Miten joku voi tituleerata itseään edelleen kotiäidiksi, jos nuorinkin on kohta 18?

Tunnen kotiäitejä, jotka ovat kotona lasten kanssa 24/7, mutta eivät ole läsnä lapsilleen, eivät laita heille terveellistä ruokaa, eivät ulkoile heidän kanssaan, eivät vie leikkipuistoon eivätkä ylipäätään tee muuta kuin nostavat lapsilisän.

Meitä äitejä on moneen junaan ja joskus olisi paljon parempi, että nainen menisi töihin ja veisi lapset päivähoitoon, kun he täyttävät vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Pointtihan tuolla kotiäidillä on, että hänelle pitäisi maksaa siitä 18-vuotiaan hoitamisesta. 

Ei hän niin sanonut, mikä sulla on?

Yhä väitetään että kaikki kotiäidit ja kotorouvat ovat samanlaisia. Ihme juttu että nämä fiksut työssäkäyvät ihmiset eivät ymmärrä ettei ole mitään samanlaista kotiäitien armeijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kotiäitejä, jotka ovat kotona lasten kanssa 24/7, mutta eivät ole läsnä lapsilleen, eivät laita heille terveellistä ruokaa, eivät ulkoile heidän kanssaan, eivät vie leikkipuistoon eivätkä ylipäätään tee muuta kuin nostavat lapsilisän.

Meitä äitejä on moneen junaan ja joskus olisi paljon parempi, että nainen menisi töihin ja veisi lapset päivähoitoon, kun he täyttävät vuoden.

MUlla oli tollanen ns "kotiäiti", mutta arvostan kyllä oikeita kotiäitejä kovasti! Joka tehtävästä löytyy aina joku lusmu.

Onneksi ei hetkauta nämä kateelliset, katkerat latistajat. Elän tyytyväisenä omaa elämääni. Ja tunnen olevani etuoikeutettu ja kiitollinen. Olen opiskellut ja ollut työelämässä ennen lapsia. On ollut hyvä elämä 2 lapsen kotiäitinä. Lapsista tuli terveitä ja fiksuja ja pärjäävät omassa elämässään. Meidän perhe ei ikinä ole ollut mikään rasite yhteiskunnalle vaan päin vastoin veroja on tullut makseltua huomattavasti enemmän kuin moni tavis duunari. Mies on maksanut paljon ansioveroja,  pääomaveroja ja perintöveroa. Minä olen maksanut pääomaveroja ja parit perintöverot. Tukia ei saada, tarvita eikä haluta. 

Voi sanoa itseään vaikka pelle Hermanniksi jos haluaa. Ihan sama. 

Vierailija kirjoitti:

Yhä väitetään että kaikki kotiäidit ja kotorouvat ovat samanlaisia. Ihme juttu että nämä fiksut työssäkäyvät ihmiset eivät ymmärrä ettei ole mitään samanlaista kotiäitien armeijaa. 

No, aina on helppoa arvostella muita ja muiden tekemisiä. Kotiäiteys herättää kateutta. 

Ihmiset ovat niin tittelinkipeitä, että takertuvat jopa siihen, kutsuuko joku itseään kotiäidiksi vai ei.

Tänään kävin pankissa tapaamassa "palvelumestaria". Meinasin nauraa ääneen.

Täällä kirjoitti ylempänä keskustelussa yliopistokoulutettu äiti, joka on vaativan työnteon jälkeen keskittynyt olemaan perheelleen ja kumppanilleen läsnä kotona. Täällä samanlainen :) Maisteritutkinnon ehdin opiskella ja työskennellä kiireessä ja paineessa asiantuntijatehtävissä.

 

Lasten ollessa pieniä olin muutamat vuodet kotona, mutta palasin töihin. Nyt, molempien lastemme ollessa alakoululaisia (olen nelikymppinen) jäin hiljattain kotirouvaksi mieheni pyynnöstä. Olen mukana mieheni sijoitusyhtiössä, eli eläkkeeni on kyllä turvattu. Eikä meillä ole tai tule olemaan avioehtoa.

Opiskelen avoimen yliopiston kursseja ja käyn vapaaehtoistehtävissä. Ehdin todella keskustella lastemme kanssa ja tukea koulunkäynnissään, kaverisuhteissaan ja ylipäänsä kannatella kasvuaan ja kehitystään. Ehdin tehdä päivän viisi ateriaa, eikä tarvitse hotkaista jotakin nopeasti, kuten monesti ruuhkavuosinamme. Siivoan kotia päivittäin kaikessa rauhassa. Säästää siivoajan kulut sekä iltapäiväkerhomaksut ym. tässä! Suosittelen kaikille, jotka hiukankaan tätä pohtivat, että sopisiko omaan elämään. Lämmin suositus uppoutua omaan perheeseen ja kaikkien hyvinvointiin, myös omaasi :)

. 

No sitten on kotirouva.

En koskaan kerro oikeassa elämässä mitään meidän perheen varallisuudesta ja kuinka hyvät valinnat tehtiin aikoinaan kun minä olin kotiäiti ja mies tienasi. Paskaa tulisi niskaan. Siis oikeasti lapsiperhe-elämä oli helppoa kun siihen sai keskittyä. Ja mies oli vaativan työn lisäksi vielä hyvä aviomies ja osallistuva isä. Suomessa ei saa olla erilainen vaan pitää molempien vanhempien raataa niska limassa ja 1v pienet hoitoon. Ja parasta kaikessa on että nyt 50v+ voidaan olla molemmat kotona vapaina ja tehdä mitä huvittaa. Ei ainakaan vielä ole tullut eroa eikä kumpikaan ole joutunut sillan alle asumaan. 

Te, jotka elätte kotipuolisona onnellista ja eheää elämää: kuulostaa todella hyvältä ja itsekin olen ensi syksystä liittymässä joukkoonne. Mieheni tuloilla pärjäämme koko perhe. Jostakin voi tinkiä, kuten lasten uusista vaatteista eli second hand -liikkeistä löytyy; siivoan ja kokkaan itse; matkat voivat olla edullisia ja silti elämyksellisiä; kulttuuria, taiteita ja tieteitä voi harrastaa taidetoimijoiden sekä yliopistojen ajoittain maksuttomilla yleisöluennoilla ja museoiden ilmaispäivillä sekä oopperaa YouTubessa ym.

 

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

Joku laiskiainen.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka elätte kotipuolisona onnellista ja eheää elämää: kuulostaa todella hyvältä ja itsekin olen ensi syksystä liittymässä joukkoonne. Mieheni tuloilla pärjäämme koko perhe. Jostakin voi tinkiä, kuten lasten uusista vaatteista eli second hand -liikkeistä löytyy; siivoan ja kokkaan itse; matkat voivat olla edullisia ja silti elämyksellisiä; kulttuuria, taiteita ja tieteitä voi harrastaa taidetoimijoiden sekä yliopistojen ajoittain maksuttomilla yleisöluennoilla ja museoiden ilmaispäivillä sekä oopperaa YouTubessa ym.

 

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

Eli lapset kulkee kirpparivaatteissa ja heitä tullaan kiusaamaan koulussa?

213: Kirpparivaatteista lapsillamme oli kysymyksesi. En ole ajatellut, että lapsiamme kiusattaisiin second hand -vaatteista, koska jos mietin viime vuoden hankintoja niin Reima, Gant, Tommy Hilfiger, Nortface ja Polarn o Pyret ainakin ovst vaatemerkkejä, joita olen ostanut kirpparilta lapsillemme. Tosiaan ne pienet menot ovat ratkaisevat, mutta siistiä ja hygieenistä tulee olla, eikä saumat repsottaa tms. 

Kotiäitiys herättää kateutta. Meillä Pohjoismaissa on aina naiset tehneet töitä kodin ulkopuolella. Sotien aikaan naiset tekivät miestenkin työt. Mutta muualla maailmassa kotiäitiys on arvostettua, toisaalta meilläkin joku vuosi. Tasapainoinen lapsuus ja nuoruus rauhallisessa kodissa sekä aikaa myös parisuhteelle.