Hypoteettisesti, jos nyt yllättäen jäisit työttömäksi, mitä tekisit jos uusia töitä ei vaan löydy?

Vierailija kirjoitti:

Millä te, jotka aiotte omien sanojen mukaan nauttia ansiosidonnaisella, elätte? Itselläni se ei nykyisellään riittäisi edes pakollisiin menoihin? Tai sitten pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia esim. yrittää myydä talo. Tosin kaksi teiniä täytyy kuitenkin johonkin majoittaa. 

Ansiosidonnainen on kyllä nykyään tosi pieni, ja porrastus laskee sitä entisestään. Mutta sillä pystyy elämään, jos ei ole huollettavia ja jos asuntolainat on maksettu. Sen jälkeen omakotitalon asumiskulut ovat pienet. Lisäksi työvuosien aikana säästetty osakesalkku tuottaa jonkin verran osinkotuloja. 

Varmaan muuttaisin mökille, remontoisin sitä rauhassa hieman asuttavammaksi, alkaisin hoitamaan itse metsääni ja myisin sieltä välillä klapeja lisätulon saamiseksi. Myös kun kaupunkikämpän myisi (arvo noin 240t) ja rahat osakkeisiin niin sieltä tulisi osinkona joku 10t per vuosi verojen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypoteettisesti. Möisin sijoituksia ja olisin vuoden rauhassa. Kuntoilisin.

Kyselisin entisiltä työnantajiltani onko keikkoja/sijaisuuksia/määräaikaisuuksia.

Sinullakin silti hakuvelvoite, eli 4 hakua / 4 vk karenssin uhalla. Myös muita kuin oman alasi töitä on haettava.

Häh?! Jos realisoin vaikka 20.000e edestä rahastoja ja kulutan kuukaudessa 1500e, enkä nostaisi mitään Kela-tukia, niin mikä velvoite?

Jos hakea pitää, voisin hakea vaikka Kelan pääjohtajaksi tai Åbo Akademin rehtoriksi.

Vaikka rahastojakin voisin realisoida, niin minä silti nostan ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Olen maksanut kassamaksuja yli 20 vuotta. Nyt kun työttömyys osui omalle kohdalle, mielelläni nostan vähän vastinetta niille maksuille. Minusta se 4 hakua / 4 vk on hyvin pieni työ. Yksi hakemus viikossa. Eikä tarvitse alkaa realisoimaan rahastoja. 

Suunnitelma on luotu. Kun yt alkaa, niin auto ja kaikki mahdollinen myyntiin. Viimeisetkin suoratoistot, kuntosali yms. lopetukseen. Arviolta säästöillä ja tuilla pärjää 5-7 vuotta. Sitten talo myyntiin, velkaa tulee jäämään, joten sitten lähtee luottotiedot ja velkasaneeraukseen. Sen jälkeen elellään pikkuvuokrakopissa tuilla. Mutta maksimoin tässä talossa elämisajan, kun tämä on itselle niin suuri elämän laatua tekevä asia.

Mädäntyisin kotona. Sitä teen muutenkin kaiken vapaa-aikani ja lomani.

Luetun perusteella ihmiset todella uskovat jo siihen että tämä työttömyyden nykytilanne ei ole väliaikaista vaan ihan pysyvää. No, itse kuulun siihen samaan pessimistien joukkoon, ja oma työttömyys alkoi 2 kk, sitten 56 vuotiaana. Haen nyt vielä aktiivisesti töitä, mutta hyvin luultavasti turhaan, ja luulen että jos tilanne jatkuu kovin samana ja kovin pitkään, aletaan tekemään samoja ratkaisuja kuin täällä on jo usein kirjoitettu. Henkistä asennoitumista siihen on jo ollut kun joutuu ottaan valitsevat realiteetit huomioon. Työpaikkoja ei ole, etenkään enää +55 vuotiaana.

Olen juuri nyt tuossa tilanteessa. Määräaikainen sopimus, raskaus ja TADAA, tässä ollaan. Nautin ihanasta lapsesta ja etsin töitä, ei tämä mikään maailmanloppu ole. Eiköhän niitä joku päivä löydy.

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä te, jotka aiotte omien sanojen mukaan nauttia ansiosidonnaisella, elätte? Itselläni se ei nykyisellään riittäisi edes pakollisiin menoihin? Tai sitten pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia esim. yrittää myydä talo. Tosin kaksi teiniä täytyy kuitenkin johonkin majoittaa. 

Mulla oli vähän säästöjä. Nyt työttömänä 7kk. Ja yllättäen ei olekaan tarvinnut hassata säästöjä. Päinvastoin olen pystynyt kartuttamaan säästöjä n. 5 tonnia tässä ajassa. Olen mm. Pitänyt kirppispöytää.

Miten olet hankkinut 5 tonttua? Pelkällä kirppismyynnillä tämä tuskin onnistuu. Mitä myynnissä?

Itse tienasin tonneja, kun myin talonpoikaishuonekaluja.

"Työpaikkoja ei ole, etenkään enää +55 vuotiaana."

On niitä sosiaalialalla monessa paikassa. Jopa ilman koulutusta. Tiedän useita tämän ikäisiä jotka esim opiskelevat opsolla ja ihan pysyvästi töitä.

Lepäisin aluksi tovin ja sitten etsisin lisää vapaaehtoishommia.

Aika suuri todennäköisyys että lähtisin ulkomaille töihin. Koulutusta on, mutta en myöskään nirsoile työn suhteen. Voin tehdä muutakin kuin nykyistä työtä.

Luulen että siirtyisin Ruotsiin tai ehkä Norjaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ansiosidonnainen on sen verran vähän että sillä ei juurikaan ihmeellisesti elellä. Ja siihen vielä nämä nyky hallituksen leikkaukset päälle... Ja mikä typerintä leikkuri iskee vaikka olisit onnistunutta saamaan osa-aika työn. Eli soviteltu päivärahakin tippuu niin pieneksi ettei siitäkään ole juuri apua osa-aikaiselle.

Muistakaa myös vielä työelämässä olevat, että PersKokkareet lakkauttivat työttömyyspäivärahan suojaosan, mikä aiemmin mahdollisti pienten keikkatöiden sun muiden satunnaisten työtuntien tekemisen 300 e asti, ilman, että se pienensi päivärahaa. Nyt jokainen tekemäsi työtunti vähentää työttömyyspäivärahaa.

Pidän itse päätöstä huonona ja epäilen ettei sitä mietitty ihan loppuun saakka. Vähintään ajoitus laman iskiessä oli väärä. 

Silti paljon huonompi, etten sanoisi suorastaan vihamielinen, heikennys oli poistaa ansiosidonnaisen lisäpäivät eli eläkeputki ikääntyneiltä. Jokainen tietää ja erityisesti demareitten ja muitten punaisesti värittyneitten pitäisi olla selvillä että kun ikää tulee viiskytä mittariin alkaa työllistyminen olla mahdottomuus. Mikä sai Marinin ja kätyrinsä ajamaan tämän muutoksen läpi??? Ei ole tullut yhtä ainoaa vastausta miltään suunnalta. Ilmeisesti Mariini vaan vihaa ikääntyneitä, pienestä pitäen töitä tehneitä. Muistutan vielä puhutaan samasta ikäluokasta jolta varastettiin iso osa eläkkeestä eli alle 23v kertymät.

Vierailija kirjoitti:

"Työpaikkoja ei ole, etenkään enää +55 vuotiaana."

 

On niitä sosiaalialalla monessa paikassa. Jopa ilman koulutusta. Tiedän useita tämän ikäisiä jotka esim opiskelevat opsolla ja ihan pysyvästi töitä.

Höpö höpö taas. Pistäs vähän esimerkkiä ja tähän ei nyt kelpaa mitkään henkilökohtaissen avustajan tai koulunkäyntiavustajan pilipaliorjahommat. Palkkaa pitää tulla sen verran että sillä elää ilman tukien kerjuuta ja saa asuntolainan maksettua. Itse keikkailen kun töitä löytyy näin kuuskymppisenä varastoalalla ja tuotantotöissä. Palkka on huono eikö töitä enää tahdo irrota, edellisen kerran 1,5v sitten. Minullakin on kaksi korkeakoulututkintoa tehtynä, mikä vika työnantajat kun ei kokenut ja koulutettu työnhakija kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elelisin töissä ollessani säästämilläni rahoilla ja sitten tukien hakuun niin kuin tein ennen työllistymistäni useita vuosia. En ole juurikaan nostanut elintasoani työssäkäynnistä huolimatta, joten on kertynyt säästöjä eikä olisi ongelmaa pärjätä tuilla sittenkään, kun säästöt on käytetty. En usko, että enää toista kertaa työllistyn, jos työttömyysaika alkaa pitkittyä. 

Huom. oletan, että sinulla on säästöjä yli 10.000? Sen yli menevät säästöt estävät sinua saamaan asumistukea. Säästösi tietysti estävät myös toimeentulotuen. Saisit toki työttömyyspäivärahaa. Jos olet jonkin työttömyyskassan jäsen, saat ansiosidonnaista. Muussa tapauksessa Kelan peruspäivärahaa n. 600 e /kk.

Tiedän kyllä, miten ottaa kaikki irti tuki

Mitä tukien maksimointia on, että säästää töissä ollessaan niin, että ei tarvitse hakea työttömäksi jäädessään mitään tukia? Edellisen kerran ollessa työttömänä sain työmarkkinatukea ja sen päälle täytyi sitten hakea vielä asumistuki ja toimeentulotuki, että pärjäsi. En halua olla koskaan enää siinä tilanteessa. 

Eipä ole mitään kiikarissa, työt loppuu kuun vaihteessa (määräaikainen.)  Eipä täällä ole oikein mitään koulutukseen sopivaa tarjolla. Kaippa tässä sitten hillutaan ansiosidonnaisella ja tukien varassa.

Varmaan yrittäisin löytää rikkaan miehen, joka elättäisi minut. 

No minulla on tämä tilanne, ja koitan nyt nauttia, kun kerrankin on niin, että ei tarvitse tehdä mitään. Rahaa on vähemmän, mutta vapaus tuntuu hyvältä.On ihanaa kun voi nukkua kun nukuttaa ja valvoa yöllä, jos siltä tuntuu. Ei tämä ole pysyvää, niin koitan olla stressaamatta.