Synnytys ilman kivunlievitystä

Vierailija kirjoitti:

Kolmas syntyi ilman kivunlievitystä, koska sitä ei ehditty antaa. Helppo synnytys, tosin niin oli edellisetkin, joihin sain epiduraalin. Mulla lapset olleet 2.7kg-3.1kg, joten sekin varmaan vaikutti siihen, että synnytyksen olleet helppoja

Pienipäiset syntyvät helpommin ja nopeammin, eivät jää jumiin synnytyskanavaan.

Omani eivät olleet pienipäisiä. Pitkittynyt synnytys, viimeisten tuntien aikana ei enää epiduraalia kun katsoivat että kyllä se sieltä kohta tulee. Synnytin siis ilman kivunlievitystä. Yhtä helvettiä.

Minulla mennyt neljästä synnytyksestä kolme samalla kaavalla. Ensin en ole riittävän auki, että epiduraalia voisi laittaa ja sitten kaikki on tapahtunut muutamassa minuutissa ettei lääkäriä ole enää ehtinyt saada sitä laittamaan. Yhdessä taisin kokeilla ilokaasua, eikä se auttanut yhtään. Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin, mutta se oli käynnistetty synnytys ja ihan erilainen kuin muut. Viimeisimmässä soitin etukäteen jo synnärille, että haluan sitten sen epiduraalin tällä kertaa ja vakuuteltiin, että  joo joo, kyllä se onnistuu. Silti kolmannellakaan kerralla minua ei uskottu, kun alussa ei tapahtu mitään, että se loppu sitten tapahtuu syöksyllä eikä mitään ehdi enää tehdä kivun suhteen. Ja todellakin sattui.

Kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia. Näin sanoo Raamattu.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyllä siitä selviää.

Sinä siis selvisit - onnea. Millä perusteella tiedät että ap:lle kokemus ei ole sellainen, josta hän EI esim. henkisesti tai fyysisesti selviä?

Oli ihan helvettiä. Ihan helvettiä.

Lisää lapsia ei tule, en luota lupauksiin, että kyllä sitä apua sitten saa. Oltaisiin haluttu kaksi tai kolme lasta.

Vierailija kirjoitti:

Kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia. Näin sanoo Raamattu.

Se sanoo monta muutakin asiaa, jotka on jätetty muinaisuuteen.

Tätäkin ketjua kun lukee niin onhan se ihan käsittämätöntä että yhtään kukaan synnyttää useamman kuin yhden lapsen. Kaikkeen me naiset suostutaankin. Tai no minä en suostu edes yhteen. Tsemppiä kaikille synnyttäjille.

On parasta yrittää toimia, miten on itselleen paras. Kukin kokee kivun omalla tavallaan, joten kaverin tai raamatun neuvoja ei kannata miettiä. Ja sen mitä omasta synnytyksestä, tai kavereiden kertomuksista on oppinut on se, ettei etukäteen tehdyt suunnitelmat välttis pidä. Kannattaa siinä hetkessä luottaa omiin tuntemuksiin. Mulla oli luomusynnytys, mitä en ollut todellakaan toivonut, mutta meni silti oikein hyvin.

Minä synnytin 14 tunnissa laskettuna supistusten alusta. Menin sairaalaan vähän myöhässä (suoraan hautajaisista en suostunut lähtemään tilausuudesta ennenkun näin edesmenneen vaarini siunauksen) olin jo reippaasti auki (6cm). Sain epiduraalin mutta sepä ei ennättänyt vaikuttaa. Sain myös ilokaasua mutta tämä ei sinänsä auttanut muuhun kuin hengityksen rytmiin. Minulla oli myös positiivinen streptokokki näyte. Synnytyskokemus 10/10! Odotan tällä hetkellä toista lastani :) 

Itselle synnytys on ollut jollain kierrolla tavalla mukavin osuus. Siedän sitä kipua hyvin ja pääsen omanlaisensa kuplaan. Raskausajat taas itsellä yhtä helvettiä. Lapsia silti 4. 

Itsellä pienet 3kg lapset, sekä pienet päät 32cm-34cm. Helppoja ja nopeita synnytyksiä, en ole kokenut kivunlievitystä tarpeelliseksi. Jälkisupistuksiin olen ottanut särkylääkettä, niitä en enää ole kestänyt ilman.

Olen myös palautunut synnytyksistä todella nopeasti ja lähtenyt 6h ikäisten vauvojen kanssa kotiin kun kaikki ollut niin hyvin, eikä ole ollut mitään lääketieteellistä syytä jäädä sairaalaan.

Vanhana aikana olisi tavallaan voinut synnyttää pellon reunaan ja jatkaa töitä.

Ihmisten kehot on erilaisia, itsellä ilmeisesti ulkoisesti leveä lantio on leveä myös sisältä ja vauvat pääsee "valumaan" vaivatta ulos.

Synnytin Japanissa jossa ei anneta mitään kivunlievitystä ihan vaan siitä periaatesyystä että naisen tulee kuulemma kärsiä. Olen kokenut lääkkeellä aloitetun synnytyksen myöhäisessä keskenmenossa (ilman kivunlievitystä) ja se sattui enemmän kuin mikään mitä olen elämäni aikana kokenut (mm. turpaan saaminen, luun murtuma, hammassärky ja juurihoito), ja tavallisen synnytyksen ilman kivunlievitystä joka ei sattunut oikeastaan yhtään, oli vain epämukavaa/tukalaa siihen asti kun lapsi saatiin ulos. Mutta minulla on todella korkea kipukynnys.

Jos tarjolla on kivunlievitystä niin ottakaa se ihmeessä älkääkä leikkikö jotain kärsimysnäytelmän martyyriä. Jos voisin valita harmituksen siitä ettei synnytys ollut ns. luonnollinen tai elinikäiset elämän pilaavat traumat niin valitsen ensimmäisen koska tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia. Näin sanoo Raamattu.

Raamattu on paskaa jopa paskapaperiksi. Menee ohuista sivuista sormet läpi.

Neljä synnytystä. Luonnollisten supistusten aikana pystyi jopa nukahtamaan, mutta väkisin oksitosiinilla aikaansaadut supistukset sattuivat niin etten pysynyt tajuissani. Kävi ilmi että lapsi oli sotkeutunut napanuoraan eikä voinut edes teknisesti syntyä hengissä kuin sektiolla. Hienoa oli että silti puolitoista vuorokautta väkisin yritettiin oksitosiinilla. 

Neljä synnytystä, ei kivunlievityksiä. Ekalla kerralla ei mitään hajua synnytyksestä, en ollut ottanut mistään selvää. Supistukset tuntuivat selässä ja ne tulivat jatkuvana aaltona. Tuntui, että olen jo ihan eri ulottuvuudessa ja olin kai vähän paniikissakin, kun synnytys alkoi ennen laskettua aikaa. Lisäksi matka sairaalaan oli pitkä ja makasin huonossa asennossa ambulanssissa enkä uskaltanut liikkua, niin se pahensi kivun tunnetta. Lopulta alkoi ponnistuttaa ja ponnistin liian kovaa ja repesin ihan reilusti. Lapsi siis syntyi matkalle. 

Muissa synnytyksissä ollut helpompi kivun kanssa, kun olen osannut ottaa kivun vastaan ja myös liikkua. Lisäksi luin myös lääkkeettömistä kivunlievityksistä, mutta tärkeämpää oli, että olin jo ihan mielen tasolla valmistautuneempi synnyttämään. Helpoin synnytys oli viimeisin. Synnytin kaksoset tunnissa ja ensimmäinen vauva syntyi niin äkkiä ilman superkivuliaita supistuksia, etten olisi voinut uskoakaan, kuinka äkkiä se käy. Toinen teetätti enemmän töitä ja supistukset tuntuivat yhtä kipeiltä kuin aiemmissa synnytyksissä, mutta aika pikasynnytys hänenkin kohdalla. Koko synnytys kesti vesien menosta ja ekasta supistuksesta aika lailla tunnin.

Synnytys eteni nopeasti ja sairaalaan ehtiessäni olin jo 10 cm auki ja aloin ponnistamaan. Ihan lääkkeettä en mennyt vaan grammaisen parasetamolin söin. Oli se kivuliasta, pahinta oli olla taksissa hirveimpien supistusten aikaan, mutta toisaalta hyvin siinä pärjäsi kun oli pakko. Luulen, että mahdollisessa seuraavassakin synnytyksessä preferoin lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, jostain syystä epiduraali ällöttää ajatuksena! Ehkä muita lääkkeitä voisi kokeilla.

Sattui olemaan helppo synnytys. Käynnisteltiin eka vuorokausi, supistuksia oli mutta eivät tuntuneet. Kun alkoivat tuntumaan sain panadolia ja tens laitteen. Yritin nukkua kunnes lapsi päätti syntyä rytinällä, lapsivedet meni vasta silloin eikä mitään kivunlievityksiä ehditty laittaa. Kesti kokonaisuudessaan noin 5 tuntia josta vajaan tunnin oli ne maailmanlopun kivut. Voisin ottaa saman kokemuksen uudelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Ehdin sairaalaan liian myöhään ja lapsi syntyi pian.

Sama juttu. Synnytys oli järkyttävä kokemus ilman mitään kivunlievitystä. Olin varma, etten saa kivulta ponnistettua ja vauva vammautuu hapenpuutteeseen tms. Enkä ollut ollenkaan valmistautunut henkisesti natural synnytykseen. Vetivät vielä välilihan auki ja ompeleet ilman puudutusta tai riittämättömästi. Mies olisi halunnut vielä kolmannen lapsen, mä sanoin, että ok, mutta saat tehdä jonkun muun kanssa. 

Viisi ilokaasun voimin. Käynnistettyjä kaksi, ne oli yhtä supistusta,todella kivuliaita, mutta nopeita.

synnytyskipu on kovin kipu mistä selviää hengissä.

olisi ollut kiva kokea edes yksi epiduraalisynnytys.

Supistukset alkoi neljän maissa yöllä. Puoli 5 lähdettiin sairaalaan vartin ajomatkan päähän kun vuoden ikäisen lapsen hoitaja tuli paikalle. Tod.näk. olisi syntynyt autoon jos ei olisi ollut avotarjonnassa. Ensiavun ovella tuli ambulanssikuskit vastaan ja siitä suoraan paareilla synnytyssaliin. 10cm auki ja ponnistamaan kunnes huomattiin avotarjonta. Ponnistusvaihe 45min jonka jälkeen otettiin imukupilla. Koko homma alusta loppuun reilussa tunnissa. Ja kokonaan ilman kipulääkkeitä.

En kannata mitään sankarisynntyksiä. Kukin toki tavallaan. Itselläni epiduraali auttoi esikoisen kanssa, toisen lapsen kanssa ei niin. Mutta ilokaasulle sanoin ei, koska en halunnut yhtään sotkea päätäni.