Lue keskustelun säännöt.
Kiinnitittekö lapsena huomiota muiden koteihin ja vertailitte että onko hieno/hienompi?
04.04.2025 |
En itse ole tällaisia asioita ajatellut ollenkaan eikä kaveripiirissä muutenkaan käsittääkseni, tosin olimme kaikki ihan työssäkäyvien omakotitaloalueiden lapsia, mutta minulla oli myös muuten asuvia ystäviä eikä ne asiat olleet mitenkään mielessä.
Olen alkanut ajattelemaan tätä vasta aikuisena kun tutustuin naiseen joka on huonoista oloista, ja hänen puheessaan vilisee tällaisia huomioita lapsuudesta ja hän arvelee muiden ihmisten motiiveja, kateellisuutta ja varakkuutta vahvasti asumisen kautta.
Kommentit (123)
Muistan, että siisteyteen kiinnitin huomiota. Yhden kaverini luona oli mielestäni ihan todella sotkuista ja likaista ja tätä aina ihmettelin. Yhden luona haisi sisällä tupakka ja en halunnut mennä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin ihan hyvällä alueella, missä omakotitaloja. Meilläkin siis sellainen, mutta ei mikään iso kun oli iso perhe. Jaoin siis huoneeni kahden sisaruksen kanssa. Oltiin aika köyhiä, vaikka äiti toki töitä teki, mutta pienellä palkalla. Isäpuoli ei niin paljon osallistunut. Ja kyllähän sen kavereilla huomasi että on omat huoneet heillä ja kaikkia kivoja leluja jne. Enemmän olin kavereilla kuin että he olivat meillä. En ollut varsinaisesti kateellinen, toki sitä ajatteli että olisi kiva jos itselläkin olisi oma huone ja leluja. Eikä meillä ollut mitään sisustettu, enkä vieläkään sellaista osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös asuin uudella omakoti- ja rivarialueella lapsena. Kaikki naapurit olivat korkeakoulutettuja siis vaimot ja miehet eli se oli normaalia elämää sen kummemmin ajattelematta. Rivareissa tosin asui pääasiassa duunariperheitä. Lapsia oli kaikilla ja kaikkien kanssa leikittiin ja touhuttiin. Eivät lapset eikä vanhemmat luokitelleet ketään mitenkään. Etenkin isän oli hyvin tiukka, ettei saa halventaa tai nimitellä ketään.
No, silti mikäli menin asuinalueen ulkopuolelle koulun jälkeen käymään luokkatoverini kotona, minut ajettiin sieltä heti ulos saatesanoilla: Ja meillä ei herrojen kakarat kukkoile!!
Niinpä jopa meillä käynyt siivooja jäätyään kahden kanssani haukkui minua herrojen kakaraksi vaikken edes sanonut hänelle mitään ja siirryi tieltä pois, että hän saa työnsä tehtyä. Tottakai kerroin vanhemmilleni, että siivooja haukkuu minua sen minkä kerkiä
Miksi sä kukkoilit toisten kodissa? Ei ihme, että lensit pihalle.
=======Mitä ihm?? Me tehtiin läksyjä yhdessä kaikessa rauhassa.
En oikeastaan. Saatoin tietenkin huomata jos vaikka sohva oli kivan värinen mutta en ajatellut paljonko se oli maksanut tai oliko se jonkun tyylin mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ei kiinnostanut hittojakaan. Mutta mulla on serkku, joka esitteli kotiaan kertomalla mitä mikäkin maksoi. Siis ihan pienenä lapsena jo. Tää lamppu maksoi satasen. Tää matto pari tonnia. Tuo pöytä on tammea ja käsityötä, maksoi pienen omaisuuden. Ja sitten teininä tutustuin tyyppiin, joka pahoitteli, kun ei ole taidetta seinillä, ja kuohuvakin on alesta, että hirveän noloa tämä. Ai juu ja yksi kaveri kielsi istumasta sohvalla ilman muovista alusta, ettei tule muruja, ja oli myös hirveän ylpeä kylppäristä, mikä kuulemma "todellakin maksoi". Itse en olisi kiinnittänyt mitään huomiota mihinkään näistä. Ja sitten taas yksi kaveri omasta mielestään asui hirveässä mörskässä missä mikään ei toiminut. Ihan selkeästi oli siis nolona. Sitä sitten tiirailin erityisen tarkkaan. Musta se talo oli kerrassaan viehättävä. Sellainen vanhanaikainen iso maalaistalo. En nähnyt mitään valittamisen aihetta.
Apua. Tulee mieleen semmoinen pieni paksu pikkuvanha poika khakihousuissa tärkeilemässä ja myöhemmin ihmettelemässä kun kukaan ei halua olla kaveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
outo ajatus että lasta kiinnostaisi
Vielä mitä?! Etkö tiedä mistä kateus ja kiusaaminen johtuu. Kaikki lapset ainakin mielessään ajattelee jotain toisen kodista ja vertaa omaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan kiinnostanut kenenkään kodinsisustus.
Varmaan sellanen yleinen, miltä koti näyttää?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 70-luvun lapsena kodit olivat hyvin tiedossa ja myös puheenaiheena ainakin noin 10-12 -vuotiailla tytöillä ja heidän vanhemmillaankin/äideillään. Murrosiän myötä tuo kilpailu lakkasi kiinnostamasta useimpia.
Ei meitä opetettu mahtailemaan. Äitini ei ole juoruämmä vieläkään. Kohta 80.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
outo ajatus että lasta kiinnostaisi
Vielä mitä?! Etkö tiedä mistä kateus ja kiusaaminen johtuu. Kaikki lapset ainakin mielessään ajattelee jotain toisen kodista ja vertaa omaan kotiin.
Se että sinun ympyröissä noin on tehty ei tee siitä yleistä sääntöä. Toisinkin voi olla ja onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vertaillut, vaikka suurin osa suvusta asuivat omakotitaloissa ja me kerrostalossa.
En oikeastaan, vaikka olisin halunnut kerrostaloon vanhemmat ei suostuneet rivitalosta kerrostaloon. No mummolat oli kerrostaloissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
outo ajatus että lasta kiinnostaisi
Vielä mitä?! Etkö tiedä mistä kateus ja kiusaaminen johtuu. Kaikki lapset ainakin mielessään ajattelee jotain toisen kodista ja vertaa omaan kotiin.
Se että sinun ympyröissä noin on tehty ei tee siitä yleistä sääntöä. Toisinkin voi olla ja onkin.
Jos et tuohon ikään ole ajatustakaan kuluttanut toisen kotiin, olet Ihme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
outo ajatus että lasta kiinnostaisi
Vielä mitä?! Etkö tiedä mistä kateus ja kiusaaminen johtuu. Kaikki lapset ainakin mielessään ajattelee jotain toisen kodista ja vertaa omaan kotiin.
Se että sinun ympyröissä noin on tehty ei tee siitä yleistä sääntöä. Toisinkin voi olla ja onkin.
En minä omista ympyröistä puhunu. Kerroin yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin ihan hyvällä alueella, missä omakotitaloja. Meilläkin siis sellainen, mutta ei mikään iso kun oli iso perhe. Jaoin siis huoneeni kahden sisaruksen kanssa. Oltiin aika köyhiä, vaikka äiti toki töitä teki, mutta pienellä palkalla. Isäpuoli ei niin paljon osallistunut. Ja kyllähän sen kavereilla huomasi että on omat huoneet heillä ja kaikkia kivoja leluja jne. Enemmän olin kavereilla kuin että he olivat meillä. En ollut varsinaisesti kateellinen, toki sitä ajatteli että olisi kiva jos itselläkin olisi oma huone ja leluja. Eikä meillä ollut mitään sisustettu, enkä vieläkään sellaista osaa.
Kavereilla, oli kaksoset, oli sellaiset ihanat röyhelöiset vanhanaikaiset nukenvaunut, niistä olin kateellinen, olisin halunnut samanlaiset. No sain joskus pukata niitä
Asuin aikuisuuteen asti omakotitalossa 50-60-luvuilla. Kavereiden tapaaminen tapahtui pääsääntöisesti ulkona, leikkien ja harrastusten merkeissä. Harvoin kävimme toistemme kotona. Ei siihen aikaan ajateltu elintasoasioita.
Sanon että lapsuus oli vapaa, huoleton ja onnellinen.
kiinnitin huomioo,koska itse köyhin tuntemani henkilö. koti köyhä ja vaatimaton. mun kaverit varakkaampia,isot kodit jne.
nykyään mulla on kiva koti ja kauniita asioita siellä kuten lapsena haaveilin.
En, mutta ei ollut niin laajaa tuttavapiirin. Jos luokkakavereihin vertasi, niin sellasta keskiluokkaa eli osa oli samaa tasoa ja osa pikkasen alempaa. Ehkä top 5 joukossa olimme, koska ketään kovin varakasta ei luokallani ollut eli kaikki keskiluokkaa ja muutama vähän alle.
Sitten nuorena aikuisiällä pari tyyppiä kenen kanssa hengaamista oli ihan eri lähtökohdista.
yksinhuoltaperheistä ja alemman tulotason perheistä.
Huvitti tokaisu: Teillä on niin hienoa kun oikeasti ihan keskitason tasjamakoti oli. Vanhempi omakotitalo.
No Helsingin lähiöstä kerrostalossa asuvalle ehkä ehkä hienoa.
p.s Kaikkien unelma ei ole omakotitalo. Asunnon tärkeimmät kriteerit: Sopivan kokoinen, hyväkuntoinen, kohtuulliset kustannukset. sijainti.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, että siisteyteen kiinnitin huomiota. Yhden kaverini luona oli mielestäni ihan todella sotkuista ja likaista ja tätä aina ihmettelin. Yhden luona haisi sisällä tupakka ja en halunnut mennä sinne.
Minä myös huomioin kodin siisteyttä ja tuoksuja. Yhden kaverin koti tuoksui aina hyvältä, toisen kotona oli aina todella siistiä. Nyt oma lapseni on sen ikäinen, että tuo koulun jälkeen kavereita kotiin ja haluan kyllä, että meidän koti on se siisti ja hyväntuoksuinen.
Meillä ei kotona koskaan opetettu kilpavarusteluun tai siihen että varallisuutta pitäisi näyttää ulospäin, pikemminkin päinvastoin, mutta jostain syystä silti koin huonommuutta 80-luvun omakotitalostamme jota ei juuri ollut remontoitu, paitsi kylppäri ja keittiö mutta ei modernin valkoiseksi ja huonekalutkin jostain ysäriltä, ehkä tuo täällä mainittu "mauton sisustus" kuvaa vanhempieni valitsemaa tyyliä vaikka en ihan tiedä mitä sillä täällä tarkoitetaan. Perusjutut kuitenkin toimivat eikä koti todellakaan ollut mikään homeinen mörskä, vaan ihan kelvollinen talo.
Olin ala-asteella siis 2000-luvun lopulla ja siihen aikaan kavereista suurimmalla osalla oli paljon näitä joko ihan uusia pikkusieviä puuverhoiltuja taloja tai sitten meidän taloa vastaavia, joita oli remontoitu modernimpaan suuntaan ja sisustettu uudella ikealla. Olin kateellinen mm. yhdelle rivitalossa asuvalle kaverilleni, kun hänen huoneessa oli valkoiset siistit kipsiseinät kun taas itselläni puolipaneeli ja kulunut tapetti :D
Hauskinta koko jutussa on se että kasvoin kuitenkin ihan päinvastaiseksi, inhoan modernia valkoista sisustusta ja ottaisin ilomielin sen 80-luvun mäntymökkifiiliksen jos pitäisi näistä valita. Teini-iän epävarmuuttahan se alitajuinen vertailu on ollut, nyt ymmärrän paremmin vanhempiani ja siltä omakin kotini näyttää.
Yleensä ei kiinnostanut hittojakaan. Mutta mulla on serkku, joka esitteli kotiaan kertomalla mitä mikäkin maksoi. Siis ihan pienenä lapsena jo. Tää lamppu maksoi satasen. Tää matto pari tonnia. Tuo pöytä on tammea ja käsityötä, maksoi pienen omaisuuden. Ja sitten teininä tutustuin tyyppiin, joka pahoitteli, kun ei ole taidetta seinillä, ja kuohuvakin on alesta, että hirveän noloa tämä. Ai juu ja yksi kaveri kielsi istumasta sohvalla ilman muovista alusta, ettei tule muruja, ja oli myös hirveän ylpeä kylppäristä, mikä kuulemma "todellakin maksoi". Itse en olisi kiinnittänyt mitään huomiota mihinkään näistä. Ja sitten taas yksi kaveri omasta mielestään asui hirveässä mörskässä missä mikään ei toiminut. Ihan selkeästi oli siis nolona. Sitä sitten tiirailin erityisen tarkkaan. Musta se talo oli kerrassaan viehättävä. Sellainen vanhanaikainen iso maalaistalo. En nähnyt mitään valittamisen aihetta.