Kaksi viikkoa erosta, en nuku enkä syö ja olo on tuskainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten eroista järkyttyvien terveydenhuoltomenot 🤷 

Samaa mieltä. Jos ei osaa eroa käsitellä ilman järkyttymistä, on syytä pysyä poissa parisuhteista. Maailmassa on kuitenkin kokoajan huomattavasti järkyttävämpiäkin tapahtumia kuin oma ero. 

Aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, joten ihan typerää että sen perusteella ei saisi koskaan surra mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Suhteen kesto ei määritä sen syvyyttä ja merkitystä. Ihmisen reaktioihin vaikuttavat myös esim. aiemmat elämänkokemukset, eron syyt ja hirveän moni asia. Osa voi surra vaikka 5kk kestänyttä suhdetta pidempään kuin 5v kestänyttä. Asiat eivät ole noin suoraviivaisia kun kuvittelet.

Jos psyyke on noin heikoilla kun ap:n sepustuksessa, pitää pysyä sinkkuna. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi mielenterveydeltään vakaata ihmistä.

Tuskainen olo ja itkuntuhruiset silmät.

Usko siihen että selviät tuosta, koska kyllä sinä selviät! Paitsi jos alat hölmöillä jotain, ts. ryypätä tai alat johonkin  laastarisuhteeseen. Mulla oli nuorempana tuollainen ero ja 6kk meni ihan hirveässä jamassa, sitten alkoi helpottaa. Tulet huomaamaan että tosiaan kunhan et hölmöile mitään niin kaikki tulee järjestymään, ja koittaa se päivä kun ymmärrät että tuon hirveän tuskan kautta kasvoit henkisesti todella paljon. Nyt tuntuu murskaavalta mutta _se tulee helpottamaan._ Voimaa täältä 🙏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten eroista järkyttyvien terveydenhuoltomenot 🤷 

Samaa mieltä. Jos ei osaa eroa käsitellä ilman järkyttymistä, on syytä pysyä poissa parisuhteista. Maailmassa on kuitenkin kokoajan huomattavasti järkyttävämpiäkin tapahtumia kuin oma ero. 

Parisuhde-konsepti voidaan poistaa kokonaan. Joko seurustellaan ilman seksejä avioitumista ja kunnollista perhe-elämää varten tai sitten runkataan yksin viemäriin. Toisen ihmiesn hyväksikäyttö jonain leikkipanovälineenä on sairasta.

Entä jos on ollut vuosia yhdessä ilman "seksejä" sitä avioliittoa silmällä pitäen ja sitten jätetään. Tiedätkö, miltä sellainen tuntuu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Suhteen kesto ei määritä sen syvyyttä ja merkitystä. Ihmisen reaktioihin vaikuttavat myös esim. aiemmat elämänkokemukset, eron syyt ja hirveän moni asia. Osa voi surra vaikka 5kk kestänyttä suhdetta pidempään kuin 5v kestänyttä. Asiat eivät ole noin suoraviivaisia kun kuvittelet.

 

Jos psyyke on noin heikoilla kun ap:n sepustuksessa, pitää pysyä sinkkuna. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi mielenterveydeltään vakaata ihmistä.

Ei mielenterveyden vakaus ole sitä, että kriisit ja menetykset eivät heilauttaisi mihinkään suuntaan. Toisille nämä ovat vaikeampia asioita kun toisille eikä se kerro mielenterveydestä vaan ihmisten erilaisuudesta. Ei voi ikinä myöskään tietää mitä muuta toinen on elämässään kokenut, joten jos ei ole muuta kuin ilkeää sanottavaa kannattaisi olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Suhteen kesto ei määritä sen syvyyttä ja merkitystä. Ihmisen reaktioihin vaikuttavat myös esim. aiemmat elämänkokemukset, eron syyt ja hirveän moni asia. Osa voi surra vaikka 5kk kestänyttä suhdetta pidempään kuin 5v kestänyttä. Asiat eivät ole noin suoraviivaisia kun kuvittelet.

 

Jos psyyke on noin heikoilla kun ap:n sepustuksessa, pitää pysyä sinkkuna. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi mielenterveydeltään vakaata ihmistä.

😆 Onko huomionhakuinen trollausspämmäys vauvalla sinusta mielenterveydeltään vakaan ihmisen toimintaa?

Miksi haluat roikkua kynsinhampain paskassa kiinni

mies ei ollut sun unelmien mies vaan se unelma olin vain sun päässä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten eroista järkyttyvien terveydenhuoltomenot 🤷 

Samaa mieltä. Jos ei osaa eroa käsitellä ilman järkyttymistä, on syytä pysyä poissa parisuhteista. Maailmassa on kuitenkin kokoajan huomattavasti järkyttävämpiäkin tapahtumia kuin oma ero. 

Aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, joten ihan typerää että sen perusteella ei saisi koskaan surra mitään.

Surra saa, mutta ei siihen kuulu palkallista sairaslomaa saada. Joku voi olla muuten sairaslomalla mistä tahansa "järkyttävästä" syystä, aina kuin vaan haluaa.

Kannattiko alkaa pihtaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten eroista järkyttyvien terveydenhuoltomenot 🤷 

Samaa mieltä. Jos ei osaa eroa käsitellä ilman järkyttymistä, on syytä pysyä poissa parisuhteista. Maailmassa on kuitenkin kokoajan huomattavasti järkyttävämpiäkin tapahtumia kuin oma ero. 

Parisuhde-konsepti voidaan poistaa kokonaan. Joko seurustellaan ilman seksejä avioitumista ja kunnollista perhe-elämää varten tai sitten runkataan yksin viemäriin. Toisen ihmiesn hyväksikäyttö jonain leikkipanovälineenä on sairasta.

Entä jos on ollut vuosia yhdessä ilman "seksejä" sitä avioliittoa silmällä pitäen ja sitten jätetään. Tiedätkö, miltä sellainen tuntuu? 

Kukaan ei tarvitse vuosien yhdessäoloa ennen avioliittoa ollakseen varma tunteistaan, omaa tyhmyyttäsi. 

Minulla myös 2,5 viikkoa erosta. Suhde kesti 1v8kk ja otti kyllä lujille... Miehellä olikin toinen jo valmiina ja itse putosin tyhjän päälle. Emme asuneet yhdessä ja suhteessa oli isoja ongelmia, nyt jälkikäteen ajatellen ne johtuivat miehen pettämisestä. Mutta silti ottaa uskomattoman koville, en vieläkään meinaa uskoa että näin kävi. Joku joka on ollut elämässä päivittäin onkin yhtäkkiä poissa. Mies käänsi kaiken minun syykseni eikä asioita käyty läpi. Pettämistään ei myöntänyt, vaikka selvää oli ettei ollut edes ensimmäinen kerta...

Liikun paljon ja käyn töissä. Mutta vapaapäivät on vaikeita kun vietimme ne yhdessä. Tsemppiä. Puolen vuoden päästä on jo helpompaa. Älä jää suruun kiinni. Minäkin itken aina kun siltä tuntuu, mutta on ollut jo päiviä etten ole itkenyt lainkaan. Niitä tulee enemmän ja enemmän ja sitten on jo helpompaa. Yritä syödä, se helpottaa oloasi vaikka et uskokaan. Hain Sedixiä apteekista ja se auttaa nukkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa tälläisten eroista järkyttyvien terveydenhuoltomenot 🤷 

Samaa mieltä. Jos ei osaa eroa käsitellä ilman järkyttymistä, on syytä pysyä poissa parisuhteista. Maailmassa on kuitenkin kokoajan huomattavasti järkyttävämpiäkin tapahtumia kuin oma ero. 

Aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, joten ihan typerää että sen perusteella ei saisi koskaan surra mitään.

Surra saa, mutta ei siihen kuulu palkallista sairaslomaa saada. Joku voi olla muuten sairaslomalla mistä tahansa "järkyttävästä" syystä, aina kuin vaan haluaa.

Sairausloman tarpeen arvioi lääkäri. Olennaista ei ole se tapahtuma vaan työkyky, onko ihminen siinä kunnossa että pystyy töihin. Jos ei nuku ja itkee koko ajan niin tuskin. Ihan sama kuin ihmisellä menee selkä ja sen takia joutuu fyysisestä työstä hetkeksi sairauslomalle toipumaan. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää?

Googleta mindfulness

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Suhteen kesto ei määritä sen syvyyttä ja merkitystä. Ihmisen reaktioihin vaikuttavat myös esim. aiemmat elämänkokemukset, eron syyt ja hirveän moni asia. Osa voi surra vaikka 5kk kestänyttä suhdetta pidempään kuin 5v kestänyttä. Asiat eivät ole noin suoraviivaisia kun kuvittelet.

 

Jos psyyke on noin heikoilla kun ap:n sepustuksessa, pitää pysyä sinkkuna. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi mielenterveydeltään vakaata ihmistä.

Ei mielenterveyden vakaus ole sitä, että kriisit ja menetykset eivät heilauttaisi mihinkään suuntaan. Toisille nämä ovat vaikeampia asioita kun toisille e

Vakaasta psyykestä kertoo se että osaa asettaa asiat omiin mittasuhteisiinsa

#Ero ei ollut sinänsä yllätys vaan olen järjellä tiennyt jo kauan, ettei suhde ole hyvästä, mutta en vaan pystynyt lopettamaan sitä vaan toivoin asioiden selkeytyvän. Viimein mies teki lopullisen päätöksen.#

Asiahan on ollut tiedossa jo pitkään. Sen ymmärtää jos oma lapsi kuolee tai rakastettu puoliso menehtyy yhtäkkiä mutta siitähän ei ole kyse vaan suhteesta joka on käytännössä jo ohi. 

Lyhyemmästä parisuhteesta ero oli itselleni vaikeampi.  Kaikki suunnitelmat meni kerralla uusiksi, niin yhteinen tulevaisuus, asunnon osto jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Suhteen kesto ei määritä sen syvyyttä ja merkitystä. Ihmisen reaktioihin vaikuttavat myös esim. aiemmat elämänkokemukset, eron syyt ja hirveän moni asia. Osa voi surra vaikka 5kk kestänyttä suhdetta pidempään kuin 5v kestänyttä. Asiat eivät ole noin suoraviivaisia kun kuvittelet.

 

Jos psyyke on noin heikoilla kun ap:n sepustuksessa, pitää pysyä sinkkuna. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi mielenterveydeltään vakaata ihmistä.

Ei mielenterveyden vakaus ole sitä, että kriisit ja menetykset eivät heilauttaisi mihinkään suuntaan. To

Ei se silti välttämättä erosta yhtään helpompaa tee vaikka se ei yllätys olisikaan ollut. Et sinä voi myöskään tuon perusteella tietää yhtään mitään suhteesta, siinä tapahtuneista asioista, eroon liittyvistä tekijöistä tai mistään muustakaan. Joten on turha vetää yksioikoisia johtopäätöksiä.

Mietin vaan, että mitä nämä vähättelijät ja viisastelijat saavat siitä, että tulevat ilkeilemään tänne? Tuleeko jotenkin hyvä ja fiksu olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomalla eron jälkeen kun suhde oli kestänyt pari vuotta? Ei jumalauta. Miten kuvittelet kestäväsi kun läheisesi kuolee?

Suhteen kesto ei määritä sen syvyyttä ja merkitystä. Ihmisen reaktioihin vaikuttavat myös esim. aiemmat elämänkokemukset, eron syyt ja hirveän moni asia. Osa voi surra vaikka 5kk kestänyttä suhdetta pidempään kuin 5v kestänyttä. Asiat eivät ole noin suoraviivaisia kun kuvittelet.

 

Jos psyyke on noin heikoilla kun ap:n sepustuksessa, pitää pysyä sinkkuna. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi mielenterveydeltään vakaata ihmistä.

Ei mielenterveyden vakaus ole sitä, että kriisit ja menetykset eivät heilauttaisi mihinkään suuntaan. To

Vakaasta psyykestä kertoo se että osaa asettaa asiat omiin mittasuhteisiinsa

#Ero ei ollut sinänsä yllätys vaan olen järjellä tiennyt jo kauan, ettei suhde ole hyvästä, mutta en vaan pystynyt lopettamaan sitä vaan toivoin asioiden selkeytyvän. Viimein mies teki lopullisen päätöksen.#

Asiahan on ollut tiedossa jo pitkään. Sen ymmärtää jos oma lapsi kuolee tai rakastettu puoliso menehtyy yhtäkkiä mutta siitähän ei ole kyse vaan suhteesta joka on käytännössä jo ohi.

Miksi sun pitää yrittää vähätellä toisten kokemuksia?

Ei asioita mitkä ei mitenkään liity toisiinsa tarvitse laittaa mihinkään mittasuhteisiin. Tärkeintä on senhetkinen olo, tilanne ja tunne.

Ihan normi reaktio pitkän suhteen jälkeen (tosin 2 vuotta on aika lyhyt). Parin kuukauden jälkeen alkaa akuuttioireet helpottamaan ja ruokakin taas menee alas. Puoli vuotta menee tunteet vuoristorataa ja ajoittain valut taas kuopan pohjalle. Sen jälkeen alkaa taas värit palaamaan elämään ja 1 - 2 vuotta ja voit todeta toipuneesi erosta.