Kaksi viikkoa erosta, en nuku enkä syö ja olo on tuskainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten eroista järkyttyvien terveydenhuoltomenot 🤷 

Samaa mieltä. Jos ei osaa eroa käsitellä ilman järkyttymistä, on syytä pysyä poissa parisuhteista. Maailmassa on kuitenkin kokoajan huomattavasti järkyttävämpiäkin tapahtumia kuin oma ero. 

Aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, joten ihan typerää että sen perusteella ei saisi koskaan surra mitään.

Surra saa, mutta ei siihen kuulu palkallista sairaslomaa saada. Joku voi olla muuten sairaslomalla mistä tahansa "järkyttävästä" syystä, aina kuin vaan haluaa.

Niinpä. Suru ei ole sairaus. Edes kuolemansuru ei ole pätevä kriteeri saada sairauslomaa, vaan diagnoosiksi merkitään masennus tai työuupumus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Eihän se liity tähän mitenkään 

Liittyypäs. Jotkut eivät kestä eroa, jotkut eivät kestä koiran kuolemaa. Mutta työt pitää tehdä.

Eihän merkitä, vaan jokin sellainen diagnoosi mistä aiheutuu tilapäinen kyvyttömyys työhön.

Täällä on ihan paskoja neuvoja. Kun poikaystävä jättää, ei siihen maailma kaadu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Eihän se liity tähän mitenkään 

Liittyypäs. Jotkut eivät kestä eroa, jotkut eivät kestä koiran kuolemaa. Mutta työt pitää tehdä.

Niin miten se läheisen kuolema liittyy tähän? Ei yhtään mitenkään. Tässä oli kyse erosta ja siihen liittyvistä vaikeuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Eihän se liity tähän mitenkään 

Liittyypäs. Jotkut eivät kestä eroa, jotkut eivät kestä koiran kuolemaa. Mutta työt pitää tehdä.

Oma hyvinvointi on aina työtä tärkeämpää.

Onhan sinulla nyt lääkitys että saat pahimmat kohtaukset alas? 

Perusarki kuntoon: liikunta, uni (vaikka lääkkeillä), ruoka. 

Ajatukset varmasti pyörii paljon eron ympärillä, joten käytä aika rakentavasti hyväksesi. Kirjoita päiväkirjaa. Nyt on paljon erilaisia ohjeistettuja tehtäväkirjoja käytettävissä, niiden avulla voit käsitellä monenlaisia asioita. Esim sellainen uusi kuin mielikirja.fi  Ota joku sen tyyppinen käyttöön ja rakenna itsesi uudelleen. 

Päivä kerrallaan. 

Juuri tälläisten saikuttelijoiden vuoksi, otan vuosittain itselleni marraskuun loppuun mennessä 12 sairaslomapäivää, olen sitten sairas tai ei. Joulukuussa olen sairaslomalla ainoastaan jos olen oikeasti sairas, en minkään kaverin koiran kuoleman vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Eihän se liity tähän mitenkään 

Liittyypäs. Jotkut eivät kestä eroa, jotkut eivät kestä koiran kuolemaa. Mutta työt pitää tehdä.

Ei sitä voi tietää etukäteen miten reagoi johonkin asiaan, tai varsinkaan määritellä miten joku toinen ihminen reagoi. En itse tiedä miten reagoisin jos meille mieheni kanssa tulisi nyt ero, se kyllä muuttaisi tosi monta asiaa ja todennäköisesti olisin surullinen. Mutta se ei liity muihin kokemiini vastoinkäymisiin ja menetyksiin.

Itsellekin viimeisin ero on ottanut kovimmalle. Aidosti luulin löytäneeni loppuelämän ihmisen ja suhteen ja kun vielä tulin jätetyksi saatesanoilla "olet elämäni rakkaus ja parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut" niin se vaan otti lujille. Itse olen kyllä koko ajan ollut työkykyinen mutta mun keho on ollut stressitilassa. Pulssi on ollut korkea, en ole nukkunut kunnolla. Itse olen saanut helpotusta tilanteeseen treenaamisesta. Olen saattanut itkeä treeneihin mennessäni ja sieltä tullessani, mutta treenatessa en ole ajatellut asiaa ollenkaan. Siksi olen pyrkinyt tekemään sitä mahdollisimman paljon. Nyt kun aikaa on mennyt mullakin se parisen kuukautta, syke on alkanut pikkuhiljaa palata aiempaan ja unikin on hieman parantunut. 

Onko sulla itselläsi mitään sellaista joka saisi ajatukset muualle? 

Erosin kaksi kertaa suhteesta, joka kesti 15 vuotta. Ensimmäinen ero oli kamala enkä kyennyt muuta kuin itkemään. Toinen ja viimeinen ero oli sekin ikävä, mutta lähinnä helpotus. 

Eli suhteen kestolla ei ole merkitystä. Jos eroa on ehtinyt työstää eikä se rysähdä yllättäen päälle, voi päästä helpommalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten eroista järkyttyvien terveydenhuoltomenot 🤷 

Samaa mieltä. Jos ei osaa eroa käsitellä ilman järkyttymistä, on syytä pysyä poissa parisuhteista. Maailmassa on kuitenkin kokoajan huomattavasti järkyttävämpiäkin tapahtumia kuin oma ero. 

Aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, joten ihan typerää että sen perusteella ei saisi koskaan surra mitään.

Surra saa, mutta ei siihen kuulu palkallista sairaslomaa saada. Joku voi olla muuten sairaslomalla mistä tahansa "järkyttävästä" syystä, aina kuin vaan haluaa.

Ei se sinulle kuulu mistä syystä ihminen saa sairaslomaa. Jos ero ottaa koville niin ihminen voi olla työkyvytön pitkänkin aikaa. Itse olin 2 viikkoa pois työstä eron jälkeen kun en pystynyt nukkumaan ja olisin ollut töissä vaaraksi muille. Sitten kun sain oikeanlaiset rauhoittavat lääkkeet ja nukahtamislääkkeet niin elämä alkoi vähitellen korjaantua. Erosta on yli 8kk ja vieläkin on joskus vaikeita päiviä mutta jään henkiin. Kannattaa ennemmin miettiä onko ihmisessä jotain vialla jos ei tunne mitään ja selviää erosta pelkällä olankohautuksella. Ihminen on yksilö, ei kukaan voi tietää miltä toisesta tuntuu vaikka moni niin väittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Joutuu suljetulle jo kun kissa kuolee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Eihän se liity tähän mitenkään 

Liittyypäs. Jotkut eivät kestä eroa, jotkut eivät kestä koiran kuolemaa. Mutta työt pitää tehdä.

Oma hyvinvointi on aina työtä tärkeämpää.

👧: Minäminäminäminäminä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten eroista järkyttyvien terveydenhuoltomenot 🤷 

Samaa mieltä. Jos ei osaa eroa käsitellä ilman järkyttymistä, on syytä pysyä poissa parisuhteista. Maailmassa on kuitenkin kokoajan huomattavasti järkyttävämpiäkin tapahtumia kuin oma ero. 

Aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, joten ihan typerää että sen perusteella ei saisi koskaan surra mitään.

Surra saa, mutta ei siihen kuulu palkallista sairaslomaa saada. Joku voi olla muuten sairaslomalla mistä tahansa "järkyttävästä" syystä, aina kuin vaan haluaa.

Ei se sinulle kuulu mistä syystä ihminen saa sairaslomaa. Jos ero ottaa koville niin ihminen voi olla työkyvytön p

Sinun pitää syödä psykiatrin määräämät lääkkeet!

Ja vielä joku ihmettelee miksi naisen euro on pienempi? HUOH!

Nuorena ero oli ihan järkyttävä. Ei ollut kokemusta ja muutaman täysin unettoman yön jälkeen jotenkin hullusti ajattelin, että selviän tietenkin. Eihän muu ollut mahdollista. En uskonut, että toinen tykkäsi yhtä paljon, ehkä enemmänkin. Välimatka erotti, mulla opiskelut, hällä työt. Vuosien ajan yhteiltiin, kunnes ilmoitin menneeni naimisiin, hän kertoi syöpäperkeleen palanneen. Taakse päin ajatellen: olisi pitänyt ehkä pitää tiukemmin kiinni, etten olisi niin helposti suostunut eroon...

Tämä oli minun tarinani. Suhteen pituus ei vaikuta eron vaikeuteen. Joku vain on oikeampi!

Tekee hyvä Suomi-valaalle: sinullahan on tuota menoa enää kohta 20 kiloa ylipainoa!

Vierailija kirjoitti:

Kun poikaystävä jättää, ei siihen maailma kaadu.

Juuri näin. AP menee nyt vain Herculekseen tai DTM:ään takaisin!

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, että mitä nämä vähättelijät ja viisastelijat saavat siitä, että tulevat ilkeilemään tänne? Tuleeko jotenkin hyvä ja fiksu olo?

Ovat tunnevammaisia. Mikään ei tunnu miltään. Nää on just sitä porukkaa kun parisuhteen toisen osapuolen tekemiset/ menemiset ei kiinnosta yhtään. Kannattaa kiertää kaukaa.