Lue keskustelun säännöt.
Avioehto on täysin turha.
03.04.2025 |
Osoittaa epäluottamusta toista kohtaan, jos vaatii tuon tekemään.
Kommentit (418)
Vierailija kirjoitti:
Meillä exän kanssa oli avioehto. Eron osituksessa hän itsepintaisesti kiisti sen. Hommasi tutun tutun lakimiehen tekemään hänen toiveiden mukaisen osituksen, jossa avioehtoa ei huomioitu. Melkein 2 vuotta pyysin, että otettaisi käräjänoikeuden pesänjakaja hommaan.
Ex yritti meitä ajaa käräjille kuin käärmettä pyssyyn, kun piti kiinni siitä kaverin versiosta. Ositus saatiin sitten lopulta maaliin, kun ex uskoi, ettei kavereiden sopparit nyt käy.
Tarinan opetus: avioehto kannattaa olla, mutta ei se asioita helpoiksi tee, kun toinen ryhtyy epärehelliseksi hyväksikäyttäjäksi.
Ystäväpiirissäni nuori nainen meni naimisiin. Kerkesi juuri ja juuri kouluttautua, ennen kuin alkoivat tekemään lapsia. Lapsia tuli hurjat 4, joten pysyi kotona hoitamamassa lapsia ja kotia sillä välin, kun mies kävi töissä. Kaikki lapsilisät ja muut tukirahat mitä äiti sai menivät lasten ja perheen elättämiseen.
10v päästä mies päätti sitten erota, oli löytänyt uuden ja nuoremman. Tällä nyt keski-ikäisellä naisella ei työkokemusta kunnolla omalta alalta tai omaisuutta, kun avioehto määritteli, että miehen tekemä raha on hänen.. Ja mies on onnistunut lisäkouluttautumaan ja tienaamaan paljon, koska tämä nainen teki kotityöt, ruuat ja hoiti lapsetkin täysin. Nyt myös eläke jää huomattavasti pienemmäksi
Tarinan opetus: Avioehto heikentää aina naisten asemaa, jotka tekevät parisuhteen aikana lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne kotityöt voi olla yhteisiä, jos mies on ulkomaankomennuksilla ja sinä olet sen aikaa yksin vastuussa lapsista ja kodista?
Siten, että olemme tietysti kaikki mukana. Olemme asuneet useassa eri maassa. Ja kokonaisuus on yhteinen. Molemmat tekevät asiat yhteisen edun vuoksi, eikä rahaa eikä työtä lasketa. Jos toinen tekisi kaikki kotityöt, ja toinen pitäisi itsellään kaikki rahat, se olisi väärin. Mutta kun kaikki on yhteistä, ja luotto toiseen on täydellistä, ei tarvitse laskea sitä, kuka tekee enemmän. Ei ulkomaankomennukselle voi lähteä, jos toiselle jää usean vuoden aukko tuloihin. Puoliso näkisi nälkää, kun toinen rakentaa huippu-uraa? Ei sellainen onnistu. Eli yhteiset rahat on ainoa toimiva ratkaisu hyvässä suhteessa.
Ei ne kyllä AINOA toimiva ratkaisu ole. Noin täytyy toimia lähinnä silloin, kun toinen elää toisen siivellä. Silloin tienaavan puolison rahat ovat yhteiskäytössä, koska toisella ei ole omia rahoja. Kun molemmilla on omaa rahaa ja omaa omaisuutta, voidaan oikein toimivasti elää niin, että kumpikin vastaa omista rahoistaan. Voi se nainenkin ulkomailla töitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne kotityöt voi olla yhteisiä, jos mies on ulkomaankomennuksilla ja sinä olet sen aikaa yksin vastuussa lapsista ja kodista?
Siten, että olemme tietysti kaikki mukana. Olemme asuneet useassa eri maassa. Ja kokonaisuus on yhteinen. Molemmat tekevät asiat yhteisen edun vuoksi, eikä rahaa eikä työtä lasketa. Jos toinen tekisi kaikki kotityöt, ja toinen pitäisi itsellään kaikki rahat, se olisi väärin. Mutta kun kaikki on yhteistä, ja luotto toiseen on täydellistä, ei tarvitse laskea sitä, kuka tekee enemmän. Ei ulkomaankomennukselle voi lähteä, jos toiselle jää usean vuoden aukko tuloihin. Puoliso näkisi nälkää, kun toinen rakentaa huippu-uraa? Ei sellainen onnistu. Eli yhteiset rahat on ainoa toimiva ratkaisu hyvässä suhteessa.
Mikäs ylijumala sinä kuvittelet olevasi? :D
No minusta olisi raskasta elää suhteessa, missä pitäisi vahtia, ettei kumpikaan elä siivellä, eli kaikki lastenhoidot ja muut millintarkkaan tasan. Ja meillä se olisi estänyt mieheltä mielenkiintoiset mahdollisuudet maailmalla, ja myös laskenut reilusti yhteisiä tuloja.
Yhteishuoltajuus ei muuten kerro mitään siitä, kuinka paljon kumpikin vanhemmista huolehtii lapsista. Voi olla yhteishuoltajuus vaikka ei tapaisi lasta ollenkaan.
Kyllä ne kotityöt ja lapsista huolehtiminen vaikuttavat urakehitykseen jos työnjaossa on perheen sisällä epäsuhtaa. Eli eipä niitä ylennyksiä tipu ilman panostusta, korkeakoulutetuille usein vielä työ vaatii vielä matkustamistakin. Jos toinen joutuu jäämään aina kotiin kun lapsi sairastuu, niin se todellakin on urakehityksestä pois. Ei pidä olla naiivi ja kuvitella että 50/50 tai kumpikin pitää omansa olisi aina reilu jako. Tilanteita on monia, mutta kyllä se on yleisempää, että nainen tulee tässä kuviossa hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä exän kanssa oli avioehto. Eron osituksessa hän itsepintaisesti kiisti sen. Hommasi tutun tutun lakimiehen tekemään hänen toiveiden mukaisen osituksen, jossa avioehtoa ei huomioitu. Melkein 2 vuotta pyysin, että otettaisi käräjänoikeuden pesänjakaja hommaan.
Ex yritti meitä ajaa käräjille kuin käärmettä pyssyyn, kun piti kiinni siitä kaverin versiosta. Ositus saatiin sitten lopulta maaliin, kun ex uskoi, ettei kavereiden sopparit nyt käy.
Tarinan opetus: avioehto kannattaa olla, mutta ei se asioita helpoiksi tee, kun toinen ryhtyy epärehelliseksi hyväksikäyttäjäksi.
Ystäväpiirissäni nuori nainen meni naimisiin. Kerkesi juuri ja juuri kouluttautua, ennen kuin alkoivat tekemään lapsia. Lapsia tuli hurjat 4, joten pysyi kotona hoitamamassa lapsia ja kotia sillä välin, kun mies kävi töissä. Kaikki lapsilisät ja muut tukirahat mitä äit
Ei heikennä, kun nainen ei jää siipeilemään, vaan menee töihin tienaamaan ihan omat rahansa. Se on jokaisen oma valinta, jos jää kotiin loisimaan vuosikausiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli et tajua itsekään, mitä kirjoitat :D Eihän se vakuutusta edellytä, vaikka menettääkin omaisuuttaan jos koti tuhoutuu. Aika harvalla koti=koko omaisuus.
En jaksa sun tasolle taas alentua, mutta yritetään taas selittää tämä kuin pikkulapselle.
Parisuhteessa voi elää niin, ettei mene avioliittoon. Tällöin kummatkin omaisuus pysyy itsellä ja jos jotain parisuhteelle tapahtuu, niin kummatkin pääsevät pois oman omaisuuden kanssa. Sitä vartenhan se avioehto on, että jos jotain tapahtuu.
Kotivakuutus on erilainen. Et voi asua asunnnossasi ilman kotivakuutusta ja kävellä asuntoon laittaman omaisuuden kanssa pois JOS jotain tapahtuu, koska menetät silloin sen omaisuuden. Suurimmalle osalle se asunto on se suurin osa omaa omaisuutta, eli menttäisit sen kaiken tai suurimman oman omaisuudestasi, jos sinulla ei ole oikeanlaista kotivakuutusta talollesi.
Siksi nämä kaksi eiole millään tavalla verrannollisia.
No minusta olisi raskasta elää suhteessa, missä pitäisi vahtia, ettei kumpikaan elä siivellä, eli kaikki lastenhoidot ja muut millintarkkaan tasan. Ja meillä se olisi estänyt mieheltä mielenkiintoiset mahdollisuudet maailmalla, ja myös laskenut reilusti yhteisiä tuloja.
Etkä tajua, että sinun mielipiteesi ei ole ainoa oikea tapa elää? Se, että sinun elämäntehtävi on mahdollistaa miehesi ura, ei tarkoita, että kaikilla on sama tilanne. Siksi yhteiset rahat (suomeksi: nainen elää miehen rahoilla) eivät ole AINUT toimiva tapa elää. Teille toimi, kaikille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei heikennä, kun nainen ei jää siipeilemään, vaan menee töihin tienaamaan ihan omat rahansa. Se on jokaisen oma valinta, jos jää kotiin loisimaan vuosikausiksi.
Ei jäänyt siipeilemään, kun oli yhteinen päätös ja vielä miehen ehdottama. Me varoiteltiin hänelle tuosta mutta kun ei uskonut silloin, sinisilmäinen kun oli miehen puheille. Mies kun selitti, että jäämällä kotiin he itseasiassa säästävät, kun mies kerkeää kouluttautumaan lisää, ja voi ottaa lisätunteja, ja nainen voi hoitaa lasten kuskailut kouluihin ja harrastuksiin, sekä huolehtia kun ovat sairaana.
Siinä taas mies käytti hyväksi tuota avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli et tajua itsekään, mitä kirjoitat :D Eihän se vakuutusta edellytä, vaikka menettääkin omaisuuttaan jos koti tuhoutuu. Aika harvalla koti=koko omaisuus.
En jaksa sun tasolle taas alentua, mutta yritetään taas selittää tämä kuin pikkulapselle. Parisuhteessa voi elää niin, ettei mene avioliittoon. Tällöin kummatkin omaisuus pysyy itsellä ja jos jotain parisuhteelle tapahtuu, niin kummatkin pääsevät pois oman omaisuuden kanssa. Sitä vartenhan se avioehto on, että jos jotain tapahtuu. Kotivakuutus on erilainen. Et voi asua asunnnossasi ilman kotivakuutusta ja kävellä asuntoon laittaman omaisuuden kanssa pois JOS jotain tapahtuu, koska menetät silloin sen omaisuuden. Suurimmalle osalle se asunto on se suurin osa omaa omaisuutta, eli menttäisit sen kaiken tai suurimman oman omaisuudestasi, jos sinulla ei ole oikeanlaista kotivakuutusta talollesi. Siksi nämä kaksi e
Minkä omaisuuden mä tähän olen laittanut?
t. vuokralainen, jolla ei ole kotivakuutusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne kotityöt voi olla yhteisiä, jos mies on ulkomaankomennuksilla ja sinä olet sen aikaa yksin vastuussa lapsista ja kodista?
Siten, että olemme tietysti kaikki mukana. Olemme asuneet useassa eri maassa. Ja kokonaisuus on yhteinen. Molemmat tekevät asiat yhteisen edun vuoksi, eikä rahaa eikä työtä lasketa. Jos toinen tekisi kaikki kotityöt, ja toinen pitäisi itsellään kaikki rahat, se olisi väärin. Mutta kun kaikki on yhteistä, ja luotto toiseen on täydellistä, ei tarvitse laskea sitä, kuka tekee enemmän. Ei ulkomaankomennukselle voi lähteä, jos toiselle jää usean vuoden aukko tuloihin. Puoliso näkisi nälkää, kun toinen rakentaa huippu-uraa? Ei sellainen onnistu. Eli yhteiset rahat on ainoa toimiva ratkaisu hyvässä suhteessa.
Ei ne kyllä AINOA toimiva ratkaisu ole. Noin täytyy toimia lähinnä silloin, kun toinen elää toisen siivellä. Sil
Ei se niin mene. Normaalissa suhteessa ollaan kymmeniä vuosia yhdessä, ja välillä toinen tienaa enemmän, välillä toinen. Välillä toinen hoitaa lapsia, välillä toinen opiskelee uuden tutkinnon, ja silloin toinen mahdollistaa toiselle myöhemmin paremman tulotason. Näitä on mahdotonta laskea tasan oikeudenmukaisesti. Siksi yhteiset rahat on paras. Kumpikin saa toteuttaa itseään, ja uskon, että näin myös yhteinen tulotaso on korkeampi kuin itsekkäissä suhteissa, missä ei esim voi opiskella uutta ammattia.
Normaali parisuhde Suomessa solmitaan saman koulutustason ihmisten kesken, joten mitään taloudellisesti täysin eriarvoisia suhteita meillä ei oikeasti juurikaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei heikennä, kun nainen ei jää siipeilemään, vaan menee töihin tienaamaan ihan omat rahansa. Se on jokaisen oma valinta, jos jää kotiin loisimaan vuosikausiksi.
Ei jäänyt siipeilemään, kun oli yhteinen päätös ja vielä miehen ehdottama. Me varoiteltiin hänelle tuosta mutta kun ei uskonut silloin, sinisilmäinen kun oli miehen puheille. Mies kun selitti, että jäämällä kotiin he itseasiassa säästävät, kun mies kerkeää kouluttautumaan lisää, ja voi ottaa lisätunteja, ja nainen voi hoitaa lasten kuskailut kouluihin ja harrastuksiin, sekä huolehtia kun ovat sairaana. Siinä taas mies käytti hyväksi tuota avioehtoa.
Nimenomaan jäi siipeilemään. Siipeily on sitä, että elää toisen rahoilla eikä tienaa omia rahojaan. Siltikin, vaikka siipelyä harjoitettaisiin molempien suostumuksella. Fiksu nainen ei ikinä jää pelkästään miehen varaan, vaan kerryttää omaakin omaisuutta. "Miehiin ei voi pieni tyttönen luottaa", kuten jokainen vähänkään kartalla oleva tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä omaisuuden mä tähän olen laittanut?
t. vuokralainen, jolla ei ole kotivakuutusta
Niin, vuokralaisena se asunto ei ole sinun, eikä tuo kuvailemasi tilanne päde sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä exän kanssa oli avioehto. Eron osituksessa hän itsepintaisesti kiisti sen. Hommasi tutun tutun lakimiehen tekemään hänen toiveiden mukaisen osituksen, jossa avioehtoa ei huomioitu. Melkein 2 vuotta pyysin, että otettaisi käräjänoikeuden pesänjakaja hommaan.
Ex yritti meitä ajaa käräjille kuin käärmettä pyssyyn, kun piti kiinni siitä kaverin versiosta. Ositus saatiin sitten lopulta maaliin, kun ex uskoi, ettei kavereiden sopparit nyt käy.
Tarinan opetus: avioehto kannattaa olla, mutta ei se asioita helpoiksi tee, kun toinen ryhtyy epärehelliseksi hyväksikäyttäjäksi.
Ystäväpiirissäni nuori nainen meni naimisiin. Kerkesi juuri ja juuri kouluttautua, ennen kuin alkoivat tekemään lapsia. Lapsia tuli hurjat 4, joten pysyi kotona hoitamamassa lapsia ja kotia sillä välin, kun mies kävi töissä. Kaikki lapsilisät ja muut tukirahat mitä äit
Toistan aikaisemman kommentoijan kysymyksen, että oikeastiko te tunnette ja tiedätte vain varattomia naisia? Että ainoa, joka voi hyötyä avioehdosta, on nainen ja siksi naisen ei kannata olla sitä tekemättä? Oikeastiko ei ole (jo syntymä)varakkaita naisia, itse omaisuutensa yrittämisellä/työllä tehneitä naisia? Ei varattomia miehiä vaan mies on aina varakas ja nainen on köyhempi? Että naisen ei koskaan kannata tehdä avioehtoa? Miksi muuten nainen ei voi vaurastua omilla ansioillaan vaan avioliitto koetaan muidenkin naisten taholta hänelle ikäänkuin taloudelliseksi vaurastumismahdollisuudeksi? Mieshän voi ajatella samalla tavalla ja se on silloin myös yhtä ok.
Tuo kertoo kyllä enemmän omasta tuttavapiiristä kuin todellisuudesta 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali parisuhde Suomessa solmitaan saman koulutustason ihmisten kesken, joten mitään taloudellisesti täysin eriarvoisia suhteita meillä ei oikeasti juurikaan ole.
Melkoisessa fantasiamaailmassa elät. No, eipä se mitään. Ei sitä kaikkea voi huomata, kun maailma pyörii vain oman navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä omaisuuden mä tähän olen laittanut? t. vuokralainen, jolla ei ole kotivakuutusta
Niin, vuokralaisena se asunto ei ole sinun, eikä tuo kuvailemasi tilanne päde sinuun.
Mikä kuvailemani tilanne? En ole kommentoinut muuta kuin tuon kysymyksen verran.
Vierailija kirjoitti:
No minusta olisi raskasta elää suhteessa, missä pitäisi vahtia, ettei kumpikaan elä siivellä, eli kaikki lastenhoidot ja muut millintarkkaan tasan. Ja meillä se olisi estänyt mieheltä mielenkiintoiset mahdollisuudet maailmalla, ja myös laskenut reilusti yhteisiä tuloja.
Etkä tajua, että sinun mielipiteesi ei ole ainoa oikea tapa elää? Se, että sinun elämäntehtävi on mahdollistaa miehesi ura, ei tarkoita, että kaikilla on sama tilanne. Siksi yhteiset rahat (suomeksi: nainen elää miehen rahoilla) eivät ole AINUT toimiva tapa elää. Teille toimi, kaikille ei.
Minun palkkani on reilusti suomalaisen keskipalkkaa parempi, ja olen ollut myös perheemme ainoa palkansaaja kun mieheni on opiskellut uuden tutkinnon. Meillä kun kumpikin tukee toista, koska rakastamme toisiamme. Ja oikeasti, mieheni on itse halunnut, että asumme välillä ulkomailla. Tiedoksi, että myös naisia on sellaisissa töissä, missä mies sitten hoitaa lapsia. Itse tunnen paljon diplomaatteja, ja kyllä, niissä on myös naisia.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan jäi siipeilemään. Siipeily on sitä, että elää toisen rahoilla eikä tienaa omia rahojaan. Siltikin, vaikka siipelyä harjoitettaisiin molempien suostumuksella. Fiksu nainen ei ikinä jää pelkästään miehen varaan, vaan kerryttää omaakin omaisuutta. "Miehiin ei voi pieni tyttönen luottaa", kuten jokainen vähänkään kartalla oleva tietää.
Siinä mielessä olen samaa mieltä kanssasi, että suomen lakiin pitäisi laittaa rahallinen määrä, paljon miehen tulee maksaa naiselle, jos nainen joutuu päätääntöisesti kasvattamaan lapset, hoitamaan kodin, ruuanlaiton ja pyykin. Esim. tuntimäärä 14e/h. Silloin mies ei siipeilisi naisen tekemän työn harteilla. Loppuisi miesten tekemä hyväksikäyttö ja siipeily seinään!
Huvittava yksityiskohta: Tilanteissa, joissa rahat ovat "yhteisiä" asetelma on lähes aina sellainen, että mies käy töissä ja nainen hoitaa kodin+lapset.
Vierailija kirjoitti:
Joo on turha, jos olet siivellä eläjä.
Eli mieheni ja minä elämme toistemme siivellä, no, hyvä niin. :D
No en todellakaan laita :D Etsi googlamalla jos kiinnostaa. En ole mikään tiedonhakuavustaja.