Aikuinen miesystävä on pikkutarkka tasajakomies - nykyaikaako?
Kyse ei ole nyt vain tarjoamisesta treffeillä, vaikka sitäkään ei toki ole, vaan siitä kun miesystävä on jotenkin omituisen tarkka siitä, että kaiken on mentävä tasan. Autoreissutkin on vastenmielisen hankalia, kun pitää muistella kumman autolla nyt mentiin minnekin ja oliko se matka niin pitkä, että nyt pitää mennä toisen autolla pari lyhyempää peräkkäin että "menee tasan", normiajot pitää mennä vuorotellen. Minulle on se ja sama, mennäänkö millä autolla ja kuinka monta kertaa, mutta jos miehen autolla on menty kerta enemmän tai pitempi matka ja mennään vaikka kahville niin mies vihjailee, että minun pitäisi nyt tarjota hänelle kahvit kun on menty hänen autolla enemmän. Minulle ei kuitenkaan ole tarjoamassa jos minä olenkin hänen logiikallaan "saamapuolella". On aikanaan kertonut, että hän ei naiselle tarjoa vain siksi, että naisystävä tai ilahduttaakseen, mutta jostakin palveluksesta voi kiitokseksi tarjota - no en tarjoa minäkään tietenkään hänelle koska sitä saa mitä tilaa, joten sikäli ihan sama, mutta erikoinen on suhtautuminen rahaan ja ihmisiin.
Onkä tämä jokin nykyajan ilmiö kun ei vielä nuoruudessa viime vuosituhannella tällaista ollut? Kumpikaan ei siis ole työtön tai muuta vastaavaa, joka olisi looginen selitys sentinvenytykselle ja autotkin ihan kunnollisia uusia, tosin eihän tuossa oikeastaan säästäväisyydestä ole kyse vaan jonkinlaisesta saituudesta ja haluttomuudesta antaa kenellekään mitään.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Mites vauvapalstan mielestä asiat kuuluu hoitaa kahden samaa sukupuolta olevan välisessä parisuhteessa, kun hatusta vedetyt sukupuoliroolit eivät pystykään määräämään järjenvastaisia sääntöjä?
Mikä on järjenvastainen sääntö? Minun mielestäni tiukkapipoinen kaiken laskeminen on järjenvastaista, jos tavoitteena on mukava ja onnellinen yhteiselämä.
Ihan sama mitä sukupuolta parisuhteissa on tarjolla, samat säännöt pätevät. Jos kokee tarvetta laskea pennilleen asioita, ei ole valmis suhteeseen vaan menee vielä kotiin kasvamaan. Tuskin siitä toisesta välittää ihan hirveästi, jos laskeskelee päässä että tarjosiko nyt yhden kahvikupin verran enemmän. Rakkaalleen kun haluaa hakea kuun taivaalta, ainakin alkuun. Ja myöhemminkin haluaa kaikkea hyvää.
Ensitreffeillä pyytäjä tarjoaa ellei halua vaikuttaa kitupiikiltä. Ainoa poikkeus on, kun usean yrityksen jälkeen toinen kieltäytyy tiukasti. Ensitreffienkin jälkeen tyylikästä että jompikumpi tarjoaa (jos tuloero on iso varakkaampi vaikka ruoan ravintolassa ja köyhempi vaikka leipomuksia kotonaan). Sulavasti, vuorotellen, kunkin tulotason ja tilanteen mukaan.
Voisiko joku selittää ton lahjan ostamisen, mikä siinä pihiä kirpasee?
Mites vauvapalstan mielestä asiat kuuluu hoitaa kahden samaa sukupuolta olevan välisessä parisuhteessa, kun hatusta vedetyt sukupuoliroolit eivät pystykään määräämään järjenvastaisia sääntöjä?