Lue keskustelun säännöt.
Hypoteettisesti, jos nyt yllättäen jäisit työttömäksi, mitä tekisit jos uusia töitä ei vaan löydy?
06.04.2025 |
Mun työnantajalla on kyllä takaisinottovelvollisuus ja kai se voisi minut hoitajaksikin heittää jos omalle ammatille ei jostain syystä olisi enää käyttöä. Mutta muuten yrittäisin varmaankin työkkärin kustannuksella opiskella uuden ammatin jos se on enää nykyään mahdollista? Ennen ainakin oli.
Innostuin tuosta nuohoojan ammatista kun joku oli toisessa ketjussa opiskellut mutta ei näytä sitä koulutusta olevan omalla kotiseudulla ellei saisi oppisopimuspaikkaa? Tai sitten olisiko järkeä jotain kirjanpito-tyyppistä työtä opiskella vai tekeekö senkin jo tekoäly?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Millä te, jotka aiotte omien sanojen mukaan nauttia ansiosidonnaisella, elätte? Itselläni se ei nykyisellään riittäisi edes pakollisiin menoihin? Tai sitten pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia esim. yrittää myydä talo. Tosin kaksi teiniä täytyy kuitenkin johonkin majoittaa.
Tuo minuakin hieman mietityttää, mutta se kyllä kertoo siitä, että pakolliset menot ovat aivan liian isot. Niitä pitäisi saada alas jo ennen kuin joutuu työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkeikään 11 vuotta.
Jos nyt joutuisin työttömäksi, niin mökille muutto aikaistuisi. Mökki tai oikeastaan omakotitalo, joka kelpaa yhteiskunnalle vakituiseksi asunnoksi on saaressa, jonne on lauttayhteys. Nykyinen kaupunkiasunto jäisi vuokrakäyttöön.
Sinne muuttaisin ja aloittaisin puuhapetemökkitalkkarikylähullu-hommat. Auttelisin naapureita ja kyläläisiä. Verstaassa tekisin pieniä metalli- ja puuhommia. Verstaassa on kaksi nosturia (autolle ja moottoripyörälle), jotka helpottaa pienimuotoista korjaamotoimintaa.
Sillä tavalla elättäisin itseni. Totta kai hakisin töitä ja jos oikein hyvä tuuri kävisi, että töihin pääsisi, niin totta kai töitä tekisin, sillä viimeiset vuodet työttömänä pysäyttää eläkekertymän.
Unelma. Ite olen uhkapelannut puskurini. Kyllä vtuttaa, muttei käy ketään syyttäminen
Elelisin töissä ollessani säästämilläni rahoilla ja sitten tukien hakuun niin kuin tein ennen työllistymistäni useita vuosia. En ole juurikaan nostanut elintasoani työssäkäynnistä huolimatta, joten on kertynyt säästöjä eikä olisi ongelmaa pärjätä tuilla sittenkään, kun säästöt on käytetty. En usko, että enää toista kertaa työllistyn, jos työttömyysaika alkaa pitkittyä.
Opiskelen työn ohessa toista tutkintoa, jos kävisi niin oudosti, että jäisin työttömäksi tai haluaisin vaihtaa alaa. Eli kävisin varmaan toisen tutkinnon loppuun ja katsoisin töitä Suomesta ja ulkomailta.
Opiskelisin psykologiksi tai erkkaopeksi. Molemmista on pulaa, sillä kajahtaneita riittää Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommaisin Kela Goldin ja ryhtyisin oikeasti nauttimaan elämästä...
Jokainen suomalainen saa Kela-kortin syntyessään. Ei sitä erikseen tarvitse hommata.
Et taida edes tietää mitä kaikkia Kelan etuuksia olet elämäsi aikana saanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei ihmisen enää kannata tehdä tai opiskella. Tekoäly vie kaikki työt ja lopulta tulee terminaattori ja tappaa kaikki.
Se oli siinä, kiitos vihervassut!
Heh heh. Mutkusanna.
Et satu huomaamaan, että hallitus on vaihtunut jo pari vuotta sitten. Se on kuule mutkupersut nyt. Ja kokkareet. Mutku nii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahtoisin opiskella, mutta aikuisena se olisi vaikeaa. Olen 46v ja ADHD:a huolimatta opiskelin akateemiseen pönötysammattiin. Haluaisin tehdä jotain vauhdikkaampaa, tai ylipäätään jotain käsilläni.
Mutta kattaisiko sillä sitten elinkustannukset 🤔
Itse parhaillaan irtisanotumisajatuksissa, koska upea työpaikka-ja yhteisö häviää ja minua ollaan sijoittamassa toisaalle. Onneksi myös asuntolaina loppui viimekuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä te, jotka aiotte omien sanojen mukaan nauttia ansiosidonnaisella, elätte? Itselläni se ei nykyisellään riittäisi edes pakollisiin menoihin? Tai sitten pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia esim. yrittää myydä talo. Tosin kaksi teiniä täytyy kuitenkin johonkin majoittaa.
Tuo minuakin hieman mietityttää, mutta se kyllä kertoo siitä, että pakolliset menot ovat aivan liian isot. Niitä pitäisi saada alas jo ennen kuin joutuu työttömäksi.
Minulla on ihan hirveät menot. Olen seurannut pari kuukautta ja en kyllä tiedä miten pärjäisin ilman säännöllisiä tuloja. Äkkiä menisi tilanne kriisiin.
Jotain tässä on tehtävä ja ruoka on sellainen mistä on nyt aluksi säästettävä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä te, jotka aiotte omien sanojen mukaan nauttia ansiosidonnaisella, elätte? Itselläni se ei nykyisellään riittäisi edes pakollisiin menoihin? Tai sitten pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia esim. yrittää myydä talo. Tosin kaksi teiniä täytyy kuitenkin johonkin majoittaa.
Mä elän ansiosidonnaisella, asumistuella ja toimeentulotuella. Se mikä päivärahasta leikataan, tulee takaisin sitten toimeentulotukena. Se tosin vaatii sen, ettei omista mitään.
Sulla taitaa olla vain hiukan Kelan peruspäivärahaa isompi ansiosidonnainen? Ihmettelen vain, että saat myös toimeentulotukea. Itsellä noin 1000 e ansiosidonnainen ja sen lisäksi vain muutaman kympin asumistuki. Toimeentulotukea en saa. Ison vuokran maksan lähes 100% itse. Mutta tosiaan asun yksin. Sulla todennäkoisesti lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelisin psykologiksi tai erkkaopeksi. Molemmista on pulaa, sillä kajahtaneita riittää Suomessa.
Sinulla on suuret luulot itsestäsi, kun ajattelet, että kys ammatteihin "niin vain opiskellaan" eli niitä päästään opiskelemaan, varsinkaan psykologiksi.
T. 5.kerta toden sanoi
Ansiosidonnainen on sen verran vähän että sillä ei juurikaan ihmeellisesti elellä. Ja siihen vielä nämä nyky hallituksen leikkaukset päälle... Ja mikä typerintä leikkuri iskee vaikka olisit onnistunutta saamaan osa-aika työn. Eli soviteltu päivärahakin tippuu niin pieneksi ettei siitäkään ole juuri apua osa-aikaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä te, jotka aiotte omien sanojen mukaan nauttia ansiosidonnaisella, elätte? Itselläni se ei nykyisellään riittäisi edes pakollisiin menoihin? Tai sitten pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia esim. yrittää myydä talo. Tosin kaksi teiniä täytyy kuitenkin johonkin majoittaa.
Minä jäin aikanaan vapaaehtoisesti ns. putkeen, sain liki 6 vuotta lisää vapaa-aikaa. Ei vaikuttanut mitenkään toimeen tuloon, auto on vaihdettu sen jälkeen 2 x uuteen, siis tehtaalta tilattuun omin mieltymyksin, ok-talossa asutaan. Maakaasulämmitys vaihdettiin pois tunnetusta syystä( se ei ole hinta, vaikka tuolloin v. -22 nousikin) Raha riittää oikein hyvin, mistään ei ole tarvinnut tinkiä. Toki siihen vaikuttaa sekin, että kaikkea ei ole hassattu sitä mukaa kun tuli. Tilillä on jonkin verran enemmän kuin putkeen jäädessä, eli mikään ei ole muuttunut, harrastukset edelleen samat
Aina
Hienoa, onnittelen. Omaa ansiotasihan se onkin täysin eikä:
- olet olllut vakitöissä vuosikymmeniä hyvällä palkalla vuodesta 81 julkisen sektorin suojatyöpaikassa.
- puoliso tienaa/tienasi myös hyvin
- lapset ja te kaikki terveitä, ei sairauksia tmv. muutamaa flunssaa lukuun ottamatta.
- ikääntyvistä vanhemmista ei ollut huolen häivää, kun yhteiskunta hoiti. Kävit 4 krt/v tsekkaamassa että kaikki on ok.
- eläkkeessäsi on superkarttuma jne, jotka on nyt toki leikattu pois.
- pääsit eläkeputkeen jota ei enää ole. 57+-vuotiaiden velvoitetyö poistui myös. Kuinka monta työhakemusta piti laatia/kk jotta sait rahan? Niinpä.
Onhan se mukavaa, kun ei tarvitse raahautua töihin 68-vuotiaaksi (alin mahd.eläke itselläni). Lisäksi eläke karttuu paljon kitsaammin nykyisin. Mutta toki tämä on ansaittua: me nuorethan olemme laiskoja, saamattomia, epäkiitollisia 2500/kk palkasta. Kiitos eläkeläiset hyvinvoinnin murusista, tulevaisuuden lapsille ei jäänyt yhtään mitään (paitsi hitonmoinen määrä kitiseviä vanhuksia).
Ihan ensi alkuun opettelisin sanojen vaan ja vain eron.
Tekisin varmaan oman alan pedagogiset opinnot (kesto 1v) ja alkaisin opeksi. Ylempi korkeakoulututkinto ja johtamisopintoja on taustalla. Olen muutenkin jatko-opiskellut viisukymppisenä, kynnys lähteä opiskelemaan lisää on matala.
Odottaisin onnellisesti eläkeikää.
Menisin töihin ja kyllä niitä löytyisi!
Hyvä ja aiheellinen aloitus!
Varmasti pärjäisin lopun elämän kertyneen omaisuuden turvin, jos olisi tarvis. Perustyöttömyysrahalla toivottavasti kustantaisi vuokran (jos en sitten ostaisi halpaa asuntoa jostain muualta) ja ruuat, ja omaisuuden turvin voisi sitten pitää lemmikkejä ja auton. Lapsillekin voisi joskus ehkä kustantaa jotain kivaa, sekä tietysti mahdollisille lapsenlapsille. Nykyisinkin tyydyn varsin vähään, koska rahat ovat olleet aina tiukalla kalliin asumisen ja yksinhuoltajuuden vuoksi.
Periaatteessa olisin vehkä haluttu työntekijä tiettyhin hommiin kotimaassa ja EU:n hallinnossa, koska olen oman alani erityisasiantuntija pitkällä työkokemuksella. Voisin ehkä perustaa yrityksen ja toimia konsulttina. Kuitenkin pitkäaikainen haave on ollut oravanpyörästä pois hyppääminen ja muutto jonnekin luonnon keskelle.
Sama tilanne. Turha edes hakea töitä.
Toki työhön tai haastatteluun menen jos pyydetään.