Lue keskustelun säännöt.
Kiinnitittekö lapsena huomiota muiden koteihin ja vertailitte että onko hieno/hienompi?
04.04.2025 |
En itse ole tällaisia asioita ajatellut ollenkaan eikä kaveripiirissä muutenkaan käsittääkseni, tosin olimme kaikki ihan työssäkäyvien omakotitaloalueiden lapsia, mutta minulla oli myös muuten asuvia ystäviä eikä ne asiat olleet mitenkään mielessä.
Olen alkanut ajattelemaan tätä vasta aikuisena kun tutustuin naiseen joka on huonoista oloista, ja hänen puheessaan vilisee tällaisia huomioita lapsuudesta ja hän arvelee muiden ihmisten motiiveja, kateellisuutta ja varakkuutta vahvasti asumisen kautta.
Kommentit (123)
Tavallaan joo kenellä oli sairaan hieno omakotitalo ni mietti et ne rikkaita. Itsekin asuin ihan hienossa oktssa silti olin katellinen kaikille kerrotaloissa asuville, rappukäytävät oli mahtavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo kenellä oli sairaan hieno omakotitalo ni mietti et ne rikkaita. Itsekin asuin ihan hienossa oktssa silti olin katellinen kaikille kerrotaloissa asuville, rappukäytävät oli mahtavia.
Siis mun mielestä kerrostalossa oli todella paljon hienompaa asua kuin omakotitalossa! Ajatella, että sai asua jossain ylemmässä kerroksessa!
Terv. omakotitalon kasvatti
Sinänsä en, mutta kadehdin niitä, kenellä oli perheessä isä ja äiti ja se näkyi kodissa. vm-68
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo kenellä oli sairaan hieno omakotitalo ni mietti et ne rikkaita. Itsekin asuin ihan hienossa oktssa silti olin katellinen kaikille kerrotaloissa asuville, rappukäytävät oli mahtavia.
Siis mun mielestä kerrostalossa oli todella paljon hienompaa asua kuin omakotitalossa! Ajatella, että sai asua jossain ylemmässä kerroksessa!
Terv. omakotitalon kasvatti
Vielä jos jollain oli kylpyamme niin oli sairaan hienoa. Jos mentiin sukulaisen luo joka asui kerrostalossa ja oli amme niin nautin ajasta porraskäytävässä ja pääsin aina ammeeseen. Se oli ihan mahtavaa. Olin myös kateellinen kun kaverilla oli aina saarioisten pizzoja ja meillä oli kaikki itse tehtyä. Maistui ihan älyttömän hyvälle se saarioisten pizza (enää en kyllä pystyis syömään)
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä en, mutta kadehdin niitä, kenellä oli perheessä isä ja äiti ja se näkyi kodissa. vm-68
Ysärillä ei ollut yhtään perhettä mis ei olis ollut molempia vanhempia, siis omassa ikäluokassa. Varmaan aikamoinen ero kun asuttiin maalla versus kaupungin lähiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silleen. Asuttiin ysärillä kerrostalossa kaupungin vuokrakaksiossa niin, että mulla oli oma huone ja äiti nukku olkkarissa. Mun toisella parhaalla kaverilla oli iso valkoiseksi rapattu omakotitalo, hieno sisustus ja koko yläkerta itsellään. Mutta en niin sitä katsonut, vaan parasta oli, että asuttiin siellä iltapäivisin/iltaisin melkein kuin Onneli ja Anneli, koska kaverini oli ainoa lapsi ja yrittäjävanhemmat pitkään töissä. Joskus kun olin yökylässä vanhemmat tappelivat, se oli ahdistavaa.
Toisen parhaan kaverin isä oli kansanedustaja, asuivat rivitalossa. Siellä tykkäsin valoisuudesta, kasveista, lempeästä ilmapiiristä ja kirjahyllyriveistä, mutta en siitäkään osannut olla kateellinen, meillä oli kuitenkin kirjasto ihan vieressä.
Siitä ehkä olin kade, että kavereilla oli vähän sinne päin siistiä, kun meillä oli tosi tip top aina, ja joka lauantai oli iso siivouspäivä. (Mulla oli aika sotkuista ekat pari vuotta kun muutin omilleni)
Toki.
Jo lapsena vertailin kaikkea.
Nytkin vertailen aina ihmisten vaatteet, autot, asunnot... kaiken. Pituus, paino, hajut yms. myös.
Jos uusi hlö tulee tilaan, teen hänestä sekunnissa fyysisen ja luonneanalyysin, kengännauhojen väriä myöten. Usein ammatin ja koulutuksen voi päätellä. Ja synnyinpaikan, murrealueen, puoluetaustankin...
Samoin joka tilasta ja talosta teen tyylianalyysin, jokaista rakennetta ja detaljia myöten - myös matkoilla. Huonekorkeus ja mitat, rakenteet, kaikki. Materiaalit, suunnittelu, niiden määrät, mitat ja hinta.
Olenkin erityisen tarkka ihminen.
Vähän niinkuin Se eversti Landa Kunniattomissa paskiaisissa.
Mutta itse olen ehkä tarkempi.
Rak.ins. AMK.
Se palstan inssinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitin huomiota ja leukani painui rintaan, jossa se on siitä lähtien tukevasti pysynytkin. Nuorna vitsa (itsetunto) väännetään ...
Kyllä todellakin katsoin muitten koteja. Olin köyhästä kodista, ehkäpä siks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki.
Jo lapsena vertailin kaikkea.
Nytkin vertailen aina ihmisten vaatteet, autot, asunnot... kaiken. Pituus, paino, hajut yms. myös.
Jos uusi hlö tulee tilaan, teen hänestä sekunnissa fyysisen ja luonneanalyysin, kengännauhojen väriä myöten. Usein ammatin ja koulutuksen voi päätellä. Ja synnyinpaikan, murrealueen, puoluetaustankin...
Samoin joka tilasta ja talosta teen tyylianalyysin, jokaista rakennetta ja detaljia myöten - myös matkoilla. Huonekorkeus ja mitat, rakenteet, kaikki. Materiaalit, suunnittelu, niiden määrät, mitat ja hinta.
Olenkin erityisen tarkka ihminen.
Vähän niinkuin Se eversti Landa Kunniattomissa paskiaisissa.
Mutta itse olen ehkä tarkempi.
Rak.ins. AMK.
Se palstan inssinen
Tosi hauska miten ihmiset on erilaisia, itse en kiinnittäisi mihinkään huomiota itsekin pukeuden eri päivinä hyvin eri tavalla. Toisena päivänä hieno lady ja toisena sporttimimmi, joskus varastoduunarivaatteet jne. Olis mahtavaa saada itsestä analyysi. Ajan aika rähjällä autolla, asun kuitenkin uudessa miljoonakämpässä
menestynyt yrittäjä amk pohjalta
Tuoksut olivat monissa taloissa paremmat kuin meidän maalaistalossa, jossa työvaatteet ja hiki haisivat. Toki maalaiskylässä oli tuoksuja jos jonkinlaisia ja oli todella karmeitakin. Pesukoneet puuttuivat, suihkut puuttuivat, sisällä kessuteltiin. Tavallaan kaipaan sitä vähän, sitä tupakan pinttämää ilmaa. Se oli jotenkin turvallinen ja kotoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista tollaista, että kavereiden kodilla olisi ollut minulle merkitystä. Ihastuin kyllä koulutettujen ihmisten elämänasenteeseen. Niihin syvällisiin keskusteluihin jne. Teinkin pienen luokkahypyn kouluttautumalla enemmän kuin vanhempani. Kimmokkeen opiskeluun sain kavereiden vanhemmilta ja siitä, että kaveritkin opiskelivat. Toki omassa suvussanikin on aina ollut eri koulutustasojen ihmisiä eikä sitä ole kummasteltu. Duunari ja proffa on mahtuneet samaan pöytään ja ovat voineet olla ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
En muista tollaista, että kavereiden kodilla olisi ollut minulle merkitystä. Ihastuin kyllä koulutettujen ihmisten elämänasenteeseen. Niihin syvällisiin keskusteluihin jne. Teinkin pienen luokkahypyn kouluttautumalla enemmän kuin vanhempani. Kimmokkeen opiskeluun sain kavereiden vanhemmilta ja siitä, että kaveritkin opiskelivat. Toki omassa suvussanikin on aina ollut eri koulutustasojen ihmisiä eikä sitä ole kummasteltu. Duunari ja proffa on mahtuneet samaan pöytään ja ovat voineet olla ystäviä.
Meidän perhe kuului siihen köyhälistöluokkaan. Voi jeesus sitä säälivän-halveksivaa alentumista, mitä koulutetut äidinpuoleiset sukuhaarat osoittivat kyläillessään ja sukutapaamisissa. En sitä pienenä täysin tajunnut, mutta sen tuottaman häpeän tunsin. Nykyään, jos ko. sukulaisen näen, hillitsen vaivoin itseni, kävelen tervehtimättä ohi - en kuitenkaan lyö ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena en kiinnittänyt mitään huomiota toisten koteihin, mutta kun aloin joskus yläasteiässä kiinnostua enemmän sisustamisesta, aloin katsoa muiden koteja uusin silmin. Yleensä kadehdin niitä, sillä meillä oli aika ruma sisustus, jota ei ikinä päivitetty mitenkään.
1Oma huoneeni oli pieni, mäntypaneloitu koppi, enlä tietenkään saanut tehdä sille mitään, kuten maalata seiniä tai edes vaatekaappien ovia. Kadehdin kavereita, jotka saivat vaikuttaa huoneidensa sisustuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tollaista, että kavereiden kodilla olisi ollut minulle merkitystä. Ihastuin kyllä koulutettujen ihmisten elämänasenteeseen. Niihin syvällisiin keskusteluihin jne. Teinkin pienen luokkahypyn kouluttautumalla enemmän kuin vanhempani. Kimmokkeen opiskeluun sain kavereiden vanhemmilta ja siitä, että kaveritkin opiskelivat. Toki omassa suvussanikin on aina ollut eri koulutustasojen ihmisiä eikä sitä ole kummasteltu. Duunari ja proffa on mahtuneet samaan pöytään ja ovat voineet olla ystäviä.
Meidän perhe kuului siihen köyhälistöluokkaan. Voi jeesus sitä säälivän-halveksivaa alentumista, mitä koulutetut äidinpuoleiset sukuhaarat osoittivat kyläillessään ja sukutapaamisissa. En sitä pienenä täysin tajunnut, mutta sen tuottaman häpeän tunsin. Nykyään, jos ko. sukulaisen näen, hillitsen vaivoin itseni, kävelen tervehtimättä ohi - en kuitenkaan lyö ...
<
Juu olen tuollaisiinkin koulutettuihin törmännyt varsinkin työelämässä. Onneksi omassa suvussani tai ystävieni perheissä ei tuollaista ole harrastettu. Itsetunto on ollut terve kaikilla eikä ylemmyyteen ole ollut tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tollaista, että kavereiden kodilla olisi ollut minulle merkitystä. Ihastuin kyllä koulutettujen ihmisten elämänasenteeseen. Niihin syvällisiin keskusteluihin jne. Teinkin pienen luokkahypyn kouluttautumalla enemmän kuin vanhempani. Kimmokkeen opiskeluun sain kavereiden vanhemmilta ja siitä, että kaveritkin opiskelivat. Toki omassa suvussanikin on aina ollut eri koulutustasojen ihmisiä eikä sitä ole kummasteltu. Duunari ja proffa on mahtuneet samaan pöytään ja ovat voineet olla ystäviä.
Meidän perhe kuului siihen köyhälistöluokkaan. Voi jeesus sitä säälivän-halveksivaa alentumista, mitä koulutetut äidinpuoleiset sukuhaarat osoittivat kyläillessään ja sukutapaamisissa. En sitä pienenä täysin tajunnut, mutta sen tuottaman häpeän tunsin. Nykyään, jos ko. sukulaisen näen, hillitsen vaivoin itseni, kävelen tervehtimättä ohi - en kuitenkaan lyö ...
<
Moukat nousukkaat.
Jonkin verran tuli ihmeteltyä joidenkin koteja, jos asumisratkaisut poikkesi paljon siitä, mihin oli itse tottunut. Esim. Meillä oli suurehko okt ja 4hlö.
Yhdellä kaverilla 5hlö asui okt:n yläkertassa. Lähes samaa tilaa kokonaan. Ihmettelin, miten ne mahtui. Heillä oli kuitenkin aina kiva käydä kylässä ja mukavat vanhemmat.
Toinen 4hlö perhe asui kaksiossa. Sekin tuntui aika pieneltä.
Joku nukkui samassa makkarissa vanhempien kanssa vielä alakoulussa. Jollain oli koko okt:n yläkerta omassa käytössä.
Yhdellä kaverilla oli hulppea uusi okt ja 10-12 hlö ruokapöytä erkkerissä ja valkoinen ihana piano. Niitä tuli ihasteltua.
Joo kiinnitin, mä olin kyllä muutenkin kiinnostunut asumisesta, sisustamisesta ja pohjapiirroksista. Mummulle tuli Avotakka ja siellä käydessä luin aina viimeisimmät lehdet moneen kertaan läpi.
Muistan edelleen monen lapsuuden ytävän kodin vaikka moni muu asia lapsuudesta on unohtunut. Mutta ei asumiseen liittynyt arvottamista, kodit vaan oli erilaisia. Kaikki olivat kerrostaloasuntoja Helsingin kantakaupungissa, joten eivät erotkaan olleet niin selkeitä.
Vasta jälkikäteen on tullut mietittyä, että oliko ihana ja tilava peräkkäisten huoneiden koti kenties peritty, kun perhe ei muuten vaikuttanut erityisen varakkaalta. Tai että tietyt perheet, kuten mekin, varmaan asuivat vuokralla. Oma huone oli silti luksusta, jonka yleensä vaan ainoat lapset saivat varallisuudesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä en, mutta kadehdin niitä, kenellä oli perheessä isä ja äiti ja se näkyi kodissa. vm-68
Ysärillä ei ollut yhtään perhettä mis ei olis ollut molempia vanhempia, siis omassa ikäluokassa. Varmaan aikamoinen ero kun asuttiin maalla versus kaupungin lähiö.
Kyllä maalla oli eronneita perheitä. Ihme yleistys sulla lähiöstä. Olet elänyt tosi kuplassa huomaan.
Joo, kyllä mä jonkin verran vertailin, koska olihan mulla silmät päässä. Ei kaikki vertailu tarkoita ilkeilyä ja arvostelua. Erojen paneminen merkille on ihan luonnollista.