Lue keskustelun säännöt.
Kiinnitittekö lapsena huomiota muiden koteihin ja vertailitte että onko hieno/hienompi?
04.04.2025 |
En itse ole tällaisia asioita ajatellut ollenkaan eikä kaveripiirissä muutenkaan käsittääkseni, tosin olimme kaikki ihan työssäkäyvien omakotitaloalueiden lapsia, mutta minulla oli myös muuten asuvia ystäviä eikä ne asiat olleet mitenkään mielessä.
Olen alkanut ajattelemaan tätä vasta aikuisena kun tutustuin naiseen joka on huonoista oloista, ja hänen puheessaan vilisee tällaisia huomioita lapsuudesta ja hän arvelee muiden ihmisten motiiveja, kateellisuutta ja varakkuutta vahvasti asumisen kautta.
Kommentit (145)
En hirveästi vertaillut, mutta totta kai huomasin, jos jollain oli kalliimmalla sisustettu ja isompi koti kuin meillä. Meillä oli pieni omakotitalo. Kolme huonetta ja keittiö. Aika ahdasta meillä oli, mutta kodikasta kylläkin.
Hyvän kaverini kotona oli tuplasti tilaa meihin verrattuna ja siellä oli hienoja huonekaluja, modernia ja antiikkista yhdisteltynä. Siellä ei saanut leikkiä vapaasti, kaverini äiti sieti huonosti pienintäkään epäjärjestystä. Lisäksi hän nakitti joka kerta minutkin siivoamaan ja harjaamaan heidän villamattojaan ulkona olevalla tuuletustelineellä. Sieltä kun palasin kotiini, olin aina hirveän helpottunut, koska meillä oli hyvin vapaata, eikä koko ajan siivottu, eikä ainakaan perheen ulkopuolisia laitettu siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kauheasti vertaillut. Toki joskus harvoin jos oli isoja eroja, sen huomasi - molempiin suuntiin.
Ehkä eniten ihmettelin jos valoja ei käytetty. :D se on jäänyt mieleen. Ja huomattavan sotkuiset asunnot.
En. Saatoin kiinnittää huomiota jos joku asia näytti kivalta, mutta en vertaillut.
Tapasin aikuisena naisen joka asui lähistöllä. Hän mainitsi minulle että tehän asuitte vuokra-asunnossa ja me asuimme omistusasunnossa. Lapsena en tällaisiin asioihin kiinnittänyt huomiota mutta jälkeenpäin on selvinnyt kuinka aikuiset luokittelivat ihmisiä asumismuodon ja vanhempien työpaikkojen mukaan.
Asuttiin alueella, jonka rakennuskanta oli tosi samantyyppistä ja koko alue oli rakennettu aikalailla samoilla vuosilla. Ei ollut hirveästi eroa siinä, missä kukakin asui. Se oli jotenkin hienoa, kun yhden luokkakaverin koti oli kolmessa kerroksessa. En muista sitä varsinaisesti silti kadehtineeni. Ja yhdellä tutulla oli taloyhtiön saunatiloissa pieni uima-allas. Se oli kans hieno. Käytiin siellä yhdessä joskus uimassa. Yleisesti ottaen oli kuitenkin aika tasapäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä kaverilla haisi aina aivan älyttömästi tupakalle ja muistan kuinka haju inhotti aina kun astuin heidän ovesta sisään.
No juu! Me asuimme sellaisessa 1920- tai 1930 -luvulla rakennetussa pienessä talossa. Vinot lattiat, suhteellisen vetoiset sisätilat ja muutenkin sellainen ei mitenkään kauhean hieno talo. Kaikki kaverit asuivat 70- tai 80-luvulla rakennetuissa taloissa. Oli sisävessat ja sisäsaunat (meillekin tuli sisävessa ja suihku vähän ennen kuin menin kouluun), suorat lattiat ja keittiöt, eikä vain tuvan nurkassa keittiönurkkausta. Kavereilla oli siis minun mielestäni tosi hienot kodit, osalla oli jopa oma huone, meillä oli tuvan lisäksi vain kaksi kammaria, joten olin sisrusten kanssa samassa huoneessa siihen saakka että muutin pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 70-luvulla kaikilla tutuilla ja kavereilla oli samanlaista, eikä asiaan kiinnittänyt liiemmin huomiota. Juuri kenelläkään ei ollut enempää kuin toisellakaan. Enemmän jäikin mieleen aikuisten käytöstavat ja kotien ilmapiiri, kun meillä vanhemmilla niitä käytöstapoja oli hyvin rajoitetusti ja vähäinen keskustelu käytiin tiuskimalla ja huutamalla. Olin ällistynyt, kun kaverin äiti oli mukava ja jutteli jopa meidän naapuruston lasten kanssa.
60- 70 - luvuilla stadissa kaikki asuivat suht vaatimattomasti mutta siisteyteen kyllä kiinnitin huomiota jo alakouluikäisenä.
Vessaan ja lavuaariin, petaamattomaan sänkyyn jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kiinnitin huomiota jo silloin! Muistan kuinka yhden kaverini kotona oli eteisessä samettinen verho naulakon edessä. Voi jestas sentään kun se oli minusta hienoa...ja pidin heitä tosi rikkaina.
Asuin itse okt-alueella ja paras kaveri asui naapurissa. Lähes kaikki luokkakaverit asuivat omakotitaloissa ja muistan ihmetelleeni ku käytiin ekaa kertaa yhden luona kerrostalossa, että onpa todella outoa kun ei ole omaa pihaa. Rappukäytävä oli outo, ja sitten se asunto siellä muiden asuntojen joukossa. Ajattelen edelleen samoin, ja siksi en kerrostalossa viihdy ollenkaan, laatikko laatikoston sisällä.
Sisustuksia en muista vertailleeni koskaan, mutta yhdessä kodissa muistan olohuoneessa valtavat hyllyt katosta lattiaan, aivan täynnä LP-levyjä.
Enemmän mietin ja kadehdin sitä jos jollain oli oma kani, marsu tai papukaija 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en itse kiinnittänyt huomiota, mutta äiti usein tenttas, että millaista niillä on. Sitten se juorus niitä mun juttuja eteenpäin. "aattele, että Marjatallakin on sotkusta siinä missä muilla, vaikkei siellä pieniä lapsia olekaan!"
Mä olin meistä viidestä vanhin ja asuttiin kerrostalossa, Mun lähimmät kaverit siinä lähellä omakotitaloalueella ja kaverit olivat pesueen nuorempia. Äiti jotain surkeeta itsetuntoaan kävi läpi tuollai. :(
En muista että olisin vertaillut. Meillä oli kotona aina siistiä ja muistan kyllä ihmetelleeni sitä, miten epäsiistiä yhdellä naapurilla aina oli. Siellä oli monta lasta, mm. kaneja vapaana sisällä ja kaninkakkaa siellä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ollut lapsena kotia, asuin sukulaisten nurkissa
Nyt on komea koti
Kyllä mä kiinnitin huomiota jos ei ollut siistiä tai kodikasta. Meillä oli kaunis koti ja aina siistiä. Yhden kaverin kotona ihan jännitti olla koska talo oli täynnä kaiken maailman koristeita eikä siellä uskaltanut liikkua. Kerrostalossa asuvien ajattelin olevan hyvin hyvin köyhiä koska mun pienessä maailmassani vain vanhukset asuivat niissä ja muut omakotitaloissa.
En, paitsi erään ystävän kotona ihmettelin kun heillä ei ollut likapyykille pyykkokoria, pyykit koottiin mytyksi kylpyhuoneen nurkkaan. En enää muista miksi, kysyin sitä silloin siltä ystävältä.
En ellei ollut jotenkin poikkeuksellisen hieno lukaali.
Kodikas koti paras. Ei ne kolkot "hienot".
Kyllä, yleensä pidin kaikkien muiden koteja parempana ja kiinnitin huomioita asioihin mitkä olivat paremmin kuin meillä ja salaa ihastelin niitä, en kiinnittänyt huomiota asioihin mitkä oli huonommin
Sama. Mun äiti analysoi aina tuttavien koteja ja mökkejä. Kävimme joka kesä asuntomessuilla ja analysoimme lisää.