Minkä ikäisenä lapselle kannattaa kertoa, että hänellä on tili, jonne on säästetty rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Kivasti tulee kasvatusvinkkiä, oletusarvona, että mulla ole osaamista kasvattaa lasta järkeväksi rahankäyttäjäksi. Kysymys oli nyt kuitenkin se, että miten, ja minkä ikäisenä muut samassa tilanteessa olevat ovat kertoneet lapselle, että rahaa on. Ei se, kuinka lapsi kasvatetaan.

No onpa taas vastaus.

Tähänhän riippuu minkäkainen lapsesta tulee.

Me ollaan ostettu jokaiselle lapselle oma asunto ja vanhin sai tietää siitä yli 20 vuotiaana

Kyllä meillä on kerrottu aika nuorena. Silloin kun possu on tullut täyteen niin ollaan viety se pankkiin ja rahat on talletettu lapsen tilille.

Minulle talletettiin syntymäpäivä- ja joululahjoina rahaa tilille, johon sain pankkikortin 11 vuotiaana. Käytännössä käytin korttia vain käteisen nostamiseen, jos halusin ostaa jotain kuten uuden puhelimen tms. Rahaa taisi silloin olla jotain 4000 euroa tilillä. Mielestäni se oli jo opettavaista, että sain lapsena itse ostaa omia juttujani vaikkapa harrastuksiin sen sijaan, että vanhemmat maksaa kaikki automaattisesti. Toki he paljon osallistuivat kuluihini ja ostivat vaatteita ym jos yhdessä oltiin kaupoilla. 18-vuotiaana jos saa ekaa kertaa omaa rahaa käyttöönsä tonnien edestä, niin tottakai se voi houkuttaa hassaamaan kaiken, kun ei ole ymmärtänyt miten sitä rahaa tilille tulee (jos enää tulee). Lapsesta asti, kun oppi miten paljon rahaa omistaa, miten sitä kuluu ostoksiin, oli todella helppoa nuorena aikuisena arpoa ostaako rahoilla lukiokirjat vai kavereille kaljaa. Ostin ne lukiokirjat ja opiskelin itseni hyvätuloiselle alalle. Köyhyydestä on päästy, mutta edelleen olen tarkka rahojeni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa vähän sivulauseessa viljellä niitä säästämisen keinoja ja ettei kaikkea oikeasti tarvitse ostaa. Koska tavarahan ei maailmasta lopu.

Tää tulee meillä kyllä aivan varmasti. Olen itse aina ollut säästeliäs, koska on ollut pakko. Ja olisin varmaan muutenkin ekologisista syistä. Taaperonkin kanssa näitä keskusteluja pääsee käymään melkein päivittäin kauppareissuilla. Kaikkea ei osteta, mitä halutaan, ja jos jotain kovasti halutaan, sitten säästetään. Lapsi tietää myös, esim. että vettä tai sähköä ei tuhlata. Kirpparit on arkipäivää, ja paljon puhutaan siitä, mikä on luonnolle hyväksi, ja mitkä asiat on elämässä oikeasti tärkeitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivasti tulee kasvatusvinkkiä, oletusarvona, että mulla ole osaamista kasvattaa lasta järkeväksi rahankäyttäjäksi. Kysymys oli nyt kuitenkin se, että miten, ja minkä ikäisenä muut samassa tilanteessa olevat ovat kertoneet lapselle, että rahaa on. Ei se, kuinka lapsi kasvatetaan.

No onpa taas vastaus.

Tähänhän riippuu minkäkainen lapsesta tulee.

Me ollaan ostettu jokaiselle lapselle oma asunto ja vanhin sai tietää siitä yli 20 vuotiaana

Juu, mutta kun aloituksessa ei kysytty, että  miten lapsi opetetaan järkeväksi rahankäyttäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Näetkö sinä sen rahastotilin saldon, että sinne kertyy rahaa?Voi olla ikävä yllätys, jos sitten huomataankin ettei isovanhemmat olekaan säästäneet. Toisaalta mitä tahansa voi tapahtua, että säästäminen loppuu eikä rahaa kerry. 

Kun lapsi on teini niin on hyvä valmistaa häntä sanomalla, että rahaa on säästössä autokoulua ym  kaikkea tarpeellista varten ja hän saa itse päättää miten käyttää. Siinä vaiheessa on jo varmaa, että rahaa on säästetty. Jos siis tiedät saldon varmasti. 

Juu, kyllä näen. Sinne tulee tietty summa joka kuukausi. Alaikäisen tili on aina jonkun hallinnassa, se näkyy mun verkkopankissa. Ap

Älä tartuta rahanpelkoa lapseen. Se oikeasti vaikuttaa. Kun uskoo että ei koskaan ole rahan arvoinen eikä osaa käyttää sitä oikein, ennustus alkaa toteuttaa itseään. 

Me kerrottiin lapselle, kun hän oli noin 7-vuotias. Olin vähän tarkoituksella joskus ohimennen maininnut lapselle hänen pankkitilinsä, ja sitten jossain vaiheessa hän hoksasi kysyä, paljonko siellä on rahaa, jolloin kerroin suoraan.

Osaat varmasti hyvin kasvattaa lapsesi arvojesi mukaan. Tuosta lahjatilistä ei nyt 4-vuotiaan kanssa tarvitse olla tietääkseenkään hänen kanssaan. Joskus yläasteella, kun isommat ostokset muutenkin voivat olla ajankohtaisia, voit kertoa lahjasta.

Tai

Minkä ikäisenä lapselle kannattaa kertoa, että hänellä OLi tili, jonne OLI säästetty rahaa?

----rahat palaneet eteläreissuihin? 

Vierailija kirjoitti:

perintönä sitten.

eli, että saisi perintönä oman säästötilinsä

Olen aina puhunut lapsilleni rahasta ikätasoisesti. Ap:n lapsen ikäisenä heidän kiinnostuksensa oli omissa kolikoissa, jotka ovat konkreettinen asia. Ymmärrys muista omistuksista alkoi karttua vasta myöhemmin. Lapset ovat perheemme sijoitusyhtiössä osakkaita pienestä pitäen, ja ala-asteen lopulla onnistuimme selittämään perusasioita siitä, vaikka kiinnostus vähäinen olikin. Nyt vanhin on lukiossa, ja hän on esimerkiksi ollut varainhoitajatapaamisissa mukana kuulolla. 

Kasvatamme lapsista omistajia. Varallisuutta saa toki käyttää, mutta odotus on, että seuraavalle polvelle jää enemmän kuin mitä he saivat.

Vaikea kysymys, riippuu varmasti lapsesta. Itse en ollut kovinkaan fiksu nuorena täysi-ikäisenä sain yllättäen ison summan tililleni. Hassasin sen kaiken maailman turhuuksiin hyvin nopeasti! Jälkeenpäin kaduttaa miksen käyttänyt sitä järkevämmin. En ollut selvästikään vielä kypsä päättämään rahoistani. 

Mun pojalla on vielä 16 000 ja on 22-vuotias. Osa perintöä ja osa saatua. Ei ole tuhlannut rahoja. Elätetään häntä kun opiskelee.  Ei muista milloin kerrottiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla on vielä 16 000 ja on 22-vuotias. Osa perintöä ja osa saatua. Ei ole tuhlannut rahoja. Elätetään häntä kun opiskelee.  Ei muista milloin kerrottiin.

Niin ja isällä oikeus hänen tiliinsä. Kerran katsottu mikä tilanne.

Vasta 30 v tai kun ostaa kämpän.

Kokemusta on että liian nuori tuhlaa sen summan turhuuteen. 

Itse opin säästämisen/sijoittamisen vasta 60-vuotiaana ja olen sitä mieltä että toiset säästää luonnostaan ja toiset on opetettava säästämään. Mua ei opetettu koskaan. Onneksi mun lapset tullut isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina puhunut lapsilleni rahasta ikätasoisesti. Ap:n lapsen ikäisenä heidän kiinnostuksensa oli omissa kolikoissa, jotka ovat konkreettinen asia. Ymmärrys muista omistuksista alkoi karttua vasta myöhemmin. Lapset ovat perheemme sijoitusyhtiössä osakkaita pienestä pitäen, ja ala-asteen lopulla onnistuimme selittämään perusasioita siitä, vaikka kiinnostus vähäinen olikin. Nyt vanhin on lukiossa, ja hän on esimerkiksi ollut varainhoitajatapaamisissa mukana kuulolla. 

Kasvatamme lapsista omistajia. Varallisuutta saa toki käyttää, mutta odotus on, että seuraavalle polvelle jää enemmän kuin mitä he saivat.

Muistan kun poikani sanoi että on sillä rahaa. Lompakko täynnä kolikoita ja vieteri venyi kun heilutteli lompakkoaan. 
Olin juuri sanonut että iskä maksaa kun sulla ei ole rahaa.

Pyydä oikeus hänen tiliinsä sitten kun on täysikäinen. Pankissa sanoivat että kyllä monella on oikeus nähdä nuoren aikuisen tili. Tarkoittaa sitä että nuoret suostuu siihen.

35 v.