Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen miesystävä on pikkutarkka tasajakomies - nykyaikaako?
02.04.2025 |
Kyse ei ole nyt vain tarjoamisesta treffeillä, vaikka sitäkään ei toki ole, vaan siitä kun miesystävä on jotenkin omituisen tarkka siitä, että kaiken on mentävä tasan. Autoreissutkin on vastenmielisen hankalia, kun pitää muistella kumman autolla nyt mentiin minnekin ja oliko se matka niin pitkä, että nyt pitää mennä toisen autolla pari lyhyempää peräkkäin että "menee tasan", normiajot pitää mennä vuorotellen. Minulle on se ja sama, mennäänkö millä autolla ja kuinka monta kertaa, mutta jos miehen autolla on menty kerta enemmän tai pitempi matka ja mennään vaikka kahville niin mies vihjailee, että minun pitäisi nyt tarjota hänelle kahvit kun on menty hänen autolla enemmän. Minulle ei kuitenkaan ole tarjoamassa jos minä olenkin hänen logiikallaan "saamapuolella". On aikanaan kertonut, että hän ei naiselle tarjoa vain siksi, että naisystävä tai ilahduttaakseen, mutta jostakin palveluksesta voi kiitokseksi tarjota - no en tarjoa minäkään tietenkään hänelle koska sitä saa mitä tilaa, joten sikäli ihan sama, mutta erikoinen on suhtautuminen rahaan ja ihmisiin.
Onkä tämä jokin nykyajan ilmiö kun ei vielä nuoruudessa viime vuosituhannella tällaista ollut? Kumpikaan ei siis ole työtön tai muuta vastaavaa, joka olisi looginen selitys sentinvenytykselle ja autotkin ihan kunnollisia uusia, tosin eihän tuossa oikeastaan säästäväisyydestä ole kyse vaan jonkinlaisesta saituudesta ja haluttomuudesta antaa kenellekään mitään.
Kommentit (343)
Otsikko: "Aikuinen miesystävä on pikkutarkka tasajakomies - nykyaikaako?"
On joka tapauksessa hyvä ja tyylikästä, että kyseessä ei ole alaikäinen miesystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene tunne edellä. Millainen olo sulla tuon miehen kanssa on. Onko turvallinen, mukava ja välitetty? Ole ihan rehellinen itsellesi. Paljonko pitää kiristellä hampaita, vetää hymynaamio naamalle ja teeskennellä, että ei haittaa eikä tule yhtään paha mieli?
Niinpä.
Et tarvitse meitä tähän. Vastaukset löytyvät itsestäsi.
Tämä ei ole tasajakomies vaan itsekeskeinen hyötyjämies: mies vihjailee, että minun pitäisi nyt tarjota hänelle kahvit kun on menty hänen autolla enemmän. Minulle ei kuitenkaan ole tarjoamassa jos minä olenkin hänen logiikallaan "saamapuolella".
Hyi sssstana mikä asenne: On aikanaan kertonut, että hän ei naiselle tarjoa vain siksi, että naisystävä tai ilahduttaakseen, mutta jostakin palveluksesta voi kiitokseksi tarjota että ilahduttaako sitten muilla tavoilla ikinä? Ei.
Pihiys on sellainen persoonan piirre, josta itää kaikkea muuta ikävää: ahneus, valehtelu, kontrollointi ja manipulointi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen miehen kanssa on mahdotonta elää onnellista elämää.
Et voi olettaa, että leipoessasi hänelle leipää hän joskus muistaa sinua vaikka kukkasilla tai vaikka yllättää ostamalla leipomisaineet. Osoitan usein välittämistä pakkaamalla miehelle evääksi omia leipomuksia. Kudon hänelle syksyisin uudet villasukat ja villapaidan. En näin tekisi, ellei minua silloin tällöin huomioitaisi vastavuoroisesti.
Haluan rakastaa ja olla rakastettu, en kytätä senttejä. Raha-asioiden on hyvä mennä tasan,mutta rajansa kaikella. Ja mikä on tasan? Jos kudon miehen neuletta tuntikausia, mitä miehen pitää tehdä, jotta työ menisi tasan? Jäinköhän nyt kuitenkin saamapuolelle jos tuntipalkkoja katsotaan? Mielestäni olisi outoa ajatella näin.
Pienillä eleillä voi osoittaa aitoa välittämistä. Ei tarvitse olla suureellisia, kalliita lahjoja, vaan osoittaa arvostavansa. Kuvatunlainen pihtailu ei ole välittämistä, e
Tämä. Mikä sua ton miehen luo vetääkin, se ei tee hyvää sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihiys on sellainen persoonan piirre, josta itää kaikkea muuta ikävää: ahneus, valehtelu, kontrollointi ja manipulointi.
Totta se on. Tunnen pari todella pihiä kitupiikkiä. Tuo on sillä lailla, että pihillä kitupiikillä on pakonomainen tarve myös valehdella, manipuloida , kontrolloida, kerjätä, varastaa ja vielä kirsikkana kakun päällä on väkivaltaisuus.
Karmeaa, kun kaikki huonot puolet yhdistyy samoilla tyypeillä. Kokemusta siitä käsilaukun tonkijasta ja elämäntapalokkeilija-varastelija-valehtelija-naistenhakkaajatyypistä. Näistä voisin kirjoittaa vaikka romaanin verran tosiasioita tältä istumalta.
Molemmat tuomittuja rikollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te naiset ole vuosikausia vaatineet tasa-arvoa ja kertoneet, miten vastanmielisiä ovat miehet, jotka toteuttavat toksista maskuliinisuutta? Sitten, kun mies käyttäytyy tasa-arvoisesti, niin se ei kelpaakaan.
Miksi ymmärrät tämän tahallasi väärin? On tasa-arvoisuutta ja sitten on älytöntä nipottamista. Kyllähän sinä sen tiedät.
Sinäkö päätät, mikä on tasa-arvoa ja mikä on nipottamista? Tälle miehelle taloudellinen tasa-arvo on tärkeää.
Eipäs ole, vaan se, ettei kukaan vaan pääse hänestä hyötymään. JOs haluaisi tasa-arvoa, silloin pitäisi huolta siitä, että se todella toteutuu, eikä vain siitä, että oma etu toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa oudolta käyttäytymiseltä. Mahdollinen yhteiselo voi käydä pahasti hermon päälle, jos molemmilla ei ole riittävästi tuloja ja varallisuutta, ja voi käydä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa oudolta käyttäytymiseltä. Mahdollinen yhteiselo voi käydä pahasti hermon päälle, jos molemmilla ei ole riittävästi tuloja ja varallisuutta, ja voi käydä silti.
Oman kokemuksen mukaan varallisuuden määrä ei mitenkään korreloi pihiyden kanssa. Niinhän sitä sanotaan että köyhä antaa vähästäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa oudolta käyttäytymiseltä. Mahdollinen yhteiselo voi käydä pahasti hermon päälle, jos molemmilla ei ole riittävästi tuloja ja varallisuutta, ja voi käydä silti.
Oman kokemuksen mukaan varallisuuden määrä ei mitenkään korreloi pihiyden kanssa. Niinhän sitä sanotaan että köyhä antaa vähästäänkin.
Jotkut ovat pihejä sen takia, että ovat köyhiä. Jotkut ovat varakkaita siksi, että ovat olleet pihejä. Onko elämän pituinen pihuus silti sen arvoista, että on vanhana varakas, mutta on elänyt nauttimatta elämästä? Säästäväisyys on eri asia kuin pihuus. Se on tervettä, pihuus ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa oudolta käyttäytymiseltä. Mahdollinen yhteiselo voi käydä pahasti hermon päälle, jos molemmilla ei ole riittävästi tuloja ja varallisuutta, ja voi käydä silti.
Oman kokemuksen mukaan varallisuuden määrä ei mitenkään korreloi pihiyden kanssa. Niinhän sitä sanotaan että köyhä antaa vähästäänkin.
Jotkut ovat pihejä sen takia, että ovat köyhiä. Jotkut ovat varakkaita siksi, että ovat olleet pihejä. Onko elämän pituinen pihuus silti sen arvoista, että on vanhana varakas, mutta on elänyt nauttimatta elämästä? Säästäväisyys on eri asia kuin pihuus. Se on tervettä, pihuus ei.
Samaa mieltä. En tosin jaksa uskoa että kukaan erityisesti vaurastuisi laskemalla puolison kanssa kilometrejä jakaessaan bensakuluja. Säästäväisyys on tosiaan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa oudolta käyttäytymiseltä. Mahdollinen yhteiselo voi käydä pahasti hermon päälle, jos molemmilla ei ole riittävästi tuloja ja varallisuutta, ja voi käydä silti.
Oman kokemuksen mukaan varallisuuden määrä ei mitenkään korreloi pihiyden kanssa. Niinhän sitä sanotaan että köyhä antaa vähästäänkin.
Jotkut ovat pihejä sen takia, että ovat köyhiä. Jotkut ovat varakkaita siksi, että ovat olleet pihejä. Onko elämän pituinen pihuus silti sen arvoista, että on vanhana varakas, mutta on elänyt nauttimatta elämästä? Säästäväisyys on eri asia kuin pihuus. Se on tervettä, pihuus ei.
Samaa mieltä. En tosin jaksa uskoa että kukaan erityisesti vaurastuisi laskemalla puolison kanssa kilo
Tunnen erään erittäin pihin, joka on vaurastunut. Hän ei ole vaurastunut laskemalla puolison kanssa kilometreja, koska hänellä ei ole koskaan ollut puolisoa. Ei varmaan ole raaskinut edes miettiä sellaista vaihtoehtoa, koska olisi tullut niin kalliiksi.
Mielenkiintoinen ketju.
Aloittelijan kuvailema miestyyppi on kyllä luotaantuyntävä. Mutta jotenkin kykenen ymmärtämään moista toimintaa, vaikka en hyväksykään sitä. Näin vanhemmalla iällä maailma ei ole niin mustavalkoinen enää. Itse olen kasvanut outojen vanhempien lisäksi monilapsisessa köyhässä perheessä, jossa ei lapsiin kauheasti panostettu. Kaikki jaettiin tarkasti tasan ja puolensa oli pidettävä tai jäi ilman. Sitä myöten kasvoin itsekin pihiksi, jonka tajusin vasta kaiken muun outouden lisäksi vanhemmalla iällä. Se vaati tosissaan yrittämistä ja kasvamista päästä siitä eroon sillä erotuksella, että toisen hyväksikäyttäminen ei siihen kuulunut. Sairaalloinen tarkkuus kylläkin. Mutta sekään ei ole piirteenä kovin mukava. Olen siitä jollain tavalla päässyt eroon tai opetellut eroon, miten vain (kuten monesta muustakin epämiellyttävästä jutusta) Edelleen kuitenkin minulle tulee epämiellyttävä olo, jos joku puolituttu tarjoaa minulle jotain. Poislukien läheiset ja hyvät ystävät, joita on vähän.
Parisuhteessa olen oppinut vasta nykyisen puolisoni aikana, siihen ettei jokaista kymppiä tarvi laskea. Tai lasken, mutta osaan pitää suuni kiinni, enkä menetä yöuniani.. :D Mutta esim tipin anto ulkomailla on edelleen vähän vaikeaa. En silti kokonaan tästä pääse ikinä eroon, koska huomaan sen olevan jossain niin syvällä juurtuneena, ettei sitä ole mahdollista muuttaa kokonaan. Hallitsen sen kuitenkin niin hyvin, ettei se enää näy ulospäin. Pienillä askelilla opin siitä kuitenkin siedettävälle tasolle. Esimerkkinä vaikka: Kävin aikanaan paljon kahvilla samassa paikassa ja siellä oli tosi ystävällinen oikean asiakaspalveluasenteen omaava opiskelijatyttö useasti töissä. Maksoin kahvikupin sadalla eurolla ja annoin loput tälle tytölle ja kiitin hyvästä asiakaspalvelusta. Siitä tuli itselle hyvä mieli ja sitä kautta positiivinen fiilis antaa jollekin jotain vastikkeettomasti jne.. Kuten kirjoitin, ongelma lähinnä tuntuu itselläni, en näytä sitä muille, koska naisten kanssa ei kyllä ole ongelmia tuon "salaisen" piirteeni takia ikinä ole ollut.. Olen siis onnistunut kehittymään ja koulimaan itseäni riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin vuosia sitten treffeillä ns. valikoivasti pihin miehen kanssa, joka ilmoitti että hän ei tarjoa treffeillä naiselle edes kahvikupillista vaan jokainen maksaa omat ostoksensa itse, paitsi tinderdeiteille kuuluu "tietenkin" tarjota ja hän on syömässäkin käynyt ja "tietenkin" tarjonnut. Me emme siis tavanneet tinderissä vaan tavallaan harrastuksen kautta. Sanoin, että mulle ihan sama, mutta mikä tekee irl tavatusta naisesta erilaisen kuin tinderissä tavatusta, että tälle ei voi tarjota edes kahvia mutta tindernaiselle kuuluu tarjota ruokakin. Kuulemma niin se vaan on, että tinderdeiteille kuuluu ja ei hänen sitä sen enempää tarvitse selittää.
No, kahvilassa otin mitä halusin ja menin kassalle maksamaan omani, mies tulee siihen että hän maksaa. Sanoin, että minä maksoin jo ja sinähän sanoit, ettet tarjoa treffeillä. Tästä sitten ihan riideltiin kahvilapöydässä, kun hän olisikin nyt maksanut ja olisinhan minä voinut maksaa hänelle takaisin sen kahvin hinnan niin ei olisi ollut niin noloa siinä kassalla. Siis olisi halunnut maksaa (ei kuitenkaan tarjota) ja minä olisin maksanut pöydässä takaisin.
Tuo tinderdeitille kuuluu tarjota, mutta muille ei-homma on kyllä edelleen jotakin niin käsittämätöntä, mihin ei minun logiikka riitä. Sen vielä ymmärrän jos periaate on ettei tarjoa kenellekään, mutta en mitenkään ymmärrä mikä tekee tinderdeitistä sellaisen, että hänelle kuuluu "tietenkin" tarjota treffeillä, mutta tyyliin yhteisten tuttujen häissä tai töissä tavatulle deitille ei. Ja tämä "luokitus" vielä sanotaan sille irl tavatulle perusteluksi, että kohtelisin sinua paremmin jos olisit tinderistä. Minä en noissa huomaa muuta eroa kuin että toinen on jo tavattu naamakkain ja toinen ei, mutta jokin merkittävä ero niissä ainakin tuolle miehelle oli :D
Tuli taas mieleen entinen työkaveri, joka tarjoutui kyyditsemään minut kotiin, kun oltiin samaan suuntaan menossa. Puolessa välissä matkaa kaarsi huoltoaseman pihalle ja ehdotti kahvilla käyntiä. Otti kahvin ja sämpylän ja sanoi, että sä kai maksat, kun hän tarjosi kyydin. Maksoin, koska pelkäsin hänen jättävän minut huoltamolle. Koko matka töistä kotiin oli alle 10 km, joten nälkiintynyt hän tuskin oli. Tarjoilut maksoi minulle n. 10 eur. Bussimatka olisi ollut n. 4 eur. Kuulin myöhemmin, että en ollut ainoa, jolla oli maksattanut kahvittelunsa.
Olisiko tuossa tinderdeiteille tarjoamisessa se, että mies kokee jotenkin "saavuttaneensa" naisen, joka on "valinnut" juuri hänet? Siis tavallaan koska tinderissä on niin valtava määrä ihmisiä, se antaa mielikuvan, että tästä joukosta juuri minut on kelpuutettu ja kelpuutetuksi tuleminen tekee tinderdeiteistä ns. paremman. Töissä tai kaverin häissä on muutama nainen, joista osa naimisissa ja väärää ikäluokkaa niin ei se työkaveri tai kaason sisko tunnu niin saavutukselta kuin satojen joukosta joku.
Kaverilla oli joskus miesystävä, jonka kanssa tapasivat yhteisessä tuttavapiirissä. Mies ei huomioinut kaveria mitenkään, vaikka kertoili millaisen kalliin fillarin oli ostanut eksälleen ja jollekin tapailunaiselle kaulakorun. Kaveri ei saanut edes syntymäpäiväkukkia tai kahvia abclla. Olen varma, että miehen juuri kaveriin kohdistunut saituus johtui siitä, että kaveri oli tehnyt aloitteen. Miehelle ei tullut "saavuttamisen" tunnetta tuossakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuli taas mieleen entinen työkaveri, joka tarjoutui kyyditsemään minut kotiin, kun oltiin samaan suuntaan menossa. Puolessa välissä matkaa kaarsi huoltoaseman pihalle ja ehdotti kahvilla käyntiä. Otti kahvin ja sämpylän ja sanoi, että sä kai maksat, kun hän tarjosi kyydin. Maksoin, koska pelkäsin hänen jättävän minut huoltamolle. Koko matka töistä kotiin oli alle 10 km, joten nälkiintynyt hän tuskin oli. Tarjoilut maksoi minulle n. 10 eur. Bussimatka olisi ollut n. 4 eur. Kuulin myöhemmin, että en ollut ainoa, jolla oli maksattanut kahvittelunsa.
Jos tietää toisen olevan pihi, pitää tuossa kohtaa sanoa, että odotan autossa.
Olen joskus nuorempana seukannut jonkin aikaa sellaisen saiturin kanssa, joka halusi että maksetaan vuorotellen, koska tasapuolista, tasa-arvo ja 2000-luku. Tyhmänä suostuin. Hommahan meni niin, että minä hoikkana naisena otin kahvilassa pelkän kahvin tai ravintolassa salaatin tai vastaavan annoksen, riippumatta siitä kumpi maksoi molemmat. Treffikumppani taas otti pelkän kahvin tai halusi johonkin pikaruokapaikkaan kun oli hänen vuoronsa maksaa, mutta minun vuorollani otti kahvin kanssa ties mitä hintavaa kahvileipää ja juuri silloin halusi ihan kunnon ruokaravintolaan.
Ei tarvinnut montaa kertaa maksella tasapuolisesti vuorotellen.
Tämä mies todennäköisesti on yhtä pihi pilkunviilaaja myös kavereilleen ja sukulaisilleen. Naisen kohdalla vaan saituri on keksinyt vedota tasa-arvoon. Tällainen ihmistyyppi on raskas, ja näitä löytyy niin miehistä kuin naisistakin.
Näin juuri. Tuollainen piirre ei ihmisestä parane. Pahenee vain.