Synnytys ilman kivunlievitystä

Neljä synnytystä, vain muutama henkäys ilokaasua ja ekalla empparia varten paikallispuudutus. Ei muuta,  ei edes tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Hölmönä menin etukäteen toivomaan, että ensisijaisesti ei lääkkeellistä kivunlievitystä ja sitten sitä ei saanut suullisesti kumottua synnytksen aikana melkein mitenkään. Oksitosiinia kyllä pistettiin väkisin niin, että koko keho meni taistele ja pakene -tilaan. Synnytys ei edennyt mihinkään, joten sitten kynsin hampain annettiin epiduraali, jonka ansiosta pysähtynyt synnytys hujahti hetkessä ponnistusvaiheeseen. No eipä se rääkätty kohtu enää jaksanut supistella niin kiireellinen sektio lopulta

 

Aivan outoa hommailua. 🙄

Kaksi lasta synnyttänyt ilman kivunlievitystä.

Avautumisvaiheessa koin että liike auttoi, eikä mulla onneksi ollut esteitä pienelle liikkeelle.

Ponnistusvaihe... olihan se melko epämukavaa, mutta myös lyhytaikaista onneksi kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa sain epiduraalin avautumisvaiheessa niin että ehdin levätä vähän. Sitten vaikutus loppui ja molemmilla kerroilla lääkäri tuli jo paikalle antamaan toisen varsinaiseen ponnistusvaiheeseen vain todetakseen, ettei ehdikään enää.

Kyllähän se kipu on jotain ihan kamalaa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Edelleen ihmettelen, miten sitä ei osata ajoittaa oikein siihen pahimpaan vaiheeseen, mutta onneksi sain edes sen kivuttoman lepohetken niin ehti kerätä vähän voimia, molemmat kun kestivät kauan ja syntyivät aamuyöstä niin siinä oli valvottukin jo vuorokausi ja voimat aika loppu.

Mutta eihän toi ole synnytys ilman kivunlievitystä.

Itse en saanut missään vaiheessa mitään kivunlievitystä. Kaksi olen synnyttänyt kokonaan ilman kivunlievitystä eli ei missään vaiheessa mitään kivunlievitystä.

Esikoisen synnytyksessä otin kaiken, mitä annettiin ja siitä jäi rauhallinen muisto, eikä epiduraalin jälkeen ollut kipuja. Kuopuksen kohdalla kitsasteltiin, eikä annettu kuin panadol. Syntyi sitten ilman kivunlievitystä, kun ei ehditty enää siinä kohtaa. Kokeilin ilokaasua, mutta siitä tuli huono olo, joten montaa henkäsyä en ottanut. Olin niin lopussa synnytyksen jälkeen, että en muista siitä mitään ja silmissä näkyi vaan mustaa lähes koko ajan. Menetin sitten kyllä tajunkin. Ei ole mitään muistoja siis jäänyt kuopuksen synnytyksestä. Vain muisto kivusta. 

Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman mitään kivunlievitystä. Se ei ollut mikään periaatekysymys, vaan kivut eivät olleet ylitsepääsemättömiä, joten tarvetta lievitykselle ei ollut. Ekalla kerralla olin sairaalassa 3 t, tokalla 20 min.