Lue keskustelun säännöt.
Kiinnitittekö lapsena huomiota muiden koteihin ja vertailitte että onko hieno/hienompi?
04.04.2025 |
En itse ole tällaisia asioita ajatellut ollenkaan eikä kaveripiirissä muutenkaan käsittääkseni, tosin olimme kaikki ihan työssäkäyvien omakotitaloalueiden lapsia, mutta minulla oli myös muuten asuvia ystäviä eikä ne asiat olleet mitenkään mielessä.
Olen alkanut ajattelemaan tätä vasta aikuisena kun tutustuin naiseen joka on huonoista oloista, ja hänen puheessaan vilisee tällaisia huomioita lapsuudesta ja hän arvelee muiden ihmisten motiiveja, kateellisuutta ja varakkuutta vahvasti asumisen kautta.
Kommentit (123)
outo ajatus että lasta kiinnostaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin aina miten muut voivat elää niin epäkodikkaissa asunnoissa. Vaikka ei niissä objektiivisesti mitään vikaa ollut, ei vaan ollut kotoisia lapsen mielestä, kai kun eivät olleet omia.
Nykyään aikuisena asun todella epäkodikkaassa asunnossa.
En muista. En kauheasti, koska oli totuttu että on erilaisia. Tietysti näkyi minkälainen on, "huono" vai normaali. Joillakin naapurien lapsilla oli ihan älyttömästi leluja, siis ihan armeijat. En olisi varmaan hallinnut sellaisia määriä itse.
Kyllä vertailin. Opin tavan vanhemmilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan kiinnostanut kenenkään kodinsisustus.
Mun lapsuudenkoti oli hirsitalo 1850-luvulta. Meille ei tullut kuumaa vettä hanasta. Ainoa lämmitysmuoto oli puu-uunit joka huoneessa. Että käytännössä kaikilla koulukavereillq oli paremmat olot kuin mulla. Tämä siis 70-luvulla. Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka poikkesivat tyypillisestä jäivät mieleen. Erityisen ränsistynyt omakotitalo, tai tosi epäsiisti, tai mauttomasti sisustettu.
Eipä niihin muuten hirveästi kiinnittänyt huomiota.
Enkä muista, että näistä olisi koskaan keskusteltu esimerkiksi kavereiden kesken.
Huvittaa näin aikuisena, että lapsena säälin yhtä kaveriani koska ajattelin, että he olivat köyhiä kun heillä oli niin ruma koti. Myöhemmin tajusin, että se johtui ainoastaan siitä, että heillä oli aika huono maku.
Kyllä 70-luvun lapsena kodit olivat hyvin tiedossa ja myös puheenaiheena ainakin noin 10-12 -vuotiailla tytöillä ja heidän vanhemmillaankin/äideillään. Murrosiän myötä tuo kilpailu lakkasi kiinnostamasta useimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ihmettelin pieniä asuntoja, vuokralla asumista. Olen itse elänyt lapsuuden yli 200 neliöisessä talossa, minusta sekin oli aika pieni meidän nelihenkiselle perheelle.
Ei tuollaiseen kiinnittänyt huomiota. Muistan, kun kaverin perheessä oli kaasuvalo eikä heillä ollut telkkaria. En minä sitä mitenkään ihmetellyt. He tulivat meille katsomaan telkkaria toisinaan. Jälkeenpäin vasta aloin miettiä, että olipas ankeeta. Muistan vaan, että he leipovat maailman parasta ruisleipää ja sain aina palan leipää kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiinnittänyt huomiota niinkään siihen, oliko jossain hienompaa tai arvokkaamman näköistä kuin muualla, mutta muutama kaveri asui rivitalossa, ja se oli mulle omakotitalossa silloin pienen ikäni asuneena pieni kateuden aihe. Ne rivitalot oli jotenkin niin erilaisia.
Kun olisi silloin paremmin ymmärtänyt mitä itse elämältään lopulta haluaa, olisi turhan pitkäksi venähtänyt reissu rivi- ja kerrostaloissa aikuisena jäänyt tekemättä, ja oltaisiin perheen kanssa heti tultu tähän nykyiseen omakotitaloon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihmettelin pieniä asuntoja, vuokralla asumista. Olen itse elänyt lapsuuden yli 200 neliöisessä talossa, minusta sekin oli aika pieni meidän nelihenkiselle perheelle.
Todennäköisesti moinen ylimielisyys on opittu vanhemmiltasi, koska itsekin asuin hienosti mutta vanhemmat ei koskaan puhuneet kenenkään kodeista ikävästi, opin vasta aikuisena että vuokra-asuminen olisi jotenkin muka huonompaa ja tasan tarkkaan en lapsena tiennyt kuka asui vuokralla tai mitä se edes olisi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihmettelin pieniä asuntoja, vuokralla asumista. Olen itse elänyt lapsuuden yli 200 neliöisessä talossa, minusta sekin oli aika pieni meidän nelihenkiselle perheelle.
Minä olin kateellinen kerrostalossa asuville. Heillä oli leikkipiha ja kavereita aina ympärillä. Me asuttiin isossa omakotitalossa erityksissä metsän keskellä.
Tosi usein! Mutta oli ehkä enemmän lapsen näkökulmasta.
Esim. Mulla oli oma huone mutta siinä ei ollut ovea. Olin ala-asteella hirmuisen kateellinen niille parille kaverille, joilla oli oma huone ja oveen saattoi laittaa kyltin "koputa ennen kun tulet sisään".
Vierailija kirjoitti:
En kiinnittänyt huomiota niinkään siihen, oliko jossain hienompaa tai arvokkaamman näköistä kuin muualla, mutta muutama kaveri asui rivitalossa, ja se oli mulle omakotitalossa silloin pienen ikäni asuneena pieni kateuden aihe. Ne rivitalot oli jotenkin niin erilaisia.
Kun olisi silloin paremmin ymmärtänyt mitä itse elämältään lopulta haluaa, olisi turhan pitkäksi venähtänyt reissu rivi- ja kerrostaloissa aikuisena jäänyt tekemättä, ja oltaisiin perheen kanssa heti tultu tähän nykyiseen omakotitaloon.
Itse muuten mielsin myös jotenkin, että rivitaloissa asuu jotenkin sivistyneempää väkeä. Taisin vierailla joidenkin opettajaperheiden kodeissa, missä oli paljon kirjoja jne. Omakotitaloja duunariyrittäjillä kuten vanhemmillani
Kyllä muistan itse kiinnittäneeni huomiota muttei niistä kavereiden tai vanhempien kanssa keskusteltu.
Yksi kaveri, jonka isä oli tehtaanjohtaja, asui isossa talossa järven rannalla. Koti oli iso ja äiti tarjosi poronkäristystä, jota meillä ei koskaan ollut. Erään toisen hienosti sisustettu koti oli kerrostalossa, heillä oli valkoinen karvalankamatto. Kolmas kaveri asui pienessä kerrostaloasunnossa ja raivasi harjalla polkua ovelle, siis sisällä, koska heillä oli aina kamala siivo. Muistan ihmetelleeni pöydälle jäänyttä aamukahvia. Itse asuin omakotitalossa ja äiti oli kotiäiti ja meillä oli aina siistiä.
En katsonut/ymmärtänyt. Enkä myöskään aikuisena. Kukin elää tavallaan.
Tietysti. Vertailu opitaan hyvin nuorena. Oli hienoja omakotitaloja vesisänkyineen ja altaineen. Hyvin pieni lapsi ymmärtää jo että tämä koti on paljon hienompi kuin omani.
Ne, jotka poikkesivat tyypillisestä jäivät mieleen. Erityisen ränsistynyt omakotitalo, tai tosi epäsiisti, tai mauttomasti sisustettu.
Eipä niihin muuten hirveästi kiinnittänyt huomiota.