Synnytys ilman kivunlievitystä

Neljä synnytystä, vain muutama henkäys ilokaasua ja ekalla empparia varten paikallispuudutus. Ei muuta,  ei edes tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Hölmönä menin etukäteen toivomaan, että ensisijaisesti ei lääkkeellistä kivunlievitystä ja sitten sitä ei saanut suullisesti kumottua synnytksen aikana melkein mitenkään. Oksitosiinia kyllä pistettiin väkisin niin, että koko keho meni taistele ja pakene -tilaan. Synnytys ei edennyt mihinkään, joten sitten kynsin hampain annettiin epiduraali, jonka ansiosta pysähtynyt synnytys hujahti hetkessä ponnistusvaiheeseen. No eipä se rääkätty kohtu enää jaksanut supistella niin kiireellinen sektio lopulta

 

Aivan outoa hommailua. 🙄

Kaksi lasta synnyttänyt ilman kivunlievitystä.

Avautumisvaiheessa koin että liike auttoi, eikä mulla onneksi ollut esteitä pienelle liikkeelle.

Ponnistusvaihe... olihan se melko epämukavaa, mutta myös lyhytaikaista onneksi kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa sain epiduraalin avautumisvaiheessa niin että ehdin levätä vähän. Sitten vaikutus loppui ja molemmilla kerroilla lääkäri tuli jo paikalle antamaan toisen varsinaiseen ponnistusvaiheeseen vain todetakseen, ettei ehdikään enää.

Kyllähän se kipu on jotain ihan kamalaa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Edelleen ihmettelen, miten sitä ei osata ajoittaa oikein siihen pahimpaan vaiheeseen, mutta onneksi sain edes sen kivuttoman lepohetken niin ehti kerätä vähän voimia, molemmat kun kestivät kauan ja syntyivät aamuyöstä niin siinä oli valvottukin jo vuorokausi ja voimat aika loppu.

Mutta eihän toi ole synnytys ilman kivunlievitystä.

Itse en saanut missään vaiheessa mitään kivunlievitystä. Kaksi olen synnyttänyt kokonaan ilman kivunlievitystä eli ei missään vaiheessa mitään kivunlievitystä.

Esikoisen synnytyksessä otin kaiken, mitä annettiin ja siitä jäi rauhallinen muisto, eikä epiduraalin jälkeen ollut kipuja. Kuopuksen kohdalla kitsasteltiin, eikä annettu kuin panadol. Syntyi sitten ilman kivunlievitystä, kun ei ehditty enää siinä kohtaa. Kokeilin ilokaasua, mutta siitä tuli huono olo, joten montaa henkäsyä en ottanut. Olin niin lopussa synnytyksen jälkeen, että en muista siitä mitään ja silmissä näkyi vaan mustaa lähes koko ajan. Menetin sitten kyllä tajunkin. Ei ole mitään muistoja siis jäänyt kuopuksen synnytyksestä. Vain muisto kivusta. 

Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman mitään kivunlievitystä. Se ei ollut mikään periaatekysymys, vaan kivut eivät olleet ylitsepääsemättömiä, joten tarvetta lievitykselle ei ollut. Ekalla kerralla olin sairaalassa 3 t, tokalla 20 min.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Sä olet varmaan kätilö? "Kipu kuuluu asiaan, lapset syntyvät alakautta, kärsi, kärsi, se on luonnollista". Kaksi lasta, molemmat suunnitellulla sektiolla eikä kaduta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Sä olet varmaan kätilö? "Kipu kuuluu asiaan, lapset syntyvät alakautta, kärsi, kärsi, se on luonnollista". Kaksi lasta, molemmat suunnitellulla sektiolla eikä kaduta pätkääkään.

Niin, ovathan kuukautiskivutkin usein ihan luonnollisia, siis eivät aiheudu mistään myoomista tai sairaudesta. Silti ne voivat olla niin kovia ettei pysty tekemään mitään ilman kivunlievitystä.

Jos on ollut kovia kuukautiskipuja, niin luulen että helpommin pelkää synnytyskipujakin ja pyytää etukäteen kivunlievitystä.

En ottanut epiduraalia mutta sain eka kipupiikin reiteen ja kun kivut kävi vielä pahemmiksi niin laitettiin joku kipupiikki myös alapäähän joka vei kaikki kivut pois! Ja siinä sit joku 2-3h näytöllä kyllä näkyi että supistuksia on todella paljon mutta sain olla kivutta. Ja sit oli aika ponnistaa ja se sattui. Mut ei ollut järkyttävä kokemus ja sain kokea myös sen tosi ison kivun mitä vähän halusinkin kun kiinnosti miltä luomusynnytys tuntuisi :D Ja sitku huomattiin että ei mun psyyke kestä sitä niin laitettin se alapääpuudutus ja sain kivut pois.

Ja aina muuten puhutaan epiduraalista mutta mitä nuo kaksi kivunlievitystä oli jotka mä sain? Onko niillä joku nimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Sä olet varmaan kätilö? "Kipu kuuluu asiaan, lapset syntyvät alakautta, kärsi, kärsi, se on luonnollista". Kaksi lasta, molemmat suunnitellulla sektiolla eikä kaduta pätkääkään.

Niin, ovathan kuukautiskivutkin usein ihan luonnollisia, siis eivät aiheudu mistään myoomista tai sairaudesta. Silti ne voivat olla niin kovia ettei pysty tekemään mitään ilman kivunlievitystä.

Jos on ollut kovia kuukautiskipuja, niin luulen että helpommin pelkää synnytyskipujakin ja pyytää etukäteen kivunlievitystä.

Eiku just toistepäin. Mulla on ollut aina ihan hirveet kuukautiskivut. Niin enhän mä sitä kipua pelännyt kun se oli mulle "normaalia". Kätilö ihmetteli että miksi itken lattialla kivuissani enkä ole painanut nappia ja pyytänyt apua niin mä ajattelin että no nämä kivuthan on vielä ihan "normaaleja" kun olen puolet elämästäni itkenyt lattialla kivuissani enkä ole niihin kipuihin ikinä mitään burana/panadol kivunlievitystä kummempaa saanut. Ajattelin että kipujen pitää olla vielä pahemmat ennenkuin saa pyytää apua :D Tossa kohtaa sain kipupiikin reiteen. Ja olen miettinyt miksi menkkakipuisille ei ole tarjolla tota kipupiikkiä? Ihan turhaan olen kärsinyt lapsesta asti kun olis tollasia piikkejä mut ei niitä anneta muutakuin jos oot synnyttämässä ja menkkakipuisen pitää vaan kärsiä.

Lapsi syntyi niin nopeasti, ettei mitään kivunlievitystä ollut  niin nopeasti saatavilla, vaikka kipu olikin sietämättömän kova.  Sairaalassa ehdittiin olla vajaa kaksi tuntia, kun vauva olikin jo sylissäni.

Hulluutta, mutta jokainen tekee tavallaan. Sytytys sattuu niin paljon ettei sitä voi edes kertoa. Sanat eivät riitä. Se ei ole vain kipua vaan tuskaa. 

Synnytys kipu on sietämätöntä. Hädin tuskin selviää edes kivunlievityksen kanssa. Mikään ei vie sitä kipua pois. 

Melkein 4 kg poika syntyi ilman kivunlievitystä, ei ehditty antaa. Kipu oli niin kova, että siitä jäi synnytyspelko. Poika on kyllä muuten tuonut paljon iloa koko perheen elämään. 

Toinen lapsi syntyi ilman kivunlievitystä. Synnytys käynnistyi kotona supistuksilla. Lähdin sairaalaan kun oli yö tulossa ja mummo tuli hoitamaan esikoista vaikka supistukset oli vielä ihan siedettäviä.

Sairaalaan päästyäni supistuksia tuli tiheästi mutta eivät olleet mitenkään pahoja. Tunti sairaalaan tulosta vauva syntyi. En ehtinyt edes miettimään kivunlievitystä kun piti jo ponnistaa ja vauva syntyi ihan parissa minuutissa. Oli sen verran nopea kokemus että en edes ehtinyt petiin asti vaan synnytin seisaaltaani ja kätilö otti kopin.

Kokemuksena ihan 10/10 ja täysin erilainen kuin esikoisen syntymä jossa sain melkein kaikki mahdolliset kivunlievitykset (ja mielestäni toka synnytys oli luomuna kivuttomampi kuin ensimmäinen synnytys lääkkeiden avulla). Oli iso yllätys kun olin varautunut ottamaan kaikki mahdolliset kivunlievitykset tälläkin kertaa. Todisti kyllä sen että synnyttämistä on ihan mahdoton suunnitella etukäteen tarkalleen.

Neljä lasta, ekalla käytin ilokaasua, kolmella seuraavalla en mitään. Ilokaasun vaikutusta en huomannut. Synnyttämnen on taitolaji, taito karttuu synnyttämällä.

Jos haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä, täytyy osata rentoutua ja hengittää eikä pidä pelätä lapsen ulostulemista. 

Liikkuminen on tärkeää, siksi en itse antanut laittaa anturoita lapsen päähän kun se olisi sitonut minut makuuasentoon, vaan kätilö kuunteli sydänääniä vanhanaikaisesti ihon läpi.

Ja vielä vois lisätä sen, että polttojen tullen keskityin kivun tuntemukseen, otin sen vastaan, se taittoi kivulta kärjen. En juossut kipua pakoon.

Hölmönä menin etukäteen toivomaan, että ensisijaisesti ei lääkkeellistä kivunlievitystä ja sitten sitä ei saanut suullisesti kumottua synnytksen aikana melkein mitenkään. Oksitosiinia kyllä pistettiin väkisin niin, että koko keho meni taistele ja pakene -tilaan. Synnytys ei edennyt mihinkään, joten sitten kynsin hampain annettiin epiduraali, jonka ansiosta pysähtynyt synnytys hujahti hetkessä ponnistusvaiheeseen. No eipä se rääkätty kohtu enää jaksanut supistella niin kiireellinen sektio lopulta

1. Mitä synnytysväkivalta on?

Synnytysväkivalta ei ole vain tahallista satuttamista. Se on usein rakenteellista ja voi liittyä kiireeseen, resurssipulaan tai vanhentuneisiin hoitokulttuureihin. WHO jakaa sen useisiin kategorioihin:

Fyysinen väkivalta: Esimerkiksi lyöminen, kiinnipitäminen väkisin tai tarpeeton fyysinen voimankäyttö.

Itsemääräämisoikeuden loukkaukset: Toimenpiteiden tekeminen ilman potilaan tietoon perustuvaa suostumusta (esim. episiotomia eli välilihan leikkaus, kalvojen puhkaisu tai lääkkeellinen käynnistys ilman, että asiasta on keskusteltu).

Sanallinen ja henkinen väkivalta: Huutaminen, pilkkaaminen, pelottelu tai nöyryyttävä puhe.

Laiminlyönti: Synnyttäjän jättäminen yksin hätätilanteessa tai avunpyyntöjen huomiotta jättäminen.

Yksityisyyden loukkaaminen: Esimerkiksi tutkimukset ilman sermejä tai useiden ulkopuolisten läsnäolo ilman lupaa.

2. WHO:n kanta

WHO julkaisi vuonna 2014 merkittävän kannanoton, jossa se totesi, että jokaisella naisella on oikeus korkeimpaan mahdolliseen terveyden tasoon, joka sisältää oikeuden arvokkaaseen ja kunnioittavaan hoitoon.

"Monet naiset kokevat epäkunnioittavaa ja kaltoinkohtelevaa hoitoa synnytyksen aikana ympäri maailmaa. Tämä ei ainoastaan loukkaa oikeutta kunnioittavaan hoitoon, vaan voi vaarantaa myös oikeuden elämään, terveyteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen." WHO

3. Tilanne Suomessa

Suomessa aiheesta on keskusteltu vilkkaasti erityisesti #minämyössynnyttäjänä -kampanjan (2019) jälkeen. Suomessa korostetaan usein potilaslakia, jonka mukaan:

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta.

Hoitohenkilökunnalla on tiedonantovelvollisuus kaikista toimenpiteistä ja niiden riskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Hulluutta, mutta jokainen tekee tavallaan. Sytytys sattuu niin paljon ettei sitä voi edes kertoa. Sanat eivät riitä. Se ei ole vain kipua vaan tuskaa. 

Niin jonkun tutkimuksen mukaan ihminen kuolee tietyssä kipupisteessä, sanotaan sitä nyt vaikka tasoksi 10, mutta synnytyskipu on tuota korkeampaa. Tietty sairaalan väkivaltaiset metodit ja hoitokäytänteet kuten pakotettu selkä-asento ym. pahentavat tuota kipua, plus vihamielinen ja painostava ilmapiiri, mikä ei todellakaan kuulu mihinkään seksuaaliseen toimintaan, kuten synnytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ei missään tapauksessa sektiota.

Itselle tehty pyynnöstäni kolme suunniteltua sektiota. Suosittelen lämpimästi kaikille: ei lainkaan kipua, vauvan saa syliin heti ja toipuminen nopeaa.

Eikä vaikutusta seksielämään.