Lue keskustelun säännöt.
Kiinnitittekö lapsena huomiota muiden koteihin ja vertailitte että onko hieno/hienompi?
04.04.2025 |
En itse ole tällaisia asioita ajatellut ollenkaan eikä kaveripiirissä muutenkaan käsittääkseni, tosin olimme kaikki ihan työssäkäyvien omakotitaloalueiden lapsia, mutta minulla oli myös muuten asuvia ystäviä eikä ne asiat olleet mitenkään mielessä.
Olen alkanut ajattelemaan tätä vasta aikuisena kun tutustuin naiseen joka on huonoista oloista, ja hänen puheessaan vilisee tällaisia huomioita lapsuudesta ja hän arvelee muiden ihmisten motiiveja, kateellisuutta ja varakkuutta vahvasti asumisen kautta.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkoti oli hirsitalo 1850-luvulta. Meille ei tullut kuumaa vettä hanasta. Ainoa lämmitysmuoto oli puu-uunit joka huoneessa. Että käytännössä kaikilla koulukavereillq oli paremmat olot kuin mulla. Tämä siis 70-luvulla. Helsingissä.
Kuinka niin, eikö niitä uuneja lämmitetty ja oli kylmä. Minä lämmitän puilla edelleenkin torppani, aloitin kun pääsin eläkkeelle ja muutin torppaani (150 neliötä). Lapsuudenkodissa oli myös isot korkeat kaakeliuunit ja ei tullut lämmintä vettä. Sauna oli ja siellä iso muuripata ja lämmintä vettä. En tuntenut ollenkaan lapsena että meillä olisi ollut huonot olot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja lapset ei halua pyytää meille kavereita kylään, kun asutaan pienessä vuokrakolmiossa.
Miksi pitäisi pyytää kylään? Minä en halua mennä kenellekään kylään, asuivat millaisessa lukaalissa tahansa. Jotenkin outo kulttuuri, tulkaa meille katsomaan meidän hienoja puitteitamme. Meillä on tällaiset ja tällaiset tarjoilut. Onkohan nyt tarpeeksi.
Pöndet ovat tässä kaikkein pahimpia. Sukulaismiehen vaimo töksäyttelee aina kaikkea hirveää toisten kodeista, jos saa kutsun. Itse tietysti elää olevinaan täydellisesti, mutta ei vio kuitenkaan olla esim. isompaan tuloluokkaan kuuluvien kaveri.
Johtuu nimenomaan tuosta typerästä vertailuasenteesta. Se ei satuta vaan muita vaan ennen kaikkea itseä. Lopulta vertailija on sietämätön kanssaeläjille, koska aina joku on häntä parempi tai huonompi, ja jolla kulla on väkisinkin
Tottakai lapset kyläilevät. Eivät he voi pelkästään ulkona ja kadullakaan leikkiä.
Olen aina ymmärtänyt, että jokainen perhe on omanlaisensa yksikkö.
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään ole Suomessa kaikilla lapsilla omaa huonetta, mutta opettajat laittaa tehtäviä siivoa oma huone, pitäisi ottaa kuva ennen ja jälkeen. Meillä lapsi sai luvan kanssa jättää tuon tehtävän tekemättä, kun ei ole omaa huonetta.
Opettajat elävät jossain omassa maailmassa missä matkustellaan ulkomaille ja rahaa piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään ole Suomessa kaikilla lapsilla omaa huonetta, mutta opettajat laittaa tehtäviä siivoa oma huone, pitäisi ottaa kuva ennen ja jälkeen. Meillä lapsi sai luvan kanssa jättää tuon tehtävän tekemättä, kun ei ole omaa huonetta.
Toi on tosi ajattelematonta opettajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään ole Suomessa kaikilla lapsilla omaa huonetta, mutta opettajat laittaa tehtäviä siivoa oma huone, pitäisi ottaa kuva ennen ja jälkeen. Meillä lapsi sai luvan kanssa jättää tuon tehtävän tekemättä, kun ei ole omaa huonetta.
Toi on tosi ajattelematonta opettajilta.
Ei voi laittaa tehtäviä siivoa oma huone, kun ei kaikilla lapsilla ole omia huoneita.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudenkodista puuttui kaikki.OLi kylmä, pieni ja iso perhe . Kateellinen niille joilla oli lämmin ja hiljainen koti.
Kaikki tiesi että asuimme puutteellisessa kodissa, isä juoppo ja ilkeä. Kyllä se on iskenyt varjot koko elämään.
Kuulostaa kurjalta. Miten voit nykyään? Meillä oli iso perhe ja pieni koti, mutta ei koskaan tuntunut tuolta koska vanhemmat loivat sen tunnelman että meiltä ei puutu mitään. Ja tottahan se oli. Ei mitään oikeaa puuttunut, turvaa rakkautta ja ruokaa. Hyvää asennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitalousopettaja laittaa lapsille tehtävän siivoa oma huone.
Ei Suomessa ole kaikilla teineillä omaa huonetta.
Tosi ilkeitä opettajia.
Minä myös asuin uudella omakoti- ja rivarialueella lapsena. Kaikki naapurit olivat korkeakoulutettuja siis vaimot ja miehet eli se oli normaalia elämää sen kummemmin ajattelematta. Rivareissa tosin asui pääasiassa duunariperheitä. Lapsia oli kaikilla ja kaikkien kanssa leikittiin ja touhuttiin. Eivät lapset eikä vanhemmat luokitelleet ketään mitenkään. Etenkin isän oli hyvin tiukka, ettei saa halventaa tai nimitellä ketään.
No, silti mikäli menin asuinalueen ulkopuolelle koulun jälkeen käymään luokkatoverini kotona, minut ajettiin sieltä heti ulos saatesanoilla: Ja meillä ei herrojen kakarat kukkoile!!
Niinpä jopa meillä käynyt siivooja jäätyään kahden kanssani haukkui minua herrojen kakaraksi vaikken edes sanonut hänelle mitään ja siirryi tieltä pois, että hän saa työnsä tehtyä. Tottakai kerroin vanhemmilleni, että siivooja haukkuu minua sen minkä kerkiää. Hänet sitten irtisanottiin ja otettiin uusi oikein kiva tyyppi tilalle.
T. Herrojen kakara
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka poikkesivat tyypillisestä jäivät mieleen. Erityisen ränsistynyt omakotitalo, tai tosi epäsiisti, tai mauttomasti sisustettu.
Eipä niihin muuten hirveästi kiinnittänyt huomiota.
Lapsena en todellakaan tiennyt, mikä olisi mautonta sisustusta. En kiinnittänyt kenenkään koteihin lapsena huomiota, kaverit olivat tärkeämpiä ja kaikki leikit.
Ei minullakaan ollut sille välttämättä sanaa, mutta omassa kodissa oli valoisaa ja avaraa, taidetta ja kauniita huonekaluja. Kyllä eron huomasi, kun meni lähes samanlaiseen taloon, jossa oli synkät tummat samettiverhot, sinapinväriset muodottomat vakosamettisohvat ja jättimäiset peikonlehdet. Nurkassa joku vanha rukki.
Kyllä lapsilla on myös estetiikan taju.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko sitten aikuisena jääneet näihin mielikuviin? Ajattelette olevanne parempia tai varakkaampia kun asutte omakotitaloissa, luulette että se on yleinen näkemys, tai että kerrostalossa lapsilla on aina kavereita tai että vaikutatte sivistyskodilta kun asutte rivarissa?
ap
Ei minulla ollut yhtäkään noista mielikuvista lapsena. Eikä vieläkään.
Lapsi tekee havaintoja ja arvottaa niitä lapsen näkökulmasta. Esimerkiksi oli hienoa, jos jollakin oli koira, koska me emme saaneet koiraa. Viis siitä, onko vanhemmat sitä tai tätä tai missä ja miten asuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en mutta meillä oli 170 neliöö
Vain ?
En todellakaan kiinnittänyt, enkä kiinnitä vieläkään. Tosin hirveän monelle "kaverille" oli iso juttu että asuinkin omakotitalossa enkä kerrostalossa, ja ne joille se oli iso juttu muodostivat sen luokan kiusaajaporukan. Nyt minäkin asun neukkukuutiossa, jokohan pääsis mukaan hyppikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko sitten aikuisena jääneet näihin mielikuviin? Ajattelette olevanne parempia tai varakkaampia kun asutte omakotitaloissa, luulette että se on yleinen näkemys, tai että kerrostalossa lapsilla on aina kavereita tai että vaikutatte sivistyskodilta kun asutte rivarissa?
ap
En. Tähän ikään mennessä on tullut asuttua monessa kodissa, useammassa maassakin, ja myös vierailtua monenlaisissa kodeissa.
Vertailin toki, mutta eri tavalla kuin aikuinen. Olin esim. rivitalossa asuvalle kaverille kateellinen, kun heillä oli iso yhteisleikkipiha. Meillä oli omakotitalo. Siisteyteen kiinnitti huomiota myös, jos oli tosi epäsiistiä. Ei siis normisti pölyistä tms, vaan jos oli tyylin nurkat täynnä tavararöykkiöitä. Mutta tässä epäsiistissäkin kodissa kadehdin pihaa, kun sinne sai rakentaa majaa. Meillä ei saanut kasata mitään tavaraa pihalle.
Jollain tavalla varmaan.
Lapsuuden parhaalla kaverilla oli tosi ihana ja persoonallinen omakotitalo, en selitä tarkemmin ettei tunnisteta
Joo. Mutta en mä niitä ajatuksia tietenkään ääneen kertonut.
Lapsena tuli käytyä paljon kavereiden ja sukulaisten kodeissa ja en tiedä tuliko se vertailun tuloksena vai mistä, mutta lapsena häpesin hirveästi meidän olohuoneen vanhanaikaista sohvaa, olohuoneen verhoja ja vanhempien kauhtunutta päiväpeittoa.
Kerrostaloasumista en puolestani hävennyt. Kaveritkin asuivat kertostaloissa, monet sukulaiset tosin okt:ssa.
Nuoruudessa tulivat taas eri häpeän aiheet, häpesin pientä asuntoa, pikkuveljeni nukkui vanhempien makuuhuoneessa vielä 9v, kun makuuhuoneita oli vain kaksi. Kaveritkin ihmettelivät miksi jän nukkuu vanhempien huoneessa. No, meillä ei ollut tilaa ja minun huone oli niin pieni ettei sinne mahtunut toista sänkyä.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös asuin uudella omakoti- ja rivarialueella lapsena. Kaikki naapurit olivat korkeakoulutettuja siis vaimot ja miehet eli se oli normaalia elämää sen kummemmin ajattelematta. Rivareissa tosin asui pääasiassa duunariperheitä. Lapsia oli kaikilla ja kaikkien kanssa leikittiin ja touhuttiin. Eivät lapset eikä vanhemmat luokitelleet ketään mitenkään. Etenkin isän oli hyvin tiukka, ettei saa halventaa tai nimitellä ketään.
No, silti mikäli menin asuinalueen ulkopuolelle koulun jälkeen käymään luokkatoverini kotona, minut ajettiin sieltä heti ulos saatesanoilla: Ja meillä ei herrojen kakarat kukkoile!!
Niinpä jopa meillä käynyt siivooja jäätyään kahden kanssani haukkui minua herrojen kakaraksi vaikken edes sanonut hänelle mitään ja siirryi tieltä pois, että hän saa työnsä tehtyä. Tottakai kerroin vanhemmilleni, että siivooja haukkuu minua sen minkä kerkiää. Hänet sitten irtisanottiin ja otettiin uusi oik
Miksi sä kukkoilit toisten kodissa? Ei ihme, että lensit pihalle.
Minun lapsuudenkodista puuttui kaikki.OLi kylmä, pieni ja iso perhe . Kateellinen niille joilla oli lämmin ja hiljainen koti.
Kaikki tiesi että asuimme puutteellisessa kodissa, isä juoppo ja ilkeä. Kyllä se on iskenyt varjot koko elämään.