Lue keskustelun säännöt.
Kiinnitittekö lapsena huomiota muiden koteihin ja vertailitte että onko hieno/hienompi?
04.04.2025 |
En itse ole tällaisia asioita ajatellut ollenkaan eikä kaveripiirissä muutenkaan käsittääkseni, tosin olimme kaikki ihan työssäkäyvien omakotitaloalueiden lapsia, mutta minulla oli myös muuten asuvia ystäviä eikä ne asiat olleet mitenkään mielessä.
Olen alkanut ajattelemaan tätä vasta aikuisena kun tutustuin naiseen joka on huonoista oloista, ja hänen puheessaan vilisee tällaisia huomioita lapsuudesta ja hän arvelee muiden ihmisten motiiveja, kateellisuutta ja varakkuutta vahvasti asumisen kautta.
Kommentit (145)
Elin lapsuuteni pääasiassa 1970-luvulla ja 80-luvun alkuvuosina. Olin aikamoinen kyläluuta, tosin siihen aikaan lapsia oli ja kavereita riitti. Äitini oli ensimmäisiin kouluvuosiini asti perhepäivähoitaja, joten se rajoitti meillä leikkimistä. Myöhemmin meillä leikkimistä ja olemista rajoitti kotimme räjähdysherkkä ilmapiiri. En mielelläni pyytänyt kavereita meille, vaikka olisivat tulleet, koska ulkoiset puitteet oli kuitenkin ok ja kivoja kiinnostavia tavaroita oli.
Oli hauskaa kun kodit olivat niin erilaisia vielä tuohon aikaan. Oli kauniita ja ränsistyneitä puutaloja, joihin tuli vain kylmä vesi keittiöön ja saattoi olla jopa vain ulkovessa. Oli koteja kivisissä jugendtaloissa, eri ikäisissä viehättävissä kerrostaloissa, rivitaloissa ja omakotitaloissa. Laidasta laitaan. Jotkut asuivat jopa koko perhe yksiössä. Tilaratkaisut kiinnostivat minua jo lapsena. Joskus oli riemastuttavan sekaista. Äitini ja isäni olivat siivousfriikkejä ja minusta oli vallan hulvatonta, kun jossain keittiössä oli tiskejä liki kattoon asti ja lastenhuoneessa leluja valtamerilasteittain eikä juuri ollenkaan tilaa astua mihinkään.
Tuohon maailmanaikaan ihmisillä ei yleensä ollut niin paljon tavaroita kuin nykyisin, joten asunnot olivat avaria ja valoisia. Yleensä hyvällä maulla sisustettuja ja siistejä. Huonekasveja oli paljon ja ihania kirjahyllyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin, että asumisessa oli eroja, mutten erityisesti arvottanut niitä. Minulla oli meidän rivitaloasunnossa oma pieni huone, kun taas isommassa ja hienommassa asunnossa asunut luokkakaverini joutui jakamaan huoneen pikkusiskonsa kanssa. Minulle oma huone oli tärkeämpää kuin se, että on uusi auto ja iso asunto. Toinen kaverini asui kaupungin vuokra-asunnossa, ja tajusin, että meillä taloudellinen tilanne parempi, mutta ala-asteikäisenä ihailin sitä, että heillä oli sohva ja nojatuolit samaa sarjaa, kun taas meillä oli jotain yhteen sovitettuja perittyjä ja ostettuja huonekaluja, jotka jälkeenpäin ajatellen olivat kyllä laadukkaampia ja tyylikkäämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. Vertailu opitaan hyvin nuorena. Oli hienoja omakotitaloja vesisänkyineen ja altaineen. Hyvin pieni lapsi ymmärtää jo että tämä koti on paljon hienompi kuin omani.
Mikä noissa on hienoa?
En kyllä koskaan ajatellut, että on laadukkaampaa ja tyylikkäämpää jossain. Oli sellaista kuin oli. Kaikilla kiinnostavasti erilaista.
Kyllähän sen huomasi, vaikkei varsinaisesti tietoisesti kiinnittänyt asiaan huomiota. Lapsuudessani (-70-luku, -80-luvun alku) asuimme pienessä kunnassa, melkoisen maaseudulla. Siellä kaikilla oli omakotitalo, mutta niissä oli suuriakin eroja. Itse häpesin kotiani (ei sisävessaa & juoksevaa vettä) monesti, koska joillain oli hienoja taloja sisävessoineen & -saunoineen/suihkuineen, joillain jopa uima-allas.