Miten joku voi tituleerata itseään edelleen kotiäidiksi, jos nuorinkin on kohta 18?

Vierailija kirjoitti:

Jos minä työskennellyt myyjänä viimeksi kymmenen vuotta sitten (tällä "kotiäidillä" nuorinkin mennyt kouluunkin jo yli 10 vuotta sitten), niin saanko sanoa olevani ammatiltani myyjä?

Minusta et. Ja huom! Tämä ei ole kannanotto siihen, että arvostanko myyjän työtä:-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on vain paremmalta kuulostava termi työttömälle. Ja ne selitykset, ettei se nosta välttämättä yhteiskunnan tukia, niin täytyy myös muistaa, ettei se maksa centtiäkään myöskään veroja vaikka kaikki yhteiskunnan palvelut on käytössä terveydenhuollosta lähtien ja kansaneläkkeen tulee saamaan!

Lastenhoito ja kasvatus siis ei ole mielestäsi yhteiskunnallisesti merkittävää ja tärkeää työtä?

No hänellä tämä ura oli kuitenkin jo kaukana takanapäin ja muistoissa vain. 

Avostusta tästä pitkään tehdystä työstä hän ei mielestäsi sitten kuitenkaan ansaitse. 

Tuosta aiheesta hän juuri kirjoittikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on vain paremmalta kuulostava termi työttömälle. Ja ne selitykset, ettei se nosta välttämättä yhteiskunnan tukia, niin täytyy myös muistaa, ettei se maksa centtiäkään myöskään veroja vaikka kaikki yhteiskunnan palvelut on käytössä terveydenhuollosta lähtien ja kansaneläkkeen tulee saamaan!

Lastenhoito ja kasvatus siis ei ole mielestäsi yhteiskunnallisesti merkittävää ja tärkeää työtä?

No, siinä vaiheessa, kun itse äiti jää vielä aamulla kotiin, kun nuorinkin lapsi lähtee kouluun, niin EI!

Voitko vielä perustelle, että miksi ei?

Kouluikä siis on jostain syystä mielestäsi ratkaiseva etappi, vaikka olisi esim. juuri 4 lasta?

Kotiäiti on minusta sellainen, jolla on pieni lapsi (tai useampia) ja joka ei käy töissä vaan on kotona.

Kotirouva minusta on sellainen, joka ei käy töissä, ja elää pääosin puolison tulolla.

Vapaaherratar vaikka vanhahtava sana onkin, kuvaa minusta henkilöä joka ei käy töissä, mutta ei tarvitsekkaan, koska (omaa!) varallisuutta on sen verran että elelee mukavasti niillä.

Ja on sekin todettava, että aika harvoin kukaan esittelee nykyään itseään millään "tittelillä". 'Kotiäiditkin' usein sanovat että olen nyt kotona lasten kanssa, palaan töihin ensi syksynä tmv.

Kotiäidillä minusta viitataan enemmän elämänvaiheeseen kun on pieniä lapsia ja on perhevapailla. Mutta toki joillain se 'kotiäitiys' voi olla ainoa asia mitä on 'saavuttanut', ja siksi roikkuu siinä kiinni?

Tarkoitan, aika moni JOS JOKU KYSYY määrittelee itsensä yleensä muuta kautta kun kotiäitinä (tai vaimona tmv.) ellei nyt juuri silloin ole vaikka 1-v lapsen kanssa kotona. Yleensä sanotaan vaikka että on sairaanhoitaja/ opiskelen/ olin opettajana tmv. mitkä on 'omia saavutuksia', ei sidonnaisia toisiin (kotiäiti =lapset, vaimo=puolisoon jne.)

Vierailija kirjoitti:

Jos minä työskennellyt myyjänä viimeksi kymmenen vuotta sitten (tällä "kotiäidillä" nuorinkin mennyt kouluunkin jo yli 10 vuotta sitten), niin saanko sanoa olevani ammatiltani myyjä?

No jos sinulla on myyjän koulutus ja pitkä työkokemus alalta, niin mielestäni voit vallan mainiosti esim. työtä hakiessasi sanoa olevasi myyjä. Toki kerrot myös työhistorian ja koulutuksen. 

Kotiäitiys ei kylläkään lopu välttämättä juuri lapsen kouluunmenon aikaan, kuten ei tuollakaan äidillä loppunut. Helpottuu toki monilta osin lasten kasvaessa, vaikka muita eriaisia haasteita ja hommia sitten taas voi tulla. Kyllä lapsiin kannattaa panostaa. On isoja eroja tietenkin siinä, kuinka paljon vanhemmat lapsiinsa aikaa, vaivaa ja muuta panostusta laittavat.

Olen kotona ja nuorin on 17-vuotias. En kyllä kutsu itseäni kotiäidiksi vaan kotirouvaksi. Tämäkin vain jos on pakko, sillä aikamoisen jäätävän halveksunnan tuolla saa. Mutta eihän tuohon ole selvää rajaa milloin kotiäidistä tulee kotirouva.

Kotiäiti on nainen, joka ei käy palkkatöissä vaan hoitaa alaikäisiä lapsia kotona. Ehkä vielä voi ajatella, että hän on pikkukoululaisajan kotona ja auttaa lapsia opintien alkuun, mutta kyllä viimeistään siinä kohtaa, kun nuorinkin lapsi aloittaa kolmannen luokan, nainen on ihan vain lusmu, jos ei mene palkkatöihin hyödyttämään yhteiskuntaa.

Kotiäitiä ei tue yhteiskunta vaan lasten isä taikka kotiäidin puoliso. Sijaisäiti, joka nettoaa kaksi tonnia per sijoituslapsi, ei ole kotiäiti vaan työskentelee sijaisäitinä.

Kun lapset kasvavat, "kotiäiti" muuttuu kotirouvaksi, mutta vain, jos yhteiskunta ei edelleenkään maksa hänelle vaan hänen elatuksestaan huolehtii hänen puolisonsa tai muu taho. Itse en kykenisi olemaan sillä lailla taloudellisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Jos kotiäiti on hyvä kasvattaja ja keskittyy oikeasti lastensa ja perheensä hyvinvointiin kaikin tavoin, on hoitanut lapsensa ilman päiväkotia ja iltapäiväkerhoja ja jos lapsista kasvaa jotain oikeasti kunnollista, on pelit ja harrastukset, kaikille lapsille jakamatonta huomiota, niin silloin arvostan. Ehkä. En kuitenkaan kenenkään valintaa arvostele, aivan varmasti jäisin itsekin kotiäidiksi jos se taloudellisesti olisi mahdollista.

Tässä ehkä ongelmana on se, että meitä työssä käyviä äitejä on aika paljon ja yhtälailla hoidamme kodin, lapset, lemmikit, harrastukset talkoineen ja myyntitöineen ja osa vielä huolehtii puolisonkin ja ikääntyvien vanhempiensa juoksevat asiat. Teemme siis kuitenkin ihan saman kuin kotiäiti, mutta paljon vähemmällä ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on vain paremmalta kuulostava termi työttömälle. Ja ne selitykset, ettei se nosta välttämättä yhteiskunnan tukia, niin täytyy myös muistaa, ettei se maksa centtiäkään myöskään veroja vaikka kaikki yhteiskunnan palvelut on käytössä terveydenhuollosta lähtien ja kansaneläkkeen tulee saamaan!

Lastenhoito ja kasvatus siis ei ole mielestäsi yhteiskunnallisesti merkittävää ja tärkeää työtä?

No hänellä tämä ura oli kuitenkin jo kaukana takanapäin ja muistoissa vain. 

Avostusta tästä pitkään tehdystä työstä hän ei mielestäsi sitten kuitenkaan ansaitse. 

Tuosta aiheesta hän juuri kirjoittikin. 

Ursula van der Layenilla on viisi lasta! Siinä on arvostettava muija!

Vierailija kirjoitti:

Jos kotiäiti on hyvä kasvattaja ja keskittyy oikeasti lastensa ja perheensä hyvinvointiin kaikin tavoin, on hoitanut lapsensa ilman päiväkotia ja iltapäiväkerhoja ja jos lapsista kasvaa jotain oikeasti kunnollista, on pelit ja harrastukset, kaikille lapsille jakamatonta huomiota, niin silloin arvostan. Ehkä. En kuitenkaan kenenkään valintaa arvostele, aivan varmasti jäisin itsekin kotiäidiksi jos se taloudellisesti olisi mahdollista.

 

Tässä ehkä ongelmana on se, että meitä työssä käyviä äitejä on aika paljon ja yhtälailla hoidamme kodin, lapset, lemmikit, harrastukset talkoineen ja myyntitöineen ja osa vielä huolehtii puolisonkin ja ikääntyvien vanhempiensa juoksevat asiat. Teemme siis kuitenkin ihan saman kuin kotiäiti, mutta paljon vähemmällä ajalla.

No tämä! Jos itse hoitaa lapset, ainakin jo kouluikäiset, haloo, ja työn ja vanhemmat ja you name it, niin ihan pikkasen vaikeeta on arvostaa semmoista, että nuorimmankin kouluun lähdettyä miettii, että hohhoijaa, ottasko vielä toisen kupin kahvia...

Vierailija kirjoitti:

Nyt keksin! Ilmoitan kelaan, etten ole työtön vaan yhden kissan ja yhden viherkasvin kotiäiti. 

Kai ymmärrät, että kotiäiti ei saa mitään tukia sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet kotihoidontuesta ulos.

Ihan vapaasti saat ilmoittaa, säästyy verorahoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos kotiäiti on hyvä kasvattaja ja keskittyy oikeasti lastensa ja perheensä hyvinvointiin kaikin tavoin, on hoitanut lapsensa ilman päiväkotia ja iltapäiväkerhoja ja jos lapsista kasvaa jotain oikeasti kunnollista, on pelit ja harrastukset, kaikille lapsille jakamatonta huomiota, niin silloin arvostan. Ehkä. En kuitenkaan kenenkään valintaa arvostele, aivan varmasti jäisin itsekin kotiäidiksi jos se taloudellisesti olisi mahdollista.

 

Tässä ehkä ongelmana on se, että meitä työssä käyviä äitejä on aika paljon ja yhtälailla hoidamme kodin, lapset, lemmikit, harrastukset talkoineen ja myyntitöineen ja osa vielä huolehtii puolisonkin ja ikääntyvien vanhempiensa juoksevat asiat. Teemme siis kuitenkin ihan saman kuin kotiäiti, mutta paljon vähemmällä ajalla.

No ongelmana on ehkä juuri se, että meidät on ohjelmoitu kilpailemaan nimenomaan ahkeruudessa. Suomalaiselle naiselle on kunnia-asia tehdä KAIKKI, mikään ei ole niin paha kuin jokin heikkouden osoitus. No, miehillä on helppoa, kun naiset kilpailevat keskenään siitä kuka kokoaikatyön lisäksi vääntää parhaat hapanjuurileivät ja kenellä ikkunat kiiltää.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on minusta sellainen, jolla on pieni lapsi (tai useampia) ja joka ei käy töissä vaan on kotona.

Kotirouva minusta on sellainen, joka ei käy töissä, ja elää pääosin puolison tulolla.

Vapaaherratar vaikka vanhahtava sana onkin, kuvaa minusta henkilöä joka ei käy töissä, mutta ei tarvitsekkaan, koska (omaa!) varallisuutta on sen verran että elelee mukavasti niillä.

Ja on sekin todettava, että aika harvoin kukaan esittelee nykyään itseään millään "tittelillä". 'Kotiäiditkin' usein sanovat että olen nyt kotona lasten kanssa, palaan töihin ensi syksynä tmv.

Kotiäidillä minusta viitataan enemmän elämänvaiheeseen kun on pieniä lapsia ja on perhevapailla. Mutta toki joillain se 'kotiäitiys' voi olla ainoa asia mitä on 'saavuttanut', ja siksi roikkuu siinä kiinni?

Tarkoitan, aika moni JOS JOKU KYSYY määrittelee itsensä yleensä muuta kautta kun kotiäitinä (tai vaimona tmv.) ellei nyt juuri silloin ole vaikka 1-v lapsen kanssa kotona. Yleensä sanotaan vaikka että on sairaanhoitaja/ opiskelen/ olin opettajana tmv. mitkä on 'omia saavutuksia', ei sidonnaisia toisiin (kotiäiti =lapset, vaimo=puolisoon jne.)

Tässäkin kommentissa tulee esille, että kotiäitiyden tai ylipäätään äitiyden arvostusta ei juuri ole. Pitäisi ensinnäkin esitellä itsensä ammattinsa tai opiskelunsa tms kautta, kotiäitiyden mainitseminen jotenkin huono juttu (palkkatyö on muuten sidonnaisuus ihan samalla tavalla), ja sitten halvennetaan vielä, että: "Mutta toki joillain se 'kotiäitiys' voi olla ainoa asia mitä on 'saavuttanut', ja siksi roikkuu siinä kiinni?" 

Ihan kuin asia olisi jotenkin vähäpätöinen ja huono. Miksi näin?

Kyllä se äitiys ja kotiäitiys on saavutus ja arvostuksen aihe siinä missä jokin muukin asia. Lastenteko vaatii äidiltä paljon panostusta jo ihan fyysisesti ja ajallisestikin ja henkisestikin kaikkine hormonivaikutuksineen ja riskeineenkin. Lastenhoito vaatii myös paljon aikaa vaivaa, osaamista ja organisointia.

Suomessa kotiäitiyden (ja äitiydenkin) arvostus on oikeasti todella alhaalla, jopa haveksuttava, varsinkin jos on jo vähän isommista lapsista kyse. En ihmettele, että syntyvyys on alhaista.

Ymmärrän sen, että tasa-arvon kehityksen kannalta naisten koulutus ja työnteko on ollut aivan ratkaisevan tärkeä asia, mutta en ymmärrä kotiäitiyden halventamista ja alaspainamista. Silloinhan asia kääntyy jo itseään vastaan, ja naiset itsekin kusee tässä näin jo omiin murohinsa, taas naisille usein ominaisia vahvuuksia ja perinteisesti naisten hoitamia asioita arvotetaan alas.

Suomessa nainen on usein supersuorittaja, hoitaa lapsenteot ja hoidot ja kodin ja lisäksi tekee palkkatyöt ja "saman kuin mieskin". Usein siis kaksinkertaisenkin homman. Sitten joku mies vielä kuitenkin moittii loiseksi ja toisen rahoilla eläjäksi, ja mitä tekee nainen, suorittaa vielä vähän enemmän ja tekee vielä lisomman osan. Ja lastenhoitoa ei edelleenkään osata arvostaa tarpeeksi korkealle, koska se on perinteinen naisten homma. Olisko aika saada jo muutos tähän?

Tasa-arvoa on myös se, että lastenhoitoa, kodinhoitoa ja kotiäitiyttä tai -isyyttä arvostetaan. Tai nyt kun mainitsin tuo isyyden, niin kyllähän sitä koti-isyyttä itse asiassa arvostetaankin ihan erillä tavalla kuin kotiäitiyttä. Siitä saa kehuja ja ylistystä. Ja auta armias mikä ero arvostuksessa on siinä, jos isä on yksinhuoltaja vs. äiti on yksinhuoltaja...

Oikeampi titteli on Rouva, tai jos on oikein fiini, niin sitten Pikkurouva .

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on minusta sellainen, jolla on pieni lapsi (tai useampia) ja joka ei käy töissä vaan on kotona.

Kotirouva minusta on sellainen, joka ei käy töissä, ja elää pääosin puolison tulolla.

Vapaaherratar vaikka vanhahtava sana onkin, kuvaa minusta henkilöä joka ei käy töissä, mutta ei tarvitsekkaan, koska (omaa!) varallisuutta on sen verran että elelee mukavasti niillä.

Ja on sekin todettava, että aika harvoin kukaan esittelee nykyään itseään millään "tittelillä". 'Kotiäiditkin' usein sanovat että olen nyt kotona lasten kanssa, palaan töihin ensi syksynä tmv.

Kotiäidillä minusta viitataan enemmän elämänvaiheeseen kun on pieniä lapsia ja on perhevapailla. Mutta toki joillain se 'kotiäitiys' voi olla ainoa asia mitä on 'saavuttanut', ja siksi roikkuu siinä kiinni?

Tarkoitan, aika moni JOS JOKU KYSYY määrittelee itsensä yleensä muuta kautta kun kotiäi

"Kotirouva minusta on sellainen, joka ei käy töissä, ja elää pääosin puolison tulolla." = Elätti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt keksin! Ilmoitan kelaan, etten ole työtön vaan yhden kissan ja yhden viherkasvin kotiäiti. 

Kai ymmärrät, että kotiäiti ei saa mitään tukia sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet kotihoidontuesta ulos.

Ihan vapaasti saat ilmoittaa, säästyy verorahoja.

Jos kissa on esim. 6v. ja viherkasvi vasta taimi, saa lapsilisät. Varsinkin peikonlehti on vaikea murrosiässä (perseilee), joten tähän maksetaan lisäksi erityilapsen hoito-ja kulukorvaukset.

Siinä, että tulee raskaaksi ja synnyttää, ei ole mitään ertyisen arvostettavaa. Se on vain biologiaa. Jos on terve, kroppa toimii ja harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, niin käy. Ei äitiys ole mikään saavutus. T. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Jos kotiäiti on hyvä kasvattaja ja keskittyy oikeasti lastensa ja perheensä hyvinvointiin kaikin tavoin, on hoitanut lapsensa ilman päiväkotia ja iltapäiväkerhoja ja jos lapsista kasvaa jotain oikeasti kunnollista, on pelit ja harrastukset, kaikille lapsille jakamatonta huomiota, niin silloin arvostan. Ehkä. En kuitenkaan kenenkään valintaa arvostele, aivan varmasti jäisin itsekin kotiäidiksi jos se taloudellisesti olisi mahdollista.

 

Tässä ehkä ongelmana on se, että meitä työssä käyviä äitejä on aika paljon ja yhtälailla hoidamme kodin, lapset, lemmikit, harrastukset talkoineen ja myyntitöineen ja osa vielä huolehtii puolisonkin ja ikääntyvien vanhempiensa juoksevat asiat. Teemme siis kuitenkin ihan saman kuin kotiäiti, mutta paljon vähemmällä ajalla.

Paljonko sulla on päivää kohden viettää lapsen kanssa aikaa, kun tuon kaiken teet? Olin itse pitkään kotiäitinä. Laitoin hyvää ruokaa, vein harrastuksiin, tuin kouluasioissa, keskustelin jne. Nyt lapset ovat isoja, poikkeuksellisen fiksuja, menestyneitä ja tervepäisiä. Heillä oli onnellinen lapsuus. Kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta tai halua, mutta minulla oli molemmat. Olen yliopistokoulutettu ja ehtinyt olla myös töissä pitkään ja ehdin vieläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kotiäiti on hyvä kasvattaja ja keskittyy oikeasti lastensa ja perheensä hyvinvointiin kaikin tavoin, on hoitanut lapsensa ilman päiväkotia ja iltapäiväkerhoja ja jos lapsista kasvaa jotain oikeasti kunnollista, on pelit ja harrastukset, kaikille lapsille jakamatonta huomiota, niin silloin arvostan. Ehkä. En kuitenkaan kenenkään valintaa arvostele, aivan varmasti jäisin itsekin kotiäidiksi jos se taloudellisesti olisi mahdollista.

 

Tässä ehkä ongelmana on se, että meitä työssä käyviä äitejä on aika paljon ja yhtälailla hoidamme kodin, lapset, lemmikit, harrastukset talkoineen ja myyntitöineen ja osa vielä huolehtii puolisonkin ja ikääntyvien vanhempiensa juoksevat asiat. Teemme siis kuitenkin ihan saman kuin kotiäiti, mutta paljon vähemmällä ajalla.

No tässähän se tulikin. Ottaa päähän, kun kokee, että toinen pääsee ns. "helpommalla" , ja hänellä on oikeasti kunnolla aikaa ja jaksamista rauhassa niille lasten asioille. (Aikaahan niille on erillä tavalla kuin työssäkäyvällä.) Ja itsekin ehkä tekisi samoin, jos vain taoudellinen mahdolisuus olisi. Eli on vähän kateutta ilmassa, ja tyytymättömyttä siihen, kun vertaa omaan tilanteeseen. Ja vaikka kotiäiti olisi kuinka loistava äiti ja panostaisi kunnolla lapsiin ja aikaan heidän kanssaan, niin siltikin vain "ehkä" arvostaisit. häh? 

Olisi jo korea aika arvostaa korkeammalle niitä naisille perinteisesti ja keskimäärin ominaisempia asioita, kuten lastenhoitoa tai vaikkapa hoiva-alan töitä. Tämä on aia iso tasa-arvo-ongelma edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä muukaan tuo ainakin jutussa mainittu olisi? 30 vuotta kotiäitinä valmentaa kotiäidiksi, ei taida kovinkaan montaa ammattia olla missä koulutus ja osaaminen olisi enää tuon kotoilun jälkeen pätevä.

Työelämän ulkopuolella oleva aikuisten ihmisten äiti ei ole kotiäiti vaan työtön. 

 

Jos hän ei nosta työttömyyskorvausta, ei hän ole työtön työnhakija, koska ei hae töitä. Ehkä hän on sitten korirouva. Kotirouva voi olla vaikka ihan lapsetonkin. Hän eroaa työttömästä niin, ettei nosta työttömyyskorvausta tai saa muitakaan yhteiskunnan tukia.

 

Ei hän kuitenkaan ilmainen ole yhteiskunnalle. Ei maksa myöskään euroakaan veroja, mutta käyttää kaikkia yhteiskunnan palveluita, jotka v

Usein,  lähes aina  kotirouvan puoliso ansaitsee hyvin. Maksaa veroja ehkä monen kymmenenkin palkansaajan verran. Kyllä siinä yksi kotirouvakin kustannetaan. Kotirouva/koriäiti puolestaan tekee miehensä elämästä helpon. Näin saa keskittyä rahan tekemiseen.