Lue keskustelun säännöt.
Kiinnitittekö lapsena huomiota muiden koteihin ja vertailitte että onko hieno/hienompi?
04.04.2025 |
En itse ole tällaisia asioita ajatellut ollenkaan eikä kaveripiirissä muutenkaan käsittääkseni, tosin olimme kaikki ihan työssäkäyvien omakotitaloalueiden lapsia, mutta minulla oli myös muuten asuvia ystäviä eikä ne asiat olleet mitenkään mielessä.
Olen alkanut ajattelemaan tätä vasta aikuisena kun tutustuin naiseen joka on huonoista oloista, ja hänen puheessaan vilisee tällaisia huomioita lapsuudesta ja hän arvelee muiden ihmisten motiiveja, kateellisuutta ja varakkuutta vahvasti asumisen kautta.
Kommentit (123)
Tottakai.
Helsingin keskustassa oli paljon asuntoja joissa ei ollut vessaa tai kylpyhuonetta, meillä oli vaikka muuten asuttiin vaatimattomasti 2h+ alkovi mun ensimmäiset 14 elinvuotta
Yksi kaveri asui vanhempineen yksiössä jossa vessa oli rappukäytävässä ja toinen asunnossa missä oli erikseen 2mh, palvelijanhuone, sali ja olohuone
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Enkä koskaan tuntenut kateutta muiden lasten leluista, elleivät he tieten tahtoen ilkeilleet asiasta. Tavisperheissä leluilla leikittiin yhdessä ja ne jäivät aina sinne toisen kotiin, keskiluokassa taas oli joitakin tällaisia kateutta aiheuttavia kyräilytyyppisiä perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja lapset ei halua pyytää meille kavereita kylään, kun asutaan pienessä vuokrakolmiossa.
Olet varmaan tartuttanut asenteesi lapsiin. Lapset ei tiedä tai välitä mistään vuokrista mitään ellei asiaa tuo esiin
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja lapset ei halua pyytää meille kavereita kylään, kun asutaan pienessä vuokrakolmiossa.
Miksi pitäisi pyytää kylään? Minä en halua mennä kenellekään kylään, asuivat millaisessa lukaalissa tahansa. Jotenkin outo kulttuuri, tulkaa meille katsomaan meidän hienoja puitteitamme. Meillä on tällaiset ja tällaiset tarjoilut. Onkohan nyt tarpeeksi.
Pöndet ovat tässä kaikkein pahimpia. Sukulaismiehen vaimo töksäyttelee aina kaikkea hirveää toisten kodeista, jos saa kutsun. Itse tietysti elää olevinaan täydellisesti, mutta ei vio kuitenkaan olla esim. isompaan tuloluokkaan kuuluvien kaveri.
Johtuu nimenomaan tuosta typerästä vertailuasenteesta. Se ei satuta vaan muita vaan ennen kaikkea itseä. Lopulta vertailija on sietämätön kanssaeläjille, koska aina joku on häntä parempi tai huonompi, ja jolla kulla on väkisinkin paha olla. Se pitää vaan lopettaa ihan kaikkinensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihmettelin pieniä asuntoja, vuokralla asumista. Olen itse elänyt lapsuuden yli 200 neliöisessä talossa, minusta sekin oli aika pieni meidän nelihenkiselle perheelle.
Minä olin kateellinen kerrostalossa asuville. Heillä oli leikkipiha ja kavereita aina ympärillä. Me asuttiin isossa omakotitalossa erityksissä metsän keskellä.
Sama! Enkä näin aikuisena ikinä muuttaisi kerrostalosta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja lapset ei halua pyytää meille kavereita kylään, kun asutaan pienessä vuokrakolmiossa.
Olet varmaan tartuttanut asenteesi lapsiin. Lapset ei tiedä tai välitä mistään vuokrista mitään ellei asiaa tuo esiin
Minä tajusin tuon ensimmäistä kertaa joskus 11-vuotiaana. Muistan tuolloin haaveilleeni, että olisipa meillä hieno talo, kun kaverien asunnot olivat hienompia ja tukat suoremmat :D Mutta silti löysin ilot omaan elämääni
Olin 70-luvun lapsi, enkä osannut/tajunnut vertailla kavereiden koteja. Toki tiesimme, kenen vanhemmat olivat rikkaampia jne. Mutta ei se kyläilyyn ja kaveruuteen vaikuttanut mitenkään, eikä asiaa tullut sen enempää ajateltua. Jollakin oli kaikki uusimmat pelit tai hienommat nuket tms. En kuitenkaan muista varsinaisesti kadehtineeni tai säälineeni ketään sen mukaan, oliko jollain enemmän tavaraa, hienommat vaatteet/huone.
Asuin maalla, joten lähes kaikki asuivat omakotitalossa/maatilalla/luhtitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli hienompi omakotitalo kuin meillä, ihmettelin sitä kun koulukaveri sanoi mennessämme yläkertaan, joo saan minä täälläkin käydä. Tietenkin omassa kodissaan, sitten hän sanoi siellä asuu vuokralainen. Myöhemmin hän sai omaksi huoneekseen.
Kaupungissa asuvia pidettiin jotenkin parempina, he vähättelivät maalla asuvia jos valmiiksi vaikka eivät olleet nähneet varakasta maataloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. Vertailu opitaan hyvin nuorena. Oli hienoja omakotitaloja vesisänkyineen ja altaineen. Hyvin pieni lapsi ymmärtää jo että tämä koti on paljon hienompi kuin omani.
En usko alkuunkaan. Vertailu opitaan. Kasvoin itse perheessä jossa vertaillu oli lähes olematonta. Se on ollut mahtava lahja, olen saanut rauhan kasvaa itseeni ja omiin tarpeisiini tutustuen, ei sivuille vilkuillen.
Joku on aina sinua parempi tai huonompi ja sen jatkuva huomioiminen tekee sinusta epävarman ja idiootin vuorotellen.
Mitä et usko?? Sitähän sanoin, että vertailu opitaan. Kuuluu elämän perustaitoihin. Suuri-pieni, lämmin-kylmä, kaunis-ruma jne. Ei vertailussa ole mitään pahaa, eikä siitä tarvitse tuntea alemmuutta, ihmeellistä päättelyä sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko sitten aikuisena jääneet näihin mielikuviin? Ajattelette olevanne parempia tai varakkaampia kun asutte omakotitaloissa, luulette että se on yleinen näkemys, tai että kerrostalossa lapsilla on aina kavereita tai että vaikutatte sivistyskodilta kun asutte rivarissa?
ap
Lol, en. Jo lapsena ymmärsin sijainnin merkityksen ja vihasin asua maalla. Nyt, aikuisena, asun eteläisessä Helsingissä kerrostalossa, enkä ikimaailmassa haluaisi takaisin maalle saati minkäänlaiseen omakotitaloon. Koen asuvani paljon paremmin näin.
Kiinnitin vaikka miten usein. Oih, näillä on kylpyhuone ammeineen (meillä oli suihkullinen pesuhuone), näillä ei ole lainkaan ruokasalia, näillä lapsilla on kerrossänky (tahtoo samanlaisen, ei ikinä tosin saanut), näillä on tuulikaappi (hieno sana, en ikinä oikein hoksannut sen eroa eteisestä kun sanottiin, että "jättäkää kengät tuulikaappiin") jne.
Huomasin erilaisuuden, arvostin ihan eri asioita kuin aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka poikkesivat tyypillisestä jäivät mieleen. Erityisen ränsistynyt omakotitalo, tai tosi epäsiisti, tai mauttomasti sisustettu.
Eipä niihin muuten hirveästi kiinnittänyt huomiota.
Lapsena en todellakaan tiennyt, mikä olisi mautonta sisustusta. En kiinnittänyt kenenkään koteihin lapsena huomiota, kaverit olivat tärkeämpiä ja kaikki leikit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja lapset ei halua pyytää meille kavereita kylään, kun asutaan pienessä vuokrakolmiossa.
Olet varmaan tartuttanut asenteesi lapsiin. Lapset ei tiedä tai välitä mistään vuokrista mitään ellei asiaa tuo esiin
En olekaan puhunut lapsille, mutta muilla on omat huoneet ja omakotitalot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli hienompi omakotitalo kuin meillä, ihmettelin sitä kun koulukaveri sanoi mennessämme yläkertaan, joo saan minä täälläkin käydä. Tietenkin omassa kodissaan, sitten hän sanoi siellä asuu vuokralainen. Myöhemmin hän sai omaksi huoneekseen.
Kaupungissa asuvia pidettiin jotenkin parempina, he vähättelivät maalla asuvia jos valmiiksi vaikka eivät olleet nähneet varakasta maataloa.
Niinhän te maalaiset luulette. Kaupunkilaiset eivät juurikaan mieti maalaisia, vaan elävät omaa elämäänsä.
Ei, vaikka serkut asuivat kartanossa.
Totta kai ymmärsin. Joillakuilla oli niin epäsiistiä, että oli inhottavaa käydä vessassa tai ottaa vastaan mitään tarjoiluita. Suurimmalla osalla ihan tavallista. Parhaiten viihdyttiin kuitenkin sen luona, jolla oli uusimmat lelut ja nintendot ja pelikoneet - ihan kaikki lapset hengattiin aina sen luona leikkimässä ja pelaamassa. Muistan, kun omat vanhemmat olivat vähän pahoillaankin siitä, ettei ikinä viihdytty meillä leikkimässä, mutta se johtui tosiaan ihan siitä, että sillä yhdellä kaverilla oli just ne kaikki mahdollisuudet pelailla ja meillä ei. Kotona kävin vain nukkumassa.
Meillä oli ihan kaikilla omakotitaloja. Tutustuin kerrostalolapsiin vasta yläasteella. Pidin siitä asumismuodosta heti paljon enemmän, kodit oli mielestäni kivempia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja lapset ei halua pyytää meille kavereita kylään, kun asutaan pienessä vuokrakolmiossa.
Meillä oli hieno koti, mutta tunnelma usein sellainen, että ei tehnyt mieli kutsua kavereita. Että kuka mistäkin syystä.
Kyllä kaikilla oli hienommat talot ja kodit. Itse asuin mökkirähjässä.
Ei vieläkään ole Suomessa kaikilla lapsilla omaa huonetta, mutta opettajat laittaa tehtäviä siivoa oma huone, pitäisi ottaa kuva ennen ja jälkeen. Meillä lapsi sai luvan kanssa jättää tuon tehtävän tekemättä, kun ei ole omaa huonetta.
Kyllä.
Ja lapset ei halua pyytää meille kavereita kylään, kun asutaan pienessä vuokrakolmiossa.