Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti voileipätarpeet yöksi pöydälle! Eikä oo eka kerta kun menee ruoat piloille.
02.04.2025 |
Tekisi mieli heivata koko äijä kuuhun, kun on muutenkin huithapeli, miesvauva!
Kommentit (92)
Itse aina ihmettelen näitä marttojen kouluttamia ruokahysteerikkoja, joilla kaikki ruuat menee pilalle saman tien huoneenlämmössä. Itse ollaan syöty ihan huoletta yönylisiä ruokia hellalta aina, samoin lämmitetty riisit (kuulemma ihan hirveä virhe!), eikä meillä ole menneet ruuat pilalle ennen kuin niissä maistuu tai näkyy home. Ja normaaleissa asunnoissa ollaan asuttu, ei missään jäisissä luolissa.
Joku vuosi sitten oli lehdessä juttu jostain belgialaismiehestä, joka oli oikeasti kuollut pilaantuneesta ruuasta saamaansa ruokamyrkytykseen. Lisätietona, että kyseessä oli ollut jauhelihakastike, joka oli ollut huoneenlämmössä vähintään kaksi viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät mene pilalle alkuunkaan, juustotkin maistuvat tosi hyviltä kun eivät ole jääkaappikylmiä. Ei kannata hulluilla ja heittää hyviä maistuvia ruokia pois vaan syödä ne.
Idioottivajakki hankkii ehdoin tahdoin ruokamyrkytyksen itselleen.
Kiitoksia nimittelystä. Minulla on juusto monta päivää keittiön tasolla, ollut aina. Leikkeleen syön senjälkeen kun se on ollut vähintäinkin pari tuntia jääkaapin ulkopuolella. Otan sen määrän jääkaapista ulos mitä meillä syödään. Meillä ei ole ollut ikinä ruokamyrkytyksiä ja olemme 73 ja 74 vuotias pariskunta, mutta meillä on makuaisti erittäin hyvä, se saattaa olla idioottivajakkien tunnusmerkki, täh?
Vähänkin vahvemman makuiset juustot ovat syömäkelpoisia
Niin juuri. Lämpimässä juusto valmistetaan ja sitä valmistetaan siksi, että se säilyy hyvin. Kovaa juustoa on vaikea saada pilaantumaan ilman jääkaappia ja muovia.
Minulla jäi yön yli paahtopaistisiivut pöydälle. Ohhoh tuumasin kun ei ole aiemmin jäänyt.
No maistelin aamulla, niin ei ollut maku mennyt miksikään.
Syömäkelpoista.
Jos rasva jää pöydälle, niin laita aamulla uunipannaritaikinaan ja sämpylätaikinaan sitä.
Niistä voi tehdä lämpimiä leipiä uunissa, toiseksi miksi otatte itsellenne näitä mieslapsia.
Keisarinnajuusto on kyllä kylmänäkin tosi hyvää. Tää hänellä, joka sanoi, että se on karmeaa kylmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keisarinnajuusto on kyllä kylmänäkin tosi hyvää. Tää hänellä, joka sanoi, että se on karmeaa kylmänä.
Ei se ole kylmänä lähellekään sitä mitä sen pitää olla. Tietysti, jos makuaisti on jo mennyt, samahan se on, mitä suuhunsa työntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne yhdessä yössä pilalle mene. Mummollasi ei edes ollut jääkaappia ja hyvin pärjäsivät.
Mummon keittiö oli talvella öiseen aikaan 12 astetta lämmin. Vähän auttoi asiaan. Kyllä sanoisin, että joku lihaleikkele on aivan varmasti pilalla, jos on 12h maannut 20-22 asteessa.
Suomessa on sitten älyttömän huonoja leikkeleitä. Käyttekö kaupassakin kylmälaukun kanssa jos kauppa on hieman kauempana?
Täytyy kyllä sanoa, että en oo ikinä kauppaan ajamiseen 40min pitempää aikaa käyttänyt ja aika tiettömien taipaleidenkin takana on mökkeilty. Tosin kyllä, näillä kerroilla usein mukana on kylmälaukku, kun sieltä on sit ostettu pakasteita samalla kertaa. Mutta sinusta 30min ja 12h on ihan sama asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät mene pilalle alkuunkaan, juustotkin maistuvat tosi hyviltä kun eivät ole jääkaappikylmiä. Ei kannata hulluilla ja heittää hyviä maistuvia ruokia pois vaan syödä ne.
Idioottivajakki hankkii ehdoin tahdoin ruokamyrkytyksen itselleen.
Kiitoksia nimittelystä. Minulla on juusto monta päivää keittiön tasolla, ollut aina. Leikkeleen syön senjälkeen kun se on ollut vähintäinkin pari tuntia jääkaapin ulkopuolella. Otan sen määrän jääkaapista ulos mitä meillä syödään. Meillä ei ole ollut ikinä ruokamyrkytyksiä ja olemme 73 ja 74 vuotias pariskunta, mutta meillä on makuaisti erittäin hyvä, se saattaa olla idioottivajakkien tunnusmerkki, täh?
Vähän
ja väität, että ap mies värkkäili illalla voikkareita jostain ranskalaisesta artesaani camembertista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne yhdessä yössä pilalle mene. Mummollasi ei edes ollut jääkaappia ja hyvin pärjäsivät.
Mummon keittiö oli talvella öiseen aikaan 12 astetta lämmin. Vähän auttoi asiaan. Kyllä sanoisin, että joku lihaleikkele on aivan varmasti pilalla, jos on 12h maannut 20-22 asteessa.
Suomessa on sitten älyttömän huonoja leikkeleitä. Käyttekö kaupassakin kylmälaukun kanssa jos kauppa on hieman kauempana?
Kenelläkään ei ole 12 tunnin kauppamatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä mies ulos leikkeleiden kanssa. Heitä leikkeleet ulos,mies juoksee perässä,laita ovi lukkoon.
Heko heko ku olet hauska.
No, tota moni nainen kuvittelee kun miehelle pitää jotain koirakoulua mies muuttuu tismalleen sellaiseksi kuin nainen haluaa. He jopa pitävät sitä koulua useammankin vuoden odottaen ja odottaen, että mies muuttuisi ja viimeinkin nainen saisi suhteelta sen minkä haluaa. Ja vika tietenkin on miehessä, kun tämä ei muutu.
Naisilla tuppaa olemaan sellainen käsitys että kun ruvetaan miehen kanssa yksiin niin se mies on vasta aihio, josta ruvetaan koulimaan oikeanlaista. Kai se joskus voi onnistuakin mutta ennuste ei liene hyvä.
Minulle tapahtui kans kerran, että puolisoni unohti erään asian. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta oltiin oltu vasta vähän aikaa yhdessä ja hän oli ilmeisesti tottunut elämään virheisiin takertuvien ihmisten kanssa. Minua suorastaan hämmensi, kun hän oikein liikuttui kun en edes korottanut ääntäni, vaan totesin vain, jotain tyyliin, että sellaista sattuu, mutta onneksi ei ollut iso vahinko.
Samoin hän ihmetteli, kun vahingossa kolhaisin parkkipaikalla autoani ja en siihenkään reagoinut mitenkään ihmeemmin. Ja mitäpä sille enää jälkeenpäin mahtaa, yrittää jatkossa kiinnittää huomiota, mutta mennyt on mennyttä.
En ymmärrä teitä virheenjahtaajia, menkää hoitoon. Helpottaa myös omaa elämäänne, kun ei tarvitse olla tuomitsemassa itseänne ja toisia.
Kyllä täytyy olla päässä vikaa, jos joku voileivän päällinen on niin iso asia, että sitä jaksaa märehtiä vauvalla asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tapahtui kans kerran, että puolisoni unohti erään asian. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta oltiin oltu vasta vähän aikaa yhdessä ja hän oli ilmeisesti tottunut elämään virheisiin takertuvien ihmisten kanssa. Minua suorastaan hämmensi, kun hän oikein liikuttui kun en edes korottanut ääntäni, vaan totesin vain, jotain tyyliin, että sellaista sattuu, mutta onneksi ei ollut iso vahinko.
Samoin hän ihmetteli, kun vahingossa kolhaisin parkkipaikalla autoani ja en siihenkään reagoinut mitenkään ihmeemmin. Ja mitäpä sille enää jälkeenpäin mahtaa, yrittää jatkossa kiinnittää huomiota, mutta mennyt on mennyttä.
En ymmärrä teitä virheenjahtaajia, menkää hoitoon. Helpottaa myös omaa elämäänne, kun ei tarvitse olla tuomitsemassa itseänne ja toisia.
Kyllä täytyy olla päässä vikaa, jos joku voileivän päällinen on niin iso asia, että sitä jaksaa märehtiä vauvalla asti.
Tämä! Kiitos, tuntematon järjen ääni.
Parisuhteessa syntyy usein kiistoja ruokatarvikkeiden hankinnasta, ruuanvalmistuksesta ja ruokien säilyttämisestä. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa syntyy usein kiistoja ruokatarvikkeiden hankinnasta, ruuanvalmistuksesta ja ruokien säilyttämisestä. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä
Kainio tapaus. Ap:n kannattaisi ottaa oppia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla jäi yön yli paahtopaistisiivut pöydälle. Ohhoh tuumasin kun ei ole aiemmin jäänyt.
No maistelin aamulla, niin ei ollut maku mennyt miksikään.
Syömäkelpoista.
Jos rasva jää pöydälle, niin laita aamulla uunipannaritaikinaan ja sämpylätaikinaan sitä.
En koskaan säilytä rasvoja jääkaapissa, paitsi täydet voipaketit pakastimessa. Käytössä oleva pysyy hyvänä pöydällä, kunhan ei ole auringossa. Helpompi levittääkin kun ei ole kylmää.
Voileipätarpeet otetaan jääkaapista esille vain siksi aikaa kuin leipiä tehdään. Sen jälkeen ne laitetaan heti takaisin jääkaappiin. En ymmärrä, miksi joku ottaa ne esille joka aamu koko aamupalan ajaksi, jopa tunniksi tai pariksi. Ne pilaantuvat, jos sen tekee jatkuvasti joka päivä. Minä haluan syödää priimaa enkä puoliksi pilaantunutta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tapahtui kans kerran, että puolisoni unohti erään asian. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta oltiin oltu vasta vähän aikaa yhdessä ja hän oli ilmeisesti tottunut elämään virheisiin takertuvien ihmisten kanssa. Minua suorastaan hämmensi, kun hän oikein liikuttui kun en edes korottanut ääntäni, vaan totesin vain, jotain tyyliin, että sellaista sattuu, mutta onneksi ei ollut iso vahinko.
Samoin hän ihmetteli, kun vahingossa kolhaisin parkkipaikalla autoani ja en siihenkään reagoinut mitenkään ihmeemmin. Ja mitäpä sille enää jälkeenpäin mahtaa, yrittää jatkossa kiinnittää huomiota, mutta mennyt on mennyttä.
En ymmärrä teitä virheenjahtaajia, menkää hoitoon. Helpottaa myös omaa elämäänne, kun ei tarvitse olla tuomitsemassa itseänne ja toisia.
Kyllä täytyy olla päässä vikaa, jos joku voileivän päällinen on niin iso asia, että sitä jaksaa märehtiä vauvalla asti.
Eiköhän tuo ap:lla nyt ollut se viimeinen korsi, joka sen kamelinselän katkaisi.. pyykit pitkin lattiaa, astiat pitkin pöytiä, roskat ympäriinsä, mistään sovitusta ei pidetä kiinni jne jne. Jossain vaiheessa siltä lehmänhermoisimmaltakin vaan katkeaa. Ja kyllä muakin korpeaisi, jos olisi aamuksi ostanut jotain ruokaa jota olisi ajatellut itsekkin ottavani ja sit huomaan, että se on pilaantuneena pöydällä. Varsinkin jos tämä olisi toistuvaa. Monessa asiassa yksi kerta ei ole mitään, mutta kahdessa on kaksi liikaa.
Jätä se sika, ei sitä enää pysty kouluttamaan.
Älä hyvä ihminen toista itseäsi. -Saman kertomuksen olen lukenut jo monessa eri päivityksessä. Eiköhän tuo jo riitä.
Juuri tulin kotiin ja katsoin jääkaappiin - vaimo oli syönyt vanukkaat. Saatana!