saavat jäädä kotiin kun koulussa on mälsää, ruoka on pahaa ja rehtorikin on äyssi.
m40
Minä taas olisin pärjännyt paremmin kun en olisi mennyt päivittäin kokemaan syrjintaa ja lyttaam
🥺👉🏻👈🏻
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi halunnut tuon ikäisenä kouluun mennä mutta oli pakko kun vanhemmat eivät olisi ikinä antaneet maata kotona vetelänä. Ja kyllä minulla oli vaikeuksia keskittymisen kanssa yms mutta ei kelvannut tekosyyksi. Nykyään hiutaleet saa tehdä mitä lystää.
m40
Tämä!
Kurin puute kotona ja koulussa, rajattomuus, kaverivanhemmuus ja yleinen vetelyys. Mennään siitä missä aita on matalin, yhtään ei jakseta nähdä vaivaa! Vauvalle tabi ja tuttipullo, homma hoidettu!
Jos minulle olisi annettu periksi olisin varmaan katuojassa, ylivilkas, levoton lapsi joka koetteli rajoja. Tänään olisin saanut dg:n
Mutta vanhemmat olivat ehdottomia, opettajat ankaria ja niin vaan koulu tuli kahlattua läpi.
Yllätys oli suuri kun aikuisena palikkatesteissä olinkin 5% fiksuimman joukossa! Jos lapsuudessani olisi annettu lusmuilla minulla ei olisi ollut uraa, kauniita koteja eikä tätä hyvää itse rakennettua elämää. Nyt pitää kaikki saada sohvalla maaten?
Onneksi kasvatin omat lapseni kuten minut kasvatettiin ja nyt on 4 koulutettua uutta veronmaksajaa, kaikki täyspäisiä. Ja he kasvattavat myös omat lapsensa kurilla ja rakkaudella.
Ajoittainen ahdistus kuuluu normielämään (kun nyt miettii vaikka maailman hulluutta!), sen kanssa pitää vaan oppia elämään. Se myös auttaa pyrkimään eteenpäin, parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret koulut
Onko vieläkin jossain 42 oppilaan luokkia kuten 70-luvulla? Hyvin pärjättiin!
Ei se kiulun vaan luokan koko.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oppivelvollisuus.
Ja se kestää nykyään 18 vuoteen asti. Eli jos 15 -vuotias ei käy koulua, ei huolta! Hän ehtii peruskoulunsa kyllä suorittaa vähän myöhemminkin. Ja monet tekeekin niin. Vaikean murkkuiän tai jonkun ohi kasvettuaan, tarttuvat toimeen.
Kaikki tietenkään eivät sittenkään.
Tunnen yhden tällaisen nyt jo nuoren aikuisen, jolla tämä koulusta pois jäänti alkoi jo ala-asteella. Koulussa ei ollut mitään ongelmia, ei vaan huvittanut mennä ja äitinsä oli jotenkin ihan keinoton asian kanssa, isä ei ollut kuvioissa.
Hänen onnensa oli, että oli muutoin ihan fiksu nuori ja kun sitten aikuisuuden kynnyksellä ymmärsi mikä merkitys sillä koululla on, sai otettua itseään niskasta kiinni ja hoidettua ne asiat kuntoon. Lapsena vaan ei kiinnostanut ja huomasi, ettei ole pakko.
Asia sitten erikseen, jos siellä koulussa on kiusaamista tai muuta, jonka takia sinne ei halua mennä, jolloin niihin ongelmiin pitäisi tietysti puuttua ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi halunnut tuon ikäisenä kouluun mennä mutta oli pakko kun vanhemmat eivät olisi ikinä antaneet maata kotona vetelänä. Ja kyllä minulla oli vaikeuksia keskittymisen kanssa yms mutta ei kelvannut tekosyyksi. Nykyään hiutaleet saa tehdä mitä lystää.
m40
Tämä!
Kurin puute kotona ja koulussa, rajattomuus, kaverivanhemmuus ja yleinen vetelyys. Mennään siitä missä aita on matalin, yhtään ei jakseta nähdä vaivaa! Vauvalle tabi ja tuttipullo, homma hoidettu!
Jos minulle olisi annettu periksi olisin varmaan katuojassa, ylivilkas, levoton lapsi joka koetteli rajoja. Tänään olisin saanut dg:n
Mutta vanhemmat olivat ehdottomia, opettajat ankaria ja niin vaan koulu tuli kahlattua läpi.
Yllätys oli suuri kun aikuisena palikkatesteissä olinkin 5% fiksuimman joukossa! Jos lapsuudessani olisi annettu lusmuilla minulla ei olisi
Hyvä että sinä pärjäsit, mutta tiedät varmasti (kun olet 5% fiksuimpien joukossa) että kaikki ei pärjää, kaikilla ei ole samanlaisia rakennuspalikoita tai lähtökohtia tai geenejä. Suomessa on korkeat itsemurhaluvutkin, kyllä sekin kertoo että aidosti masentuneita ihmisiä on paljon. Jo vauvaiässä voi olla masentunut, saatika sitten koululainen. Tätä ei vaan monet tiedä, tunnista, tai ei halua uskoa. Mutta ihminen on alusta alkaen psykofyysinen olento.
Tuolla artikkelin Emmilla oli oppimisvaikeuksia, ja kun nykyään ei millään pääse pienryhmään, niin nämä lapset vaan putoaa kelkasta. Vaatimustaso on isossa luokassa kaikille sama, ja kun siihen ei pysty, ei edes niin että osaisi opettajalta kysyä MITÄ nyt pitäisi tehdä, mitä on läksynä, ym, niin voin kuvitella että herkkä tapaus vain luovuttaa. Ei jaksa edes yrittää, kun tietää ettei pärjää porukassa vaikka miten yrittää.
Se pärjäämättömyys näkyy muulle luokalle kyllä, se ei ole yksityinen häpeä. Koenumerot, väärät vastaukset, esitelmät joita ei osaa pitää jne.
Monelle koulua käymättömälle olisi helppo ratkaisu, ne pienryhmät, mutta kun säästetään. Niin ei niihin pääse kuin kaikkein pahimmat ja äänekkäimmät tapaukset. Ne jotka hiljaa jää sivuun ja luovuttaa niin ne vaan jää omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret koulut
Onko vieläkin jossain 42 oppilaan luokkia kuten 70-luvulla? Hyvin pärjättiin!
Ei se kiulun vaan luokan koko.
Pärjättiin, koska erityiset ei olleet näissä samoissa luokissa. Joka koulusssa oli tarkkisluokat eli sen ajan pienryhmät. Isossa luokassa oli edes jonkunlainen oppimisrauha. Ja opettaja sai pitää kuria; kuriton saatettiin kantaa niskasta ulos, ihan konkreettisesti. Tai opettaja saattoi pestä suun saippualla. Tämä oli ihan sallittua. - mun koulupolku alkoi 1980-luvun alussa ja näin toimittiin koko kasari, eri kouluissa. Kuritttomat oikeasti kannettiin ulos.
Introverteille avoluokat on pahinta mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret koulut
Onko vieläkin jossain 42 oppilaan luokkia kuten 70-luvulla? Hyvin pärjättiin!
Ei se kiulun vaan luokan koko.
Ei herranen aika! Siihen aikaan kaikki erityiset lapset meni kyllä eri luokalla! Ei ke siellä 42 oppilaan luokassa olleet. Tällä jutun tytöllä on todettu oppimisvaikeuksia jo alakoulussa. Hänellä on ollut luki-testeissä yläkoulussa selviä vaikeuksia. Entisaikaan oli erityisopettajia ja erityisluokkia joka ikisessä peruskoulussa. Meillä oli 450 oppilaan koulu, jossa oli erillisessä kaikki ne, joilla oli oppimisvaikeuksia. Oli tapana antaa sitä opetusta lapselle sopivalla tahdilla. Nyt integroidaan samaan luokkaan normaaliopetukseen ja tässä on tulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oppivelvollisuus.
Ja se kestää nykyään 18 vuoteen asti. Eli jos 15 -vuotias ei käy koulua, ei huolta! Hän ehtii peruskoulunsa kyllä suorittaa vähän myöhemminkin. Ja monet tekeekin niin. Vaikean murkkuiän tai jonkun ohi kasvettuaan, tarttuvat toimeen.
Kaikki tietenkään eivät sittenkään.
Ei tässä Emmin tapauksessa ole vaikea murkkuikä, vaan hänellä on todettu erityisen tuen tarvetta jo alakoulussa, oppimisvaikeuksia. Ei se siitä korjaannu, että ryhdistäytyy. Jestas kun te ihmiset ette tajua. Olen tehnyt 20 vuotta töitä lievästi kehitysvammaisten ja ns. heikkolahjaisten kanssa. Yrittänyt auttaa ja tukea, neuvoa ja ohjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka äitini karjui kuin hinaaja pikkuveljilleni kun eivät meinanneet nousta kouluun aamuisin. Vielä amikseenkin hyvä ettei niskavilloista taluttanut. Heidän keskustelunsa oli täysin painokelvotonta matskua ja varmaan käsirysyäkin välillä. Välillä veljet oli valvoneet yöt, tehneet tyhmyyksiäkin. Aina äitini niitä selvitti - ja karjui.
No nyt veljet on työelämässä, vastuullisia perheenisiä. Kiitos äitini pirttihirmuuden ja periksiantamattomuuden.
Luulen, että tässä ongelma EI OLE lapset, vaan ponnettomat vanhemmat.
Tätähän se oli toisinaan. Nykyään vanhemmuus on kultahippusin kuorrutettu puheissa, arjessa pelkkää välinpitämättömyyttä. Pelilaitteet, muotivaatteet, eristys kyllä taataan.
Niin, kyllä ennen huutaa osattiin ja uhkailla piiskaamisella. M
En ymmärrä miksi tämä viesti on saanut monta alapeukkua. Tunnistan itsekin omat vanhempani tuosta kuvauksesta. Olivat ihan arvostettuja ja asiallisia ihmisiä ulospäin, mutta vanhempina aivan paskoja. Kuvaavaa oli se, että teininä aloin voida psyykkisesti todella huonosti niin itse hakeuduin terkkarille ja pyysin apua. Eivät vanhempani asialle mitään tehneet. Pitkin hampain kuljettivat psykologin tapaamisiin ja kerran psykologi tapasi heitä. Keskustelu pyöri koko ajan siinä, miten minä olin sitä ja tätä. Missään vaiheessa ei kyseenalaistettu vanhempieni kykyä kasvattaa lapsia. Koko ajan syytä etsittiin minusta. Ehkä juuri tästä syystä olen itsekin alalla ja jotenkin tuntuu absurdilta miten tuohon aikaan ei kyselty esimerkiksi fyysisestä väkivallasta tai riidoista perheessä. Ei vanhemmilta vaadittu 80-90-luvuilla yhtään mitään verrattuna tähän päivään. Vanhempia ei myöskään syytetty lasten käyttäytymisestä, jos edes jollain tavalla olivat asiallisia.
Yleisesti tähän keskusteluun liittyen pakko todeta, ettei monikaan vastaaja ole koulunpenkkiä juuri kuluttanut kirjoitustaidoista päätellen, kun yhdyssanoja ja välimerkkejä ei osata laittaa paikalleen edes auttavasti.
Hyvä että sinä pärjäsit, mutta tiedät varmasti (kun olet 5% fiksuimpien joukossa) että kaikki ei pärjää, kaikilla ei ole samanlaisia rakennuspalikoita tai lähtökohtia tai geenejä. Suomessa on korkeat itsemurhaluvutkin, kyllä sekin kertoo että aidosti masentuneita ihmisiä on paljon. Jo vauvaiässä voi olla masentunut, saatika sitten koululainen. Tätä ei vaan monet tiedä, tunnista, tai ei halua uskoa. Mutta ihminen on alusta alkaen psykofyysinen olento.
Tuolla artikkelin Emmilla oli oppimisvaikeuksia, ja kun nykyään ei millään pääse pienryhmään, niin nämä lapset vaan putoaa kelkasta. Vaatimustaso on isossa luokassa kaikille sama, ja kun siihen ei pysty, ei edes niin että osaisi opettajalta kysyä MITÄ nyt pitäisi tehdä, mitä on läksynä, ym, niin voin kuvitella että herkkä tapaus vain luovuttaa. Ei jaksa edes yrittää, kun tietää ettei pärjää porukassa vaikka miten yrittää.
Se pärjäämättömyys näkyy muulle luokalle kyllä, se ei ole yksityinen häpeä. Koenumerot, väärät vastaukset, esitelmät joita ei osaa pitää jne.
Monelle koulua käymättömälle olisi helppo ratkaisu, ne pienryhmät, mutta kun säästetään. Niin ei niihin pääse kuin kaikkein pahimmat ja äänekkäimmät tapaukset. Ne jotka hiljaa jää sivuun ja luovuttaa niin ne vaan jää omilleen.
***
En vain minä vaan myös ne 167 muuta luokkakaveriani (juu meillä oli 4x42 oppilasta ikäluokassa). Samoin vanhemmat ja nuoremmat oppilaat koulussa. Joku yksittäinen putosi - syystä tai toisesta - myöhemmin yhteiskunnan rattaista mutta suurin osa selvisi. Päinvastoin kuin nyt. Nyt ei edes yritetä.
Minunkin pärjäämättömyyteni näkyi ja kuului, 2 ehdot, luokalle jäänti. Opettaja joka sanoi ettei minusta tule mitään. Onneksi en uskonut.
Nyt masennutaan (miten vauva voi masentua normaalioloissa, älä nyt naurata???) pienimmästäkin vastoinkäymisestä ei nähdä sitä haasteena parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret koulut
Onko vieläkin jossain 42 oppilaan luokkia kuten 70-luvulla? Hyvin pärjättiin!
Ei se kiulun vaan luokan koko.
Pärjättiin, koska erityiset ei olleet näissä samoissa luokissa. Joka koulusssa oli tarkkisluokat eli sen ajan pienryhmät. Isossa luokassa oli edes jonkunlainen oppimisrauha. Ja opettaja sai pitää kuria; kuriton saatettiin kantaa niskasta ulos, ihan konkreettisesti. Tai opettaja saattoi pestä suun saippualla. Tämä oli ihan sallittua. - mun koulupolku alkoi 1980-luvun alussa ja näin toimittiin koko kasari, eri kouluissa. Kuritttomat oikeasti kannettiin ulos.
Ei ollut Helsingissä ainakaan oppikouluissa ja lukioissa tarkkisluokkia. Kaikki olimme samassa
Tuo kuri lnkin avaisana - nyt se työkalu on poistettu ja lapsilla valta perseillä! Näkyy Pisa-tuloksissakin.
Kumpi parempi?????
Vierailija kirjoitti:
Yhdistävä tekijä: Vanhemmat, jotka eivät ole osanneet olla vanhempia.
Se on hyvä päteä, kunnes sinulla on lapsi jota vaikkapa kiusataan tai pahoinpidellään koulussa.
Ei tarvi olla kuin yksi kerta kun muilutetaan joukolla, ettei enää oikein uskaltaisi mennä kouluun. Ja jos sekin on kiusatun vanhempien syy, niin ole hyvä ja kerrohan lisää. Sinulla on sitten oikein viisasten kivi miten väkivalta saadaan kouluista loppumaan.
Olisitko alkanut sossupummiksi siis jo lapsena?