Synnytys ilman kivunlievitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Ehdin sairaalaan liian myöhään ja lapsi syntyi pian.

Sama juttu. Synnytys oli järkyttävä kokemus ilman mitään kivunlievitystä. Olin varma, etten saa kivulta ponnistettua ja vauva vammautuu hapenpuutteeseen tms. Enkä ollut ollenkaan valmistautunut henkisesti natural synnytykseen. Vetivät vielä välilihan auki ja ompeleet ilman puudutusta tai riittämättömästi. Mies olisi halunnut vielä kolmannen lapsen, mä sanoin, että ok, mutta saat tehdä jonkun muun kanssa. 

Hyi helvetti. Älkää usuttako näitä hirviöukkojanne toisten naisten kimppuun tai palatte itsekin helvetissä naisvihasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ei missään tapauksessa sektiota.

Itselle tehty pyynnöstäni kolme suunniteltua sektiota. Suosittelen lämpimästi kaikille: ei lainkaan kipua, vauvan saa syliin heti ja toipuminen nopeaa.

Eikä vaikutusta seksielämään.

Suosittelet lämpimästi kaikille huumeita ja silpomista? Jep jep. Näin se id iotismi alkaa. Seuraavaksi olet niinkuin se nainen jenkeissä, kuolleena life supportissa ja ruhoasi r aiskataan lapsen vuoksi, sukusi maksaa lystin, ja typeryytesi on tuhonnut ja tuominnut kaikkien näiden elämät kärsimykseen ja köyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin Japanissa jossa ei anneta mitään kivunlievitystä ihan vaan siitä periaatesyystä että naisen tulee kuulemma kärsiä. Olen kokenut lääkkeellä aloitetun synnytyksen myöhäisessä keskenmenossa (ilman kivunlievitystä) ja se sattui enemmän kuin mikään mitä olen elämäni aikana kokenut (mm. turpaan saaminen, luun murtuma, hammassärky ja juurihoito), ja tavallisen synnytyksen ilman kivunlievitystä joka ei sattunut oikeastaan yhtään, oli vain epämukavaa/tukalaa siihen asti kun lapsi saatiin ulos. Mutta minulla on todella korkea kipukynnys.

Jos tarjolla on kivunlievitystä niin ottakaa se ihmeessä älkääkä leikkikö jotain kärsimysnäytelmän martyyriä. Jos voisin valita harmituksen siitä ettei synnytys ollut ns. luonnollinen tai elinikäiset elämän pilaavat traumat niin valitsen ensimmäisen koska tahansa.

Ei siinä ole kyse mistään marttyriydesta vaan siitä, että kivunlievitys estää esim. liikkumista, jne. Ei ole tarkoitettu lapsen syntyvän niin että naisen jalat ovat tunnottomat ja tämä on kykenemätön liikkumaan.

Aika hyvä nyrkkisääntö on että kun pysyy kaukana pharmasta ja sen toimenpiteistä niin on edes mahdollisuus kokea mitä se synnytys oikeasti on, pharman kanssa riskit kohoavat eksponentiaalisesti ja on varmaa että jos uhreja tulee niin se on nainen. No kyllähän se vauvakin tietysti kärsii vääristä synnytystekniikoista aivan mielettömästi, miettikää nyt millainen kokovartalopahoinpitely se on.

Vierailija kirjoitti:

Hölmönä menin etukäteen toivomaan, että ensisijaisesti ei lääkkeellistä kivunlievitystä ja sitten sitä ei saanut suullisesti kumottua synnytksen aikana melkein mitenkään. Oksitosiinia kyllä pistettiin väkisin niin, että koko keho meni taistele ja pakene -tilaan. Synnytys ei edennyt mihinkään, joten sitten kynsin hampain annettiin epiduraali, jonka ansiosta pysähtynyt synnytys hujahti hetkessä ponnistusvaiheeseen. No eipä se rääkätty kohtu enää jaksanut supistella niin kiireellinen sektio lopulta

Ällöö.

Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ei missään tapauksessa sektiota.

Itselle tehty pyynnöstäni kolme suunniteltua sektiota. Suosittelen lämpimästi kaikille: ei lainkaan kipua, vauvan saa syliin heti ja toipuminen nopeaa.

Eikä vaikutusta seksielämään.

Suosittelet lämpimästi kaikille huumeita ja silpomista? Jep jep. Näin se id iotismi alkaa. Seuraavaksi olet niinkuin se nainen jenkeissä, kuolleena life supportissa ja ruhoasi r aiskataan lapsen vuoksi, sukusi maksaa lystin, ja typeryytesi on tuhonnut ja tuominnut kaikkien näiden elämät kärsimykseen ja köyhyyteen.

Huumeita ja silpomista? Mitä sä olet vetänyt? En ole tuo lainaamasi, mutta sain myös lapseni suunnitellulla sektiolla, eikä siinä taatusti ketään huomata eikä varsinkaan siivota. Pahempaa se silpominen on alateitse, väliliha vaan saksilla hajalle, ilman kivunlievitystä ja siihen tikit päälle. Juu ei kiitos. Ai joo, sain mä yhden Panadolin sektion jälkeen. Hirveää huumaamista.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

BDSM HARDCORE

Kolme synnytystä ilman kivun lievitystä. Helpot ja nopeat olivat synnytykset. 

Tasan eivät käy onnen lahjat tässäkään asiassa.

Esikoisen kanssa pärjäsin ponnistusvaiheeseen asti ilman kivunlievitystä. Sitten  vauvan sykkeet laski ja mentiinkin suoraan hätäsektioon. Seuraavat tuli suunnitellulla sektiolla.

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsi syntyi ilman kivunlievitystä. Synnytys käynnistyi kotona supistuksilla. Lähdin sairaalaan kun oli yö tulossa ja mummo tuli hoitamaan esikoista vaikka supistukset oli vielä ihan siedettäviä.

 

Sairaalaan päästyäni supistuksia tuli tiheästi mutta eivät olleet mitenkään pahoja. Tunti sairaalaan tulosta vauva syntyi. En ehtinyt edes miettimään kivunlievitystä kun piti jo ponnistaa ja vauva syntyi ihan parissa minuutissa. Oli sen verran nopea kokemus että en edes ehtinyt petiin asti vaan synnytin seisaaltaani ja kätilö otti kopin.

 

Kokemuksena ihan 10/10 ja täysin erilainen kuin esikoisen syntymä jossa sain melkein kaikki mahdolliset kivunlievitykset (ja mielestäni toka synnytys oli luomuna kivuttomampi kuin ensimmäinen synnytys lääkkeiden avulla). Oli iso yllätys kun olin varautunut ottamaan kaikki mahdolliset kivunlievitykset tälläkin kertaa. Todisti kyllä sen että synnyttämistä on ihan mahdoton suunnitella etukäteen tarkalleen.

Minulle kävi just noin, että ekan kanssa huhkin 23 tuntia mutta seuraavan vauvan työntöpoltot alkoivat kun nousin kellarin rappuja saunasta, jossa olin ollut avautumassa ennen sairaalaan lähtöä.

Päättelen, että ekaa synnytystä hidastaa synnyttäjän pelko, esim. sikiön ulostulemista vaginan aukosta pelätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ei missään tapauksessa sektiota.

Itselle tehty pyynnöstäni kolme suunniteltua sektiota. Suosittelen lämpimästi kaikille: ei lainkaan kipua, vauvan saa syliin heti ja toipuminen nopeaa.

Eikä vaikutusta seksielämään.

Suosittelet lämpimästi kaikille huumeita ja silpomista? Jep jep. Näin se id iotismi alkaa. Seuraavaksi olet niinkuin se nainen jenkeissä, kuolleena life supportissa ja ruhoasi r aiskataan lapsen vuoksi, sukusi maksaa lystin, ja typeryytesi on tuhonnut ja tuominnut kaikkien näiden elämät kärsimykseen ja köyhyyteen.

🐖🐖🐖🐖🐖🐖🐖🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hölmönä menin etukäteen toivomaan, että ensisijaisesti ei lääkkeellistä kivunlievitystä ja sitten sitä ei saanut suullisesti kumottua synnytksen aikana melkein mitenkään. Oksitosiinia kyllä pistettiin väkisin niin, että koko keho meni taistele ja pakene -tilaan. Synnytys ei edennyt mihinkään, joten sitten kynsin hampain annettiin epiduraali, jonka ansiosta pysähtynyt synnytys hujahti hetkessä ponnistusvaiheeseen. No eipä se rääkätty kohtu enää jaksanut supistella niin kiireellinen sektio lopulta

Ällöö.

Sairasta.

🐖🐖🐖🐖🐖🤮🤮🤮🤮

Ei kannata syödä hirveästi suklaata, maitotuotteita ja roskaruokaa raskaana ollessa, kyllä siinä sikiö paisuu siinä missä aikuinenkin.

2 ilman kivunlievitystä, ei mitään ongelmaa. Oli huippu kokemus. Toivuin muutamassa tunnissa että olisin voinut lähteä vaikka juoksulenkille.

1 sektio: oli kamala kokemus. 2v jälkeenpäin edelleen on haavakipua ja yhä kuntoutus menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ei missään tapauksessa sektiota.

Itselle tehty pyynnöstäni kolme suunniteltua sektiota. Suosittelen lämpimästi kaikille: ei lainkaan kipua, vauvan saa syliin heti ja toipuminen nopeaa.

Eikä vaikutusta seksielämään.

Itse koen, että alatiesynnytykset vahvistivat naisellista itseluottamustani. Pystyin siihen, aktiivisena osallisena, en kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia. Näin sanoo Raamattu.

Raamattu on paskaa jopa paskapaperiksi. Menee ohuista sivuista sormet läpi.

Mikäslainen nainen (äiti) täällä  noin rumasti puhuu.....🐖🐖🐖🤮🤮🤮

Vuonna 1969 ei ollut, mitä kysellä. Itselleni en kyllä olisi tarvinnutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ei missään tapauksessa sektiota.

Itselle tehty pyynnöstäni kolme suunniteltua sektiota. Suosittelen lämpimästi kaikille: ei lainkaan kipua, vauvan saa syliin heti ja toipuminen nopeaa.

Eikä vaikutusta seksielämään.

Itse koen, että alatiesynnytykset vahvistivat naisellista itseluottamustani. Pystyin siihen, aktiivisena osallisena, en kohteena.

Minä taas päätän aktiivisena aikuisena ihmisenä, mitä toimenpiteitä keholleni saa tehdä ja mitä sille ei tehdä. Arvostan suunnitelmallisuutta rlämässä.

Samalla päätän, että seksielämääni jatkuu hyvänä myös kolmen lapsen saamisen jälkeenkin.

Siksi sektio x3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ei missään tapauksessa sektiota.

Itselle tehty pyynnöstäni kolme suunniteltua sektiota. Suosittelen lämpimästi kaikille: ei lainkaan kipua, vauvan saa syliin heti ja toipuminen nopeaa.

Eikä vaikutusta seksielämään.

Itse koen, että alatiesynnytykset vahvistivat naisellista itseluottamustani. Pystyin siihen, aktiivisena osallisena, en kohteena.

Minä taas päätän aktiivisena aikuisena ihmisenä, mitä toimenpiteitä keholleni saa tehdä ja mitä sille ei tehdä. Arvostan suunnitelmallisuutta rlämässä.

Samalla päätän, että seksielämääni jatkuu hyvänä myös kolmen lapsen saamisen jälkeenkin.

Siksi sektio x3.

Niin, aktiivisuus synnytyksessä on hieman toisenlaista kuin tehdä päätöksiä sektiosta tai muusta rationaalisella tasolla. Synnytyksessä mennään syvälle vaistomaiseen mieleen, ja se juuri siinä monia pelottaa, ja tuntuu vieraalta. Synnytyksessä mennään virrassa eikä vastaan auta pyristellä.

Itse koen kyllä, että synnytyksen jälkeen myös seksielämä muuttui, parempaan, vaikka ei huono ollut ennen sitäkään.

Olen varovainen "lämpimästi suosittelemaan" mitään synnytykseen liittyvää, koska ihmiset tulevat synnyttämään niin eri lähtökohdista, erilaisella psyykellä. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi toiselle. Joku tarvitsee ne kipulääkkeet ja ne hänelle suotakoon.

Ensimmäisellä kerralla ilokaasua. Toisella kerralla en ehtinyt saada. Muuta ei ollut saatavissa eikä ilokaasu kipuun auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Neljä lasta, ekalla käytin ilokaasua, kolmella seuraavalla en mitään. Ilokaasun vaikutusta en huomannut. Synnyttämnen on taitolaji, taito karttuu synnyttämällä.

 

Jos haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä, täytyy osata rentoutua ja hengittää eikä pidä pelätä lapsen ulostulemista. 

Liikkuminen on tärkeää, siksi en itse antanut laittaa anturoita lapsen päähän kun se olisi sitonut minut makuuasentoon, vaan kätilö kuunteli sydänääniä vanhanaikaisesti ihon läpi.

Minä en näköjään osaa edes synnyttää. Esikoinen käynnistettiin, toisella yrityksellä onnistui. Sitten olikin 9 tuntia lähes tauotonta supistelua enkä osannut hengittää, mutta onneksi sain epiduraalin. Lapsen sydänäänet laski, mutta epiduraalin ansiosta ne tasoittui. Toisen lapsen kohdalla kokeiltiin käynnistämistä moneen kertaan eri tavoilla, mutta kun synnytys ei käynnistynyt, sain sektion.