Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille
Ja tämä ei nyt ole mikään "olen yksi jätkistä, miehet on parempia" ym tyylinen aloitus, millaisia syytöksiä siis yleensä tulee jos jotain tämänkaltaista sanoo.
Mutta niin, somen tuttujen sekä puolituttujen miesten ja työpaikan miesten elämää sivusta seuranneena olen tullut kateelliseksi. Heidän olemisensa vaikuttaa niin rennolta ja mutkattomalta sekä uudet tyypit otetaan helpolla mukaan "jengiin". Työryhmässäni aloitti vastikään yksi nuori mies ja hetkessä tämä mies kuuluu toisten miesten snäppiporukkaan, käydään katsomassa pelejä vapaa-ajalla, käydään metsällä ja ampumaradalla, pyöräilylenkeillä jne. Ja taas me työpaikan naiset, ehkä kerran vuodessa näen jonkun kanssa vapaa-ajalla ja olen yrittänyt olla se aktiivinen, ei oikein ota tuulta alleen nämä yritykset. Eikä puhettakaan että lähes päivittäin viestiteltäisiin työn lomassa tai vapaa-ajalla, olen yrittänyt mutta tulkinnut sen niin että häiritsen kun eivät erityisesti jatka juttua.
Sitten somessa olen seurannut miten miehet voivat lähteä yhdessä ulkomaanreissuille porukalla, ihan ikähaitarilla 25-45 ja kaikilla on hauskaa. Mukaan mahtuu myös ns uusia tuttavuuksia. Ja sitten siellä reissun päällä porukka pystyy myös jakaantumaan eri aktiviteetteihin tai jos joku ei jaksakaan yöelämään lähteä, sekin on ok. Oma kokemus siis on ettei naisten porukoihin uudet tuntemattomammat pääse, kaikkien pitää lähteä samaan aktiviteettiin, jos joku ei lähde yöelämään, se on hirveä ongelma jne. kenellä on jos mitäkin omia ruokailuaikoja ja muita rutiineja, joista on pidettävä kiinni. Miehet syö sillon millon kenelläkin tekee ruokaa mieli (ainakin siis somen perusteella). Eikä nelikymppiset naiset halua lähteä todellakaan minkään parikymppisten "pimatsujen" kanssa reissuun. Tai vähintään päivitellään kokoajan niitä nuoria, kun ei me silloin nuorena jne jne.
No tässä jotain. Harmittaa. Koska haluaisin itsekin elää naisporukoissa sellaista rentoa arkea puuhasteluineen.
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöhöpöä, en tunnista ap:n tarinaa lainkaan. Mitä ihmeen rentoa miestekemistä?! :D Itselläni on useampia tällaisia naisporukoita joiden kanssa teemme rennosti kaikkea vuoden mittaan, ja olen heteronainen parisuhteessa. Aiemmalla työpaikallani oli jopa sekaporukka (eri sukupuolia) jolla mm. reissattiin ja biletettiin, ajattele! Nykyisessä työpaikassani muodostunut jo parissa kk:ssa kivaa jengiä, johon uusimmatkin pääsevät helposti mukaan. Miehiä ja naisia. Ettei vaan olisi aloittajan/joidenkin kommentoijien henkkoht ongelma tää...?
Itse asiassa sinun kommenttisi ja asenteesi todistaa ap:n väitteen todeksi. Hän kertoi oman kokemuksensa ja sinä tulit naiisena häntä tylyttämää ja "palauttamaan ruotuun". Ei ole ainakaan apn etsimää rentoutta tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 32v helsinkiläisnainen ja harmitellut ihan samaa. Koen olevani vähän kuin norsu posliinikaupassa monissa naisporukoissa kun niissä on jotain kirjoittamattomia sosiaalisia koodistoja joita en ymmärrä tai huomaa tai jaksa yrittää miellyttää.
Tästä on mulla kyllä huonoja uutisia. Jos on norsu poslinikaupassa naisporukoissa, on sitä myös miesporukoissa. Kun ihminen on laumaeläin, se tarkoittaa, että sosiaalisia koodeja on olemassa ja jos niitä ei huomaa tai ymmärrä, ei yleensä porukan vaihtaminen auta.
Päinvastoin kuin naiset luulevat, miesten hengaaminen ei perustu mihinkään yksilöllisyyden estottomaan esille tuomiseen ja hymisevään erilaisuuden ylistykseen, vaan selkeään hierarkiaan ja säännöstöihin, joita myös noudatetaan. Niinhän tässäkin keskustelussa on useampikin mies sanonut, mutta naisetko sitä uskoisivat. Oikeastaan aika uskomatonta, miten ne puheenvuorot onkin tässä keskustelussa vain ohitet
Näin biologisena naisena, mutta kokemuksellisena binäärinä olen aina salaa toivonut, että muutkin ihmiset oppisivat olemaan neutraalisti kaikkien sukupuolten kanssa. Ettei miehen tai muutaman miehen tarvitse muuttaa olemistaan tai tekemisiään siksi, että joukossa on nainen tai naisoletettu ja päinvastoin. Että kaikki voisivat olla vapaasti itsejään riippumatta hormoneista tai sosiaalisista normeista (oletuksena toki tässä ettei silti lakia mennä rikkomaan) tai ilman, että häntä kohdellaan tietyllä tavalla vain siksi, että hän on nais/miesoletettu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanha hollantilainen TV-sketsi kertoo kaiken siitä miksi naiset eivät osaa pitää hauskaa. He menettävät lapsenmielisyytensä (huumorintajunsa) aikuisena ja eivät osaa heittäytyä pelleilemään. Tai ehkä eivät ikinä osanneet. Tämän takia pärjäävät koulussa, mutta aikuisena karisma puuttuu kun väkevän elämisen sijaan oltiin nipotusmoodissa ja pikkutyttönä
(Parodia Nintedo Wii -pelikonsolista)
Päivän naisvihakommentti.
Vierailija kirjoitti:
Pojat kasvatetaan niin että heillä on parempi itsetunto jota ei uusi tuttavuus uhkaa vaan sen kanssa voi olla kaveri. Tytöt kasvatetaan pitämään toisia tyttöjä uhkana jos toinen ei ole just kuin itse.
Enpä ole koskaan kokenut ketään uhaksi itselleni. Enkä ole havainnut mitään vastaavaa tutuissa...todella erikoinen väite. Aika vahvoja ja omanlaisia persoonia kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanha hollantilainen TV-sketsi kertoo kaiken siitä miksi naiset eivät osaa pitää hauskaa. He menettävät lapsenmielisyytensä (huumorintajunsa) aikuisena ja eivät osaa heittäytyä pelleilemään. Tai ehkä eivät ikinä osanneet. Tämän takia pärjäävät koulussa, mutta aikuisena karisma puuttuu kun väkevän elämisen sijaan oltiin nipotusmoodissa ja pikkutyttönä
(Parodia Nintedo Wii -pelikonsolista)
Naisten huumori on yleensä erilaista kuin miesten. Asiaa on tutkittu. Tutkimuksen naiset kertoivat miehiä useammin huumorina itselle sattuneita kupsuja ja huvittavia juttuja kuten erehdyksiä, vahinkoja yms.
Kun olin nuorena kesätöissä, siellä oli nuoria miehiä, joiden huumori oli sellaista, että pakettiin laitettiin ulostetta ja se annettiin toiselle mi
"Isoin ero on siinä, että naisten huumorille ei naura kukaan, paitsi he itse. Juttua kertoessaan jo, vaivoin saavat sen loppuun. Sen jälkeen: vaivaantunut hiljaisuus"
Siis mitä? Vaivaantuneisuus meillä tulee lähinnä siitä, et nauretaan niin äänekkäästi. Siitä on kärsinyt joskus naapuripöytä ja naapuriasunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Isoin ero on siinä, että naisten huumorille ei naura kukaan, paitsi he itse. Juttua kertoessaan jo, vaivoin saavat sen loppuun. Sen jälkeen: vaivaantunut hiljaisuus
On joitakin naispuolisia standup-koomikkoja, mutta hyvin vähän prosentuaalisesti. Eivätkä menestyneimmät tai hauskimmat ole naisia oikein koskaan"
Saat siis muut (naiset?) tuntemaan olonsa niin epämukavaksi, etteivät osaa rennosti juttujaan kertoa? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mille kaveriporukoille? Kellään tuntemallani miehellä ei ole yhtään porukkaa. Naisilla sitä vastoin on. Ja hyvinkin rentoja.
Miehillä vaikuttaa mun piireissä yhteydenpito ja yhdessä vietetty aika nivoutuvan harrastamiseen, jolloin on aina se luonteva yhdistävä asia läsnä. Naisilla meinaa loppua se yhteinen kun jollakin elämäntilanne muuttuu. Harrastuksetkin on ehkä erilaisia. Paremmin vaikka kelkkojen tuunaamisesta riittää keskustelun aihetta kuin vaikka jumpasta.
Eikö se yleisesti ottaen olekin niin, että miehet nimenomaan tekevät jotain yhdessä. Juurikin pelaavat, katsovat urheilua, ottavat kuppia tms. ja niihin nuo hengailut juurikin perustuu. Naisilla se ei useinkaan ole siitä tekemisestä kiinni. Harrastusten ympärille nivoutuvassa kaveruudessa s
Meillä on kaverin kanssa menevä harrastus. Toisinaan ajetaan pitkään ja kovaa. Harrastukseen liittyy muitakin aktiviteetteja ja ihmisiä. Toisinaan myös juhlitaan, pitkään ja kovaa. Mut parhaita hetkiä on ollut, kun löhötään tai lillutaan (esim. paljussa) tuntikausia, joskun kokonainen päivä, ja vain höpötellään. Ja uskokaa tai älkää, nauretaan myös!!
Tuskin ollaan mikään poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on sama kuin pariutumisessa. Kukaan ei halua ystävää alemmalta tasolta kuin Millä itse on vaan ylemmältä että Se auttaisi eteenpäin uralla elämässä missä tahansa. Jos yksinäiselle naiselle riittäisi kaveriksi toinen samassa tai huonommassa asemassa oleva, niin ystäviä riittäisi. Minut torjutaan vähän joka paikassa koska en suostu muuttamaan mielipiteitäni ja näkemyksiäni ja mielenkiinnon kohteitani minkään naisporukan mukaan. Miesten seuraan omalla tavalla hauskempaa mutta jos miehiä on monta niin eipä siinä kauaa jaksa jutella autoista tai remonteista tai armeijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mille kaveriporukoille? Kellään tuntemallani miehellä ei ole yhtään porukkaa. Naisilla sitä vastoin on. Ja hyvinkin rentoja.
Juuri näin, heh. En tiedä onko mulla ikinä ollut yhtään kaveriporukkaa. Siis ystäviä. Hyvä jos edes kavereita, koulujen jälkeen. Työkaveritkin jäävät heti kun vaihdat paikkaa. Soitan useammassa bändissä miesten kanssa, mutta en mä niiden kanssa muuten hengaile sen jälkeen tai juoruja vaihda.M40
Tosi hyvä kommentti, näin se on. Ei soiteta perään jollekin että no nyt se sanoi niin ja niin, ja Mitähän se tarkoitti. Reilu peli miesten kesken,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten liian yleinen juoruilu ja kyräily on itselläni ainakin sellainen asia, jonka vuoksi en juuri halua naisiin tutustua. Ne ystävät, joita on tullut tämän elämän aikana ovat sitten erityisen lämpimiä ja tuntuu hyvältä olla tekemisissä sellaisten ihmsiten kanssa, jotka eivät puhu pahaa toisista.
Ihme kilpailua naisilla, juoruamista ja selkäänpuukotusta.
Vierailija kirjoitti:
Pojat kasvatetaan niin että heillä on parempi itsetunto jota ei uusi tuttavuus uhkaa vaan sen kanssa voi olla kaveri. Tytöt kasvatetaan pitämään toisia tyttöjä uhkana jos toinen ei ole just kuin itse.
Just nii! Ja tyttöä myös kasvatetaan vältellä konfliktia, myötäillä, eikä kannusteta ajattelemaan kriittisesti ja haastamaan tarvittaessa. Sitten 30vna kriiseillaan tuosta kiltin tytön syndroomasta fanittamalla erilaisen vikmania tms.
En voi ymmärtää, minut on kai sitten kasvatettu nii kuin pojat
T. 32v Helsinkiläinen muikkeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on teistä juoruilua? Riittääkö se, että puhuu jostakusta, joka ei ole paikalla, vai onko se aina pahan puhumista?
Me saatamme kyllä kertoilla poissaolevan kuulumisia. Mutta ei silloin kerrota mitään ikävää tai arvostella. Kukaan ei ikinä arvostele tai hauku. Pahin, mitä yksi tässä yks päivä sanoi, että hänhän on aina myöhässä. Onko se juoruilua?
periaatteessa toisen ihmisen asioista puhuminen on juoruilua ja siksi sitä pitäisi välttää. Negatiivista toimintaa. Ainoa poikkeus siinä on tilanne, jos juoruilun kohteelta on kysytty lupa kertoa kuulumisiaan muille. Itsellä on aina tapana kysyä kaveripiirissä ysävältä, että saako tämän uutisen kertoa muillekin. Toisinaan kaveri sanoo, että mielellään ei, että hän haluaisi itse kertoa kaikille yksitt
Vauva.fi
"koska viet silloin juoruilun kohteelta itsemääräämisoikeuden pois hänen oman elämänsä asioiden jakamisesta: et anna hänelle itselleen oikeutta päättää kenelle hänen asioistaan puhutaan ja miten ja mitä.
miksi et voisi kysyä lupaa henkilöltä. Esimerkiksi minä yhdistin tänään kaksi kaveripiirini naista. Kumpikin oli puhunut minulle yksityisesti, että kokevat olonsa yksinäiseksi, kun ei ole kaveripiirissä ketään, joka kokisi samaa (molemmilla oli todettu sama sairaus ja molemmat kertoivat siitä minulle). Kummallekin sitten kerroin, että sattumalta tunnen yhden ihmisen, joka on juuri saanut saman diagnoosin, saanko esitellä sinut hänelle ja kertoa asiastasi. Toiselle kerroin saman. Molemmat sanoivat kyllä kiitos ja jos nyt oikein olen ymmärtänyt, niin ovat jo soitelleet toisilleen. Meillä kaveripiirissä siis on oikeasti tällainen tapa. Ei kerrota toisen yksityisasioita ellei kysytä siihen lupaa henkilöltä itseltään. Ei ole tarvetta myöskään jauhaa toisen asioita muiden ihmisten kanssa silloin kun toinen on pois paikalta. Se olisi aika julmaakin. Sellaisia asioita ei pidä kertoa, jota ei voi kertoa juorun kohteen läsnäollessa."
On siis erilaisia tapauksia, milloin on ok ja milloin pitää kysyä lupa. Nyt kerroit kahdesta, toisilleen tuntemattomista ihmisistä. Ihan selvää, että toimit noin.
Mutta minä mietin juoruilua tuttujen kesken. Kun täällä väitetään naisten aina puhuvan pahaa, panettelevan ym. sitä, joka ei ole paikalla. Me tyttujen kesken emme näin tee. Mutta saatamme kertoa esim., et tää henkilö X ei tule tänään, kun lapsi on kipeä/otti koiranpennun/on flunssassa ym... Puhumme siis henkilön X asioista, mutta emme pahansuovasti.
Kun itse aikanaan sairastuin syöpään, jopa halusin heidän puhuvan siitä ilman minua. Kun se minulle oli niin raskas asia. Oli helpottavaa, että puhuivat sen keskenään, ilman minua. Ei, kukaan ei kysynyt lupaa. Mutta kaikki tiesi, että saavat puhua. Jollakin tasolla esim. minun sairastuminen koskee kaikkia. Heillä on omat tunteet ja pelot sen suhteen. Olisi omituista, jos eivät sitä keskustelua kävisi.
Ihmettelen aloitusta. Olen käynyt monen tyttöporukan kanssa reissussa ja milloin missäkin. Ei ole ongelmaa jos välillä osa haluaa tehdä jotain muuta. Ehkä toiset ovat vain rennompia kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa sanoa naisena, mutta naiset on miehiä huonompia johtajina, esimiehinä, työkavereina, asiakaspalvelijoina, ystävinä.
Hankalia, pikkusieluisia, omaan napaan tuijottajia, kostonhimoisia, kateellisia, joustamattomia, sairaita vallankäyttäjiä, byrokraattisia ja vailla luovuutta. Muunkinlaisia naisia on, mutta todella vähän.
Miesvaltaiset työpaikat ovat parhaita. Johtuu varmaan evoluutiosta, miten se on eri sukupuolet muokannut. Harmi silti.
Tai sitten sinä vain saat muissa naisissa nämä piirteet esiin <3 He aavistavat negatiiviset ennakkoasenteesi ja peilaavat niitä sinuun itseesi takaisin.
Jos naiset olisivat järjestäen miehiä huonompia esimerkiksi ystävinä, maailmalla puhuttaisiin laajalti naisten yksinäisyysepidemiasta. Vaan eipä puhuta. Naiset ovat parempia ja lojaalimpia ystäviä.
Myös miehet aktiivisesti hakeutuvat naisten seuraan - ei toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Olimme todella rentoja nuorena. Nykyisin ei voida edes sopia mitään, kun kaikilla on omat aikataulut, säännöt ja rajat. Tunnelma on pilalla jo ennen reissua kaikesta nillityksestä.
Keski-ikäiset mammat sucks.
Ai.
En ole koskaan ystävieni aikatauluja, sääntöjä tai rajoja (eikö ihmisellä saa olla omia rajoja!?) hankaliksi. Me toimimme niiden mukaan, emme niitä vastaan. Kukaan ei nillitä.
Jos keski-ikäiset mammat eivät miellytä niin etsipä uusia ystäviä <3
Vierailija kirjoitti:
Olen 32v helsinkiläisnainen ja harmitellut ihan samaa. Koen olevani vähän kuin norsu posliinikaupassa monissa naisporukoissa kun niissä on jotain kirjoittamattomia sosiaalisia koodistoja joita en ymmärrä tai huomaa tai jaksa yrittää miellyttää.
Tästä on mulla kyllä huonoja uutisia. Jos on norsu poslinikaupassa naisporukoissa, on sitä myös miesporukoissa. Kun ihminen on laumaeläin, se tarkoittaa, että sosiaalisia koodeja on olemassa ja jos niitä ei huomaa tai ymmärrä, ei yleensä porukan vaihtaminen auta.
Päinvastoin kuin naiset luulevat, miesten hengaaminen ei perustu mihinkään yksilöllisyyden estottomaan esille tuomiseen ja hymisevään erilaisuuden ylistykseen, vaan selkeään hierarkiaan ja säännöstöihin, joita myös noudatetaan. Niinhän tässäkin keskustelussa on useampikin mies sanonut, mutta naisetko sitä uskoisivat. Oikeastaan aika uskomatonta, miten ne puheenvuorot onkin tässä keskustelussa vain ohitet
Tämä ymmärtämättömyys tullee siitä, kun me naiset emme havaitse niitä koodiatoja ja hierarkioita, kun emme ole sillai sisällä siinä miesten porukoissa. Olemme ulkojäseniä. Ja kun emme havaitse niitä koodistoja, luulemme kaikkien olevan yhtä rennosti ja kevyesti porukoissa. Lisäksi naiset saavat helposti erityisen kohtelun.
Oon jonkun verran hengaillut porukoissa, joka on hyvin miehinen harrastus. Viikonloppuja ym. kokoontumisia. Kyllä niissä näkee sen, et eivät kaikki todellakaan ole mitenkään samanarvoisia. Pitää tietää oma paikkansa. Jos siitä poikkeaa, tulee se selväksi. Ja naisia hyväksytään tiettyyn pisteeseen asti, mut yhtään et saa rasittaa ketään. Voimakkaita mielipiteitä ei hyväksytä ja muutenkin on paree olla miellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miehistä, mutta naisilla on ainakin voimakas tarve normatiivisuuteen; ts. Tyttöjen ulkomaanmatkalla mennään kasvisruokaravintolaan, mutta Tiina haluaa pihviä. Muut kokevat, että Tiina asettuu muiden yläpuolelle ja että Tiina arvostelee heidän valintaa haluta syödä kasvisruokaa mieluummin kuin pihviä (vaikka todellisuudessa tässä tapauksessa ei ole mitään väliä, syökö ihminen pihviä vai kasvisruokaa, kunhan saa ravintoa). Muiden naisten silmissä Tiinasta tulee ongelma, joka tulee eliminoida, eli savustaa ulos ryhmästä. Tässä vaiheessa jos Tiina on fiksu, hän ymmärtää yskän ja toteaa että tämä ryhmä ei ole häntä varten ja poistuu itse ryhmästä ennen suurempaa konfliktia.
Tämä on esimerkiksi naisvaltaisilla aloilla tyypillinen kuvio. Välttämättä ei aina vaadi, että Tiinalla olisi muista poikkeava mielipide tai tapa elää, joskus riittää että Tiina on muita nuorempi tai kauniimpi.
Jos kyseessä olisi p
Aika huono esimerkki. Meitä on sekasyöjiä ja kasvissyöjiä. Ikinä ei ole ollut millään reissulla tai illanvietossa ongelma.
Keksippä parempi.
Mulla on tähän teoria. Miesten on pitänyt kautta vuosituhansien sotia, metsästää riistaa, raivata.
Tätä ei voi tehdä yksin, miehet osaavat toimia ryhmässä lojaalisti, ja myös totella johtajaa.
Tällä tavoin saadaan hommat hoidettua.
Etitaustaiset ja rotuiset miehet pystyvät aina perustamaan jalkapallojoukkueen ja pelata yhdessä. Olen käytännössä tämän nähnyt.
Jos naisena et suostu puhumaan pahaa ja vihaamaan jotain tahoa jota kyseinen naisporukka vihaa ja dissaa niin joudut helposti ulos.
Alue: Aihe vapaa
Jos kyseessä olisi poikien reissu, jossa Matti haluaa syödä jotain muuta kuin ryhmä, Matti menee syömään sinne minne haluaa ja ryhmän kanssa sovitaan että nähdään ruokailun jälkeen paikassa x kellonaikaan y ja mennään sitten ryhmänä kaljalle syömisen päätteeksi. Miehet eivät ota poikkeavuutta henkilökohtaisena loukkauksena.
Olet yksiselitteisesti väärässä. Jos joku äijäreissulla alkaa piipertämään jotain vihersyömistä, kun muut haluaa pihviä, reissussa ei toki kukaan nosta asiaa esiin, Matti menköön minne lystää. Voi tosin käydä niin, että kaikki unohtaa Matille koodata kaljapaikan osoitteen ja seuraavalla reissulla Matti unohtuu wa-ketjusta jo suunnitteluvaiheessa.
Kyse ei ole ylä- tai alapuolella olemisesta vaan siitä, että nyt on tosiaan lähdetty äijäreissuun. Sille on odotuksensa ja jos ne ei jonkun toimesta toteudu, ilman sen kummempia selityksiä tai empatioita tai säälejä tämmöinen karsiintuu joukosta. Odotus nimenomaan on, että ollaan samankaltaisia, halutaan samoja asioita, sillä mitä järkeä muuten olisi lähteä äijäilemään? Jos halutaan syömäänkin mennä eriä kuin muut, sama se sitten vaikka lähtisi muijan kanssa. Mattihan on kuin muija vihanneksineen, tänne tultiin pihvillle ja pilsnerille, osa myös pillulle.
Se on totta, että ei sitä kukaan henkilökohtaisena loukkauksena ota, mutta äijäreissut on sen verran tärkeää puuhaa, että kukaan ei myöskään ala Mattia ymmärtelemään tai motiiveja kyselemään, koska jokainen haluaa maksimoida oman fiiliksensä ja kivan olonsa. Sori Matti, älä ota henkilökohtaisesti sinäkään.
En tiedä, onko tuon edellisen kirjoittaja miessakeista unelmoiva nainen vaiko ehkä todennäköisemmin naisista mitään tietämätön mies, mutta noin ei asiat oikeassa elämässä kuitenkaan ihan mene.
M43