Kaksi viikkoa erosta, en nuku enkä syö ja olo on tuskainen

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä joku ihmettelee miksi naisen euro on pienempi? HUOH!

Sen takia kun miehet on tunteettomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, että mitä nämä vähättelijät ja viisastelijat saavat siitä, että tulevat ilkeilemään tänne? Tuleeko jotenkin hyvä ja fiksu olo?

Ovat tunnevammaisia. Mikään ei tunnu miltään. Nää on just sitä porukkaa kun parisuhteen toisen osapuolen tekemiset/ menemiset ei kiinnosta yhtään. Kannattaa kiertää kaukaa.

Parisuhde on näille tasolla "kunhan saa säännöllistä seksiä". Näitä tyyppejähän täällä pyörii. Yleensä niillä ei edes ole mitään parisuhdetta koskaan ollutkaan. 

Uutta putkeen!

Ovatko ihmiset aina olleet näin empatiakyvyttömiä? 😮

Vai onko se tää nykyaika?

Kuulostaa traumasuhteelta ja joltakin ylimitoitetulta reaktiolta siinä mielessä että voisi olla hyödyllistä itsesi takia jossain välissä tarkastella kiintymyssuhdehistoriaasi. Selvästi oireilet jotain vanhaa nyt tämän suhteen päättyessä, eli jokin hylkäämisen pelko nousee liian vahvana pintaan. Ja varsinkin kun tiedostit ettei suhde ole sinulle hyväksi. Voimia kovasti, keskity perusasioihin ja työstä asiaa sitten kun siihen on voimia. 

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset aina olleet näin empatiakyvyttömiä? 😮

Vai onko se tää nykyaika?

Osa ihmisistä ei varmaan koskaan ole ollut rakastunut kumppaniinsa. Hyöty-ja paremmanpuutteessa suhteilijoita kenties, eivät he ymmärrä. Sellainen, joka on kokenut raskaan eron rakastamastaan ihmisestä ei ikinä kommentoisi noin miten täällä. Tunnevammaisia ja tunnekylmiä on aina ollut, mutta sitä en ymmärrä, miksi tulla tämmöiseen ketjuun joka ei itseä kosketa.

Kaikille saman verran palkallisia sairaslomapäiviä vuosittain ja loppu sairastelu menee omaan piikkiin. Tai kaikki sairaslomat palkattomiksi ja palkankorotus kompensoimaan tätä. Ei tälläisistä pikkuasioista sairaslomaa hakevista muuten päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille saman verran palkallisia sairaslomapäiviä vuosittain ja loppu sairastelu menee omaan piikkiin. Tai kaikki sairaslomat palkattomiksi ja palkankorotus kompensoimaan tätä. Ei tälläisistä pikkuasioista sairaslomaa hakevista muuten päästä eroon.

Mikä sinä olet määrittelemään mikä on pikkuasia ja mikä ei? Sairasloma on työntekijän ja terveydenhuollon välinen asia, työpaikalle lähinnä ilmoitusluontoinen asia, mutta ei muiden asia.

Ihmiset on nykyään niin heikkoja. Parisuhteen kariutumistakaan ei kestetä ilman sairaslomaa. Tai sitten sairaslomaa saa liian helposti ja sitä otetaan aina kun kaikki ei olekaan täydellistä.

Luultavammin ukossa ei oo mitään kaivattavaa ja suhde siis oli huono

miksi semmoiseen täytyy noin ripustautua 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on nykyään niin heikkoja. Parisuhteen kariutumistakaan ei kestetä ilman sairaslomaa. Tai sitten sairaslomaa saa liian helposti ja sitä otetaan aina kun kaikki ei olekaan täydellistä.

Yhyy, itkettääkö ettei olla enää 50-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille saman verran palkallisia sairaslomapäiviä vuosittain ja loppu sairastelu menee omaan piikkiin. Tai kaikki sairaslomat palkattomiksi ja palkankorotus kompensoimaan tätä. Ei tälläisistä pikkuasioista sairaslomaa hakevista muuten päästä eroon.

Mikä sinä olet määrittelemään mikä on pikkuasia ja mikä ei? Sairasloma on työntekijän ja terveydenhuollon välinen asia, työpaikalle lähinnä ilmoitusluontoinen asia, mutta ei muiden asia.

Niin onhan se noinkin. Tätä ihmiset sitten käyttävät hyväkseen, kun saavat aina halutessaan sairaslomaa. Olisi reilumpaa, kun palkallisten sairaslomapäivien määrä olisi rajoitettu.

Ihan normaalia erosurua ja tuo ekat 2 vko onkin pahimmat. Me olemme niin erilaisia joten älä kuuntele täällä taivastelijoita että miten noin kauan suret eikä ole normaalia tai että sulla jotain muita traumoja. Kyllä on ihan ok tunea voimakastakin surua kun menettää vasten tahtoaan jonkun jota rakastaa.

Olen itse kokenut nuorempans saman ja meni just n 2 vko että tokenin "elävien kirjoihin". Eikä se kaipuu sittenkään lopu, ikävä ja menetyksen suru häpeä viha ym tunteet tulee pahimman shokin jälkeen.

Itke se suru pois, ei siihen muu auta.

Muistan kuinka oksensinkin pari kertaa ku oli niin paha olo, en voinut syödä, itkin ihan hirveästi ja koko elämä tuntui romahtavan kun 2,5 v jälkeen avomieheni petti ja jätti minut.  

Tuskinpa monikaan mies hakee sairaslomaa parisuhteen päättymisen vuoksi😂

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Me ihmiset olemme erilaisia. Olipa todella ilkeästi kirjoitettu sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa monikaan mies hakee sairaslomaa parisuhteen päättymisen vuoksi😂

Kyllä miehet sitä yhtälailla hakevat.

Kauhea miten kylmiä ja tunteettomia ihmisiä täällä kirjoittelee. Tai ehkä osa lirjottelijoista ei ole edes koskaan ollu a) suhteessa kuukautta pidempään tai b) ole koskaan oikeadti rakastanut ketään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Eihän se liity tähän mitenkään 

Liittyypäs. Jotkut eivät kestä eroa, jotkut eivät kestä koiran kuolemaa. Mutta työt pitää tehdä.

Oma hyvinvointi on aina työtä tärkeämpää.

👧: Minäminäminäminäminä

Mitä ihmettä, ei kai kukaan laita työtä oman hyvinvointinsa edelle?! Ja vielä niin että tekee töitä jollekin toiselle, ei omalle firmalle?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa traumasuhteelta ja joltakin ylimitoitetulta reaktiolta siinä mielessä että voisi olla hyödyllistä itsesi takia jossain välissä tarkastella kiintymyssuhdehistoriaasi. Selvästi oireilet jotain vanhaa nyt tämän suhteen päättyessä, eli jokin hylkäämisen pelko nousee liian vahvana pintaan. Ja varsinkin kun tiedostit ettei suhde ole sinulle hyväksi. Voimia kovasti, keskity perusasioihin ja työstä asiaa sitten kun siihen on voimia. 

Höpö höpö, jätetyksi tuleminen on nöyryyttävää, se on syvä loukkaus, se on surullista ja lopullisuuden tunne on raastava. Ikävä ja suru voi aiheuttaa ihan fyysistä kipua. 

Se että tuntee voimakkaasti on normaalia. Kaikki eivät ole niitä tunteettomia (tunnevammaisia) jotka kohauttaa vaan olkaansa ja etsii uuden kumppanin. Veikkaan että te jotka ette tunne mitään / tunnette vähän ja muutaman päivä  ette ole koskaan rakastaneet ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Eihän se liity tähän mitenkään 

Liittyypäs. Jotkut eivät kestä eroa, jotkut eivät kestä koiran kuolemaa. Mutta työt pitää tehdä.

Oma hyvinvointi on aina työtä tärkeämpää.

👧: Minäminäminäminäminä

Mitä ihmettä, ei kai kukaan laita työtä oman hyvinvointinsa edelle?! Ja vielä niin että tekee töitä jollekin toiselle, ei omalle firmalle?

 Mihin ihminen muuttaa??