Kaksi viikkoa erosta, en nuku enkä syö ja olo on tuskainen
Kaksi viikkoa sitten tuli ero parin vuoden suhteesta ja tuntuu että en pysy järjissäni. Ero ei ollut sinänsä yllätys vaan olen järjellä tiennyt jo kauan, ettei suhde ole hyvästä, mutta en vaan pystynyt lopettamaan sitä vaan toivoin asioiden selkeytyvän. Viimein mies teki lopullisen päätöksen. En ole pariin viikkoon saanut nukuttua kuin katkonaisia pätkiä, ruokahalua ei ole yhtään, ahdistaa niin paljon että sydän lyö koko ajan melkein rinnasta läpi. Olin sairauslomalla puolitoista viikkoa jonka jälkeen palasin töihin, mutta työhön keskittyminen on hyvin vaikeaa. Tukiverkostoa ei valitettavasti juurikaan ole lähellä. Ammattilaisen kanssa olen keskustellut, mutta ei se ole auttanut. Joka päivä tulee tunteita ettei valoa näy missään.
Tiedän, ettei tässä voi tehdä muuta kun antaa ajan kulua ja yrittää huolehtia itsestään. Silti ahdistus on niin valtavaa, että melkein hajoaa sen alle.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on nykyään niin heikkoja. Parisuhteen kariutumistakaan ei kestetä ilman sairaslomaa. Tai sitten sairaslomaa saa liian helposti ja sitä otetaan aina kun kaikki ei olekaan täydellistä.
Valivali
Harmittaa vaan, kun joudun osallistumaan näiden saikuttajien korvauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on nykyään niin heikkoja. Parisuhteen kariutumistakaan ei kestetä ilman sairaslomaa. Tai sitten sairaslomaa saa liian helposti ja sitä otetaan aina kun kaikki ei olekaan täydellistä.
Valivali
Harmittaa vaan, kun joudun osallistumaan näiden saikuttajien korvauksiin.
Kyynel
Mulle avioero otti todella koville. Tulee pian kaksi vuotta siitä kun mies oli mun selän takana hakenut avioeroa ja sain tietää asiasta kun hakemus saapui mulle sähköisenä. Ei voinut mies kertoa asiaa mulle kasvotusten. Mun elämältä putosi pohja tuossa kohtaa. Järkytyin todella pahasti. Mulla alkoi kesäloma ja täytyy sanoa, että oli paskin kesäloma ikinä.
Mulla alkoi univaikeudet, olin ahdistunut, itkuinen ja järkyttynyt. 10 vuoden parisuhde ja mies jättää tuolla tavalla. Mun piti pakottaa itseni syömään edes jotakin, mutta silti painoi tippui. Yritimme asua yhdessä vielä jonkun aikaa, mutta mies kestänyt sitä mun olotilaa, syyttelyä ja kun vaadin selvyyttä asioihin. Mies pakeni sitten asumaan vanhempiensa luokse.
Kyllä meillä vaikeaa oli välillä ja parisuhdetta rasitti asiat joille emme voineet mitään. Mä olisin ollut monesti valmis puhumaan, mutta mies ei osaa puhua vaikeista asioista vaan patoaa kaiken sisälleen. Piti mykkäkouluja enkä mä edes aina tiennyt miksi. Suuttui välillä ihan typeristä asioista. Mä olin se joka koitti hyvitellä ja lepyttää vaikka monesti en ollut tehnyt mitään sellaista mikä olisi riittänyt mykkäkouluun. Vaikea on yksin selvitellä asioita kun toinen ei puhu.
Kesäloman jälkeen palasin töihin, mutta ei siitä mitään tullut. Nukkuminen ei sujunut, olin ahdistunut ja itkuinen. Työkaveri käski hakea sairauslomaa ja mä hain. Toki vielä kolmivuorotyö niin se ei helpottanut univaikeuksien osalta. Itku tulee nytkin kun tätä tekstiä kirjoitan. Univaikeuksia on edelleen, mutta en tiedä johtuuko ne jo esivaihdevuosista vai mistä. Lisäksi uupumusta, masentuneisuutta, ahdistusta, stressiä. Loppumaisillaan olevat opinnot vielä tuoneet omat haasteensa. Ehkä vähän helpottaa kun valmistun.
Erosta tulee tosiaan pian kaksi vuotta ja täytyy sanoa, että olen edelleen niin rikki, että en voi edes kuvitella parisuhdetta kenenkään kanssa. Ei ole mitään mielenkiintoa sellaiseen. En usko enää rakkauteen ja parisuhteeseen. Ei niistä seuraa kuin paskaa.
Ajattelin, että menen kerran elämässäni naimisiin. No eroon päättyi se ainoakin liitto. Tuhlausta käyttää se ainoa kerta tuohon mieheen. Olisi pitänyt vain jatkaa avoliitossa.
Surullinen
Miksiköhän joku on alapeukuttanut mun viestiä. Jotenkin kummallista, että kun täällä purkaa omaa pahaa niin joku tunnekylmä alapeukuttaa. Tulee entistä paskempi olo itselle vaikka ei saisi antaa tämän roskapalstan vaikuttaa, mutta kun mieli on rikki niin kaikki vaikuttaa.
Surullinen
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän joku on alapeukuttanut mun viestiä. Jotenkin kummallista, että kun täällä purkaa omaa pahaa niin joku tunnekylmä alapeukuttaa. Tulee entistä paskempi olo itselle vaikka ei saisi antaa tämän roskapalstan vaikuttaa, mutta kun mieli on rikki niin kaikki vaikuttaa.
Surullinen
Sitä nuo ilkeilijät jostain syystä haluaa, aiheuttaa pahaa oloa muille. Ei kukaan fiksu ja tasapainoinen ihminen koe tarvetta polkea alas muita joilla on jo valmiiksi huono olo. Kertoo siis heistä kaiken tarpeellisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?
Suhteen kesto ei määritä sen syvyyttä ja merkitystä. Ihmisen reaktioihin vaikuttavat myös esim. aiemmat elämänkokemukset, eron syyt ja hirveän moni asia. Osa voi surra vaikka 5kk kestänyttä suhdetta pidempään kuin 5v kestänyttä. Asiat eivät ole noin suoraviivaisia kun kuvittelet.
Jos psyyke on noin heikoilla kun ap:n sepustuksessa, pitää pysyä sinkkuna. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi mielenterveydeltään vakaata ihmistä.
Pitäisikö heikkojen sitten vaan jäädä nurkkaan kyyhöttämään piiloon kaikelta mikä voi järkyttää vai mitä heidän mielestäsi pitäisi tehdä?
Ryhdustäydy. Tuo on sairasta läheisriippuvuutta. Olet tiennyt, että mies pohtii eroa ja silti olet kieli pitkällä toivonut ja odottanut, että suhde jatkuisi. Terveessä parisuhteessa olisit itse laittanut pelin poikki het, kun mies on eron puheeksi ottanut.
Muista, että menetystä saa surra. Siihen liittyy toteutumattomia unelmia, suunnitelmia, muita ihmissuhteita jne. Mutta suruun ei saa upota ja jäädä kiinni loppuelämäksi. Yritä pienin askelin ponnistella eteenpäin. Keskity työhön, katsele kevättä, yritä vähän liikkua ja syödä vähän ym. Siitä se vähitellen alkaa. Joskus tulee vielä se päivä, jolloin voit todeta, että elämäsi on paremmalla malllilla, kuin parisuhteen aikana,
Ei auta muuta kuin mennä vonkaamaan, että exä ottaisi sinut takaisin jos et muuten selviä. Muuta mahdollisuutta ei ole jos ero noin paljon kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei auta muuta kuin mennä vonkaamaan, että exä ottaisi sinut takaisin jos et muuten selviä. Muuta mahdollisuutta ei ole jos ero noin paljon kaduttaa.
Olet idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän joku on alapeukuttanut mun viestiä. Jotenkin kummallista, että kun täällä purkaa omaa pahaa niin joku tunnekylmä alapeukuttaa. Tulee entistä paskempi olo itselle vaikka ei saisi antaa tämän roskapalstan vaikuttaa, mutta kun mieli on rikki niin kaikki vaikuttaa.
Surullinen
Sitä nuo ilkeilijät jostain syystä haluaa, aiheuttaa pahaa oloa muille. Ei kukaan fiksu ja tasapainoinen ihminen koe tarvetta polkea alas muita joilla on jo valmiiksi huono olo. Kertoo siis heistä kaiken tarpeellisen.
No joo ei noilla ihmisillä ole kyllä omat asiat hyvin kun pitää tuollaista tehdä. Ei fiksu ja tasapainoinen ihminen tuollaista tee.
Surullinen
Valivali