Minkä ikäisenä lapselle kannattaa kertoa, että hänellä on tili, jonne on säästetty rahaa?

Meillä on nyt kymmenvuotias lapsi. Hänelle on kerrottu, että hänellä on tili, jossa on rahaa, mutta ei paljonko siellä on rahaa. (Sitä on aika paljon koska lapsi on saanut perintöä)

Rahan käyttöä, ansaitsemista ja säästämistä hän opiskelee arkipäivässä ihan käteisellä rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat on lapsen omat, ja omalla tilillä. En voi (enkä halua) niitä häneltä pimittää mitenkään. 18-vuotiaana tili on hänen hallinnassaan. Se ei ole järkevin ikä kertoa asiasta, en todellakaan halua euforisissa 18 v -synttäritunnelmissa yhtäkkiä kertoa hänelle, että ai niin muuten, sulla on tuolla kymppitonni sitten tuolla tilillä. Pitää ehdottomasti kertoa rauhassa ja aikaisemmin, muuten ylilyönti on varmaan aika taattu. Ap

Ja koska et halua, niin onkin todella tärkeää ohjata häntä siihen, että kaikki ei ole helppoa ja itsestään selvyyttä.

Ja kuten jo aloituksessa kerroin, niin teen koko ajan. Lapsi on nyt 4-vuotias. Kysymykseni ei koskenut tätä asiaa. Ap

4v?! Pohdinta ei taida olla kovin ajankohtaista.

Minkäs ikäinen lapsen tulee olla, että tätä asiaa on sopivaa alkaa pohtia?

Ehkä joskus 7-12 vuotiaana eli aika laaja haarukka, mutta riippuu mielestäni lapsen luonteeesta ja kiinnostuksenkohteista jne. Itse sain varmaan joskus 10 vuotiaana tietää vanhempieni säästämistä rahoista/rahastosta. 

Mä varmaan kertoisin alakouluikäisenä, mutta selkeästi ennen murrosikää. En ehkä tarkkaa summaa, mutta jollain tavalla kuitenkin kertoisin jo, ennen kuin aivot menevät hormoneista ihan sekaisin, että rahaa on sinulle säästetty yhteistuumin, jotta aikuisena sulla olisi helpompaa esimerkiksi saada oma koti.

Siis ei lapsille mitään erikseen kerrottu. Ovat tienneet kasvaessaan aina, että rahaa on jonkin verran jemmassa. Nyt juuri 15-vuotias sai mummulta 2500, joten aiotaan yhdessä miettiä sijoituskohde. Kerron vaihtoehdot ja hän saa valita. On ekan kerran mahdollisuus osallistua sijoittamiseen. Tähän asti olen vaan lätkinyt osakkeisiin ja indeksirahastoihin. Ajattelin, että tämä on hyvää rahakasvatusta teinille. 15-vuotiaalla on noin 50 tonnia tällä hetkellä jemmassa. Sitkeää säästämistä on vaatinut meiltä kaikilta pienestä saakka. Minä olen laittanut, isänsä ja kummatkin isovanhemmat.

Vanhempi lapsi on 21 ja ei ole kauaa aikaa, kun esitteli sijoituksiaan netissä. Samalla tavalla hän oli aina tietoinen, että muutamia kymmeniä tuhansia odottaa ja se siitä. On käyty sitäkin läpi, että kun maailma on tämmöinen, niin minä ja mummu jatketaan sijoittamista heille niin kauan kuin meillä on rahaa ja fiksuna ei ehkä kannata niitä realisoida. Jos ei muuta, niin on kuusikymppisenä sen verran rahaa, että on turvaa sen aikaiseen elämään. Toki, elämässä voi tapahtua mitä vaan tai vaikka menettää kaikki, mutta ainakin on annettu mahdollisuus ja näyttäisi esikoisen kohdalla siltä, että on fiksu rahan kanssa. Koko ajan kirkastuu enemmän rahan arvo. Suurin riski älyttömyydessä on tuossa 18-vuotiaana.

Eikä meidän suku ole rikasta. Tavallista keskiluokkaista porukkaa. Ollaan vaan pitkäjänteisiä raha-asioissa. Samalla tavalla olen itselleni säästänyt 25 vuotta joka palkasta ja ikää nyt 49. 

Meillä on vanhempi lapsi 14v eikä ole vielä kerrottu. Nyt on teini-ikä alussa, eikä ole hyvä aika. Pitää myös huomioida nuoremman lapsen kypsyys. 

Meidän lapset sen sijaan kertovat kotona auliisti kaikki kavereidensa omistukset. Jotkut kaverit siis tietävät että heillä on osakkeita ja ovat kertoneet sen kaikille koulussa.

Ainakin niin kauan haluan odottaa (kertomisen kanssa), että lapset ymmärtävät vaieta omista raha-asioistaan. 

Me kerrottiin esikoiselle lähellä täysikää. Tosin sieltä oli otettu jo moporahaa yms mutta summaa ei etukäteen mainostettu. Pojalla oli kuitenkin siinä paljon käytännön rahareikiä kuten ajokortti ja auto, jotka maksoi sitten itse, eikä näiden jälkeen raaskinnut enää hummailla rahoja turhuuksiin. Eli pakollisen kulutuksen kautta on ymmärtänyt että sille on ns oikeaakin käyttöä. Nuoremmat sisarukset nyt jo tietävät että rahaa on, mutten enää osaa olla huolissani, ovat pihejä muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Siis ei lapsille mitään erikseen kerrottu. Ovat tienneet kasvaessaan aina, että rahaa on jonkin verran jemmassa. Nyt juuri 15-vuotias sai mummulta 2500, joten aiotaan yhdessä miettiä sijoituskohde. Kerron vaihtoehdot ja hän saa valita. On ekan kerran mahdollisuus osallistua sijoittamiseen. Tähän asti olen vaan lätkinyt osakkeisiin ja indeksirahastoihin. Ajattelin, että tämä on hyvää rahakasvatusta teinille. 15-vuotiaalla on noin 50 tonnia tällä hetkellä jemmassa. Sitkeää säästämistä on vaatinut meiltä kaikilta pienestä saakka. Minä olen laittanut, isänsä ja kummatkin isovanhemmat.

Vanhempi lapsi on 21 ja ei ole kauaa aikaa, kun esitteli sijoituksiaan netissä. Samalla tavalla hän oli aina tietoinen, että muutamia kymmeniä tuhansia odottaa ja se siitä. On käyty sitäkin läpi, että kun maailma on tämmöinen, niin minä ja mummu jatketaan sijoittamista heille niin kauan kuin meillä on rahaa ja fiksuna ei ehkä kannata niitä realisoida. Jo

Se on kai sitten aina suhteellista, että mikä on rikasta sukua. Jos mummulla on rahaa heittää 2500 yhtäkkiä, ja rahoja lätkitään rahastoihin, ja teinillä on 50 tonnia jemmassa, joku ehkä saattaisi sanoa, että aika rikasta menoa on.

Vierailija kirjoitti:

Baariinhan se katoaa. Tarjotaan kavereille ja esitetään vastakkaiselle sukupuolelle, että on millä mällätä. 10 000e aika nopeasti tuhlattu. 4 kuukautta ja pullon pohja pilkottaa. 

Tunnen sisarukset, jotka saivat aikuisina isohkon perinnön. Toinen pisti rahat pankkiin, toinen pisti menemään, tarjosi siinä sivussa kavereille kans. Rahat oli juhlittu parissa kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Me kerrottiin esikoiselle lähellä täysikää. Tosin sieltä oli otettu jo moporahaa yms mutta summaa ei etukäteen mainostettu. Pojalla oli kuitenkin siinä paljon käytännön rahareikiä kuten ajokortti ja auto, jotka maksoi sitten itse, eikä näiden jälkeen raaskinnut enää hummailla rahoja turhuuksiin. Eli pakollisen kulutuksen kautta on ymmärtänyt että sille on ns oikeaakin käyttöä. Nuoremmat sisarukset nyt jo tietävät että rahaa on, mutten enää osaa olla huolissani, ovat pihejä muutenkin. 

Oliko se siis lapsen oma tili, josta otitte rahaa hänen tietämättään?

34 vuotiaana!

Kyllä se tiesi, itte halus kulkupelit. 

Mä olen melko varakkaasta perheestä ja en ole koskaan saanut vanhemmiltani mitään ns. rahapommia itselleni, se ei ole järkevää. Vanhemmat ovat säästäneet itselleen ja antavat minulle rahaa kaikenlaisiin tarpeisiin ja maksavat laskujani aina kun on jotain isompaa jossa haluavat auttaa. Osa kavereistani sai esim. parikymmpisenä isompia rahasummia ja valitettavasti melkein kaikki ne tuhlasivat. Ostivat opiskeluaikoina kalliit autot ja pistivät loput baareihin. Älkää ihmiset säästäkö lapsillenne ja yhtäkkiä anna sitä kaikkea heille parikymppisinä!

Meillä jo eskari-ikäisestä ovat lastenlapsetkin tienneet että heillä on tilit ja rahastot.

Hyvä opettaa säästämistä ja raha-asioita jo pienestä - nuorin osti juuri 1. puhelimen omilla rahoillaan

Vierailija kirjoitti:

Mä olen melko varakkaasta perheestä ja en ole koskaan saanut vanhemmiltani mitään ns. rahapommia itselleni, se ei ole järkevää. Vanhemmat ovat säästäneet itselleen ja antavat minulle rahaa kaikenlaisiin tarpeisiin ja maksavat laskujani aina kun on jotain isompaa jossa haluavat auttaa. Osa kavereistani sai esim. parikymmpisenä isompia rahasummia ja valitettavasti melkein kaikki ne tuhlasivat. Ostivat opiskeluaikoina kalliit autot ja pistivät loput baareihin. Älkää ihmiset säästäkö lapsillenne ja yhtäkkiä anna sitä kaikkea heille parikymppisinä!

Mutta tää koskee nimenomaan varakkaita perheitä. Mulla ei ole sellaista vaihtoehtoa, että lapsen isovanhemmat antaisivat sen rahan minulle, vaan se menee lapselle. Minulta ei ole pommeja tulossa, mutta tämä nykyinen järjestely on ainoa tapa siihen, että lapsella tulee ylipäänsä olemaan yhtään mitään. Ap

Minä olen melko varakkaasta suvusta ja meillä on säästetty ja sijoitettu lapsilleni jo heti syntymästä saakka. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat lahjoittaneet rahaa. Olen kertonut lapsille jo ihan pienestä, että heille on säästetty rahaa, jonka saavat käyttöönsä sitten aikuisena. Rahan määrää en kertonut ennen kuin vanhin lapsi täytti 12 vuotta. Silloin kävin hänen kanssaan läpi sijoitukset ja omaisuuden kokonaismäärän. Lapsi meni vähän hiljaiseksi, oli luullut omistavansa paljon vähemmän.

Itse suunnittelen kertovani että kerrotaan 15-vuotiaana, samoin saa tietää osakkeensa ja rahastot, lapsi nyt 10 vuotta ja varallisuutta kertynet sen verran että DVV on jo kuvioissa. Lapsi tietää ett hänellä on säästöjä ja osakkeita. Lapselle on myös oma käyttötili ja säästötili, joista tietää.

Kun kerrotaan ajoissa niin ehtii prosessoida asiaa ja ei sitten toivottavasti ihan sekoa kun saa tilit itselleen käytettäväksi. 

Kannattaa herätellä kiinnostusta säästämiseen yms jo nuorempana, lapsille on myös tarjolla kirjallisuutta rahataitoihin liittyen. Jos aihe tuntuu vanhemmalta vieraalta niin kannattaa tutustua, tässä on vielä paljon aikaa aikuisenakin opetella näitä asioita.

Aina kannattaa vähän sivulauseessa viljellä niitä säästämisen keinoja ja ettei kaikkea oikeasti tarvitse ostaa. Koska tavarahan ei maailmasta lopu.

Meidän 17-vuotiaalla on tällä hetkellä sijoituksia ja säästöjä noin 18 000 euroa ja näistä on hänelle kerrottu ehkä 14-vuotiaana. Tällä hetkellä sijoittaa myös itse rahastoon 30 euroa kuukaudessa ja hänen käyttötilillään on kokonaisuudesta 3000 euroa. Tältä tililtä tekee harkitsevasti ostoksia, kuten kamera tai vaikkapa käsityötarvikkeita. Mielestäni on järkevää kertoa varoista ennen tuota 18 vuoden ikää, niin ei sitten lähde lapasesta, kun saa säästöt hallintaansa.

Ei sun kannata kertoa koskaan, koska tuut ite käyttämään ne turhuuksiin kun rahaa on kertynyt sopivasti, siirrät pikku hiljaa itelle kun oma tili näyttää nollaa.🤗